Järisyttäviä tapahtumia

Keskellä rauhallista yötä 25.1 tapahtui järisyttäviä asioita. Hieman klo viiden jälkeen heräsin siihen, että kadulta kuului kolinaa, ikään kuin joku olisi vetänyt pyörillä varustettua matkalaukkua perässään. Tuli mieleen, että naapurin rouva olisi lähdössä aamukoneella Englantiin. Ääni kuitenkin jatkui ja voimistui ja seuraava, johon se sopi, oli, että Nerjan aina valpas puhtaanapito oli tyhjentämässä roskasäiliöitä ja jostain syystä vieritti raskaita roskakärryjä pitkin katua. Tässä vaiheessa olin jo täysin hereillä ja syytä olikin: aluksi kuului talon nurkista nitinää ja kitinää ja samalla syvä murina voimistui jostain maan alta. Sitten talo alkoi heilua oikein kunnolla ja molemmat hyppäsimme pystyyn ajatuksena syöksyä ulos. Istuimme kuitenkin tarvittavat sekunnit paikoillamme ja heiluminen ja äänet loppuivat. Muutamaa minuuttia myöhemmin Kirstin I-Pad antoi maanjäristyshälytyksen, paikka oli 120 km tästä etelään 10 km syvyydessä ja voimaksi ilmoitettiin 6.1. Siis varsin voimakas järistys. Nyt tilannetta on selvitelty laajalti paikallisissa lehdissä. Vahingot jäivät vähäisiksi, loukkaantuneita oli lähinnä Melillassa meren etelärannalla. Koulut oli suljettu siltä varalta että niissä olisi rakenteellisia vaurioita. Talossamme ei näkynyt vaurioiden merkkejä emmekä itse huomanneet sen kummemmin jälkijäristyksiä vaikka niitä oli jatkunut vaihtelevalla voimalla iltaan saakka.

 

Tapaus oli merkittävä keskustelun- ja uutisaihe. Tällä alueella on sattunut useita vakavia maanjäristyksiä lähihistoriassa ja mannerlaattojen hankauskohta kulkee juuri tuossa sata kilometriä etelään. Olipahan elämys!

Seuraava järisyttävä tapahtuma sattui tänään iltapäivällä puhelimen soidessa. Ilmoitettiin, että kuukauden korjauksessa ollut Renault-auto olisi valmis noudettavaksi. Riensimme heti paikan päälle ja ilmeisesti ratkaisu sen suhteen, ettei autoa romutettu, kuten ensimmäinen korjaamo suositteli, oli oikea. Auto hyrrää kuin tyytyväisenä ja voimme vain todeta että luultavasti saimme tonnilla paljon paremman auton, kuin mitä avoimilta markkinoilta olisi tuohon hintaan saanut.

Nyt kun vielä tuo vesivahinko-korjaus saataisiin jotenkin menemään niin kyllä tämä tästä...

p.s. Olimme tänään lähikukkuloilla koiran kanssa. Lähes kaikki männyt ovat aivan ruskeita ja tekevät kuolemaa. Taitaa tulla todellinen ekokatastrofi vaikkei media sitä vielä ole huomannutkaan. Jos mäntymetsät häviävät, rinteet saattavat altistua erosiolle ja seurauksena voi olla merkittäviä ympäristömuutoksia. Täytyy vain toivoa, että luonto osaa hoitaa asian oikein.

Hajahavaintoja Suomen vierailusta

Jouduin monien yhteensattumien viemänä Helsinkiin, sopivasti ankaran lumimyrskyn jälkimaininkeihin, hyytävään viimaan ja paukkupakkasiin. Onneksi osasin ottaa tarpeeksi villavaateita mukaan, niin, että kahlaaminen Pasilan pitkän sillan yli ei vienyt henkeä. Ajoittain vain salpasi.
Vierailun syynä olivat osittain työasiat, mutta mukaan mahtui niin mukavia kuin ikäviäkin henkilökohtaisia asioita. Mukaviin kuului tapaaminen entisten opiskelutovereiden kanssa. On kulunut 50 vuotta siitä, kun valmistuimme lääkäreiksi. Se on hyvä syy juhlia. Tosin juhliminen oli aika hillittyä, juomalaulua yriteltiin, mutta hyvin äkkiä puhe kääntyi lastenlapsiin ja muihin tärkeisiin asioihin. Ikävää vain, että nykyään kaikenlaisiin ikätapaamisiin kuuluu myös laskea, keiden kohdalla takuuaika on mennyt umpeen.
Ikäviin asioihin kuului Espoon kodissa sattunut laaja vesivahinko. Katot ja seinät oli purettava laajoilta alueilta, lisäharmina oli, että ulkona oli paukkupakkanen. Työt jatkuvat ja vahinkojen lopullinen laajuus paljastuu vasta myöhemmin.
Suomessa tulee myös seurattua uutisointia hieman eri tavalla kuin täällä. Yhteiskuntasopimus, leikkaukset, hallituksen politiikka saavat tietenkin laajaa huomiota. Espanjan lehdissä Suomea koskevat hieman toisenlaiset uutiset; pari päivää sitten raportoitiin EU:n julkaisemasta tutkimuksesta, jossa mm. tuloerojen suurenemista eri Euromaissa verrattiin kymmenen vuoden aikaikkunassa (vv.2004-2014). Ilahduttavaa oli, että Suomi oli päässyt pronssille, Suomessa tuloerot olivat kaventuneet kolmanneksi eniten Euroalueella. Edelle pääsivät Hollanti ja Irlanti. Lähes kaikissa muissa maissa tuloerot olivat kasvaneet, Espanjassa toiseksi eniten. Urheilussa suomalaiset edelleen saavat mainintoja, tosin lähinnä rallirintamalta. Lätkästä ei täällä kukaan välitä (vaikka Espanjassa on jääkiekkoliiga ja mm. Yacassa ihan kunnollinen joukkue). Norjalaisten hiihtomenestystä kyllä näytetään, meikäläisen harmiksi.
Täkäläisessä lehdistössä paljon huomiota saavat tapahtumat Etelä- ja Keski-Amerikassa. Eikä ihmekään, onhan Espanjalla paljon kulttuuri- ja muita siteitä sinne päin. Ja kun tilanne täällä Espanjassa menee oikein tukalaksi, on melko helppoa siirtyä Atlantin taakse ja päinvastoin. Meidänkin oman kadunpätkämme kunnostus- ja päällystystyön teki porukka joka oli peräisin jostain sieltä, ehkä Argentiinasta. Paikalliset huomauttelivat että "ei tiedä mitä ne tekevät" tai "mitenkähän ne osaavat". Tuttua, eikö totta. Mutta hyvin tuli homma hoidettua.
Etelä-Amerikasta kuuluu myös uutisia, joista Suomen mediassa en ole nähnyt minkäänlaista mainintaa: Brasiliassa ensiksi todettu Zika-virus näyttää levinneen laajalle alueelle myös Perussa, Boliviassa ja eräissä muissa maissa, missä on subtrooppista tai trooppista metsää. Virus aiheuttaa melko huomaamattoman taudin, mutta kylissä, missä tautia on esiintynyt on alkanut syntyä lapsia, joilla on paljon synnynnäisiä epämuodostumia, eniten pienipäisyyttä eli mikrokefaliaa. Tilanne muistuttaa aikanaan Talidomidin aikaansaamaa katastrofia Intiassa. Tauti on jo saanut aikaan laajoja hälytyksiä ja vastatoimia on yritetty. Tauti tarttuu hyttysen välittämänä eikä tartu ihmisestä toiseen, joten mitään kovin laajaa levinneisyyttä sille ei ehkä pidä ennustaa. Mutta sen levittäjänä on malariasääski, joten valppaana pitää olla. Raskauden kieltäminen edes määräajaksi kun ei oikein tahdo soveltua kansanterveydelliseksi ohjeeksi tai määräykseksi.  Edes diktatuurimaissa.

Talviko se tuli?

Tätä kirjoitettaessa takassa palaa tuli ja ulkona sataa tihuttaa. Näytteeksi. Ensimmäinen sade pitkään aikaan ja toinen kerta, jolloin on kehdannut polttaa takassa tulta. Tilastojen mukaan edessä on kolmen viikon kylmä jakso. Saa sitten nähdä tulevatko kylmät vai palataanko +20 asteen kantaan takaisin.
Lunta on kuitenkin saatu Sierralle ja innokkaimmat laskettelijat lähtivät jo eilen joukolla Sierra Nevadalle, missä rinteitä on auki vaikka kuinka pitkälti. Ilmeisesti hiihtoharrastus selittää sen, ettei rannalla eilen näkynyt kuin pari uimaria.
Kirjoitin aikaisemmin joitakin havaintoja männyn kulkuepistiäisestä, jonka toukat vaeltavat nenä edellisen peräpäässä kiinni pari metriä pitkinä jonoina teillä ja metsänpohjissa etsien paikkaa mihin kaivautua kypsymään seuraavaksi sukupolveksi. Perhosvaiheen jälkeen männyissä alkavat toukat kehittyä muodostaen kymmenenkin senttiä leveitä harsopusseja, jotka vähitellen näyttävät täyttyvän toukilla. Ne syövät lähioksien neulaset niin, että männyt alkavat laikuittain ruskistua. Kun ensimmäisen kerran niitä täällä näin ja kuulin niiden saapuneen meren takaa, arvelin, että edessä voi olla merkittäväkin metsätuho. Pari vuotta oli hiljaista, toukkia ilmaantui maanpinnalle helmikuussa ja joitakin uusia vaaleita toukkapusseja näkyi puissa. Nyt on kuitenkin tapahtunut biologinen räjähdys, lähes kaikissa lähialueen männyissä on jopa kymmeniä pusseja ja vuorten rinteen metsissä alkaa näkyä paljon ruskeita mäntyjä. Näkymä muistuttaa ilkeästi sitä minkä saivat aikaan tunturimittarin joukkovaellukset 1960-luvun Lapissa. Utsjoen alueella koivu hävisi lähes täysin satojen neliökilometrien alueelta ja joukkotuhon merkit voi vieläkin havaita liikkuessaan esimerkiksi Kevon ja Utsjoen  tunturiylängöillä. Jos mäntymetsät täällä tuhoutuvat kokonaan, tulee maisema muuttumaan melkoisesti. Rinteet pensastuvat piikkipensain, liikkuminen käy yhä vaikeammaksi ja eläimistö joutuu mukautumaan uuteen tilanteeseen niin tapojensa kuin asuinpaikkansakin suhteen.
Paljoa ei ihminen pysty asialle ilmeisesti tekemään. Joitakin metsänhoidollisia toimia tehtiin muutamia vuosia sitten, mutta niillä ei tainnut olla minkäänlaista vaikutusta. Tuholainen on levinnyt jo ainakin kilometrin korkeudelle ja luultavasti ainoa pysäyttäjä voisi tulla luonnosta: jos kituva mänty keksisi keinon tuottaa neulasia, jotka eivät toukille maistu, leviäminen pysähtyisi. Toinen mahdollisuus olisi sama kuin tunturimittarilla: joku loispistiäinen löytää kulkuepistiäisessä oivallisen isännän ja hoitaa tilanteen tasapainoon.