25.10 2012 Villa Ranunculus

Syksystä näyttää tulevan aika lailla toisenlainen kuin vuosi sitten. Useita sateita on kulkenut tästä yli, viime torstain lentopallo oli peruutettava ja samoin kävi tänään. Ja kun vettä tulee taivaalta, sitä tulee paljon! Kaduilla ja pihoilla on paljon vettä, mutta vielä ei ole otettu saappaita esiin. Ehkä myöhemmin tänään? Ennusteiden mukaan sadetta jatkuu vielä huomisenkin päivän ja vasta sitten kirkastuu. Saavatpahan ainakin kukat vettä. Ja appelsiinit alkavat kellastua. Hyvään suuntaan ollaan menossa!

Kohtalaisen ahkera espanjan kielen opiskelu on selvästi tuottanut tulosta, ja aikaisempaa suuremmalla itseluottamuksella uskaltautuu keskustelemaan paikallisten kanssa. Mutta kyllä aika usein joutuu vielä vaihtamaan "kuuntelen kyllä, mutten ymmärrä" - asemaan kun puhe nopeutuu, eikä paljastavia avainsanoja erota nopeasta papatuksesta. Ja sitten tuli paha takaisku: Ilmoittauduimme rohkeasti II-tason kielikurssille täkäläiseen "työväenopistoon". Ja heti aloitettiin espanjan kielen verbien kummallisilla muodoilla, joita tuetaan termein, jotka eivät millään taivu suomeksi. Milloin täytyy käyttää yhtä imperfektiä kun tekeminen ei enää jatku, ja milloin toista kun tekeminen kyllä alkoi ja päättyi, mutta tapahtui aikaikkunassa joka jatkuu edelleen?? Ja sitten konditionaalit!! Kysyimme eräältä espanjankieltä taitavalta suomalaiselta neuvoa, ja hän kertoi, että ihan hyvin ilman niitäkin pärjää! Täytynee siis keskittyä perussanaston laajentamiseen ja yksinkertaiseen kielen käyttöön. Ja kun yrittää, saa kyllä sympatiaa paikallisilta ihmisiltä. Muistoni Ra nskasta ovat ihan erilaiset!

Pauli käväisi Lontoossa ja oppi taas kuinka matkailu avartaa. Paluumatka Madridin kautta Malagaan viivästyi sumujen ja muiden asioiden takia niin, että kun lähtö hotellista Lontoossa oli kello 05.30, voitiin kotona aloittaa iltapala vasta pitkälti puolenyön jälkeen! Tulivatpahan lentokenttien terminaalit tutuksi. Ei kaikki kuitenkaan ollut ikävää: Malagan lentokenttäbussi kiiti kuin viimeistä päivää kohti linja-autoasemaa, ja mieleen tuli, yrittääköhän kuski jotain kansainvälistä ennätystä. Hidastustöyssytkin hoituivat niin, että perä tuskin ehti vielä maahan ennen seuraavaa hidastustöyssyä. Mutta perillä syy selvisi: Barcelona pelasi parhaillaan Chelseaa vastaan jalkapallossa! Ja sitä piti päästä seuraamaan. Säästynyt aika ei mennyt hukaan: Linja-autoaseman lähellä olevassa baarissa sai laajakangastelevisiosta seurata toista puoliaikaa ja samalla muistutella mieliin, kuinka hyvää espanjalainen olut onkaan!

 

Syksyn toinen

Kesä tuntuu jatkuvan lamasta huolimatta

Ilmat ovat edelleen hemmotelleet täällä olijoita. Ihan pahin kuumuus on ilmeisesti ohi, aamuisin tuntuu jo vuorilta viileämpää henkäilyä eikä iltapäivän kuumimpanakaan aikana ole mitenkään painostavan lämmintä. Ja kun menee rantaan, käy mereltä virkistävä ja raikas tuulenhenkäys. Kertaakaan emme ole tarvinneet talossa jäähdytystä. Kyllä tämä täkäläinen talonrakennustaito näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta on ilmeisesti kohdallaan. Paksut kiviseinät toisaalta torjuvat kuumuutta ja toisaalta varastoivat viileyttä yöltä.

Nerjassa pidetään parhaillaan karnevaaleja, emme oikein tiedä miksi, mutta tilaisuus kulkee nimellä Feria de Nerja, Nerjan juhla. Juhla jatkuu keskiviikosta viikonloppuun, kaikki virastot ovat kiinni, kaupat auki vain muutamia tunteja aamupäivällä ja koko yön kumisee bassokaiuttimien jytke vaikka matkaa meiltä riemukentälle on lähes 5 km. Enpä haluaisi asua alakaupungissa nyt! Ainakaan ilman kuulosuojaimia. Möykettä on nyt kuulunut joka yö aamuviiteen. Emme ole osallistuneet juhliin, tänään yritimme kulkuetta katsomaan, mutta ilmeisesti aika oli väärä emmekä viitsineet jäädä odottamaan. Huomenna kyllä suunnittelemme menoa Cuevalle, jossa japanilainen kuoro pitää konsertin.

Suomalaisia on pikku hiljaa ilmestynyt näköpiiriin, tänään menemme ulos syömään yhden yksinäisen kanssa, eilen olimme uimassa toisen yksinäisen kanssa ja maanantaiksi yritämme jo rekrytoida lentopallopeliin tarvittavan määrän suomalaisia rannalle.

Ajanklohtainen kysymys on tietenkin Espanjan taloudellinen tilanne. Joskaan siitä ei täällä pidetä yhtään samanlaista möykettä kuin Suomessa. Jotenkin tuntuu, että suomalaisessa mediassa siitä pääsi tulemaan itseään suurempi juttu. Merkkejä huonosta taloudellisesta tilanteesta on kyllä näkyvissä: esimerkiksi hotellien hinnat tuntuvat tippuvan koko ajan, viimeinen tarjous lähihotellista on jo 30 E huone/yö ja hotelli on sentään aika tasokas! Myös rannalla ja kaupungissa tuntuu siltä, ettei etenkään englantilaisia ole yhtä paljon kuin viime vuonna. Ravintolanpitäjä rannalla valitti, että lapsiperheet eivät enää käy heillä syömässä lounasta niinkuin entisinä aikoina vaan ovat varanneet kaupasta itselleen eväät ja juomiset. Saa sitten nähdä, miten julkisten menojen leikkaus tulee talven mittaan näkymään.

Mitään rohkaisevia uutisia taloudellisen toimeliaisuuden viriämisestä ei tunnu tulevan. Mutta samaan aikaan täällä vakituisesti asuvat kertovat, ettei jokapäiväisessä elämässä ole mitään muuttunut. Ja kyllä kaupat olivat ennen ferian alkua tupaten täynnä, samoin parkkipaikat. Täältä katsoen voi ehkä tilanne olla sellainen, että kun kaikki hinnat ovat yleisesti laskusuunnassa ja turisteja ulkomailta puuttuu, ovat espanjalaiset itse tulleet tänne lomailemaan. Ulkoilupolullakin vastaan tulijat ovat lähes kaikki espanjalaisia, mitä nyt jokunen eläkeläispariskunta Pohjoismaista tai Hollannista silloin tällöin.

Ilokseni näin myös ensimmäisen vuorikauriin. Ei pelännyt minua, koiraa kylläkin.

6.10, Nerja, Maro

Taas täällä! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä on n. 25 astetta ja ajoittain mereltä käy hentoinen tuulenvire, joka tuntuu iholla hyvältä. Ei ihme, että jo foinikialaiset tykkäsivät tästä alueesta.

Tullessa ajoimme Murcian kautta Granadaan, ja sieltä etelään rannikolle ja kotiin. Kun sininen meri tuli ensi kertaa edessämme näkyviin, emme malttaneetkaan kääntyä rannikkoa pitkin menevälle valtatielle vaan jatkoimme suoraan merta kohti, kunnes saavuimme Salobrenan hiekkarannalla olevaan pikkukahvilaan. Tarjoilija muisti meidät edellisiltä vuosilta.

Murcian alueella saimme tuntumaa aluetta viikko sitten piinanneesta tuhotulvasta. Tulva oli vienytmennessään paitsi puistoja, teitä ja siltoja, myös 11 ihmistä. Onneksi Nerjan alue säästyi pahimmalta, näkyi toki syviä veden syövyttämia uria teiden poikki, mutta rakenteet olivat paikallaan. Pahimmat sateet olivat olleet paitsi Murcian alueella idässä, myös Fuengirolan alueella lännessä, mutta tämä alue oli jäänyt hieman väliin. Tosin täälläkin oli vuorokaudessa satanut 100 mm.

Talo oli "kesähtinyt" (=talvehtinut, mutta kesällä) oikein hyvin ja puutarha oli hienossa kunnossa. Jose oli tehnyt hyvää työtä ja kävi vielä kädestä pitäen näyttämässä miten liikakasvut pitää nyppiä ja teroitti, että se on tehtävä usein, korkeintaan viikko saa olla väliä. Muuten kasvu ryöpsähtää liian voimakkaaksi ja osa kasveista tukehtuu. Yön kuningattaressakin oli lupaavat nuput, mutta ensimmäinen kukka karkasi meiltä, vasta aamulla huomasimme, että kukinta oli tapahtunut yön aikana ja iso kukka jo lakastunut. Mutta onneksi lisää näyttää olevan tulossa.

Myös hedelmäpuut näyttävät voivan hyvin, appelsiineista tulee taas iso sato ja tällä kertaa sitruunoitakin on luvassa omassa puussa ylikin oman tarpeen.

Kävimme myös tutkimassa luonnon tilaa ja tulvien jälkiä Tejedan puistossa. Kuljimme luolilta johtavaa rotkoa ylöspäin tavoitteenamme usein käyttämämme kääntöpiste, missä rotkosta voi nousta pois ja päästä läheiselle polkutielle. Virtaavan veden jälkiä näkyi, mutta muutoin kaikki luonnossa vaikutti olevan ennallaan. Maa oli kuitenkin kosteaa ja tämä lienee syynä siihen, että jonkin matkaa kuljettuamme törmäsimme villisikojen aiheuttamiin kaivantoihin. Ne tuntuivat nopeasti lisääntyvän ja olivat ilmeisesti aivan tuoreita, ehkä edelliseltä yöltä. Päätimme kääntyä takaisin. Kolmesataa kiloisen villisian kohtaaminen kun poikaset ovat mukana, ei vaikuttanut yhtäkkiä niin kovin mielenkiintoiselta, ja kun ei koirakaan hinkunut eteenpäin, käännyimme takaisin.

Tarkastimme myös Maron hiekkarannan. Ranta oli hienossa kunnossa ja vesi lillutteluun sopivan lämmintä. Pitää vain muistaa aina ottaa hellehatut mukaan.

Nyt onkin sitten edessä mielen ja elimistön mukautuminen. Juoda täytyy enemmän kuin kotimaassa, ja pääsääntöisesti oikeita aineita. Syödä taas pitäisi vähemmän, mutta kun noita herkkuja on! Eilenkin kuumensimme ison grillin ja siinä paistuivat isot kimpaleet niilin ahventa ja jättiläiskatkarapuja ja alaosastossa savustui lohi. Lämpimän illan pimetessä on ylellistä syödä patiolla hyvin ja juoda paikallista valkoviiniä, joka kyllä pärjää muun maailman kilpaileville tuotteille.

Vienee jonkin aikaa ennenkuin elämä taas vakiintuu. Tuttuja suomalaisia on jo kohdattu ja kuulumiset vaihdettu. Lentopallojoukkuetta ei kuitenkaan vielä tänään saatu kasaan. Katsotaan sitten ensi viikolla.