Churroja ja muuta hyvää

Välimeren ruokavalion terveellisyydestä on puhuttu kymmeniä vuosia. Se näyttää olevan kansanterveyden kannalta parempaa kuin pohjois-Eurooppalainen ja syyksi on arveltu esimerkiksi oliiviöljyn ja vihannesten suurta osuutta päivittäisessä ruokapöydässä. Välimeren maissa elinajan ennuste on pitkään ollut parempi ja sariastavuus kroonisiin tauteihin vähäisempää. Johtopäätösten teossa on kuitenkin sudenkuoppia: Tilastot osoittavat, että yhden sukupolven aikana espanjalaisten aikuisten keskimitta on kasvanut toistakymmentä senttiä samalla kun painoindeksi on kasvanut ja on nyt lähes samalla tasolla kuin vaikkapa Suomessa. Olisikohan pienemmän sairastavuuden takana aikaisemmin ollut tottumus vähäisempään päivittäiseen ruokamäärään - eräänlainen lievä aliravitsemus, jonka tiedetään torjuvan monia kroonisia tauteja ja pidentävän elinikää?

Tänä päivänä Espanjassa puhutaan - ja murehditaan -  roskaruoan lisääntyneestä osuudesta ja sen mukanaan tuomista terveyshaitoista. Pizzat ovat herkullisia ja hampurilaispaikoissa on usein paljon väkeä. Saa nähdä, kuinka terveyden tilastollisen etumatkan lähivuosina käy!

Eräs silmiinpistävä piirre täkäläisissä ruokailutottumuksissa erottaa sen kuitenkin meikäläisistä ja pohjois-Eurooppalaisista tottumuksista. Ateriat ajoitetaan eri tavalla. Aamiainen on yleensä kupillinen kahvia kadun varressa, puolilta päivin nautitaan lasi viiniä jonkin kevyen välipalan kanssa ja päivän pääateria, vahva lounas syödään iltapäivällä klo 14 jälkeen. Illallinen nautitaan vasta myöhään, yleensä klo 21 jälkeen. On tietenkin toinenkin erottava piirre: meillä tehdään töitä ja siinä välissä syödään kunhan ehditään, täällä syödään ja töitä tehdään jos aterioilta ehditään. No, ei ehkä ihan niin, mutta täällä ruokailulle annetaan paljon suurempi tila ja merkitys kuin meillä. Ateria on sosiaalinen tapahtuma, ruoka syödään hätäilemättä ja varmaankin ruoka pureksitaan paremmin ja sulattamiselle jää aikaa. En tiedä, onko tällaisen tekijän merkitystä tutkimuksissa selvitelty.

Lihavia ihmisiä näkee kohtalaisen vähän, ja ilmeisesti arkiliikuntaa on melko lailla. Maron kylästä Nerjan kaupunkiin johtavalla tiellä näkyy aina paljon kuntoilijoita ja joukossa on myös pitkiin villatakkeihin pukeutuneita vanhoja naisia jotka ilmeisesti kävelevät tietä edestakaisin sekä kuntoilun, että sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi. Vastaantulevan tutun kanssa vaihdetaan aina muutamia ajatuksia ja välillä keskustelu kadulla käy vilkkaasti.

Mutta osataan täällä tietenkin myös herkutella. Kahviloiden kakut ja tortut ovat erittäin makeita, tiettyihin juhlapäiviin kuuluu tiettyjä herkkuja marsipaanista ja suklaasta alkaen. Ja sitten on tietenkin "churro", oikeastaan aamupalaksi suunniteltu erikoisherkku. Sitä myydään erityisissä churro-kioskeissa, joissa herkut valmistuvat odottaessa. Kioskit ovat auki vain aamupäivän, ja usein niiden edessä näkyy jonoja. Churron valmistus tapahtuu näppärästi: letkusta puristuu taikinaa kuin hammastahnatuubista kiehuvaan öljyyn, jossa se nopeasti turpoaa ja paistuu peukalon paksuiseksi. Erityisellä lastalla ohjataan kypsyvä taikinapitko spiraaliksi öljyn pinnalle, parin sekunnin kuluttua se käännetään ympäri ja muutamaa sekuntia myöhemmin paistos on valmis herkuteltavaksi kunhan pinnalle ripotellaan sokeria. Oikeastaan churro pitäisi nauttia paksun kaakaon kanssa, mutta ainakin lentopallojoukkueelle on pelin alussa riittänyt lämmin vastapaistunut churro sellaisenaan. Se ei ole ihan niin raskas energialataus kuin luulisi: suuri osa siitä on ilmaa, mutta on mukana tietenkin myös rasvaa.

Churrotaikina valmistuu seuraavasti: Tarvitaan kupillinen vehnäjauhoja, kupillinen vettä, yksi ohut sitruunaviipale sekä suolaa, sokeria ja oliiviöljyä. Itse valmistus tapahtuu näin: Kiehauta vesi ja sitruunaviipale, poista sitruuna ja lisää jauhot sekoittaen niin että siitä tulee pehmeä taikina. Poista kattila levyltä ja vaivaa kunnes taikinasta tulee hyvin tasainen. Jos churrontekolaitetta ei satu olemaan käsillä, tee jauhotetulle alustalle taikinasta ohutta "matospiraalia", ja upota tekele kuumaan öljyyn. Se tietenkin kelluu pinnalla. Paista pikaisesti, valuta öljy pois ja ripottele sokeri päälle. (Ohje on mukaeltu kirjasta "The Best Spanish Dishes", julkaisija Editorial Everest S.A)

Käki kukkuu, kevät tulee?

Espoon Lintuvaarassa meillä on tapana kiertää aamuisin aina suunnilleen sama lenkki. Se ei suinkaan ole niin yksitoikkoista kuin saattaisi ajatella, tutulla reitillä voi tarkkailla luonnon kiertokulkua. Linnut ilmaantuvat yleensä tietyssä järjestyksessä, mutta poikkeukset lisäävät mielenkiintoa. Ja kasvien puhkeaminen kukkimaan, siinä vasta tarkkailtavaa! Joko imikkä alkaa kohta kukkia, entäs rohtojuuret tietyn puun juurella? Meillä on ollut vuosia tapana laskea kuinka monta eri kukkaa reitillä milloinkin näemme kukkivan. Ensimmäisenä ilmaantuvat - vuokot, kevätesikko ja kevätpiippo - alkavat kukintansa lähes samaan aikaan, mutta siitä matka kymmeneen menee laji kerrallaan. Sitten taas tulee spurtti ja kahteenkymmeneen päästään vähän niinkuin huomaamatta.

Täällä etelässäkin kukat puhkeavat ja vilkkain aika on juuri nyt. Vielä viime viikolla täkäläisellä koiralenkilla saattoi nähdä viiden eri kukan kukkivan, eilen päästiin jo kahteenkymmeneenviiteen! Ja metsän puolella oli monia muita lajeja. Kevät näyttää täälläkin rynnistävän vauhdilla, mutta vaikka lajeja on runsaasti, kukat ovat usein melko pieniä eikä samanlaista kukkaloistoa täällä juuri näe kuin Suomessa alkukesäsätä. Poikkeuksen tietenkin muodostavat upeasti kukkivat puut ja pensaat, joista edellisessä blogissa oli esimerkkejä. Osa täkäläisistä kukista näyttää myös olevan nopeita käännöksissään: Eilen hienosti kukassa, tänään poissa. Nämä lyhytaikaiset kukkijat ovat varmaan hyvin harjoitelleet yhteispelinsä pölyttäjien kanssa, koska oikeita hyönteisiä täytyy olla paikalla ja saatavana juuri silloin kun kukinta on parhaimmillaan.

Lintujen liikkeistä ei vielä varmuudella pysty päättelemään kevään tuloa. Ehkäpä parvet ovat vähän suurentuneet ja liikkuvat levottomammin kuin aikaisemmin. Satunnaislajeja tietenkin odotellaan, paluumuuttajien reitti kulkee juuri tästä yli. Ja yksi "pongo" jo saatiin: käki kukkui eilen muutaman kerran tässä jossain lähellä!

Ensi viikolla on Maron kylän suojeluspyhimyksen juhlapäivä ja silloin on tapana polttaa kaduilla kokkkoja ja ampua paukkuraketteja pahojen henkien karkoittamiseksi. Koira ei ollenkaan osaa arvostaa tuota paukuttelua ja ajattelimme hakeutua juhlien ajaksi retkelle johonkin luonnonpuistoon luonnon ihmeitä katselemaan. Tänään on puolestaan vuorossa kulttuuria: Malagan jalkapallojoukkue pelaa Barcelonaa ja Messiä vastaan ja tällaista ihmettä täytyy kyllä joukolla lähteä katsomaan. Koska peli on iltamyöhällä, täytyy varata paljon vaatetta mukaan. Vaikka kuinka ollaan etelässä, kyllä illalla on ulkona kylmä. Eikä kehtaa hillua samalla tavalla kuin paikalliset, jotka pysyvät lämpimänä hyppimällä ja huutamalla ja elämällä pelissä mukana hyvin intensiivisesti.

 Genista scorpion-pensas, joka täpittää nyt vuorenrinteitä keltaiseksi. Vieressä myös rosmariini, jonka kukinta-aika alkaa olla ohitse.






Kukkiva mantelipuu Mulhacen-vuoren (3480 m) huippua vasten.

Blogi 1/2013

Nyt olemme virallisesti talvessa täällä Espanjassa. Kalenteri kulkee auringon kierron mukaan: talvipäivän seisauksesta kevätpäivän tasaukseen on talvi, siitä juhannukseen kevät, juhannuksesta syyspäivän tasaukseen kesä, ja syksyä riittää syyskuun lopulta jouluun. Joulu on vuoden pimeintä aikaa mutta silloin täällä myös alkaa kasvukausi: pensaat ja puut leikataan, pellot kynnetään ja kunnostetaan, siemenet istutetaan ja kaikilla tuntuu olevan kiirettä. Olimme tänään (4.1) käymässä paikallisessa suuressa ostoskeskuksessa ja se oli täynnä väkeä. Tuli ihan joulunalus Helsingissä mieleen. Ja niinhän se olikin: väki tungeksi lahjaostoksilla, lahjat jaetaan lapsille loppiaisena.

Vaikka kalenterin jako on selkeä, ei luonto noudattele meidän mielikuviamme vuodenajoista. Vuorilla olivat ensimmäiset kirsikkapuut jo täydessä kukassa, kohta varmaan vuorenrinteet loistavat mantelipuiden kukkiessa. Samanaikaisesti Sierra Nevadan huippu oli paksussa ja hohtavassa lumipuvussa. Hieno näky kerrassaan! Kävimme testaamassa myös pikkukaupungin tapas-valikoimaa. Tapakset ovat alun alkaen pieniä syömäpaloja joita tarinan mukaan majatalon pitäjät valmistivat viinilasien kansiksi (tapa= kansi) etteivät kärpäset pääse janoisten matkalaisten laseihin ja etteivät janoiset matkalaiset juopuisi liikaa juodessaan viiniä tyhjään vatsaan.

Espanjassa kansanmusiikin - nimenomaan flamencon - suosio näyttää vain olevan kasvussa vaikka sen julkinen tuki on vähentynyt. Harrastajia - ja alan yrittäjiä riittää ja saa ymmärrystä väestöltä. Suosio tuo sille tietenkin myös taloudellista liikkumavaraa ja flamenco onkin irronnut tiukoista perinteistään ja etsiytynyt uusien musiikki-ilmiöiden kanssa löyhiin liittoihin jotka luultavasti turvaavat paremmat taloudelliset resurssit niin alan koulutukselle kuin harrastustoiminnallekin. Jopa aivan ultrauusi popkin tuntuu istuvan ja samaa kai kertoo sekin, että suomalainen ryhmä voitti kansainvälisen flamencokilpailun äskettäin Madridissa tanssiteoksellaan. Flamencon syvin olemus on kuitenkin perinteisesti kiinteän vuorovaikutuksen luominen kuulijoiden ja esittäjien välille. Äkkiseltään se kuulostaa kovasti valittavalta, flamencoon kuuluukin sellaisia elementtejä kuin valitus ja epätoivo mutta myös riehakas ilo. Se on myös improvisoivaa, joskus tuntuu että kitarakin hakee stemmansa sen mukaan miltä korkeudelta laulaja haluaa aloittaa. Eräs mieleenpainuvista flamenco-kokemuksista näytettiin televisiossa: se liittyi reportaasiin, jossa haastateltiin äitiä, jolla oli sylissään vaikeaa parantumatonta syöpää sairastava lapsi. Haastattelijan ohella paikalle oli kutsuttu tunnettu flamencolaulaja ja hän esitti äidille ja lapselle hiljaisella äänellä niin vaikuttavan flamenco-säkeen, että vaikkei kaikkia sanoja ymmärtänytkään, liikutus tuntui selkäpiissä. Yhteys esittäjän ja "yleisön" välillä oli tiivis ja mieleenpainuva.

Suomen uutisia näyttää hallitsevan palkka-ale. Kun maan talous menee liukumäkeä alaspäin, jotain täytyisi tehdä. Suomalaiset näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että uhrauksia on pakko tehdä ja niitä tehdään. Kunhan otetaan muilta.