Independencia de cien anos, sadan vuoden itsenäisyys

Suomi: hyvinvoiva satavuotias?

Tänään on Suomen itsenäiseksi julistautumisen satavuotisjuhlapäivä. Oikeastaan Suomi syntyi jo 1800-luvulla. Alun perin Ruotsin vallan ajoilta olevat lainsäädännölliset rakenteet kehittyivät vastaamaan suomalaisten tarpeita, Uno Cygneus oli luonut koululaitoksen ja sairaanhoito ja sosiaaliset rakenteet olivat kehittymässä ripeästi. Teollistuminen toi maahan tarvittavia resursseja ja suomalaisten erityispiirteiden kehittäminen sai varmasti vauhtia venäläistämispyrkimyksistä. Näytettiin että meistä on!

Suomen valtion syntyminen vaati kuitenkin ankaria synnytystuskia. Sisällissota avasi syvän haavan, jonka umpeutumista saatiin odottaa yli kaksikymmentä vuotta. Vasta kun ulkoinen vihollinen pani epäilemään koko Suomemme mahdollisuutta säilyä valtiona maailmankartalla, löytyi riittävää tahtoa rakentavalle yhteistyölle. Ja tuon yhteistyön seurauksena me, 1940- luvun jälkeen syntyneet olemme saaneet nauttia pitkästä rauhan ja kasvavan yltäkylläisyyden ajanjaksosta joka ehkä hakee historiasta vertaistaan. Tämä voisi olla se suomalainen ihme, jota kannattaisi nyt juhlia.

Juuri nyt lintukotomme ulkopuolisen maailman tilanne vaikuttaa kaikkea muuta kuin rauhalliselta. Näyttää aivan kuin siltä, että enää ei muistettaisi tai uskottaisi, miten kauheita maailmansodat olivat. Aseet on taas haettu kaapista ja niitä käytetään antamaan pontta vaatimuksille, myös perusteettomille. Demokraattista päätösvaltaa voidaan näköjään helposti horjuttaa ja johtaa harhaan tämän päivän kommunikaatiovälineiden avulla. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Maan ja maanosan kehitystä voidaan ohjailla sopivilla ”tiedotuskampanjoilla” joissa perätöntä tietoa levittämällä voidaan poliittista päätöksentekoa ohjata. Mistään ei tunnu löytyvän sitä viisasten kiveä, joka neuvoisi mitä nyt pitäisi tehdä. Osataanko enää palata maailmaan, jossa periaatteena on yli rajojen ulottuva rauhanomainen yhteistyö ja demokraattisen päätösvallan kunnioittaminen?Sananvapautta on syystäkin pidettävä demokraattisen yhteiskunnan kulmakivenä, mutta sen rinnalle olisi ehkä syytä herätellä uusi käsite, ”sanavastuu”. Vastuu omista sanomisistaan ja kirjoittamisistaan tuntuu kadonneen uusien pidäkkeettömien kommunikaatiovälineiden tultua käyttöön. Siinäpä lainsäätäjille mietittävää! Voidaanko odottaa, kunnes keinoäly tulee apuun?

Nämä ovat kuitenkin aineellisesti ja polittisesti kehittyneiden maiden ja kansojen ongelmia. On vielä paljon kolkkia, jossa rauhanomaiseen kanssakäymiseen pystyvä kansakunta voisi kehittyä ja kehittää kulttuuriaan ja aineellista hyvinvointiaan kuten Suomi aikoinaan, ellei fyysinen tai aatteellinen väkivalta olisi esteenä. Ilmastomuutos kärjistää ongelmia entisestään. Eurooppaan suuntautuva pakolaisvirta on vain yksi osa tätä ilmiötä. Mutta se voi tuoda asiat konkreettisesti näkyviimme, kuten meille kävi äskettäin.

Koiramme on tullut vanhaksi, eikä oikein tahdo enää jaksaa pitkiä vuoristolenkkejä. Niinpä koiran ulkoilutus on supistunut tiettyihin tuttuihin reitteihin. Eräs sellainen on muutaman kilometrin päässä olevan vanhan paperitehtaan (perustettu 1730-luvulla) ranta Miel-joen suussa. Tänään rannalla oli kumiveneen hylky. Pohja oli halkaistu ja ponttoonit tyhjennetty. Se oli kooltaan tuollainen pakettiauton katolle mahtuva vene, puolitoista metriä leveä ja viitisen metriä pitkä. Sen puisessa perälaudassa näkyivät perämoottorin kiinnitysruuvien jäljet. Eilen oli ollut lähes myrskyisä tuuli ja ajatuksemme oli, että vene oli saattanut karata jostain isommasta aluksesta.

Paperitehtaan nykyinen isäntä kuitenkin kertoi mistä oli kyse. Vene oli ajelehtinut rantaan eilen iltapäivän viime tunteina lastinaan 32 ihmistä. Yksi oli kuollut ja kaksi oli hyvin huonossa kunnossa. Alus oli ilmeisesti yrittänyt Afrikan rannikolta lähdettyään”osua” Almeriaan tai Motrilliin, mutta ehkä kovan tuulen ajamana joutunut 50-150 kilometriä kauemmas länteen.Täällä on jo usean päivän ajan ollut hyytävän kylmää, edellinen yö oli ollut koko vuoden kylmin ja on vaikeaa edes kuvitella minkälainen taistelu on tarvittu venematkasta hengissä selviämiseksi. Ja isäntä ihmetteli, miten niin pieneen veneeseen voi mahtua niin monta ihmistä. Hän jopa epäili, että jotkut joutuivat aina vuorollaan uimaan. Tällaisen näytelmän edessä on mahdotonta ajatella, että pakosalle olisi lähdetty parempaa taloutta etsimään, kyllä kyseessä on varmasti ollut pako oman henkensä kaupalla väkivaltaa piiloon.

Kylläpä kuohuu!

Ainakaan aiheista ei nyt pitäisi olla pulaa: eilen ihmeteltiin televisiosta kun sadat tuhannet ihmiset osoittivat mieltään Barcelonan kaduilla ja tänään luettiin el Pais-lehdestä, että mukana ovat jälleen olleet juonimassa myös ostetut vale-mediat.
Ja tämä kaikki maakunnassa, jolla on neljän vuosikymmenen ajan ollut suurempi autonomia kuin Saksan tai Yhdysvaltojen osavaltioilla, joka on neljän vuosikymmenen aikana saanut järjestää vaaleja omien päätöstensä mukaisesti ilman keskusvallan puuttumista asiaan, jonka oma kieli menestyy ja luo hyvän pohjan omaleimaiselle kulttuurille, jolla on pitkät ja kunniakkaat - ja kunnioitetut -perinteet, jossa on täydellinen ja hyvin suojattu sananvapaus, ja jonka demokraattisesti valitut johtajat ovat olleet allekirjoittamassa nykyistä perustuslakia, joka luo pohjan ja antaa muodon Espanjan modernille valtiolle. Tällaiselta alustalta poliittiset johtajat alkavat kampanjan "vapaus Katalonialle!", "lopettakaa sorto ja riistäminen"," antakaa meille  demokratia!" Kenenkähän pussiin siinä pelataan?
Tänä päivänä hallittu hallitseminen tuntuu olevan erityisen vaikeaa. Suora kansanvalta (s.o. kansanäänestykset) on ollut huonossa huudossa jo Raamatun ajoista:  kansa päätti, että "ristiinnaulitse !!". Päätös ei ehkä jälkeenpäin ollut paras mahdollinen, epäiltiin pappien kiihottaneen kansanjoukkoja, sosiaalista mediaa kun ei ollut käytettävissä. Sitä korvaamaan kehitetty edustuksellinen demokratia on niinikään joutunut epäilyksen alaiseksi: valittiin Trump ja Brexit ja ties mitä vielä on tulossa.
Vastakeinot ovat vähissä: tiedonkulun kontrollointi tai ihmisten opettaminen ja asennekasvatus nk. kriittisempään tiedon vastaanottamiseen voisivat tietenkin auttaa, mutta tuntuvat toivottoman tehottomilta. Toisaalta vapaasti vellova, ennalta arvaamaton "demokratia" on aina johtanut harvainvaltaan ja anarkiaan.  Aatteeseen perustuva vallankäyttö vaatii sekin ajatusten puhtaana pitämistä ja tiedonkulun rajoittamista, joka taas tarjoaa tilaisuuden vallan väärinkäytölle ja väkivallalle.
Kirjassaan "Homo Deus" (Yuval Noah Harari: Homo Deus, huomisen lyhyt historia, Bazarkustannus.fi) kirjalija ennakoi superälykkäiden tietoalgoritmien (tietokoneiden) pian pystyvän ohittamaan ihmisen sekä tietojen keräämisessä että niiden arvottamisessa ja käytännön ratkaisujen löytämisessä ongelmatilanteissa. Ehkä joku  tietokone osaa lopulta neuvoa, miten tässä tilanteessa poliitikkojen pitäisi menetellä.
Taidamme Suomessa olla monia muita, meitä suurempia maita, edullisemmassa asemassa tasaisen koulutuspohjan, hyvän kommunikaatioverkoston ja yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden vuoksi, vaikka satavuotiseen historiaamme toki kuuluu myös käsittämättömän väkivaltaisia ja repiviä jaksoja. Toivotaan, toivotaan.

Kevätbloggiainen

On tullut taas aika kirjoittaa kevään viimeinen blogi täältä Nerjasta. Monet täällä talvehtivat suomalaiset ovat joko lähteneet tai lähtemässä ihan lähiaikoina takaisin Suomeen. Jotkut uskalikot suunnittelevat jäävänsä koko kesäksi tänne, mutta jos kuumuus äityy oikein pahaksi, voi aina palata viiden tunnin lennolla takaisin viileään Suomeen. 

Myös linnuilla tuntuu olevan samansuuntaisia suunnitelmia. Nopeimmat paikkalinnut kuljettavat pitkiä korsia suussaan pesän rakennukseksi, hitaammat joutuvat vielä keikistelemään ja tanssahtelemasan televisioantenneilla, puhelinlangoilla tai auringon lämmittämillä tiilikatoilla. Mutta ne, jotka aikovat Suomeen pesimään ovat jo aloittaneet vaelluksensa kohti pohjoista edeten olosuhteiden sallimaa vauhtia.

Meille on tullut tavaksi kulkea ainakin pari kertaa viikossa vanhan paperitehtaan ohi merenrantaan Miel-joen suussa. Reitti kulkee pitkähkön maantiesillan alitse ja sen betonirakenteissa näkyy jopa satoja pääskysenpesiä, osa aikaisemmilta vuosilta, mutta osa uusia ja hyväkuntoisia. Vielä runsas viikko sitten katselimme, kuinka kiireisiä linnut olivat kantaessaan ruokaa poikasilleen. Asuttuja pesiä saattoi olla jopa sata ja ilmaliikenne oli vilkasta. Sitten, muutamaa päivää myöhemmin ei mitään! Ei pääskysen pääskystä ilmassa ja pesät autioita ja hiljaisia. Ilmeisesti pesueet oli saatu muuttokuntoon. Mutta viikoa myöhemmin tuli yllätys. Sillan alus oli taas täynnä lenteleviä pääskysiä, ja moneen pesään tehtiin jatkuvasti vierailuja. Myös lähellä olevassa mutalammikossa kävi lintuja ilmesesti rakennustarpeita hakemassa. Olikohan kyseessä uusi aalto Afrikan puolelta tulleita muuttajia? Ja olivatko edelliset alkaneet jo poikasineen edetä kohti pohjoista pesiäkseen uudestaan vaikkapa Suomessa?

Villiohraa rannan tuntumassa:

 

Toinen samalta reitiltä vastaan tullut ihme oli rannassa. Miel-joki on kohtalaisen vuolas, vaikkakin suuri osa vedestä kulkee jokilaaksossa joko kivien seassa ”maan alla” tai pitkin joen uomaa reunustavia kastelukanavia. Meren rannalla vesi kuitenkin levittäytyy viuhkana rantasomerikolle ja siitä mereen. Ranta on täynnä meren hiomia kiviä, joista on mukava rakennella kaikenlaisia pikku patsaita tai aitauksia. Joku porukka oli vuosi sitten tehnyt somerikolle kivistä ikään kuin aitauksen, parimetrisen pyöreän altaan, johon joen vesi vähäksi aikaa pysähtyi. Eihän nyrkin kokoisista kivistä saa tiivistä seinää millään, mutta vähitellen kivien väliin alkoi kertyä hiekkaa ja altaaseen alkoi kertyä vettä. Sitten joku toinen rakensi samanlaisen viereen. Hiekkaa kertyi kivien väliin jatkuvasti ja vesi alkoi poistua altaista ikäänkuin porttien kautta. Samalla seinämät alkoiva kohota ja syväys kasvoi. Ihmettelin hiekan kykyä pidättää vettä kivien välissä, mutta kun tunnustelin seinämää hiekka olikin kovaa kuin betoni. Ilmeisesti kalkkinen vesi ja hienorakeinen hieta olivat yhdessä saaneet aikaa kaksi pyöreää allasta, joita reunustivat kauniin säännölliset ja kovat reunavallit. 

Kivitaidetta rannalta 

Tätä kirjoittaessa on pääsiäisviikko. Täällä on ennätysmäärä matkailijoita. Matkailuvaunuja on pysäköity sekä laillisiin, että laittomiin paikkoihin ja rannoilla alkaa olla mahdotonta löytää autolle parkkipaikkaa, ellei ole paikalla ennen kello yhtätoista. Myös hotellit kuuluvat olevan täynnä lähes viimeiseen vuodepaikkaan saakka ja televisiossa näytetään kuinka valtavat määrät katsojia seuraavat pääsiäisviikon kulkueita eri kaupungeissa. Espanjalaisia turisteja on hyvin paljon, ilmeisesti suurin osa, mutta on myös muualta saapuneita. Suomea kuulee aina silloin tällöin ruotsinkielen ohella ja vastaan tulee vuoroon lakanankalpeita ihmisiä jotka ovat ilmeisesti tulleet tänä aamuna ja sitten mansikanpunaisia kasvoja ja olkapäitä, ilmeisesti eilen saapuneita.

Taloudellinen nousu tekee varmasti hyvää pitkän laman jälkeen. Kesken jääneitä projekteja voidaan viedä loppuun kun uutta rahoitusta on taas saatavissa. Täytyy toivoa, että myös paikoin hyvin jäykkä byrokratiakin uudistuu pikku hiljaa. Tahtoa siihen tuntuu olevan, mutta poliittinen kenttä on vielä aika sekava. Nerjan uusi jäteveden puhdistuslaitoskin on seisonut lähes valmiina jo toista vuotta ilman, että mitään on tapahtunut. Syksyllä nähdään, mitä on saatu aikaan.

Turisteja Balcon de Europalla:

 

 

Suomi sata vuotta! Antimme maailmalle

Suomen täyttäessä sata vuotta on tärkeää muistaa myös sitä tärkeää panosta jonka pieni ja sinnikäs kansa on muulle maailmalle antanut. Pelkäänpä, että monet panostuksemme ovat joko jääneet varjoon tai peräti uhohtuneet eikä Suomen todellinen painoarvo maailmankartalla ole kunnolla näkyvissä. Hyvänä esimerkkinä on eräs Marttinen savonmaalta, joka aikanaan oli tärkeä henkilö laaatimassa Yhdysvaltojen perustuslakia. Suomalaisilla sukujuurilla on ollut ja tulee olemaan vastakin merkitystä.

Moderni geenitutkimus on osoittanut, että nämä arvokkaat sukujuuret ovat alkuaan saaneet vaikutteita monista eri lähteistä. Mainioita kansallisia erityispiirteitämme ovat osaltaan olleet luomassa niin läntiset (Ruotsista), itäiset (Venäjältä) kuin etelästä (Virosta) Suomeen tunkeutuneet geenit, jotka ovat sekoittuneeet täällä jo paljon aikaisemmin asuntoaan pitäneiden nk. saamelaisten geeniperimän kanssa.

Huolimatta siitä, että geeniperimämme on pahasti sekoittunut, on kansassamme kuitenkin tunnistettavissa tiettyjä erityispiirteitä, joita ei ehkä voi nimittää rodullisiksi, mutta ainakin heimollisiksi. Pohjalaiset ovat vähän tosikkoja ja (ainakin ennen vanhaan) painottivat sanomansa tärkeyttä mieluusti puukon kanssa. Hämäläisiä pidetään hitaina, tiedä sitä. Savolaiset ovat ehkä parhaiten säilyttäneet omat erityispiirteensä. He puhuvat mielellään, ovat mielellään päällysmiehiä ja, kuten eräs savolainen politiikkomme vahvisti, kun savolainen avaa suunsa, vastuu siirtyy kuulijalle. Nykyään kai sanottaisiin, että he osaavat käyttää vaihtoehtoista totuutta.

Yhdysvaltain uusi presidentti on jo lyhyen virkauransa aikana saavuttanut ennen näkemätöntä kuuluisuutta ja saanut ylen määrin huomiota osakseen. Äskettäisessä lehdistötilaisuudessa hän ehti tunnin aikana siteerata itseään 34 kertaa joka on kenties lajinsa ennätys. Myös muita käyttäytymisen piirteitä on pidetty varsin erikoisina. Ne saattavat kuitenkin kaikki selittyä hänen vasta paljastuneen alkuperänsä ansiosta.

Syvällä Savonmaalla on ikimuistoisista ajoista lähtien asunut Romppaisten sukukunta, menestyvää joukkoa joka oli saanut kahmituksi itselleen laajat viljelys-ja metsästysmaat jo silloin, kun yhteisomistus oli tavallista. Vaurauden avain oli kauppiaan homma, Romppaiset osasivat haistaa hyvät kaupat ja hankkia laajan asiakaskunnan. Pohjanmaallakin käytiin, taidettiinpa liiketoiminnan edistämisessä käyttää joskus naimakauppojakin. Jossain vaiheessa huhuttiin, että myös laajennettua naimakauppaa käytiin.

Tällaisesta talosta oli hyvä lähteä maailmaa valloittamaan vaikka ameeriikkaan saakka. Kylästä lähtikin useita poikia valtameren tuolle puolen ja useat menestyivät hyvin. Eräskin pojista, joka oli erikoistunut pienten ja halpojen asioiden ja esineiden kauppaan asettui Valtoihin. Suomesta hän toi mukanaan lempinimensä Rompe-Romppainen, mutta kun maahantuloviranomaiset osasivat vähän heikosti tuota suomen kielen tavaamista, papereihin kirjoitettiin Rump-Romppainen. Lieneekö sillä ollut asian kanssa tekemistä, että poika oli melko tukeva ja omasi näyttävän takaliston. Jonkin aikaa maassa oleskeltuaan ja kauppaa käytyään hän oli oppinut riittävästi kieltä ymmärtääkseen nimeensä liittyvän herjan ja sydämistyneenä päätti näyttää mihin pystyy ja siirtyi kiinteistöalalle. Taka-alalla mielessä painoi ajatus siitä, että tuo loukkaus on vielä kostettava amerikkalaiselle ”systeemille”.

Jälleen seurasi menestys liiketoimissa ja nimiasiakin korjaantui, kun neuvonantajat ehdottivat, että hän ottaisi käyttöön vain nimen alkuosan ja lisäisi eteen T-kirjaimen. Hän päätti laihtua, värjätä tukkansa ja puhuahan hän osasi jo ennestään. Näin olivat kohdallaan ainekset poliittiseen menestykseen. Ja lopunhan me jo tunnemmekin.

Kaikki mitä edellä on kerrottu on tietenkin totta. Minulle sen kertoi mummoni, joka on savolainen.

Kevät tulee, olemme valmiit

Kevät on täällä ollut viime vuosina oikukasta aikaa, eikä tämä vuosi tuota tässä suhteessa pettymystä: sateita on ollut tavallista enemmän ja myös kylmät viikot tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin olivat aika viileitä. Uimaan ei viitsinyt edes yrittää kun vielä usein oli varsin suuret mainingit jotka tahtovat vanhan viedä mennessään.

Tänä talvena on saanut sellaisen vaikutelman, että tavallisesti niin terveessä suomalaisjoukossa on sairastettu normaalia enemmän. On ollut sairaalahoitoa vaativia juttuja, on flunssia ja muita kolotuksia. Syynä ovat kaikitenkin La Niña ja vallalla ollut influenssavirus. Toivottavasti El Niño tuo sitten vuorollaan parempia talvia ja enemmän terveyttä.

Ystävänpäivä 14. helmikuuta oli tietyllä tavalla kevätkauden avaus. Olimme koko joukolla yhdessä syömässä lounaan, mukana oli yli 40 suomalaista ja ruoka oli hyvää. Puitteetkin olivat mukavat, Venta San Miguel on ravintola joka äkkinäiseltä saattaa jäädä huomaamatta. Näyttää vanhalta maalaistalolta pellon reunassa, mutta sisällä on viihtyisää ja tarjoilu toimi hyvin.

Myös luonto on huomannut kevään ja ystävänpäivän. Oman luontokalenterini mukaan tuohon päivää liittyy kaksi merkittävää asiaa: Mimosat alkavat kukkia keltaisenaan ja männyn kulkuetoukat pudottautuvat puusta ja alkavat karavaanivaelluksensa uusille apajille. Viime vuosi oli männyille tuhoisa, mutta ne näyttivät toipuvan hyvin, saas nähdä vieläkö toinen perättäinen vuosi kestetään. Onneksi toukkia näyttää olevan edellisvuotta vähemmän. 

 Yläkuvassa kääpiöpääsiäislilja, avain referenssinä, alakuvassa komea pistiäismatokulkue. 

Talven kukat alkavat vähitellen menettää intoaan kukkimiseen ja uudet tulokkaat hyödyntävät tilaisuutta. Ensimmäiset freesiat ovat jo puhjenneet kukkaan, samoin pienoispääsiäisliljat. Iirikset ovat jo vetäytymässä mutta appelsiinipuissa näkyvät ensimmäiset kukintojen merkit. Ulko-oven edessä oleva valkoinen jasmiinikin alkaa kukkia, kukinnosta voi tulla hyvä, puhkeamaisillaan olevia nuppuja kun näyttää olevan vähintäin satoja. Jos Trumpilta kysyttäisiin, niin tuhansia.

Kevääseen liittyy myös luopumista. Keväällä vanhaan aikaan ruokatarvikkeista alkoi olla pulaa kun uusi sato ei vielä ollut kypsynyt ja kotieläimetkin taisivat olla laihassa kunnossa ennen kuin ruoho alkoi kasvaa. Tähän saumaan sovitettiin sitten paaston aika, aluksi pakanallisena riittinä eri kansoilla ja sitten kirkollisena. Tässä versiossa nk. tuhkasunnuntaina (tai rasvatiistaina) alkaa paaston aika jota jatkuu pääsiäiseen. Silloin pitää elää niukkaa elämää ja pidättyä esimerkiksi lihan syömisestä. Monissa maissa tästä sinänsä ikävältä kuulostavalta asiasta on otettu ilo irti. Paastokauden alku tarjoaa erinomaisen tekosyyn järjestää juhlia ja karnevaaleja.

Espanjassa karnevaalit ovat saaneet monia mielenkiintoisia piirteitä joihin eri paikkakunnilla on lisätty omat paikallismausteensa. Cadizin laulukilpailut ovat kautta maailman tunnettuja. Pilkkalauluja laulavat yhtyeet kilpailevat parhaiten esitetyistä ja parhaiten vallanpitäjiin piikkejä pistelevistä ohjelmanumeroistaan, täällä Nerjassa taas on omat rituaalinsa. Nerjan karnevaaleissa valitaan paitsi kauneuskuningatar ja karnevaalien kuningas, myös paras laulu- ja tanssiyhtye, sekä erilaisia lapsitähtiä eri kategorioissa. Koirille on oma kulkueensa ja murheellisimmin ja tyylikkäimmin pukeutunut haudattavaksi kuljetettavaa ”sardiinia” sureva ”leskien” ryhmä palkitaan rahapalkinnoin. (saattaa olla, että alun alkaen ei kyse ollut sardiinin hautaamisesta vaan sitä foneettisesti muistuttavan pikkuporsaan hautajaisista, siihen kun lihan syönti loppui ainakin vähäksi aikaa). Vakava asia otetaan vastaan pilke silmäkulmassa. Pahat kielet kertovat, että surukauden alkuun sattuu kohtalaisen voimakas viinin ja väkevämpien alkoholijuomien kulutuksen kasvu.

Saa sitten nähdä mitä muuta tulevat talvet tuovat tullessaan. Brexit kiehuttaa edelleen, lehtitietojen mukaan täällä vakinaisesti oleskelevien brittien määrä on pudonnut 30%. Toisaalta turismi on ollut selvästi aikaisempia vuosia vilkkaampaa ja kiinteistönvälittäjien ikkunoiden takana on paljon katsojia valmiina tarttumaan tilaisuuteen. Viimeisten viikkojen aikana erityisesti asuntovaunuja on tuntunut olevan liikkeellä miltei tungokseen asti. Myös suomen kieltä kuulee kaduilla ja rannoilla varsin usein, ilmeisesti tieto Nerjan olemassaolosta on tavoittanut laajemmatkin piirit Suomessa.

Merelllä rannikkovartiosto ja Frontex päivystävät pakolaisten varalta, mutta olosuhteet ovat ilmeisesti liian rankat Välilmeren ylittämiseen tältä kohtaa ja liikenne suuntautuu lähinnä Italiaan. Helikopteri käy päivittäin tarkastamassa rannikon suojaiset lahdelmat maihinnousujen varalra, mutta tietoa siitä, että pakolaisia olisi tälle alueelle rantautunut, ei ole ainakaan julkisuuteen kiirinyt. Sensijaan yölliset keikat Afrikan puolelta ultranopeita veneitä käyttäen jatkuvat ja etelä-Amerikasta lähtöisin olevia huumeita kulkeutuu tätä kautta Euroopan markkinoille. Kerrotaan, että onnistuneesta keikasta voi palkkio veneen ohjaajalle olla jopa kuusinumeroinen, joten niitä, jotka ovat valmiit riskeeraamaan henkensä, löytyy aina.

Myös USA:n tapahtumat täällä tietenkin puhuttavat. Julkinen sana on selvästi kriittisempi Trumpia kohtaan kuin koti-Suomessa. Osittain pelot tietenkin heijastavat kohtalonyhteyttä meksikolaisten kanssa, mutta on mukana muutakin. Toistuvasti tunnetut kirjailijat, filosofit ja entiset poliitikot muistuttavat siitä, kuinka myöhemmin kuuluisaksi tullut ensimmäisen maailmansodan korpraali pääsi poliittiseen valta-asemaan Saksassa 1930-luvulla demokraattisin keinoin, kuinka hänelle ensin naurettiin koko maassa, mutta kuinka taloudellinen nousu käänsi mielet ja kansa suostui mandaattiin, jonka seuraukset olivat kamalia. Ikävä kyllä emme voi kuin toivoa, ettei näytelmä toistuisi.

Tammikuun blogi

Vaikka täällä onkin säästytty muualla Euroopassa jopa ihmishenkiä vaatineelta kylmältä aallolta, alkaa ilmassa olla selvät talven merkit. Aamut ovat viileitä, päivät tuulisia ja varsinkin, jos tuuli käy kaakon puolelta, se on usein kylmää kerättyään viileyttä meren yllä. Toisaalta päivät pitenevät selvästi ja pari päivää sitten mustarastas jo ilmoitti kevään saapuneen upealla laulullaan. Kaikki riippuu nyt siitä pääseekö aurinko paistamaan. Useimmat päivät ovat olleet aurinkoisia ja tällöin ilma on hyvinkin lämmintä aina tuonne kellon kuuteen saakka illalla. Ei merivesikään mahdottoman kylmää ole, muutamia päiviä sitten kävin vielä meressä pelin jälkeen uimassa, eikä se ollut suomalaista kesäistä järviuintia kummempaa.

Joulu oli ja meni, kohta on Nuutin päivä, ja koristeet kerätään odottamaan seuraavaa kertaa. Täkäläiseen jouluperinteeseen kuuluu perinteinen jouluarpa: voittosumma on valtava, yli 2 miljardia ja siitä riittää murusia vähän joka kylään. Ostimme kaikille jouluateriallamme olleille lahjaksi yhden arvan ja niin kävi kuin pitikin. Yhden arvan kohdalle osui voitto, ei suuren suuri, mutta sellainen, että kyllä se kannattaa lunastaa. Kysyessäni asiaa paikallisesta arpajaistoimistosta, mistä arvat oli ostettu, minulle kerrottiin, että voitot lunastetaan postista. Niinpä hankkiuduin postiin varhain aamulla, aikaisemmista kokemuksista kun muistin, että siellä saattaa olla päivällä melkoinen jono. Kun vuoroni tuli ja ojensin arvan toiveikkaana virkailijalle, hän sanoi ystävällisesti, että voitot voidaan maksaa vasta 5.1 jälkeen, kunhan postin tietokannat saadaan ajan tasalle. No, eihän asialla enää ollut kovaa kiirettä kun vieraat olivat jo palanneet Suomeen ja niinpä käväisin tänä aamuna postissa jonottamassa uudemman kerran. Arpalippu tarkistettiin viivakoodilta, ja kävi ilmi, että voittosumma on niin pieni, ettei sitä makseta postista vaan erillisestä arpajaistoimistosta, joka kuitenkaan ei ollut auki niin aikaisin aamulla. Siis taas asiasta muistutus puhelimen kalenteriin ja uusi yritys joskus myöhemmin. Saa sitten nähdä, maksaako voiton onnen arvan saaneelle lopultakaan Espanjan valtio vai tuleeko palkinto vaarin kukkarosta.

Ensi viikon vaihteen jälkeen on kaksi merkittävää päivää. Ensinnäkin maanantaina 16.1 on Maron päivä. Silloin kaduilla poltetaan tulia, joilla grillaillaan herkkuja, joita ohikulkijatkin ovat tervetulleita maistelemaan, lauluryhmät käyvät tulilla viihdyttämässä ja kirkon edessä on oikein telttojakin, joista saa juotavaa ja syötävää. Ja tietenkin on lapsia varten pomppulinnoja ja karuselleja. Juhlat jatkuvat aamuun saakka, aamulla on jäljellä vain savuavia hiekkakasoja. Juhlaan kuuluu myös ilotulitus ja täkäläiseen tapaan paukkupommien ampuminen taivaalle. Melu on kova, ja koirat pelkäävät. Seuraavana päivänä, 17.1 on pyhän Antoniuksen päivä. Herra Antonius on mm. koirien suojeluspyhimys. Ja kas, myös Antin päivänä täytyy paukutella, jos mahdollista vielä kovemmin kuin Maron päivänä. Antonius tuskin piti tärkeimpänä tehtävänään säikytellä koiria, mutta niin se poliittinen viesti saattaa vääristyä. Ihan niinkuin tänäkin päivänä näyttää käyvän.

Annamme piut paut Maron ja Antoniuksen päivän juhlille ja luikimme karkuun maaseudun rauhaan. Olemme jo aikaisemminkin olleet paukkuja karussa samassa paikassa yhdessä joidenkin muiden suomalaisten koiranomistajien kanssa. Varaamme yhdessä syötävät ja juotavat ja vietämme laatuaikaa takkatulen ääressä. Antinpäivän jälkeen onkin syytä sitten palata takaisin ja aloittaa pihalla puutarhan kunnostamisen. Appelsiinipuut täytyy tyhjentää ja liiat oksat leikata, samoin sitruunapuu. Monet kukat näyttävät lupaavia merkkejä siitä, että paras kukkaloisto on kohta edessä. Myös metsissä ja vuorilla on odotettavissa rehevää kasvua ja kukintaa, syksyllä satoi riittävästi niin, että kasvu lähti hyvään alkuun.Mantelipuiden kukinta ei vielä ole käynnistynyt mutta siitä voi tänä vuonna tulla todella komea. Ikävä kyllä, myös männyn kulkuepistiäiset näyttävät palanneen, pesiä näkyy siellä täällä. Viime vuoden tuhosta männyt selvisivät yllättävän hyvin. Jos nyt tulee uusi tuhovuosi heti perään, voi vahinko olla pysyvämpi.

Joulun kukkia: