Kiliä lounaalla

Ystävät kutsuivat meidät sunnuntaina mukaansa syömään erästä seudun monista kulinaarisista erikoisuuksista. Velez-Malagasta pohjoiseen vievältä tieltä kääntyy oikealle pienempi tie kohti Canillas de Acetuno -nimistä kylää, jossa on ravintola, joka on "päässyt listoille" tarjoamalla kokonaisesta kilistä valmistetun aterian. Ennakkotilaus tietenkin tarvitaan, samoin sopiva määrä ihmisiä jakamaan herkkua. Meitä oli seitsemän, ja kyllä ruokaa riitti! Alkupaloiksi oli tarjolla tuoresalaatti, sitten seurasi lämmin alkupala, paistettuja maksan ja munuaisen palasia sofrito-tyyppisen peruna- vihanneshöystön kera. Seuraavana kannettiin pöytään kilin halkaistu pää, josta jokaiselle riitti teelusikallinen aivoja maistiaiseksi. Ennakkoluuloisetkin osallistuivat ja kehuivat hyväksi.

Varsinainen pääruoka tuotiin isossa keramiikkavadissa. Kili oli paloiteltu ja paistaminen aloitettu jo hyvissä ajoin aamupäivällä, niin että lounaalla liha oli taatusti kypsää ja mureaa. Ja hyvää! Painikkeena oli hyvää talon viiniä. Jäipä yksi muhkea lihanpala vielä "para perro". Kotona koira kyllä ymmärsi hyvän päälle. Jälkiruoaksi oli valittavana erilaisia torttuja ja muita herkkuja. Sitten talo tarjosi kuohuviinit ja laskun, joka oli noin kolmekymppiä henkeä kohti!

Kun tulimme ravintolaan sovittuna aikana, olimme ainoita asiakkaita, ja joukkoon hiipi epäilys siitä, ettei paikka ehkä sittenkään ole ennakkomaineensa veroinen. Mutta toisin kävi. Kun kello läheni kahta joka ikinen pöytä oli täysi ja taisimme olla ainoat ei-espanjalaiset suuressa vierasjoukossa. Siis valinta oli ollut oikea. Jos paikka on espanjalaisten suosiossa, se on luultavasti hyvätasoinen. Ilmeisesti on niin, että alueen mielenkiintoiset ravintolat löytyisivät parhaiten lähtemällä jotain vuoristotietä pitkin ja katsellen minkälaisia ravintoloita kylistä löytyy. Käyttämämme ravintolakin mainosti kortissaan olevansa henkiin herätetty vanha roomalainen majatalo. Joten kyllä ne hyvät paikat ilmeisesti pysyvät.

Canillas de Acetuno -kaupunki on Maroman länsirinteellä ja muistuttaa muita alueen maurilaiskyliä punaisine kattoineen ja toinen toistensa päälle kurkotuvine valkeine taloineen. Kylään johtavan tien varrella oli lupaavasti varoitusmerkki jossa oli kolme lumihiutaletta. Ilmeisesti tie on ajoittain luminen, vaikka nyt kevät oli jo pitkällä.

Nerjassa muuttolintujen perässä Suomeen on lähtenyt jo melkoinen osa täkäläistä suomalais-yhdyskuntaa. Taitaa lentopallokin loppua niin, että itse kukin voi parannella taitojaan kesän aikana Suomessa. Eron haikeus on ollut ilmeinen. Se on varma merkki siitä, että täällä olevia suomalaisia liittää toisiinsa todellinen ystävyys. On hieno asia päästä sellaisen yhteisön jäseneksi!

Kevät tulee, mutta taloudessa on tiukkaa

Huolimatta näennäisestä rauhallisesta elämänmenosta, jota Andaluciassa vielä korostaa viimeinkin tulleet "normaalit" kevätsäät (aurinkoa taivaan täydeltä ja lämpöä +24), näyttää taloustilanne edelleen hyvin synkältä. Tilastojen valossa juuri Andaluciassa on eniten talouksia, joiden tulot jäävät köyhyysrajan alle, ja erittäin köyhien osuus on kasvanut entisestään. Aika paljon on näkynyt autoilla liikkuvia, joiden omaisuus on ilmeisesti mukana autossa ja jotka etsivät tilapäistä ansiota mistä vain löytävät. Parhaillaan on sadonkorjuun aika ja se lisännee tilapäisten töiden saatavuuutta. Eivät vain taida nämä tilapäiset työsuhteet tai niistä saadut ansiot kirjautua mihinkään tilastoihin.

Andaluciassa on muusta Espanjasta poiketen vasemmistoenemmistöinen hallitus, sosialistipuolue PSOE johtaa maakuntaa yhdessä vasemmistoliiton kanssa. Asunnostaan häädettyjen asema on kurja ja Espanjan keskushallitus on yrittänyt saada tilanteeseen korjausta, mutta uudistukset ovat edenneet hitaasti. Andaluciassa sensijaan on oltu ripeitä, täällä astui viime perjantaina voimaan laki, joka oikeuttaa viranomaiset ottamaan tilapäisesti haltuunsa sellaisia asuntoja, joiden vuokralaiset ovat häätöuhan alla ja voivat osoittaa maksukyvyttömyytensä johtuvan työttömyydestä ja velkojen korkeista koroista. Viranomaiset voivat ottaa tällaiset asunnot haltuunsa kolmeksi vuodeksi ja maksaa tänä aikana vuosivuokraa omistajalle yhden prosentin asunnon arvosta. Toimenpide ei koske kuitenkaan yksityisiä asuntojen omistajia vaan ainoastaan pankkeja ja rahoituslaitoksia, joilla on omistuksessaan suuria määriä asuntoja kuplan jäljiltä. Myös tyhjillään olevista asunnoista suunnitellaan perittäväksi jonkilaista ylimääräistä veroa. Toimenpiteillä toivotaan voitavan turvata ahdingossa olevien vuokralaisten asema laman yli ja lisätä halpojen vuokra-asuntojen tuloa markkinoille.

Uudistukset kuulostavat hyviltä ja oikeudenmukaisilta. Tahtoo vain aina käydä niin, että kun tällaisia etuuksia säädetään, ne liukuvat pikku hiljaa sellaisille, jotka niitä eivät oikeastaan tarvitsisi ja apua oikeasti tarvitsevat eivät hyödy, vaan raha kulkeutuu toisiin käsiin. Saapas nähdä, käykö näin ja kenen taskuun rahat alkavat kertyä.

Maron pääsemisestä Euroopan hippipääkaupungiksi ei (onneksi) tainnut tulla mitään. Parhaimmillaan alueella oli vähän toistakymmentä asuntovaunua ja vastaavaa ja lisäksi luolissa asusteli 3-4 "porukkaa". Mukana oli myös lapsia. Mutta sitten yhtenä aamuna kaikki olivat poissa. Poliisi lienee puuttunut määräysten vastaiseen leirintään. Samoja vaunuja näkyi sitten lähellä olevilla tienlevikkeillä, ilmeisesti tavoitteena pitkäaikainen pysäköinti. Saa näähdä onnistuuko.

Rantaretkellä tapasimme kaksi hauskaa ilmiötä. Joidenkin kivien päälle oli alkanut kasvaa vihreää levää ikään kuin hiuksina, jotka oli kammattu merestä katsoen taaksepäin. Jos kivi sattuu olemaan pyöreä, ei tarvita kuin atrain pystyyn kiven viereen, niin merestä nouseva ahti on valmis. Toinen erikoisuus oli kirkas pussi, nyrkin kokoinen, ja näytti aivan kirkkaalta muovipussilta. Sen keskellä kulki sauma, joka näytti siltä kuin se olisi ommeltu sik-sakilla punaisella langalla. Mutta ei ollut ihmisen luomus! Ilmeisesti kyseessä oli jonkin meduusan tai vastaavan otuksen ilmarakkula. Lajin tunnistus on jätetty asiantuntijoiden käsiin.