Karanteeniblogi 45.Sarjan viimeinen.

Karanteeniblogi 45. Torstai 30.4 2020. Vapunaatto.

Epilogi eli jälkinäytös

Olemme jo Kirstin kanssa siinä iässä, että Mantan lakittaminen tuntuu jotenkin kaukaiselta, hieman hämärältä muistolta menneisyydestä. Mutta aina tähän saakka, kuudenkymmenen kahden ylioppilasvuoden aikana olemme kyllä aina panneet asian merkille, viime vuosina ehkä automatkalla Espanjasta kotimaahan tai Nerjassa, missä vappu yleensä sivuutetaan varsin vähällä huomiolla. Nyt Mantaa ei lakiteta, ainakaan ei kansanjuhlan keskellä. Muutos on historiallinen.

Toinen mullistava muutos on tietenkin koronaviruksen aiheuttama epidemia. Aikanaan olin samassa asemassa kuin Mika Salminen nyt. Eri tahoilla odotettiin viisaita neuvoja joita piti sitten antaa liian niukkojen tietojen pohjalta. Ensin globaalina haasteena oli hyvin uhkaavana koettu HIV-AIDS-epidemia. Muistan mielenosoituksia ministeriön rakennuksen ulkopuolella. Tauti laantui vähitellen sellaiseksi kuin se nyt on: tehokkaalla lääkehoidolla kontrolloitavissa, mutta edelleen riskiryhmissä kiertävänä. Seuraava samantapainen uhka saatiin synnytettyä biologisen sodankäynnin uhkan mielikuvalla. Oli jauhekirjeitä, Hussein valmistautui laskemaan liikkeelle isorokkoviruksen tai vastaavan tappoaseen. Mitään Husseinin asetta ei sitten ollutkaan, mutta valmiudet senkaltaiseen uhkaan oli rakennettava. Saman uhkakuvan avulla onnistuttiin myös estämään kansanterveystyön tehostaminen ja modernisointi ei vain Irakissa vaan myös Libyassa. Sitten oli vuorossa SARS, jonka alku näytti hyvin samantapaiselta kuin korona nyt. Virus levisi tavattoman nopeasti, tappavuus oli hyvin korkea ja kiinalaiset "salasivat tietojaan". (Miten salataan sellaisia tietoja joita ei ole?). Epidemia laantui luultavasti itsestään, vaikka eri puolilla haluttiinkin ottaa kunniaa "tehokkaiden rajoitustoimien ansiosta".

Nykyinen koronavirusepidemia on kuitenkin erilainen kuin nämä kaikki muut. Se on varmasti globaali, maailmanlaajuinen, se voi tartuttaa kenet tahansa, sen aiheuttamat terveyshaitat, yhteiskunnalliset vauriot ja taloudellinen vaikutus ovat ennen näkemättömiä. Nykyinen yhteiskunta on tietenkin altis kaikille näille. Virusta pystytään levittämään ympäri maapallon hyvin lyhyessä ajassa. Yhteiskuntien rakenne ei ole valmis ottamaan tällaista iskua vastaan kun kaikki riippuu siitä, minkälainen huoltovarmuus on, ja se taas on viritetty niin taloudellisesti edulliseksi kuin mahdollista, siis niin vähäiseksi, että se selviää juuri ja juuri. Tai sitten ei selviä. Ja talouden edessä olevaa mullistusta ei vielä osata edes ennakoida, eikä luultavasti tiedetä mitä kautta se pahimmin tulee jälkensä jättämään. Joukkotyöttömyyden? Finanssikriisin? Yhteiskunnallisen epäjärjestyksen ja kapinoinnin? Ammattitaitoisen työvoiman loppumisen?

Kirjoitin aikanaan, joskus 1970-luvun alkupuolella ensimmäiseen suomenkieliseen lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille suunnattuun virologian kirjaan luvun "virusten ja virustautien alkuperä". Päätin sen toteamalla, että maapallon väestöä uhkaa globaali virusepidemia, jonka alkuperä on jossain Afrikan viidakossa. Kirjoitin myös että "käymme viivytystaistelua sitä vastaan tuhoamalla luontoa ja hävittämällä villieläimiä!" Jätin lukijan harkittavaksi, kumpi tästä selviää voittajana. Ajatukset kulkivat aika lailla samaan suuntaan, kuin mitä tällä hetkellä kuulee joidenkin epidemiologian asiantuntijoiden esittävän.

Tämä on karanteeniblogi-sarjan viimeinen. Joka päivä olen tuottanut uuden blogin, joka on syntynyt sen aamupäivän tiedoista ja ajatuksista. Ne ovat olleet "impromptuja", niitä ei ole sen kummemmin editoitu tai jälkeenpäin korjailtu, mitä nyt puolisoni on toiminut oikolukijana ja korjannut karkeat virheet.

Kun itse silmäilen niitä, tulee elävästi mieleeni, kuinka käsitykset ja tiedot ovat vähitellen tarkentuneet ja ymmärrys asioiden kulusta parantunut. Vieläkään ei ole mitenkään selvää, mikä on epidemian lopullinen vaikutus. Amerikkalaisia on tänä lyhyenä aikana kuollut jo enemmän kuin koko Vietnamin sodan aikana. Poliittiset vaikutukset tulevat varmasti heijastelemaan koronaa vielä vuosia tai ehkä jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Blogit tarjoavat kuitenkin jonkinlaista tartuntapintaa siihen, miltä epidemian kohtaaminen on tuntunut ja miten se on vaikuttanut meidän elämäämme.
Seuraava blogi syntynee ehkä viikon tai kuukauden kuluttua. Seuraan tietenkin tilannetta tarkasti.

Paras kiitos Kirsti-puolisolle, joka on jaksanut ne aina lukea jo siinä vaiheessa, kuin painomuste ei vielä ole kuivanut ja korjauksia voi tehdä. Tietolähteinä olen voinut käyttää paitsi THL:n ja MIka Salmisen tiedotteita, myös EU:n tartuntatautiviraston, WHO:n ja eräiden amerikkalaisten ja brittien maineikkaiden yliopistojen tiedotteita, niiden tietokantoihin minulla on edelleen aktiivinen yhteys entisistä virkavelvollisuuksista jääneiden siteiden ansiosta. Haluan esittää kiitosmaininnan myös  El Pais-lehdelle, jonka erinomainen toimitus ja kriittinen ja monipuolinen tiedonvälitys ovat antaneet hieman toisenlaisen näkökulman, kuin mitä esimerkiksi suomalaisista uutislähteistä on saanut.

Nyt virtuaalivapun viettoon! Pitämään virtuaalihauskaa?

Karanteeniblogi44

Karanteeniblogi 44.

Pääministeri Marin on mielestäni onnistunut tiedottamisessaan hyvin. Täytyy vain ihmetellä sitä "turnauskestävyyttä" mitä hänellä tuntuu riittävän. Julkiset esiintymiset kun ovat poissa tärkeiden päätösten mietinnästä, valmistelusta ja tekemisestä. Ja niitä tuntuu riittävän joka päivälle useita.
Jälkeenpäin tullaan sitten tikulla osoittamaan missä hän puhui väärin. Asioiden todellinen tila tulee varmasti vuoden kuluttua olemaan erilainen kuin miltä nyt näyttää. Eräs tällainen mahdollinen kriitiikille tulevaisuudessa altistava virhe on mielestäni se, että hän on toistuvasti todennut, että rajoitus- ym. toimia epidemian takia täytyy jatkaa siihen saakka kunnes saamme rokotteen. Luulen kuitenkin, että jo paljon ennen kuin rokotteesta saadaan todellista apua, epidemia tulee vaimenemaan itsestään väestön immuniteetin kasvaessa ja tapaukset vähenevät siihen määrään kuin on biologisesti mahdollista.

Hyvin harva nykyisistäkään  virusrokotteista antaa täydellisen suojan, "huonoimmat" saattavat antaa suojan vain puolelle rokotetuista. Hyvistäkin rokotteista, kuten tuhkarokkorokotteesta saadaan ongelmallinen, jos väestö ei sitä halua ottaa. Vaikka koronavirusrokotteen kehittäminen onnistuisikin hyvin ja suoja osoittautuisi kohtalaiseksi tai hyväksi, tulee virus jäämään osaan väestöstä kiertolaisena. Jos viruksen tappavuudessa ei tapahdu muutoksia nykytilanteeseen verrattuna, tullaan rajoitustoimia tarvitsemaan vielä kaukana tulevaisuudessakin. 

Tartunnanjäljityksen strateginen kulmakivi on  tartunnan toteaminen testauksella. Yleisin, ja teknisesti helpoin on PCR-menetelmään perustuva. Se voidaan automatisoida niin, että hyvin suuria näytemääriä pystytään testaamaan nopeasti. Se on myös hyvin luotettava, jos virusta on riittävästi esimerkiksi nenänielussa,  testi kyllä löytää sen. Mutta tässä on väärinymmärryksen paikka: Viruksen määrä voi tartunnan alkuvaiheessa olla riittämätön usean päivän ajan. Näin heti altistuksen jälkeen saatu negatiivinen tulos ei vielä merkitse vapauttavaa tuomiota. Miten suurta tapauskohtaista vaihtelua tuon ajanjakson pituudessa on, vaatii vielä lisätietoa.

Serologiset testit puolestaan mittaavat vasta-aineita, joita elimistö on tuottanut vastauksena elimistössä lisääntyvään virukseen. Testillä havaittavia määriä verenkiertoon ilmaantuu vasta keskimäärin noin viikko tartunnan jälkeen. Testejä voidaan käyttää tiedon saamiseen siitä, kuinka monella tartunta on jo ollut ja näin ne ovat hyödyksi epidemiologisissa tutkimuksissa ja tukena poliittisille päätöksille. Joskus niitä voidaan käyttää myös täydentävänä akuuttia infektiota todennettaessa. Kun riittävästi aikaa taudin alusta on kulunut, serologinen testi varmistaa asian. Mikäli uusintainfektioita alkaa ilmestyä, niiden toteamisessa serologisella testillä ei enää ole samanlaista merkitystä. On myös mahdollista, että jotkut muut koronavirukset, kuten melko tavallinen OC43 aiheuttavat virhetulkintaan johtavaa taustakohinaa.

Tartunnan jällkeinen "ikkuna" jonka aikana tapahtunutta tartuntaa ei vielä pystytä todentamaan pakottaa suhtautumaan varauksella saatuun negatiiviseen tulokseen. Jos mahdollisesta tartunnasta on kulunut riittävästi aikaa, testituloksen varaan voi käyttäytymistään soveltaa. Mutta ei vielä tiedetä onko tuon "ikkunan" pituudessa yksilökohtaisia eroja. Siis varovaisuutta tarvitaan!

Karanteeniblogi 43

Karanteeniblogi 43. Tiistai 28.4 2020

Kylmät säät jatkuvat. Ei suurta houkutusta metsälenkille. Vaikka pitäisi. Olemme yrittäneet sinnikkäästi ylläpitää kuntoa, useina päivinä on saatu 10,000 askeleen raja rikotuksi. Siitä huolimatta huomaa helposti, kuinka peruskunto on rappeutunut. Parin tunnin hommailun jälkeen tuntuu jo siltä, että olisi siestan aika, vaikkei ole.

Sisätiloissa karanteenissa olevien ikääntyneiden ihmisten terveydentilasta aletaan ilmeisesti olla yhä enemmän huolissaan. Jos on jo ennen epidemiaa joutunut oloutumaan pääasiassa olohuoneen sohvalle, ei karanteenin vaikutus ole ehkä kovin merkittävä, mutta niille, jotka ovat tottuneet liikkumaan paljon ja tekemään kaikenlaista, myös fyysistä rasitusta aiheuttavaa, muutos voi olla merkittävä, ja kunnon huononeminen tulla yllätyksenä vähän niin kuin puun takaa. Aikaisemman aktiviteettitason palauttaminen on kuitenkin tärkeää, se pitää poissa vanhenemisen siivellä tulevat terveyshaitat ja sairaudet. Toivottavasti kesästä tulee lämmin ja houkuttelee "ylös, ulos ja lenkille!".

Vaikka maailman- ja Euroopan laajuisissa epidemiatiedoissa on vielä paljon erilaisia raportointiin ja tiedonkeruuseen liittyviä eroavaisuuksia ja epävarmuuksia, alkavat kuitenkin eräät piirteet erottua selkeinä. Aluksi hyvin korkeat kuolevuusluvut vanhainkodeissa esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa pantiin mielellään paikallisten olosuhteiden piikkiin. Ei ollut välineitä, ei osattu, halattiin liikaa, omaiset juoksivat varomattomasti katsomassa. Nyt nämä syytökset alkavat näyttää ennakkoluuloilta. On varmaa, että käytännön työtavoissa on maakohtaisia eroja, maiden sisällä paikkakuntakohtaisia eroja ja niin edelleen. Kertyvät luvut kuitenkin antavat varoituksen: Belgiassa puolet kaikista kuolemantapauksista on ilmoitettu vanhainkodeissa. Ja myös Norjassa, missä on ollut  resursseja riittävästi ja tiedämme, että koulutus on ollut oikealla tasolla, samoin ulkoiset puitteet. Kunhan luvut vielä useammasta maasta saadaan, joudutaan ehkä pohtimaan sitä, minkälainen poikkeusstrategia vanhainkodeille pitäisi laatia tällaisten epidemioiden varalle. Pitääkö koko vanhustenhoidon konseptia miettiä uudelleen? Vai annetaanko asian olla ja kehittyä omalla painollaan?
Jonkinlainen yleiskuva siitä, mitä virus on Euroopassa tehnyt, miten se on levinnyt ja minkälaiset riskitekijät siihen ovat liittyneet, alkaa vähitellen kirkastua. Mutta mitä tulee tapahtumaan kehittyvissä maissa esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa? Jos virus iskee niihin suhteessa samalla ankaruudella kuin Eurooppaan seuraukset ovat katastrofaaliset. Ja miksei iskisi?

Maailmassa on nyt raportoitu 3 miljoonaa tautitapausta ja 210.000 kuolemaa. Siis paljon enemmän kuolleita, kuin tulevaisuuden "kauhuskenaariossa" 0.5% :ssa arvioitiin. 

Rokote voi pelastaa jollain lailla tilanteen globaalisti tarkastellen, mutta sen saaminen on edelleen hyvin epävarmaa. Myöskään lääkerintamalla ei oikein pelastusta ole näköpiirissä. Vaikka löydettäisiinkin lääke, joka viruksen lisääntymistä heikentäisi, se tulee todennäköisesti olemaan kallis ja vaikeasti tuotettava. Sen soveltuvuus globaalin kriisin hallitsemiseen ei vaikuta uskottavalta.

Karanteeniblogi 42

Karanteeniblogi 42. Maanantai 27.4 2020

Italiassa ja Espanjassa näyttää siltä, että epidemian huippu on ohitettu.Espanjassa rekisteröitiin viikonlopun aikan 288 kuolemantapausta, huippuaikoina luku oli lähes 1000 ja nyt on tultu alamäkeä jo turvallisen tuntuinen matka. Virus on sekä pohjois-Italiassa että Espanjassa Madridin, Barcelonan että Riojan alueilla kylväytynyt laajalti väestöön. Toisaalta moni on myös sairastanut lievin oirein tai tietämättään ja heille on (toivottavati) kehittynyt suojaava immuniteetti. Tasapainosta riippuu, minkälaisena epidemia tulee näyttäytymään muutaman kuukauden kuluttua. Tuleeko toinen aalto vai ilmeneekö uusia tautitapauksia pikku hiljaa siellä täällä? Nämä tiedot ovat Suomelle ensiarvoisen tärkeitä, jotta osattaisiin edes jonkinlaisella tarkkuudella arvioida tilanteen kehittymistä meillä.

Aikaisemmin vertasin epidemian edistymistä kehitysprojektiin, missä on erilaisia vaiheita. Ensin on (pelästys ja) innostus, sitten vilkkaan toiminnan aika, sitten pysähtyminen ja lopuksi syyllisten etsintä. Listasta jäi pois viimeinen, jälkiviisastelun vaihe. Olisi pitänyt tehdä niin tai näin, miksei tiedetty, miksei ollut varusteita, miksei annettu täsmällisiä ja yhteneväisiä ohjeita, miksei tiedonkulku levinnyt toivotulla tavalla? Olisi hyvä kuitenkin muistaa, ettei tiedetty koska tietoa ei ollut. Ei osattu ohjeistaa, koska selvää käsitystä eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei voinut olla koska tilanne oli uusi ja ennusteet ja ohjeet oli pakko perustaa sille olettamukselle, että nyt toimivat ainakin pääpiirteittäin samat temput, kuin aikaisemmin. Mutta monessa suhteessa tämä ohjenuora ei toiminutkaan.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että toimintalinjat olivat sittenkin kutakuinkin kohdallaan. Viruksen leviämisen rajoittaminen on onnistunut, kiitos siitä, että virus tuli maahamme myöhään ja melko harvoja reittejä pitkin. Edessämme on kuitenkin edelleen suuri tuntematon. Jos väestön immuniteettitaso jää alhaiseksi, tuleeko toisesta aallosta vaikeampi kuin muualla. Suomen ja Ruotsin vertailu tulee antamaan tässä melko varmasti oikeaa tietoa. Pystyykö virus jäämään "pesimään" joihinkin yhteisöihin pitemmäksi aikaa, esimerkiksi vuosiksi ja leviämään sitten niistä uudestaan? Voiko virus ajan kuluessa muuttua niin, että kahden vuoden päästä tauti on vielä nykyistäkin vakavampi? Tai lievempi?

Alueelliset erot näkyvät jo nyt aika selvästi esimerkiksi Espanjassa. Hyvin suuri ylikuolevuus Madridin ja Barcelonan alueilla epidemian aikana näkyy selvänä piikkinä tilastollisia keskiarvoja vasten. Jos samaa tilastointia tarkastellaan Andalucian kohdalla, tulos on aivan erilainen. Siellä, 8 miljoonan väestön maakunnassa ei ylikuolleisuutta voi nähdä oikeastaan ollenkaan, vaikka ensimmäiset tapaukset Sevillassa, Cadizissa ja Madridissa ilmaantuivat lähes samaan aikaan kuin Madridissa.

Koronaepidemia on tarjonnut asiantuntijoille ja "someviisaille" harvinaisen paljon mahdollisuuksia olla väärässä. Näin eläkkeellä olevana voisin hyvin minäkin uskaltaa ja lausua, että olen melko optimistinen tulevaisuuden suhteen Suomessa. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset korjausliikkeet tulevat vaatimaan enemmän viisautta, hyvää tietopohjaa ja yhteishenkeä. Jättäkäämme vielä ainakin toistaiseksi spekulaatiot siitä, pitäisikö hoitoa ja huolepitoa priorisoida. Perussairaiden ja vanhusten elämä on yhtä arvokasta kuin muidenkin. Vaikka hoidon hintalappu olisi kuinka korkea, on ihmisyyden perusasioista syytä pitää kiinni.

Karanteeniblogi 41

Karanteeniblogi 41. Sunnuntai 26.4 2020

Jokohan tästä alkaa karanteenin viimeinen viikko? Tavoitteena on saada 45 päivittäistä blogia aikaiseksi. Sitten täytyy arvioida uudestaan ja ainakin harventaa. Katsoin Saska Saarikosken blogia hesarista. Tuntuu olevan samansuuntaisia ajatuksia. Alkaa ehkä riittää.

Espanjassa on käynnissä mielenkiintoinen tutkimushanke. Sen toteuttamisen tekee mahdolliseksi se, että aineistoa on riittävän paljon johtopäätösten saamiseksi. Tutkimus tähtää siihen, että niiltä henkilöiltä, jotka lopulta ajautuvat vaikeaan tai kuolemaan johtavaan taudinkuvaan, voisi jo taudin alkuvaiheessa löytyä merkkejä, että tauti on etenemässä "väärää raidetta" kohti hankaluuksia. Tietenkin ikä ja sukupuoli tulevat heti esiin, mutta eivät kaikki ikäääntyneetkään tautiin kuole.

Tutkimuksessa henkilöiltä jotka ovat saaneet tartunnan ja joilla on joitakin merkkejä taudin alkamisesta, otetaan ennalta suunnitellusti useita erilaisia tutkimuksia, joita sitten päivien kuluessa toistetaan kunnes tiedetään kummalla  "raiteella" ollaan menemässä. Ehdokkaina merkkiaineiksi ovat mm. interleukiini 6, eräät geneettiset muuttujat, verenkuvassa tapahtuvat muutokset jne. Tutkimuksen avulla voitaisiin sitten tunnistaa ne yksilöt, joihin tulisi kohdistaa erityisiä hoitotoimenpiteitä. Se saattaisi parantaa paitsi potilaiden ennustetta myös helpottaa sairaalassa työn organisoimista.

Toinen  Espanjaa koskeva tieto tulee kansallisesta tilastokeskuksesta. Kuten jossain aikaisemmassa blogissani viittasin, tulee lopulta tilastollinen ylikuuolevuus olemaan epidemian lääketieteellisen vakavuuden mittari. Ja tässä suhteessa tilastot näyttävät aika murheellisilta. Jo nyt voidaan varmuudella ennustaa, että ylikuolevuus esimerkiksi Madridin aluleella tulee liikkumaan kymmenissä tuhansissa vaikka samanpituista ajanjaksoa verrattaisiin aikaisempiin väestön terveyttä uhkaaviin jaksoihin, kuten vaikkapa influenssaapidemioihin tai kuumuudesta syntyneisiin kuolemiin.

Kyllä tästäkin epidemiasta tietenkin selvitään, ja hyvin suuri osa hengissä. Ei ole kuitenkaan syytä vähätellä koronan merkitystä. Kyseessä on kohtalaisen tappava virus, joka levisi täysin vastustuskyvyttömässä, ei immuunissa väestössä. Epidemia viitoitti tietä siihen, kuinka hyvin pystymme varautumaan tulevaisuudessa.  Ilmeisesti parhaimmassakin tapauksessa korkeintaan kohtalaisesti. Tällaisella epidemialla tuntuu olevan kyky löytää heikoimmat kohdat väestössä ja yhteiskunnassa. Vanhainkodeissa tilanne on ollut surkea. Minkälaiseen valmiuteen taloudelliset resurssit ja vanhusten henkinen kestokyky antavat mahdollisuuden? Minkälaista valmiutta voidaan valtakunnallisesti pitää yllä jatkuvasti? Miten taloudellinen romahdus tulee vaikuttamaan asiaan?

Karanteeniblogi 40.

Karanteeniblogi 40(!). 25.4 2020

Monissa maissa on osoitettu kiitollisuutta terveydenhoitohenkilökunnalle heidän työstään koronapandemian keskellä taputtamalla heille päivittäin talojen parvekkeilta. Monia muitakin tuen osoituksia on käytetty. Ja kiitollisuuteen on todella aihetta!


Espanjassa peräti 20%, siis joka  viides, todetuista koronainfektioista on todettu hoitohenkilökunnalla. Kaikkiaan yli 36.000:lla. Ja tapausten määrä kasvaa edelleen huolestuttavaa vauhtia. Edellisellä viikolla viikon kertymä oli miltei tuhat. Espanjassa tilanne on poikkeava, vain Lombardiassa, mistä Italian epidemia alkoi, on sairastuneiden osuus yhtä suuri. USA:ssa luku on 3%.

Espanjan lukuja nostaa varmastikin testauksen suuntaamisessa syntyvä vääristymä, hoitohenkilökuntaa testataan enemmän kuin muuta väestöä. Myös muilla koronapotilaiden kanssa läheiseen tekemiseen joutuvilla ovat tapausmäärät korkeita, kaikkiaan 12.000 tapausta on rekisteröity esimerkiksi vanhainkotien työntekijöillä ja muilla samankaltaisessa ympäristössä työskentelevillä.
Vääristymästä huolimatta yllä olevat luvut osoittavat selkeästi, etteivät tartuntojen ehkäisyyn tähtäävät keinot ole tehonneet. Syitä on etsitty suojavälineiden puutteesta, vähättelevästä asenteesta epidemian alkuvaiheessa ja epäselvästä ohjeistuksesta. SARS-epidemian antamat opetukset olivat tyystin unohtuneet.

Mutta syynä voi olla myös se, että vanhukset, joiden joukossa vakavat taudin muodot ovat yleisempiä, ovat tartuttavampia kuin lieväoireiset. Luotettavaa tietoa tästä ei vielä ole.  Ja tietenkin huonokuntoisten vanhusten päivittäinen hoitaminen vaatii varsin läheistä kontaktia, missä tartunnan livahtaminen huomaamatta hoitajaan on aina mahdollista.

Mielestäni yksi varma syy nykyiseen tilanteeseen on, ettei ole pystytty selkeästi kertomaan miten virus leviää ja miten sen voisi välttää tilanteessa, missä kanssakäyminen on välttämätöntä. Asiantuntijat kertovat, ettei virus tartu ilmateitse. Jos näin on, mihin maskia sitten tarvitaan? Käsitteissä on sekamelskaa,  jota ei ole selvitetty. Ilmateitse tapahtuvasta tartunnasta puhutaan silloin, kun ajatellaan että  virus pystyy leijailemaan esimerkiksi huone- tai ulkoilmassa niin, että kun se hengitetään sisään, se pystyy käynnistämään infektion.Tällainen mekanismi on vaikea todentaa, mutta ainakin tuhkarokon kohdalla se on varma. Toisaalta tiedetään, etteivät tavanomaiset kasvosuojukset pysty pysäyttämään tällaista ilmassa leijuvaa virusta. Mutta miksi sitten niitä pitäisi käyttää?

Niillä saattaa kuitenkin olla suojavaikutus, jonka merkitys pitäisi nopeasti saada selvitettyä. Suoja voisi perustua siihen, että maski pystyy pysäyttämään paitsi potilaan aivastaessa syntyvät pärskeet, myös ympäröivässä ilmassa leijuvat pienet pisarat, joiden sisällä virus voi säilyä toimintakykyisenä ja estää puolestaan niiden pääsyn terveen henkilön hengitysteihin. Suomessa on käynnissä tutkimus, missä syntyvien "pisaroiden" liikkeitä ja leviämiskykyä selvitetään. Pisarat voisivat myös toimia välittäjänä sille, että tartunta tapahtuu pinnoilta.

Tarkentuneen tiedon avulla voitaisiin sitten hienosäätää torjuntaa koskevia suosituksia ja määräyksiä. Onko tosiaan niin, että 2 metrin etäisyys on jotenkin ratkaiseva? Eikö isovanhempia voisi hyvin käydä katsomassa, jos osattaisiin välttää tartunnan mahdollisuus? Eikö ikääntyville voisi antaa mahdollisuus oman harkinnan käyttöön? Minkälaiset käyttäytymismuodot kouluissa olisi hyvä omaksua? Tai erilaisilla työpaikoilla?

Niin valitettavaa kuin tartuntojen suuri määrä hoitohenkilökunnan keskuudessa onkin, se voisi tuoda nopeasti uutta ja täsmällistä tietoa tartunnoista. Heillä voi olla varsin yksityiskohtaista tietoa siitä, milloin ja miten tartunta on voinut tapahtua. Milloin suojaa ei ole käytetty ja milloin tartunta on tapahtunut, vaikka suojaukset ovat ainakin näennäisesti olleet kohdallaan?

Karanteeniblogi 39

Karanteeniblogi 39. Perjantai 24.4 2020

Vaihteeksi pilvinen aamu. Hyvä, että kevät välillä lepää ja kerää vauhtia. Pysyy paremmin kyydissä, kun puutarhassa tapahtuu koko ajan.

Espanjasta koronaviruksesta on julkaistu taas uusia mielenkiintoisia tietoja. On voitu osoittaa, että virus kiersi Espanjassa jo helmikuun puolivälissä, siis lähes kuukautta aikaisemmin kuin rajoitustoimiin sitten ryhdyttiin. Se selittää epidemian näennäisen äkillisen ilmaantumisen. Sama tieto saadaan varmaan jonkin ajan kuluessa Italiasta ja myös muista Euroopan maista sekä USA:sta. Voi olla, että epidemian alkuvaiheen kuvaaja näyttää lopulta aika tavaonmaiselta ja odotetulta. Ensin virus leviää pikkku hiljaa ja sitten siirrytään eksponentiaaliseen kasvuun, koska väestössä ei ole minkäänlaista immuniteettia valmiina.

Vain lopputulema on erilainen. Alkuvaiheen ennustuksena oli, että kokonaissairastavuus tulee olemaan jossain 0.13 ja 0.15 prosentin välillä. Sittemmin "ylisynkät" ennusteet nostettiin 0.5 prosenttiin. USA:ssa "saavutetaan" miljoonan todetun tapauksen rajapyykki. Eikä siinä varmasti ole kaikki. Väkiluku on n. 330 miljoonaa, joten olemme tätä ikävämpää lopputulemaan lähestymnässä. Uskon että se tullaan "saavuttamaan". Ja miten mahtaa käydä maissa, missä yhteiskunnalliset olosuhteet ovat hyvin erilaiset? Paljon jää vielä nähtävää.

Toinen tieto on Madridin vanhainkodeista. Sieltä oli jokin aikaa sitten raportoitu hieman yli 7000 kuolemantapausta. Nyt on käynyt ilmi, että raportointiteknisistä syistä luvusta puuttuu lähes 6000 tapausta. Kokonaismäärä on kauhistuttavan korkea. Voisi sanoa, että tietynlainen vanhainkotijärjestelmä sopii huonosti tällaiseen epidemiatilanteeseen.

Andaluciassa, ainakin siitä perspektiivistä katsoen, minkä Nerjan kaupunki Aurinkorannikolla tarjoaa, on vielä tavallista, että suurten kasvukeskusten ulkopuolellavanhukset elävät joko perheiden kanssa tai kyläyhteisön tukemana omissa oloissaan. Tulevatkohan kuolleisuusluvut siellä olemaan paljon matalampia? Kuinka paljon tämä heijastuu epidemian leviämiseen muussa väestössä? Siellä missä vanhainkoteja on, on ilmeisesti tavallista, että omaisia käydään usein katsomassa ja hoitoa tukemassa.Vanhainkodeilla  saattaa lopulta olla suuri vaikutus koko maan epidemian kehittymiseen. Olisikohan järjestelmässä kehittämisen paikka? Tai varautumisen vastaisen varalle?

Epidemian alusta alkaen on puhuttu nk. "supertartuttajista", siitä, että jotkut tartunnan saaneet toimivat muita paljon tehokkaammin viruksen levittäjinä. On ajateltu, että pelkkä käyttäytyminen ei olisi ainakaan aina syynä. Saksalaisvirologi puolestaan on todennut, että laulu ja tanssi ovat tärkeitä viruksen levittäjiä. Vanhusten kanssa ei siis pidä aInakaan laulaa ja tanssia!? Ja "supertartuttajille" uusi puhelinsovellus, jolla muut ihmiset näkevät, että "tuossa on nyt tuollainen vaarallinen henkilö". Hmm...

Karanteeniblogi 38.

Karanteeniblogi 38. Torstai 23.4 2020

Aurinkoinen sää jatkuu. Linnut ovat aktiivisia. Ainakin sinitiainen näyttää alkavan pesinnän pihallamme. Varmaan mustarastaskin sen tekee, se vain onnistuu usein tekemään pesänrakennushommat niin huomaamatta, että asia tulee julki vasta kun katoksesta on hakemassa puutarhan hoitovälineitä, mutta esteenä on oviaukon vieressä oleva pesä.

Sinitiainen löytyi kuolleena pihalta. Sillä oli vielä pesänrakennuskorsia suussa. Nostin se mansikkamaan ritilän päälle odottamaan pääsyä luonnon kierrätykseen. Aidalle tuli toinen sinitiainen, hetken emmittyään se laskeutui kuolleen lajitoverinsa viereen, tarkasteli sitä läheltä, hyppäsi toiselle puolen ja tarkasteli uudestaan. Viipyi siinä useita minuutteja. Ja meni sitten pois mutta palasi samoille paikoille vielä seuraavana päivänä. Olisikohan ollut puoliso?

Tämän päivän lehdessä kerrottiin hyviä uutisia koronaviruksen rokotteen kehittämisestä. Teknisesti rokote-ehdokkaaksi kelpaava materia voidaan tuottaa uusin menetelmin varsin nopeasti. Ja pian päästään kokeilemaan mitkä niistä saavat suojan aikaan ja mitkä ovat turvallisia. Ikäviäkin kokemuksia aikaisemmista virusrokotteista on. Kaikki muistavat narkolepsian ja lääkärit myös RS-rokotteen aiheuttaman vaikean taudin. Ne eivät yleensä paljastu ennenkuin rokotetta on annettu riittävän monelle. Puhutaan tuhansista tai kymmenistä tuhansista. Kunnolliset varmistukset on kuitenkin pakko tehdä. Epäonnistuminen voisi vaarantaa koko kansainvälisen rokotusjärjestelmän. Joten exit-strategian perustaminen sille, että asia voidaan hoitaa rokottamalla on nykytiedon varassa epärealistista.

Eräs toinenkin ongelma rokoktekehittelyyn liittyy. Jo nyt on eri henkilöistä eri maista osoitettu, että Covid19 on muuntunut ainakin kolmeksi toisistaan eroavaksi alatyypiksi. Jos rokote on kehitetty yhden virustyypin tietojen  avulla, ei ole varmaa, antaako se suojaa myös muita alatyyppejä vastaan.
Oma tutkimusryhmäni osoitti aikanaan 1990-luvun alussa, että Suomessa levinnyt HIV oli erilaista alatyyppiä ja se poikkesi ominaisuuksiltaan  selvästi aikaisemmasta vallalla olleesta viruksesta, jonka alku oli USA:n homoseksuaaliväestössä. Suomen virus oli läheistä sukua venäläisillä huumeenkäyttäjillä esiintyvään virukseen. Havainto auttoi kohdentamaan huumeen käyttäjiin omanlaista torjuntastrategiaa. Koronaviruksen muuntelusta ei vielä ole kovin paljoa tietoa, mutta RNA-viruksena sillä on kopioituessaan taipumus tehdä paljon virheitä, joiden kautta muunnoksia syntyy.

Viruskantojen muuntelua koskeva tutkimus auttaa myös pääsemään lähemmäksi sitä, milloin ja missä epidemia oikein alkoi ja mitä reittejä se levisi. Tulokset kertovat mm. jo sen, että USA:n piilaaksossa ensimmäiset tapaukset olivat jo helmikuun alkupuolelta, ja että Wuhanissa ensimmäiset tapaukset saattoivat esiintyä jo lokakuussa.

Niin virusta ja rokotetta koskeva perustutkimus, kuin epidemiologian tarkentuminen auttavat varmasti pinteestä pääsemisessä. Vauhti on kova ja uskon, että tiedon nopea kertyminen helpottaa myös niiden elämää, jotka joutuvat tekemään vaikeita poliittisia päätöksiä. Henkilökohtaisesti olen valmis peukuttamaan varovasti optimismin puolesta.

Karanteeniblogi 37

Karanteeniblogi 37. Keskiviikko 22.4 2020

Koronavirusepidemia alkaa vähitellen saada hahmonsa, ja käsitteet ja toimintatavat asettua kohdalleen. Rajoitustoimet ovat Suomessa purreet hyvin ja nyt pohditaan missä järjestyksessä niitä voitaisiin purkaa. Yksi tukijalka voisi olla intensiivinen kontaktien jäljitys. Suomeksi, että tartuntatapausten kanssa yhteydessä olleet henkilöt tutkitaan ja näin pyritään selvittämään mitä reittejä virus on mahdollisesti levinnyt ja mihin voitaisiin ketju suolkea.

Aivan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Käytännössä pääpaino tapausten etsimiseen kohdistuu niihin, joilla on jonkinlaisia koronatautiin viittaavia oireita. Juuri julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan oirekirjo on kuitenkin paljon luultua laajempi. Enää eivät riitä flunssan oireet, kuume yskä ja hengenahdistus. Erityisesti lapsilla oireina saattaa olla vain nokkosihottumaa muistuttava ihottuma lievän kuumeen kanssa. Ripuli on varsin yleinen ensioire, joillakin se jää lähes ainoaksi. Päänsärky ja selkäkipu ovat myös luettelossa, samoin makuaistimuksen häviäminen, jota näyttää esiintyvän erityisesti aikuisilla. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan ole vain koronalle ominaista, itse sairastin kausi-influenssan vuosi sitten, ja makuaisti mykistyi yli viikoksi. Hyväkään viini ei erottunut tiskivedestä.

Voi olla, että lopulta virus leviää vähän huomaamatta koko väestöön. Tukkholmasta tuli tieto, että verenluovuttajista olisi noin kymmenesosa ollut vasta-ainepositiivisia, siis sairastaneet, vaikka luovuttajat tietenkin luovutushetkellä ovat terveitä, enkä usko että monikaan hakeutuu verta luovuttamaan jos epäilee, että sairasti koronainfektion äskettäin. Luku on vielä alustava, mutta antaa viitteitä siitä, missä laajuudessa virustartunnat väestössä leviävät, kun tutkimus toistetaan sopivan ajan kuluttua.

Kaiken kaikkiaan koronavirusepidemia on ja on ollut monella tapaa historiallinen ja ennen näkemätön. Tähän vaikuttaa tietenkin itse virus ja sen kyky tarttua ja aiheuttaa erilaisia tauteja ja kuolemaa. Vaikutukset ovat voimakkaita myös taloudessa ja erilaisten yhteiskuntarakenteiden ominaisuudet tällaisessa poikkeustilanteessa tulevat arvioitaviksi. Se pakottaa laajentamaan itse kunkin ajattelun horisonttia.

Kyseessä ei olekaan vain tämän hetken tai edes tämän vuoden ilmiö. Sitä on tarkasteltava paljon laajemmassa mittakaavassa. Emme ehkä olekaan niin kuolemattomia kuin olemme ajatelleet. Sveitsissä on säilynyt tapa, missä kirkon tornista soitetaan torvella neljä kertaa vuorokaudessa kertomaan missä kellonajassa kulloinkin mennään. Lausannen vanha katedraali, joka on rakennettu 1000-luvun alussa on historiansa aikana ollut paitsi kirkon ja kaupungin vaurauden ja mahdin tunnus, myös asukkaiden turvan tunnus hädän hetkellä. Siellä on erityinen kello, jota soitetaan uhkaavan vaaran merkiksi. Nyt sitä soitetaan. Viimeksi tällaista soittoa on tarvittu 1600-luvulla ruttoepidemian uhatessa.

Karanteeniblogi 36. 21.4 2020

Karanteeniblogi 36. 21.4 2020

Hieman historiaa: Joulukuun kuudentena päivänä vietetään Espanjassa perustuslain päivää. Se muistaa tapahtumat vuodelta 1812. Espanja oli koko nykyisen ajanlaskumme ajan elänyt kahtiajakoisessa yhteiskunnassa. Toisaalta maanomistajat, joiden tilukset olivat valtavia ja joiden rikkaudet olivat kulkeneet suvussa jopa roomalaisten "latifondista" saakka. Toisaalta maatiloilla työskentelevät, joiden asema vielä 1800-luvulla oli orjien: heillä ei ollut oikeutta omistaa pientä maatilkkuaan ja isäntä saattoi lähettää heidät maantielle milloin tahansa. Eikä vallankäyttö ilmeisesti aina rajoittunut tähänkään. Rikkailla maanomistajille oli käytännössä kaikki kaikki poliittinen valta. Kuninkaalta oli aikojen saatossa otettu valta pois ja maanomistajat päättivät yksin asioista näennäisesti edustuksellisessa hallintojärjestelmissä.

19. vuosisadan alussa oli kuitekin voimistunut liike, joka vaati maatyöntekijöille oikeutta omistaa viljelemänsä maatilkut. Poliittisesti onnekkaiden sattumien ja Napoleonin valloitusarmeijan uhkan yhteisvaikutuksesta Cadizissa, Espanjan lounaisrannikolla oli koolla eri maakuntien edustajia, jotka laativat uuden perustuslain, joka perustui demokraattiseen hallintoon ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen. Se saatiin valmiiksi ja lainvoimaiaseksi vuonna 1812 Napoleonin piirittäessä kaupunkia.  Valloitus ei kuitenkaan koskaan onnistunut, Ranskan armeijaa tarvittiin Moskovan sotaretkeen ja perustuslaki saatettiin virallisesti voimaan. Kauaa ei tätä autuutta kestänyt. Jo parin vuoden kuluttua syntyi "sotilasvallankaappaus". Vanha hallitsija palautettiin valtaan ja ne vähät kansanedustajat, jotka olivat hengissä, tapettiin. Lopullinen korjausliike demokratian suuntaan syntyi vasta vuonna 1980-luvulla.

Cadiz oli ollut Espanjan ja koko Euroopan tärkeimpiä kaupunkeja edellisillä vuosisadoilla. Sen kautta kulkivat kaikki uudelta mantereelta rohmutut rikkaudet Eurooppaan. 1700-luvulla sen merkitys alkoi kuitenkin hiipua brittiläisten saatua laivastonsa kuntoon ja aloitettua voittojen "siirtämisen" Britanniaan.

Kaupunki sijaitsee suuren Quadalquivir-joen suistossa parilla saaarella rannikon läheisyydessä. Siellä on erinomainen luonnonsatama,  jonka jo foinikialaiset olivat varustaneet kansainvälisen kaupan käyttöön. Suistomaa kaupungin kohdalla on alavaa, soista ja vielä nykyäänkin tunnettu rikkaasta linnustostaan.

Kaupungissa oli 1800-luvun alussa n 75000  asukasta, mutta rannikkoa pitkin etenevä Napoleon oli ajanut tuhansia ihmisiä pakolaisiksi, jotka asettuivat Cadiziin tai sen kohdalle mantereelle. Aika ajoin kaupungissa syntyi kulkutautiepidemioita, jotka yleensä tulivat mereltä laivojen mukana.
Vuonna 1800 alkoi kaupungissa raivota keltakuume. Se tunnettiin hyvin ja sitä osattiin pelätä, muttei tiedetty mistä se oikein johtuu eikä sitä osattu torjua tain hoitaa. Se oli ollut aikanaan syynä  myös karanteenijärjestelmän luomiseen, laivat oli syytä pitää poissa kaupungin satamasta redillä odottamassa 40 päivää siltä varalta, että niissä olisi keltakuumetta.

Tällä kertaa tauti kuitenkin pääsi leviämään. Oli lämmin ja sateinen syyskesä joka vaikutti asiaan. Kuolleita arvioitiin olevan noin 9000. Neljä vuotta myöhemmin tauti palasi takaisin ja tappoi lähes 5000 ihmistä. Mutta pahin oli vielä edessä; 1812-13 tuli taas uusi aalto, tällä kertaa tärkeistä kuolleista tehtiin oikein nimilista. Joukossa oli lähes puolet niistä kansanedustajista, jotka olivat olleet laatimassa perustuslakia. Näiden epidemioiden yhteisvaikutuksesta arvioitiin kolmasosan kaupungin väestöstä kuolleen.

Myöhemminkin keltakuume on hyvin tunnettu kovana tappajana. Se oli estää sekä Panaman että Suezin kanavien rakentamisen, ja joskus laivoilta saattoi kuolla lähes koko miehistö, jopa 80 prosenttia. Taudin aiheuttaja, keltakuumevirus, on tänäkin päivänä konkreettinen uhka joissakin maissa matkustaville, mutta sitä vastaan on olemassa tehokas rokote. Virus leviää tiettyjen hyttysten puremien kautta, ja kun sopivassa ilmanalassa on paljon pieniä lätäköitä, voi näiden sääskien määrä nousta hyvin suureksi. Tällöin olosuhteet viruksen leviämiselle ovat otolliset. Tartunnan saanut saattaa kuolla parissa päivässä, verioksennukset, yleinen heikkous, monen sisäelimen tulehdus, kaikki edesauttavat nopeaa kuolemaa, jota ennakoi ihon ja silmien saama voimakas keltainen väri.

Kirjoitin tämän siksi, että koronaviruksen aiheuttaman epidemian vähitellen laantuessa ja elämän palattua normaaliksi, luonto on edelleen valmiina lähettämään ikäviä terveisiä ihmiskunnalle, jonka suuri määrä ja ripeät kulkuyhteydet tekevät sen otolliseksi minkä  tahansa epidemian leviämiselle. Tuskin  edes tarmokkaat toimemme ympärillämme olevan luonnon hävittämiseksi tai ilmakehämme pilaamiseksi muuttavat tätä "kauhujen tasapainoa"

Karanteeniblogi 35

Karanteeniblogi 35. 20.4 2020

Mukautuminen on päässyt hyvin käyntiin. Aamuauringossa reipas kävelylenkki, Espanjan jälkeen täkäläin lintujen äänimaailma tuntuu ylitsevuotavalta. Laulurastas häärii ylinnä, mustarastaat yrittävät kilpailla. Yhdellä parilla tuntuu olevan aikeita pesiä yläpihallemme kuten aikaisempinakin vuosina. Toivottavasti eivät tällä keertaa rakenna pesäänsä niin, ettei pihavajaan voi mennä  ennenkuin poikaset on saatu ulos maailmaan. Tiaiset arvioivat pönttöjen kuntoa ja mainostavat löytöään mahdollisille ohilentäville lajitovereille.

Kiusaannuin taas siitä, kuinka aamuradion toimittaja tivasi haastateltavalta myöntävää "nyökkäystä" siitä, että kiinalaiset ovat viivytelleet ja peitelleet. Syytös on paitsi väärä, myös menossa väärään osoitteeseen. Kun kiinalaiset aloittivat, ei ollut olemassakaan tietoa Covid-infektion osoittamiseen tarvittavasta laboratoriotestistä. Se piti ensin kehittää. Ja sitä varten piti onnistua tunnistamaan uusi virus ja saada se monistettua laboratorio-oloissa niin, että testin eri komponentteja voitaisiin valmistaa. Ja sitten piti ihmetellä, missä kaikkialla virusta on ja mitä se aiheuttaa. Uskon kyllä, etä paikallisilla terveysviranomaisilla on voinut olla tarvetta olla varovainen asian raportoimisessa esimerkiksi Pekingiin. Ehkä sieltä olisi  ollut pelättävissä muutakin kuin yhteistyötarjouksia. Mutta sitten kaikki näytti tapahtuvan paitsi nopeasti, myös tehokkaasti.

Jos tällaista tapahtumaketjua tarkasteltaisiin vaikkapa sitä vastaan, mitä USA:ssa on tapahtunut kuva muuttuu. Taudista ja pandemian uhkasta oli jo useaan kertaan varoitettu,  testit olivat olemassa,  ja kohtalainen tieto siitä minkälaisia taudinkuvia tartuntaan liittyy oli niin päättäjien kuin terveysviranomaistenkin hallussa. Ja siitä huolimatta tilanteen oivaltaminen ja torjuntatoimien aloittaminen tapahtui 4-6 viikkoa liian myöhään. Italiassa tilanne oivallettiin nopeammin ja hälyyttävät luvut tulivat kaikkialla Euroopassa tietoon ja ohjasivat seuraavia toimenpiteitä.

Lähivuosina analyytikoille ja tieteiskirjoittajille tulee asiasta riittämään herkullisia tarkastelukulmia.

Karanteenitoimet ovat tehokas - ja tämän  hetken tietojen perusteella ainoat - tehoavat epidemian hidastamiseen olevat työkalut. Niistä syntyy yhteiskunnallista ja muuta taloudellista tuhoa, minkä vuoksi niitä pitäisi tietenkin saada purettua mahdollisimman pian. Kovin yleisluonteista ohjeistusta asiasta on vaikea antaa. Parhaaseen tulokseen päästäisiin jonkinlaisella täsmäpurkuohjelmalla, missä voitaisiin ottaa eri alueiden ja väestöjen erilaiset olosuhteet huomioon. Mutta tämä taas edellyttäisi riittävien karanteenitoimien jatkamista niin, ettei virus pääsisi leviämään sellaisilta alueilta missä sitä edelleen on sellaisille alueille mistä se on jo häviämässä ja missä karanteenirajoitukset on voitu jo purkaa.

En kadehdi ministeriöiden virkamiehiä, joiden pitäisi muotoilla tällainen torjuntapolitiikka helposti toteutettavaan ja poliittisesti uskottavaan muotoon. Suurissa maissa pitää toimia suoraviivaisemmin, asia on näin ja sillä siisti, eikä kukaan liiku ulkona, oli sitten virusta sadan kilometrin säteellä tai ei. Ja poliisi pitää huolen siitä, että näin myös tapahtuu. Mutta pienessä maassa, missä olosuhteet vaihtelevat, voitaisiin soveltaa joustavampaa politiikkaa. Ja jättää yksittäiselle virkamiehelle, vaikkapa poliisille mahdolllisuus harkintaan.

Karanteeniblogi 34

Karanteeniblogi 34. 19.4 2020

Kaunis ja aurinkoinen aamu. Viritettiin jo ullkokalusteet paikoilleen. Olisi miltei voinut syödä lounaan pihalla. Muttei vielä ihan. Välillä tulee pilvi auringon eteen ja on heti kylmä. Kehitimme kuntoradan, joka kiertää pihamme joka nurkan, autotallin edustan ja pienen pätkän tontin edessä olevaa hiljaista pikkukatua.Kymmenen kierrosta tuotti 2.5 km. Siis se kolme kertaa päivässä = 7.5 km. Hyvä!

Naapurit kyllä huomasivat meidät aamulenkillä. Ilmeisesti eivät aio antaa meitä ilmi viranomaisille. Päinvastoin, kehottivat menemään metsään.Siellä ei nyt liiku kukaan muu. Kun korvasieniäkään ei ole tässä lähimetsässä. Valkovuokkoja sensijaan varmaan on. Pistetään asia harkintaan.

Kuten joitakin aikoja sitten ennustin, näin tärkeässä asiassa kuin tässä pandemiassa, tulee vaihe, jolloin pitää etsiä "syyllisiä".  Jahti on näköjään täällä Suomessakin käynnistynyt. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä olisi voitu tehdä toisin, että epidemialta olisi vältytty? Oman arvioni perusteella olen sitä mieltä, ettei mitään. Alueilla missä asutus on harvaa, kontaktien vähentäminen on helppoa ja  tehokasta, ruuhapaikoissa vaikeaa. Liikkumisrajoitukset ovat näyttäneet toimivan aika hyvin, ratkaisevaa on miten niitä ollaan valmiita noudattamaan. Täällä Suomessa olemme suorastaan etuoikeutetussa asemassa. Mökille saa paeta, naapureista nyt ei muutenkaan niin välitetä, edellytykset onnistumiselle ovat olemassa.

Lehdistö on aktiivisesti tarttunut suojavarusteasiaan. On ensiarvoisen tärkeää, että hoitohenkilökunta ja muut jotka työnsä puolesta altistuvat tartunnoille, voidaan asianmukaisesti suojata. Ja että hoitopaikoissa mahdolliset piilevät tartunnat saadaan äkkiä esiin ja kontaktit tarkkailuun. Tarvittavien hoitopaikkojen riittävyys on myös kansallinen kunnia-asia.

Tavallinen kansalainen ei maskia tarvitse. Siinä on viranomaistiedottamiselle suuri haaste. Maski kun auttaa joitakin ihmisiä vähentämään pelkoa. Ja tietenkin muistuttaa, että nenäkaivelu on huono harrastus erityisesti tällaisina aikoina.

Sensijaan kysymys pitempiaikaisesta varusteluta on paljon vaikeampi. Seuraava pandemia voi alkaa ensi syksynä. Syntyykö paniikkia, jos kyseessä on koronaviruksen toinen aalto, joka sitten olisi jäämässä lyhytaikaiseksi ja lieväksi? Jos seuraava pandemia tulee vasta kymmenien tai sadan vuoden kuluttua, ollaanko valmiita kalliisiin ylläpitotoimiin? Varsinkaan talodellisina pula-aikoina?  Niitähän voi syntyä muistakin syistä kuin tartuntatautien pandemioiden seurauksena. Jos laajamittainen kotimainen tuotanto käynnistetään, mitä sillä tehdään, kun tilanne on ohi? Itse katselisin mieluusti EU:n suuntaan. Isommassa mittakaavassa tällaiset haasteet on helpompi hallita.

Karanteeniblogi 33

Karanteeniblogi 33. 18.4 2020

Ensimmäinen karanteenipäivä Suomessa alkaa hämärtyä iltaan. Aurinko paistoi,  keväinen lämpö tuntui ja kukat todistivat samaa. Pyykkikin ehti päivän kuluessa lähes kuivaa. Espanjasta sensijaan kirjoitettiin, että sikäläisen ilmatieteenlaitoksen mukaan mennyt kuukausi on ollut sateisin moneen vuoteen, ja aurinko on paistanut kolmanneksen vähemmän kuin keskimäärin.

Täällä alku tietenkin kului tavaroiden ja papereiden järjestelemisessä. Ruokaa oli varattu tarpeeksi  ja oman listan mukaan. Siitä huolimatta vaihdettiin ajatuksia siitä, että kyllä sittenkin ruokakaupassa olisi mukava käydä. Aina jotain tulee mieleen. Vaikkei  ehkä pitäisi.

Ystävien kommenteista välittyy sellainen tunne, että olemme täällä mukautuneet tilanteeseen, joka jatkunee pitkään. En sitten tiedä, mitä heistä tuntuu, jotka pääsevät ilokseen ajalemaan Uudenmaan rajan poikki. Tai mökille hakkaamaan puita. Varmaan kivalta.

Kaikki uudetkin merkit viittaavat siihen, että epidemia leviää kaikkialle, kuten pandeminen influenssa. Ei se silti tarkoita sitä, että jokainen saisi tartunnan tai taudin. Jos tarpeeksi suuri enemmistö sen lopulta saa, voidaan odottaa, ettei syksyllä tule toista aaltoa. Tällaisen ennusteen varmuus on kuitenkin lantinheiton kanssa yhtä varmaa. Joko kruuna tai klaava. Ei tiedetä esimerkiksi sitä, tuoko sairastettu tauti pitempään kestävän immuunisuojan vai haihtuuko se nopeasti.

Rokotteiden kehittäjille tätä kullanarvoista tietoa tarvittaisiin pian. Jos luonnon tartunta ei tuo kunnon immuniteettia, ei rokotteen valmistaminen tavanomaisin keinoin toimi, vaan viruksen rakenteesta  on etsittävä sellaisia rakenneosia, jotka  voivat tällaisen pitkäaikaisen suojan antaa. Ja tämä taas on pitkä tie. Tarvitaan monia kokeita suurilla ihmisjoukoilla.


Tulee olemaan mielenkiintoista arvioida myöhemmin, oliko Ruotsin torjuntastrategia parempi kuin meillä käytetty. Sen perusajatus oli se, että virus kulkee nopeasti koko väestön läpi ja luo sellaisen laumaimmuniteetin, ettei uutta aaltoa tule. Hinta lisääntyneinä kuolemantapauksina voi kuitenkin olla varsin kova. Myös hoidon, joka koronapotilaiden kohdalla tuntuu olevan erityisen vaikeaa, voi olettaa kehittyvän nopeasti parempaan suuntaan. Tämä antaisi paremmat pisteet Suomen strategialle. Ja tietenkin, jos tehohoito-paikkoja ei epidemian äkillisyydestä johtuen riitäkään niin viivyttäminen antaa silloin kullanarvoista etua.

Monia asioita odotellaan. Ja aikaa on, karanteenissa kun ollaan. Kiinnitin jääkaapin oveen huoneentaulun: Nyt ei pidetä kiirettä.

Kaaranteeniblogi 32

Karanteeniblogi 32. 18.4 2020

(Huom!) Kirjoitan tämän blogin yhtä päivää myöhässä. Ei ollut enää voimia eilen illalla matkan jälkeen)

Eilen aamulla ajattelin vielä välittää tunnemia Maron ympäristöstä. Mitä kuukaudessa onkaan mahtanut tapahtua? Aamuvarhaisella livahdin salaa puiston puolelle. Totesin sen mitä ehkä joskus ennenkin. Samat kukat olivat alkaneet kukkia samoilla paikoilla kuin aikaisempina vuosina. Ferulat (villivenkolit) olivat ehtineet miehen mittaan, olivat minua päätä pitempiä, kukkatertut olivat jo alkaneet ruskettua. Linnut olivat vielä hiljaa, ilmeisesti pesillään hoitamassa muniaan tai poikasiaan.

Taksi haki meidät ajallaan. Kuski oli ystävällinen vanhahko mies, maski kasvoillaan. Lentoasemalle ennätimme ennätysajassa, matka kesti vain 40 minuuttia, ei ollut juuri muuta liikennettä.

Lentoasemalla oli vastassa kaksi hankaluutta. Matkatavarakärryjä ei ollut. Ja pitkin terminaalin laajaa lattiaa kiemurteli uskomattoman pitkän näköinen jono. Runsaasti matkalaukkuja, koiria, lapsia. Turvaväli oli kutakuinkin kohdallaan, sitä valvoi pari virkailijaa. Kone oli vastoin ennakkotietoja Airbus 350 johon mahtui 350 matkustajaa. Ja kaikki paikat olivat täynnä. Mutta kone oli aivan tuliterä, tullut tyhjänä Suomesta hyvin puhdistettuna. Mutta eihän se turvaväli oikein voinut toteutua. Aluksi oli hyvin hiljaista, sitten vähitellen matkustamo heräsi eloon. Yksi matkustajista sai hengenahdistuskohtauksen ja tarvitsi happea ja lääkärin, mutta tilanteesta selvittiin ihan hyvin. Onnistuimme rauhoittamaan potilaan ja kohtaus laukesi.

Koneesta poistuminen oli jo vähemmän järjestäynyttä. Runsaan nejän tunnin lennon jälkeen kaikilla oli kiire pois koneesta vaikka lentokenttäbusseihin ei otettu kuin 40 matkustajaa kerrallaan. Täytettiin kaavakkeet, missä vakuutettiin että terveitä ollaan ja tiedetään minne ollaan menossa. Passitkin  tarkastettiin, mitäköhän varten?

Matkalaukkujen jakelussa lopulta syntyi se kaaos. Ilmeisesti kentällä ei oltu varauduttu näin suuren koneen saapumiseen. Matkalaukkuja siirrettiin hihnalta lattialle, mistä ihmiset yrittivät löytää omiaan. Hihnalta on paljon helpompi tunnistaa kuin 200 laukun joukosta kun ne ovat lattialla, mikä mitenkin päin.

Viimeinen yllätys oli taksi. Taksin tilaaminen sujui järjestyneesti, ja kukin sai omansa nimellä kutsuttuna. Sitten kotiportilla, kun maksun aika tuli, kuski ilmoitti, että valtio maksaa kyydin! Hyvin hoidettu ja kiitos siitä!.

Kun arvioin lentoa koronan kannalta, on ihan selvää että tartutariski koneessa ja matkan eri vaiheissa on suuri. Eikä tartunnan mahdollisuutta pysty edes välttämään kun kyseessä on ilmeisesti pääsääntöisesti ilmateitse pisaratartuntana tapahtuva leviäminen. Paperimaskista tuskin on siihen apua. Avain on tietenkin siinä, onko mukana tartunnan saaneita ja tartuttavassa vaiheessa olevia matkustajia. Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät mikä oli tulos.

Espanjassa on alettu selvittää, miten monta tartuntaa maassa oikeastaan voisi olla. Kun  ottaa huomioon testien epäluotettavuuden (melko usein joko väärä positiivinen tai negatiivinen tulos riippuen siitä missä vaiheessa testi on otettu), ja testatuiksi joutumisen sattumanvaraisuus, on selvää että oikea määrä on jotain muuta kuin virallisesti ilmoitettavissa oleva määrä.

Tutkimuslaitokset ovat nyt ottaneet lähtökohdakseen uudenlaisen lähestymistavan. Mukaan otettiin suuri joukko henkilöitä, joilla oli testissä varmistettu koronavirusinfektio. Sitten arvioitiin heidän lähipiirinsä. Kuinka moni on todennäköisesti saanut tartunnan vaikkei sitä olekaan vahvistettu. Henkilöitä, jotka muutaman viikon kuluessa ensimmäisestä tapauksesta ovat saaneet koronainfektioon sopivia oireita, mutta eivät niiden lievyyden takia olleet hakeutuneet tai joutuneet testatuiksi.  Joukossa on perheenjäseniä, työn kautta altisutuneita ja muita, jotka olivat olleet sairastuneen lähellä pitempään.

Arvion perusteella tartunnan saaneita ja oireisia henkilöitä olisi ollut noin viisinkertainen määrä todettuihin tapauksiin verrattuna. Pois jäävät siis vielä täysin oireettomina pysyneet. Odotamme vahvistusta muista samantapaisista selvityksistä.

Karanteeniblogi 31

Karanteeniblogi 31. 16.4 2020

Tavaroiden pakkauspäivä. Kun kävin jättämässä talon vara-avaimet urbanisaatiomme "presidenta":lle ja kerroin, että olemme lähdössä huomenna Suomeen, hän kehui, että olemme onnekkaita. Ilmeisesti aika moni olisi halukas, muttei pääse lähtemään. Erityisesti tämä näyttää koskevan brittejä, mutta havainnossa voi olla tilastovirhe; myöskin hollantilaiset ja ranskalaiset lähinaapurimme ovat edelleen täällä, tiukasti suljettujen ovien takana. Matka Suomeen tulee olemaan riski, mutta olemme päättäneet selviytyä.

Maailmalla kiinalaisia on ryöpytetty siitä, etteivät kertoneet "ajoissa" Wuhanin epidemiasta. Tähän tietenkin takerrutaan mielellään, vieriihän syy epidemian leviämisestä ainakin osaksi muille. Syytökset ovat kuitenkin aiheettomia. Aivan missä muualla tahansa olisi epidemian alun havaitseminen ja siitä hälytyksen antaminen tapahtunut samanlaisella viiveellä. Kiinassa oli vielä muistoja SARS-epidemiasta,  ja varmaankin ensimmäiset Covid19-tapaukset menivätkin sars-viruksen tiliin. Ihmeteltiin varmaan, miksi laboratoriotutkimus ei anna niin vakuuttavaa näyttöä kuin mihin oli totuttu. Ja miksi taudinkuvassa oli outoja piirteitä. Ja miksi sairastuneita tulee niin paljon. Ehkä viranomaisia painoi pelko siitä, että heitä syytettäisiin SARS-ohjeistuksen laiminlyömisestä. Ja sitten kun alettiin uskoa, että kyseessä onkin uusi tauti ja saatiin lopulta sille oma laboratoriotestinsä, paljastui tilanne, mutta viikkoja, ehkä kuukausia oli jo ennättänyt vierähtää. Näin se olisi mennyt Suomessa, näin se olisi mennyt USA:ssa. 

Matkan varrella koronaepidemiasta on jatkuvasti paljastunut uusia piirteitä. Se poikkeaa kaikista lähihistorian pandemioista monilla eri tavoilla. Taudinkuva, tiettyjen ryhmien erityisalttius vakaville tautimuodoille, tartuntojen erilaiset tavat, immuniteetin syntyminen ja vaikutukset. Kaikkiin tämänhetken tietoihin liittyy kuitenkin paljon arvauksia. Luotettavien tutkimustietojen saamiseen menee väkisinkin aikaa. Espanjassa hyvin suuri osa kuolemantapauksista on ollut vanhainkodeissa. Liittyykö asia täkäläisissä vanhainkodeissa noudatettuihin käytäntöihin? Tuleeko sama toistumaan myös muissa maissa? Auttaako hengityssuojain oikeasti? Voiko virus säilyä joissakin olosuhteissa tartuttavana elimistön ulkopuolella pitempään kuin on arvioitu muista viruksista tehtyjen havaintojen pohjalta?

Onko ympäristön laajamittainen desinfiointi hyödyllistä vai haitallista? Seuraako malarialäääkkeiden käytöstä enemmän hyötyä kuin haittaa?

Suomi on mukana kansainvälisessä hoitotutkimuksessa, joka näyttää käynnistyvän varsin nopeasti. Se tulee johtamaan siihen, että tutkimuksen perusasetelmiin tulee paljon vaihtelua eri maiden ja eri hoitolaitosten välillä. Lopulta luotettava tulos kyllä selviää, mutta vasta, kun aineistoa on kertynyt riittävästi. Tarvitaan kärsivällisyyttä.

Karanteeniblogi 30

Karanteeniblogi 30. Keskiviikko 15.4 2020

Harmaa aamu, ukkosmyrskyt jäivät tulematta, sadetta sentään saatiin. Luvassa on taas vähän kirkastuvaa. Vuosi sitten Tuoggas-koiran vaellus päättyi. Vieläkin on silloin tällöin ikävä mielessä. Menetimme perheenjäsenen. Muistutus myös tälle päivälle.

Koronakaranteenimääräyksiä on hieman lievennetty, mutta esimerkiksi moottoritien liikenteessä se ei kyllä näy. Muutama harva henkilöauto kulkee silloin tällöin rekkojen välissä. Satokausi on nyt lähes parhaimmillaan ja rekat kuljettavat maan antimia maailman markkinoille. Saa sitten nähdä, minkälainen on kokonaistulos, vierastyövoiman saanti täällä on ilmeisesti yhtä hankalaa kuin Suomessakin. Sadonkorjuusta voi tulla isokin ongelma.

Suomessa Uuttamaata koskevat rajoitukset poistuvat. Kovasti on ollut todistelua siitä, että vapaa liikkumisoikeus kuuluu perustuslaillisiin oikeuksiin. Entäs sitten me ikäihmiset? Heidän liikkumisensa rajoittaminen ei siis olekaan perustuslaillinen kysymys!? Ei niin, etteikö useimmilla ikäihmisillä ole riittävästi älliä noudattaa rajoituksia ihan oman turvallisuutensa takia. Onkohan niitä enemmän nuoremmissa ikäpolvissa,  jotka eivät kokonaistilannetta pysty hahmottamaan? Ihminen on ihminen aina vaan. Aika vähän toimintojamme ohjaa äly ja harkinta. Enemmän ohjaa tunne. Ja sitä taas ohjaavat meidän evoluutiossa hankkimamme biologis-psykologiset ominaisuutemme.

Juuri nyt tuntuu siltä kuin olisimme tulossa vaiheeseen, missä koronasta on jo lähes kaikki sanottu, ja olisi hyvä keskustella jostain muusta. Tutkimusprojektien etenemistä luonnehdittiin vähän ilkikurisesti niin, että ensin tulee innostus, sitten tulee tilanteen ja tulosten arviointi, sitten syyllisten etsiminen ja sitten kiusaantunut hiljaisuus. Emme ole läheskään tuossa viimeisessä vaiheessa, olemme ehkä kakkosvaiheen jossain tilapäisessä kuopassa.

Karanteeniblogi 29

Karanteeniblogi 29. Tiistai 14.4 2020

Vaihteeksi taas aurinkoinen ja lämmin päivä. Ensin yöksi keltaisen tason ukkosmyrskyvaroitus. Saas nähdä tuleeko. Eteläinen tuuli kasaa pilvien aihioita vuorten päälle. Sitten illalla ja yöllä, kun mereltä puhaltava tuuli laantuu, pilvillä on taipumusta kasvaa ja levittäytyä rannalle asti. Ja joskus syntyy ukkonen.

Olemme jo hiljalleen valmistautumassa paluumatkaan. Piha ja puutarha vaativat vielä pientä viilausta, lakanat on pesty ja tilalle vaihdettu uudet odottamaan paluutamme. Uskon, että voimme palata tavanomaiseen tapaan lokakuun alkupuolella, mutta aika näyttää. Varmuuden vuoksi on kuitenkinsuunniteltava pihan hoito, kiinteistön asiat ja muut asiat siltä varalta että paluu pitkittyy.  Täytyy tehdä yksityiskohtainen muistio kaikesta hoidettavasta. Asiat voivat unohtua, jos eteen tulee järisyttäviä tapahtumia kotimaassa. Ikäkin vaikuttaa.

Luimme lehdistä, kuinka ainakin Helsingissä alkaa välinpitämättömyys karanteenin suhteen vallata mieliä ja vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Ilmeisesti uhkaa on vaikea hahmottaa, kun sen suuruudesta on liikkeellä niin vaihtelevia tietoja. Täällä karanteenia noudatetaan aika mallikelpoisesti, mutta myös virkavalta on aktiivisesti mukana muistuttamassa ja tarvittaessa moittimassa. Kaupoissa on ovivahdit, jotka ohjaavat sisäänpääsyä ja karanteenimääräysten noudattamista. Jos asiakkaat eivät määräyksistä välitä, heitä kehoitetaan poistumaan. Ymmärrän hyvin kauppojen työntekijöiden ahdistuksen Suomessa, jos asiakkaat ehdoin tahdoin rikkovat rajoituksia.

Ilmeisesti viranomaisten määräyksiin suhtaudutaan eri maissa eri tavoin. Poliitikoilla on vain rajallisesti keinoja käytettävissään, kun sentään elämme normaalioloissa eikä missään sotatilassa. Italialaisten viranomaisten toimi kuljettaa hitaasti liikkuvassa armeijan autojen saattueessa tautiin kuolleiden ruumiita keskellä päivää kaupungin halki sai varmasti kansalaiset miettimään tilannetta ja tuntemaan uhkan konkretian.  Suomessa arvellaan ehkä vielä talvisodan hengen kantavan tällaisten uhkien yli. Pelkäänpä ettei siitä enää kuitenkaan riitä.

Nyt alkaa olla aika tulevaisuuden suunnitteluun. Monilla se edellyttää talouden tasapainottamista, mukautumista, joustoa. Mutta kriiseillä saattaa olla myös voimistava vaikutus. Muistan, kuinka 1990-luvun alun äkillinen taloudellisen lamaantumisen uhka tuntui työtovereissa ja ilmapiirissä. Hetken pelättiin toden teolla. Sitten alettiin  tehdä kaksinverroin töitä. Kaikki puursivat iltamyöhään. Piti saada "kaikki valmiiksi, eihän sitä tiedä mitä seuraa". Ja turbovaihteella mentiin eteenpäin myös pitkälle 1990-luvun lopulle asti. Nytkin voi käydä niin, että kun pöly laskeutuu ja aletaan viritellä toipumista, se tulee tapahtumaan kovemmalla vauhdilla kuin osaamme odottaa. Lapset oppivat, työt joustavat, rakenteita uudistetaan ja vauhti on kova. Tätä toivon. Vaikkei näin ikääntyneenä eläkeläisenä itse voikaan asioihin enää vaikuttaa.

Karanteeniblogi 28

Karanteeniblogi 28. Maanantai 13.4 2020

Toinen pääsiäispäivä, täällä jo "työpäivä". Karanteenirajoituksia helpotetaan tästä aamusta alkaen, osa rakennustöistä ja joistakin palveluista avataan, mutta meidän elämäämme se ei vaikuta. Samat rajoitukset koskevat meitä edelleen. Kaupassa saa käydä, jos on pakko, pankkiasiat saa hoitaa, samoin apteekki-, huoltoasema- ja vaikkapa tupakkakauppakäynnit sallitaan, jos on pakko. Myös vanhoille saa viedä ruokaa. Ja koiria ulkoiluttaa talon lähellä. Aiomme edelleen kuntolenkkeillä talon edessä olevalla kadunpätkällä. Muita ihmisiä ei ole.

Epidemian erityispiirteet alkavat vähitellen kirkastua. Julkisuudessa pyöritetyistä numeroista ja niiden perusteella tehdyistä arvaus-luontoisista ennusteista alkavat vähitellen siivilöityä ne, jotka vastaavat paremmin todellisuutta.

Suomessa on perinteisesti ollut kuolemantapausten ja kuolinsyiden tilastointi varsin luotettavaa. Esimerkiksi kuolemantapausten vaihtelu eri vuodenaikoina on ollut  varsin vakiintunutta. Tiettyyn aikaan vuodesta kuolemantapaukset ovat tavallisempia esimerkiksi kausi-influenssasta johtuen. Vaikkei tapauskohtaisesti tietoja saadakaan, näkyy kuinka juuri influenssaepidemian aikana kuolevuuteen tulee selvä piikki ylöspäin. Erityisen selvä ja terävästi rajoittuva on piikki ollut silloin, kun esimerkiksi Helsingissä on levinnyt influenssapandemia.  Tällöin "ylimääräisten" kuolemien määrä on saattanut olla jopa pari tuhatta lyhyen ajan kuluessa.

Monissa euroopan maissa on kerätty tietoa samaan tapaan jo vuosien ajan. Täällä Espanjassa, missä koronavirusepidemia on jo pitkällä, on päästy tekemään ensimmäiset tällaiseen tilastointiin perustuvat arvioinnit. Sen mukaan esimerkiksi Madridin alueella kuolemantapausten piikki on noin viisitoistakertainen viime vuoden influenssapiikkiin verrattuna. Kun samaan aikaan esimerkiksi liikennekuolemat ovat vähentyneet voimakkaasti ja esimerkiksi sydäninfarktien määrä on laskenut 40% on piikki melko hurja. Vielä senkin jälkeen, kun erilaiset virhelähteet on perattu pois. Tämä epidemia näyttää olevan selvästi pahempi tappaja kuin influenssaepidemiat. Ikävä uutinen.

Mistä sitten johtuvat suuret erot eri maista lasketuista kuolevuusluvuista (7% - 0.15%)? Erojen taustalla on varmasti monia erilaisia tekijöitä, mutta tärkeä ero syntyy laskutavoista ja tietojen keruutavoista. Jos arvioidaan
 vaarallisuutta, on suhteutettava kuolemantapaukset sairastuneiden määrään. Siis niihin, jotka ovat saaneet jonkinlaisen oireisen taudin. Tässä vaikeutena tulee olemaan se, milloin kyseessä katsotaan olevan tautitapaus ja milloin jotain muuta. Jos ei ole oireita, ei ole tautia.

Jos sensijaan halutaan tarkastella koronaepidemian vaarallisuutta kuolemantapausten perusteella, on kuolemantapausten määrä suhteutettava joko kaikkien tartunnansaaneiden määrään (siis myös oireettomat on laskettava mukaan, mutta miten? ) tai sitten turvauduttava yllä olevaan arviointiin kokonaiskuolevuuden perusteella.

Tässä epidemiassa on niin paljon erityislaatuisia piirteitä, että lähiaikoina tulemme varmaankin näkemään erilaisia arviointeja ja luotettavia analyysejä sen kulusta, vaikuttavuudesta, riskitekijöistä, torjuntatoimien tehosta ja hoidon vaikuttavuudesta. Mutta vasta ensi talvena?

Karanteeniblogi 28. Pääsiäissunnuntai 12.4 2020

Täydet neljä viikkoa karanteenissa tulee tänään täyteen. Eläminen, vaikka onkin niukkaa ja vähän virikkeetöntä, on kuitenkin mennyt kohtalaisen mukavasti. Edessä on vielä tiukempi karanteeni Suomessa. Täällä karanteenissa ollaan, ettemme me saisi tartuntaa muilta. Suomessa olemme karanteenissa sen vuoksi, etteivät muut saisi tartuntaa meiltä.

Voisi kuluneesti todeta, että länsirintamalta ei mitään uutta. Ollaan kaivautumassa poteroihin ja odotetaan mitä tulee tapahtumaan. Epidemiologin näkökulmasta käänne parempaan on jo tapahtunut tai juuri tapahtumassa, yksittäisen ihmisen kohdalla muutosta ei ole odotettavissa vielä pitkään aikaan. Luotettavan tutkimustiedon nopea karttuminen antaa kyllå aihetta varovaiseen optimismiin. Opitaan tietämään mitä täytyy tehdä ja mistä on hyötyä.

Barcelonan yliopiston tutkijat ovat kaivaneet vanhoista arkistoista asiakirjatietoja 1500 vuoden takaa. 500-luvun alussa italialaiseen satamaan saapui laiva, ilmeisesti Egyptistä, jonka miehistössä oli vakavan oloista tautia. Tauti levisi nopeasti kaupungin väestöön . Taudinkuva oli raju ja kuolleisuus lisääntyi niin nopeasti, ettei kaikkia vainajia ennätetty haudata. Pian alkoi olla pulaa myös hautaajista. Ruumiit kipattiin kaupungin muurien yli ja jätettiin sinne luonnon kierrätykseen. Parhaina päivinä kuolleita oli satoja. Kaikki käsityön harjoittajat ja kauppiaat lopettivat toimintansa ja pakenivat koteihinsa lukittujen ovien taakse. Taloudellinen toiminta lamautui täysin. Hallitsija, keisari Justinianus antoi käskyn, että ulkona ei saanut liikkua, ja kun kieltoa ei toteltu kunnolla, keisari määräsi armeijan pitämään kadut tyhjinä. Epidemia alkoi hellittää kolmen kuukauden kuluttua. Kuolleita oli kertynyt valtavasti. Monissa kaupungeissa 30-40 prosenttia väestöstä kuoli. Talouden toipumiseen meni vuosia. Tauti oli sosiaalisesti tasa-arvoinen: siihen sairastuivat tai kuolivat yhtä lailla rikkaat kuin köyhätkin, eikä epidemian jarruttamiseen keksitty keinoja. Myös keisari Justinianus sairastui, muttta säilyi hengissä ja sai vielä kymmenen vuoden ajan valtaistuimeltaan seurata valtakunnan hidasta toipumista. Kyseessä oli keuhkorutto, nk. Justinianuksen rutto. Onneksi koronaviruksen aiheuttaman taudin kuolevuus on paljon matalampi. Mutta pääpiirteissään tapahtumat ovat kovin samanlaisia nyt ja silloin.

Nyt arvuutellaan, miten pitkään ja minkälaisena karanteenitoimista vielä olisi hyötyä. Jossain vaiheessa torjunta- ja varotoimet alkavat kääntyä itseään vastaan. Talous tulee rasittamaan yhteiskunnan stressinkestävyyttä, epäsuorat terveyshaitat alkavat nousta esiin. Isorokkorokkotus, joka oli nujertanut taudin, lopetettiin kun laskelmat osoittivat, että  vaikka rokotuksen haittavaikutukset olivat hyvin vähäiset, ne muodostivat kuitenkin suuremman uhkan, kuin viruksen potentiaalinen uhka.

Karanteeniblogi 27

Karanteeniblogi 27. Lauantaina 11.4 2020

Kaunis ja lämmin aamu. Tätä kirjoitettaessa on jo puolipäivä ja mereltä on taas alkanut tulla kylmää Saharan tuulta. Samalla taivas on vetäytynyt ohuen pilviharson taakse. Ei siis vieläkään kevättä!

Koronakeskustelun painopiste näyttää kiertävän kasvosuojusten hankinnan kiemuroista ja riittävyydestä. Itse asiassa samaan aihepiiriin kuuluvat myös uudet tiedot tietokonesimulaatioiden tulosten perusteella tehdyistä päätelmistä siitä kuinka virus voisi ilmassa leijailla ja pitäisikö kulkea ihmisten perässä vai sivuilla vai edessä. Milloin siitä maskista oikeasti on hyötyä? Kun kasvosuojainten käytöstä on tulossa yhä laajemmat suositukset, voi niiden saatavuudesta ja järkevästä käytöstä tulla todellinen ongelma. Lähinnä kai psykologisesti.

Ihmisen hengityksen, yskimisen ja aivastusten aikana ympäröivään ilmaan erittyy erikokoisia aerosolilhiukkasia, jotka voivat kantaa mukanaan myös virusta. Ne kulkeutuvat eri tavoin ja saattavat säilyä hiukkasina pitkäänkin.  Tiedot eivät kuitenkaan vielä sano, minkälaiset seikat lopulta vaikuttavat tartuntojen leviämiseen hiukkasten kautta. Kaiken aikaisemman tiedon valossa, mitkä on saatu muiden virusten tarttumisesta, tiedetään, että tartuntaan tarvitaan tietty minimimäärä virusta ja että viruksen tartuntakyky aerosolipartikkelissa ilmassa vähenee nopeasti.

Todellisen riskinarvioinnin saamiseksi tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta. Ja yksittäisiä havaintoja.
Tartunnan leviämisen kartoittaminen suljetussa tilassa oleskelevien ihmisten välillä, joilla ei ole kosketustartunnan mahdollisuutta olisi ensi askel. Mutta sellaisen koejärjestelyn aikaansaaminen ei onnistu kuin ehkä sattuman kautta. Vielä  vaikeampaa on järjestää asiat lenkkipolulla niin, että riskistä saataisiin oikeata tietoa.

Toissapäivänä pikkukadultamme kuului erikoinen ääni. Joku kone siinä liikkui hitaasti. Kun kurkistin ikkunasta, näin, että kyseessä oli jonkinlainen desinfektioprosessi. Kadun suihkuttaminen puhdistavalla aineella ei vaikuta kovin tarkoituksenmukaiselta. Täällä armeija on suorittanut ulkopintojen desinfiointia monissa paikoissa. Metroissa, liiketiloissa ja muissa paikoissa missä liikkuu paljon ihmisiä. Mutta miten on hiljaisella pikkukadulla? On vaikeaa toteuttaa toimia niin, että voitaisiin torjua virusta ja samalla  ihmisten pelkoa tuhlaamatta resursseja turhaan.

Karanteeniaikojen pitkittyessä ja loppumisen onnen siirtyessä yhä kauemmaksi  ei ole ihme, jos yleinen ahdistus lisääntyisi. Erityisesti vanhemmat ihmiset, jotka kuuluvat tai arvelevat kuuluvansa riskiryhmään lisäsairauksiensa vuoksi, saattavat olla kovilla. Avuksi tarvitaan uusia, innovatiivisia ratkaisuja, oikeaa empatiaa ja myös kädenojennusta viralliselta taholta. Ikäihmiset pitää saada vakuuttuneeksi siitä että "tämä ei nyt ole tässä!"

Karanteeniblogi 26

Karanteeniblogi 26. Pitkäperjantai 10.4 2020'

Vaihteeksi kirkas, aurinkoinen aamu. Eilen vielä poltettiin takassa puita, tänään on luvassa sopivan lämmintä. Päästäneen kahdenkymmenen asteen paremmalle puolelle. Mutta vielä tulevankin viikon ennusteessa on paljon harmaata ja sateen uhkaa. Kevät ei ilmeisesti oikein tahdo saada otetta.

Eilisen päivän aikana tilanteet ja mielialat vaihtelivat nopeasti. Yritimme uudestaan saada hankituksi lentoliput Suomeen Finnairin ja UM:n erikoislennolla, mutta varausjärjestelmät eivät toimineet kunnolla sen enempää lentoyhtiöllä kuin varauksiin erikoistuneillä firmoillakaan. Mukana yrittämässä olivat alan parhaat asiantuntijat, Finnairin asioita hyvin tunteva ja yleistä verkkoliikennettä hyvin tuntema. Vaan ei. Lopulta alistuimme ja päätimme, että samapa tuo, ollaan niin pitkään kuin tarvitaan. Kyllä niistä ongelmista selvitään, joita vastaan tulee.
Mutta sitten, pari tuntia myöhemmin kävin vielä katsomassa "varmuuden vuoksi" olisiko jotain tapahtunut, ja pääsin kuin pääsinkin varausjärjestelmään ja sain paluuliput ensi viikon perjantaille. Siitä eteenpäin karanteenimme siis ilmeisesti jatkuu Lintuvaarassa. Jos ei pääse metsään, piha on ainakin laajempi kuin täällä.

Andaluciassa tapausmäärä sataa tuhatta asukasta kohden on 107, Uudellamaalla hieman alle sata. Mutta tuskin se riski tartunnalle siellä sen pienempi on. Kyllä nyt näyttää siltä, että virus tulee lopultakin koluamaan joka nurkan joka maassa.

Suojatoimista ollaan edelleen epävarmoja. Käsien pesu ja kontaktien välttäminen ovat varmasti tehoavia, karanteenit näyttävät olevan tehokkaita epidemian leviämisen jarrutttamisessa, mutta miten pitäisi suhtautua hengityssuojaimiin? Tiedämme hyvin, etteivät tavalliset kasvomaskit pysäytä viruksen kulkua hengitysteihin, mutta pärskeiden torjunnan kannalta sillä saattaa olla merkitystä. Merkittävä USA:lainen tutkija sanoi lehtitietojen mukaan eilen, että virus leviää tehokkaasti ilmateitse. Se on sikäli huono uutinen, että ehkäisykeinomme eivät ole yhtä tehokkaita, kuin jos tartunnan pääasiallinen tie olisi suoran tai epäsuoran kosketuksen kautta. Lisätietoja odotellaan.

Nyt alkaa sitten muuttoon valmistautuminen. Haasteina ovat esimerkiksi pitemmäksi karanteeniajaksi varatun ruokavaraston hävittäminen (syömällä?), pyykkien pesu, puutarhan hoito ja  hoidon järjestäminen täällä kesän aikana. Seuraavat pari päivää ovat varmaankin kiihkeän toimeliaisuuden aikaa. Sitten varmaan rauhoittuu.

Karanteeniblogi 25

Karanteeniblogi 25. Torstai 9.4 2020

Kiirastorstai. Täällä tärkeä osa pääsiäistä. Paljon enemmän kuin Suomessa. Mutta karanteeni jatkuu, kulkueet ovat poissa tai toteutetaan virtuaalisena. Kadut ovat hiljaiset, kirkkonkellotkaat eivät soi.
Hetken jo näytti siltä, että tänään päästäisiin syömään lounasta patiolla lämpimässä auringonpaisteessa. Mutta hetki sitten alkoi meren suunnasta taas työntyä kylmää ilmaa. Kontua, niinkuin pohjoisessa sanottiin, kun hellepäivänä tulee kylmää sumupilveä meren suunnasta.

Eilen tuli tietoa siitä, että ulkoministeriö ja Finnair lennättävät täältä ylimääräisen lennon Suomeen. Ilmeisesti liput olivat kuitenkin menneet samantien. Tänään ei enää minkään hakureitin kautta löytynyt muuta kuin "ei ole lentoja". Lentoyhtiöiden verkkosivustoilla puolestaan valitetaan, että odottamattoman suuren kysynnän vuoksi, tai eräiden mukaan, teknisen  häiriön vuoksi ei nyt voida asioita hoitaa. Pyydetään palaamaan asiaan myöhemmin. Olisimme kyllä olleet valmiita lähtemään jo takaisin, mutta kun ei niin ei. Täällä karanteeni jatkuu nykyisellään vielä runsaan viikon. Mutta alkaa jo olla tylsää!

Voin kuvitella sen kiihkon, minkä valtaan pakolaisleirillä oleva perhe joutuu kuullessaan että nyt olisi mahdollista päästä kohti päämäärää. Ja sitä pettymyksen määrää, kun sitten haave osoittautuu turhaksi. Meillä on täällä sentään hyvät olot, on ruokaa, lämmintä ja jonkinverran liikuntamahdollisuuksia. Ja siitä huolimatta harmitti. Leirillä sensijaan saattaa edessä olla vain päivä päivältä vakavammiksi muuttuvia uhkakuvia.

Seurasin Espanjan koronatilastoja joissa annettiin aikaisempaa tarkempia tietoja maakuntakohtaisista luvuista. Kun samalla kokonaismäärät ovat kasvaneet, ovat muyös johtopäätökset tulleet varmemmiksi. Kun tunnettuja tapausmääriä vertaillaan asukaslukuun suhteutettuna, ovat Madridin ja Barcelonan seudut omassa luokassaan, mutta myös Riojan seudulla on paljon, se onkin ollut tilastojen kärkisijoilla epidemian alusta asti. Silmiinpistävää oli se, että etelärannikolla, Andaluciassa ja Murciassa luvut ovat selvästi muuta maata pienempiä. Eikä syynä varmaankaan ole testauskäytäntöjen ero, esimerkiksi Malagassa havaittiin ensimmäiset tapaukset varhain. Onko ero ilmastossa vai vanhainkotien käytössä tai jossain muussa selvinnee myöhemmin.

Ranskan rajan tuntumassa Costa Bravalla ollaan huolestuneita siitä, että ranskalaiset ovat sankoin joukoin palanneet loma-asutuksilleen meren rantaan kielloista huolimatta. Poliisin mukaan pikkuteitä käytetään aamuyön tunteina. Ja tartunnan mahdollisuus "tänne tulevista muukalaisista" pelottaa. Pienoismalli Euroopan tilanteesta.

Karanteeniblogi 24

Karanteeniblogi 24. Keskiviikko 8.4 2020

Jotain uutta ja "pysyvää" täällä on ilmennyt. Ollaan aurinkorannikolla ja kevään lähes parhaassa ajankohdassa. Mutta aurinko on pysynyt piilossa, ja ennusteiden mukaan samanlainen pilviharmaa sää jatkuisi ainakin vielä viikon. Johtuukohan koronasta?

Eilen kävin kaupassa, ja suunnittelin varustautuvani vallitsevien normien mukaan. Löysin kellarista kasvomaskin, joka lienee tarkoitettu maalaustöihin, mutta ulkonäkönsä ja epämukavuutensa takia muistuttaa riittävästi täällä vallitsevaa muotia. Nostin maskin kasvoilleni mennessäni kauppaan. Ja minua alkoi aivastuttaa, olen erityisen hyvä aivastamaan kovaa ja monta kertaa. Tein kaikkeni, etten aiheuttaisi yleistä pakokauhua kaupassa ja jotenkin hihat märkinä pääsin kassan ohi ostoksineni. Oli suuri helpotus kun sain maskin pois ja aivastukset lakkasivat.

Semana Santa, pyhä viikko on kunnolla käynnistymässä, huomenna kiirastorstaina kaupat ovat jo kiinni. Niin kuin kaikki nekin tapahtumat jotka normaalisti kuuluvat pääsiäisen viettoon.
Täällä näyttävät kuolemantapaukset nyt kääntyneen lasku-uralle. Edellinen vuorokausi oli neljäs perättäinen  laskevien uhrilukujen vuorokausi. Viranomaiset pelkäävät kuitenkin pääsiäisen tuovan takapakkia, espanjalaiset tarvitsevat toisiaan, ja varmaankin aivat erityisesti tällaisina aikoina. Yksi kansallinen etu Suomella on: lähimmäisiin pidetään vähintäin kohtuullista etäisyyttä, eikä niitä ystäviäkään tarvita niin monia. LIsäksi osa korvautuu nettikavereilla. Kaikki asioita, jotka vähentävät fyysistä kontaktia ihmisten välillä ja siten pienentävät tartuntariskiä.

Toisaalta täällä Espanjassa ihmiset, varsinkin ikäihmiset, kohtaavat toisiaan enemmän ulkoilmassa  kuin suljetussa tilassa. Tavallisissa oloissa tässä kotikylässämme Marossa mummut ja vaarit istuvat pitkin päivää pääkadun varrella olevilla penkeillä. Ne jotka eivät jaksa penkille saakka, istuskelevat tuolilla ulko-ovensa vieressä, niin että voivat kuulla kaiken, mitä naapureilla on mielessään heidän kulkiessaan ohi.

Koronaepidemia tulee opettamaan meille uuden tärkeän asian: on erittäin vaikeaa ennustaa miten erilaiset päätelmiin perustuvat arviot todella osaavat kertoa siitä, millä tavoin ja miten tehokkaasti kunkin virustaudin kohdalla tartuntojen leviäminen oikein tapahtuu. Ja sitä kautta, minkälaiset suojautumistavat ovat tehokkaita ja minkälaiset eivät?  Ja paljonko niiden varaan voidaan laskea?

Vain harvoissa virustaudeissa tästä on täsmällistä ja yleistettävää tietoa. Tuhkarokosta tiedetään sen  voivan tarttua ilmateitse, tämäkin havainto perustui muutamiin erikoistapauksiin, joissa olosuhteet voitiin jälkeenpäin yksityiskohtaisesti rekonstruoida. Influenssan kohdalla tiedot perustuvat laskennallisiin ja tilastollisiin malleihin, erityistapausten vaihteluväliä ei tiedetä kuin harvoin. Miten ilman kosteus ym. seikat vaikuttavat?

Aikanaan virusopinluennolla professorini Nils Oker-Blom näytti kuvaa siitä, kuinka aivastuksen mukana pärskeet ja pisarat leviävät ympäristöönsä. Käytin samaa kuvaa kaksikymmentä vuotta myöhemmin, opettaessani lääketieteen opiskelijoita. Ja sama kuva, nyt hieman käsiteltynä näkyi julkisuudessa kertomassa, kuinkas muuten, samasta asiasta. Ja kuitenkin asiaan liittyy edelleen paljon epävarmuutta. Kuusikymmentä vuotta ei ole tuonut paljoakaan lisävalaistusta. Ehkäpä nyt koronaviruksen aikaan uutta tösmmöllisempää tietoa syntyy?

Karaanteeniblogi 23. 7.4 2020

Karanteeniblogi 23. Tiistai 7.4 2020

Ties kuinka mones karanteenipäivä. Tänään olemme saattaneet loppuun eilen alkoittamamme projektin. Vaihdetaan sohva toiseen paikkaan, vaihdetaan mattoja, lamppujen paikkoja ja mitä nyt asiaan kuuluu. Yöllä mielessä virisi epäilys, pitäisikö siirtää takaisin? Mutta aamulla näytti paljon paremmalta ja viimeistely teki tehtävänsä. Nyt mennään näillä asetuksilla. Ikeasta täytyy ostaa yksi uusi matto, jos sinne joskus vielä päästään. Saa nyt nähdä koska täältä päästään Suomeen. Epäily oman aikataulun pitävyydestä on alkanut horjua. Heinäkuussa on kovasti kuumaa.

Nyt polemiikin aiheena on ollut testaus. Saksakin on päättänyt hylätä kiinalaisen testin mutta arvioi oman testin kehittämisen vaativan ehkä kolme kuukautta. Kuten aikaisemmin kirjoitin, vasta-aineisiin perustuvat testit eivät kykene havaitsemaan tautia sen varhaisessa vaiheessa, vasta-aineiden kehittyminen sellaiselle tasolle että ne voidaan testein havaita vie useimpien infektioitten kohdalla anakin viikon. Mikäli virusmäärä on vähäinen, voi olla että vasta-aineita ei lainkaan kehity havaittavia määriä. Toisaalta PCR-menetelmät, jotka perustuvat itse virusen osoittamiseen,  voivat havaita tartunnat varsin varhaisessa vaiheessa. Niiden tekeminen on kuitenkin vaativaa eikä pikatestien tyyppinen testi ole ainakaan toistaiseksi näköpiirissä. Testin ongelmana on muunmuassa se, että reaktioon saattaa herkästi joutua vieraita nukleiinihappoja jotka eivät ole viruksesta peräisin ja näin testi antaa väärän positiivisen tuloksen. Kehitystyö käy varmasti kuumana, mutta ajatus siitä, että laajasta testauksesta tulisi sampo joka vapauttaisi meidät karanteenimääräysten käytöstä on kyllä ainakin nykytietämyksen valossa utopiaa.

Tämä ei tietenkään estä monenlaisten yritelmien pääsyä markkinoille. Uhka  herkistää kritiikin puutteelle ja lisää kärsimättömyyttä. Vähän sama juttu, kuin tuon malarialääkkeen käyttö.
Espanjassa on uusimpien tilastojen  mukaan eniten kuolemantapauksia koronaviruseen liittyen. Numerot eivät kuitenkaan välttämättä kerro totuutta: tilastot riippuvat siitä, merkitäänkö kaikkien kuolemien kohdalla koronavirus syypääksi, vai merkitäänkö esimerkiksi keuhkokuume tms. Eri maiden käytännöt vaihtelevat osin historiallisista syistä. Luulen myös, että varsinkin alkuvaiheessa vanhusten hoitolaitoksissa oltiin varsin varovaisia kirjaamaan koronavirusinfektio kuoleman syyksi. Jokin muu taudinkuvaan liittyvä piirre oli varmaan turvallisempi vaihtoehto niin hoitolaitoksen imagon, kuin terveyspolitiikankin kannalta. Oikeita lukuja odotellaan.

Karanteeniblogi 22

Karanteeniblogi 22. Maanantaina 6.4 2020

Kävin eilen huoltoasemalla hakemassa uudet kaasupullot kuumavesiaparaattiin. Ajoin vaihteeksi moottoritien kautta. Kahdessa risteyksessä minut pysäytti poliisipartio ja kuulusteli mihin olen menossa ja mistä olen tulossa. Olivat tiukkoja mutta asiallisia. Täällä halutaan, että liikkumisrajoituksia noudatetaan niin kuin pitääkin. Tosin ei nyt ainakaan viikkoon ole enää nähty poliisiauton kiertelevän meidän asuinalueellamme. Eikä siellä kukaan liikukaan. Paitsi me ihan vähän siinä "omalla kadulla".

Sain kaasupullot vaihdettua, mutta kun olin pysäköimässä autoa tuohon talon eteen, syttyi kojetaulussa akun purkauksen varoitusvalo ja samalla stop-valo. Ohjekirjan mukaan pitäisi ottaa yhteyttä merkkihuoltoon. Nykyoloissa se ei tietenkään käy. Autossa ei ole vanhanaikaista laturia, jonka hiilet osaisin vaihtaa vaan jonkinlainen elektroninen vempain. Luulen, että vika saattaisi myös olla akussa. Akun vaihto olisi helppo juttu, mutta mistä sellaisen saa ja miten? Täällä(kään) eivät huoltoasemat juurikaan myy sellaisia varaosia kuin akkuja. Myynnin pääpaino on virvoitusjuomissa, elintarvikkeissa, kahvikupposessa ja viinissä. On siellä hyllyllä myös tuulilasin pesunestettä  ja öljyä eri tarpeisiin. Myös oliiviöljyä. Ongelmaksi voisi muodostua myös huoltoasemalle pääsy. Jos auto hyytyy matkalla, mitä sitten karanteenissa tapahtuukaan? Onneksi ei ole kiirettä. Voimme miettiä pari päivää.

Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon ja niin nopeasti, että vaikka karanteenissa ikävystyminen uhkaakin, itse kukin voisi hyvin sietää pari viikkoa rauhallista aikaa. Seurattaisiin, kuinka epidemia hiljalleen alkavaa hiipua. Taitaa olla turha toivo. Näyttää pahasti siltä, että tulikivenkatkuisia asioita tulee sinkoilemaan uutisavaruudessa myös lähiaikoina. Suojavarusteiden saatavuus, "syyllisten" etsiminen, talouden korjausliikkeet, kansainvälinen yhteistyö. Olen kuitenkin sen verran optimistinen, että tästä kaikesta myös opitaan tärkeitä asioita. Yhteistyön merkityksestä, varautumisesta. Toivottavasti opit ovat vielä tallella kun seuraava suuri pandemia iskee. Ehkä sadan vuoden kuluttua??

Moni tärkeä yhteiskunnan sektori on joutunut kovan paikan eteen. Joukkokokoontumiset ja yhteishenkeä nostattavat tilaisuudet, kulttuuritapahtumat, urheilutapahtumat, joukkoliikenne, hotelli-ja ravintolatoiminta ovat olleet juuri niitä, jotka ovat virusta levittäneet tehokkaasti. Toisaalta ne ovat myös juuri niitä toimintoja, joiden kautta nykyinen yhteiskunta elää ja hengittää. Kyllähän ne on pakko palauttaa entiselleen. Tai lähes entiselleen. Ehkä tärkeimmäksi opiksi jäisi se, että täytyy olla kyky toimia hyvin nopeasti ja hyvin varhaisessa vaiheessa.

Nykyisten tiedonvälityskanavien avulla viranomaiset voivat saada tietoja lähes reaaliaikaisesti. Mutta tarvitaan viisautta tietojen tulkitsemiseen. Tässä epäitsekäs, ennakkoluuloton kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa. Euroopassa yhteinen tartuntatautivirasto ECDC kerää ja arvioi tartuntatauteja koskevaa kriittistä tietoa.  Tilanne ei välttämättä ole yhtä selkeä kuin koronavirusepidemian alkaessa. Kun yhteinen käsitys uhkasta on muodostettu, on luonnollista, että kansalliset poliitikot ja viranomaiset ottavat vastuun torjuntatoimista. Ne on sopeutettava paikallisiin resursseihin ja olosuhteisiin. Mutta ne eivät kuitenkaan saa johtaa vallan väärinkäyttöön. Senkin arvioimiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.

Karanteeniblogi 21

Karanteeniblogi 21. Sunnuntai 5.4.2020

Tänään tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun poliisi komensi sisälle taloon karanteenin alkamisen merkiksi. Tänään tuli myös ilmoitus, että karanteenia jatketaan vielä toiset kolme viikkoa. Henkisesti huono uutinen. Olisin jo odotellut hieman tietoja rajoitusten väljentämisestä. Pahimmassa tapauksessa voi olla, että meidän ikäsyrjittyjen kohdalla karanteeni jatkuu vielä senkin jälkeen kun muu kansa saa jo juoksennella kadulla. Mutta kyllä sille tietenkin on perusteluitakin. Viimeisimmät luvut kuolevuudesta ikäryhmittäin antaa aika ikävän viestin. Vaikka vanhainkodit ovatkin olleet erityisen mieluisia viikatemiehelle, myös kodinomaisissa olosuhteissa asuneet ja eläneet ovat sortuneet sankoin joukoin.

Mutta olisi virhe ajatella, että ikääntyneet olisivat jollain lailla riski epidemian kannalta. Sitä ne tuskin ovat, pikemminkin ehkä päinvastoin. Jos vanhus saa tartunnan, hänen oireensa ovat vakavat, eikä hän liiku levittämässä virusta muihin niinkuin mahdollisesti nuoremmat. Vanhukset ovat riski terveyden- ja sairaanhoidon koneiston kestävyydelle, ei muulle väestölle.

Myös Suomesta alkaa kantautua tietoja sairastuneista ja heidän tilanteestaan. Ei vain julkkiksista, jotka pääsevät lehtien palstoille, mutta myös tavallisista kansalaisista. Olin eilen yhteydessä meitä yhtä ikäpolvea nuorempaan pariskuntaan. Molemmat ovat saaneet tartunnan, molemmilla taudinkuva oli varsin hankala ja molemmat näyttävät selviävän. Kun tapauksia ilmestyy tuttavapiiriin, myös asenne tautia kohtaan muuttuu tummemman sävyiseksi.

Nyt keskustelu on kääntynyt siihen, miten rajoituksia voisi purkaa ja miten yhteiskunta taas pyörimään. Hinta tulee joka tapauksessa olemaan kova ja vaatii uhrauksia kaikilta. Ikävä kyllä, vastustaja - koronaviruspandemia - on siitä vaikea, että tietomme edelleen perustuvat paljon arvausten varaan. Kuolemantapaukset todettujen tartuntojen joukossa ovat varsin tavallisia, jopa 10 prosenttia, monissa maissa viiden prosentin tietämissä. Optimistisimmat veikkaavat 0.5 prosenttia. Mitä nämä luvut sitten merkisisivät? Jos kuolemantapauksia Suomessa kertyisi kaikkiaan tuhat, olisi tartunnan läpikäyneiden määrä 200.000 tai enemmän (0.5 %:n mukaan laskettuna).

Vaikka kokonaiskuolevuus (kuolemantapaukset koko väestömäärään suhteutettuna) lopulta jäisikin lähelle tuota alun perin ennustettua 0.15 prosenttia, se on pelkkä arvio aikaisempien epidemioiden ja Kiinan ja Singaporen havaintojen perusteella. Eräissä ennusteissa se on ollut lähempänä 0.5 prosenttia. Espanjantaudin aikana Utsjokivarren kuolevuus parin kuukauden aikana oli lähes puolet ja uhrit olivat hyväkuntoisia aikuisia. Hurjia lukuja!

Toivottavasti tilanne alkaa kuitenkin nopeasti purkautua parempaan suuntaan. Ihan niin kuin taudin ikävistä yllätyksistä, myöskään muutoksista hyvään suuntaan ei saada tietoa muuta kautta kuin odottamalla. Nyt myönteisyyden ja optimismin kasvattamiskeinoille on todellista käyttöä!

Karanteeniblogi 20

Karanteeniblogi 20. Lauantaina 4.4 2020

Heti ensimmäiseksi korjaus edelliseen. Jostain syystä karanteeniblogi 19 julkistaminen ei onnistunut vaikka sen olin kirjoittanut niin kuin pitääkin. Korjaan tilanteen tuota pikaa.

Nyt ollaan siis lähellä kolmen viikon rajapyykkiä. Ikävystyminen kyllä uhkaa nurkan takana, mutta täytyy keksiä keinoja sen nujertamiseksi. Me suomalaiset olemme kestäviä, pärjäsimme sota-aikanakin. Kun oli pakko.

Kova tuuli riepotteli ympäristöä viime yönä, nurkat kolisivat ja tuulen vinku kuului selvästi sisälle. Huomiseksi pitäisi tuulen jo asettua ainakin kohtalaisiin mittoihin. Onneksi on aika lämmintä, joten pihatöihin olosuhteet ovat oikein hyvät. Aion myös savustaa parikiloisen lohen, sopivaa puhdetyötä moneksi tunniksi ja ruokaa lähes viikoksi.

Aamulenkillä näkyi taas harjalintu, kerran mato suussa. Ilmeisesti pesä on tässä lähellä ja pesässä poikaset. Monina vuosina aikaisemminkin on harjalintuja tässä lähellä tavattu, mutta silloin pesät olivat ehkä hieman tuolla puiston puolella. Nyt luulen, että pesä on jossain tässä ihan lähellä, ties vaikka oman kadun varrella. Sopivia koloja varmasti löytyy. Edellyttää kuitenkin sen, että vakioasukkaina olevat varpuset, mustarastaat ja kottaraiset sallivat muuton alueelleen.

Ensi viikko on jo pääsiäisviikko. Se on täällä Espanjassa yhtä tärkeä kuin jouluviikko Suomessa. Siihen liittyy monenlaisia traditioita, uskomuksia ja rituaaleja, muitakin kuin uskonnollisia. Kulkueetkin ovat itse asiassa sekoitus kristinuskoa, polyteismiä ja monia muita asioita, jotka eivät hevillä vieraalle aukene. Minusta oli mielenkiintoista kuulla, kuinka kulkueeseen liittyvä perinteinen laulu, jonka sanat kuvailivat raamatun tapahtumia, lauletaan erehtymättömästi arabialaisella tyylillä, joka tuo mieleen rukouskutsut minareeteista. Murrettuja puolisävelaskeleita ja säestyksen kuvio. Mutta niinkuin tapaa käydä, aikaa vastaan on perinteiden säilyttäminen vaikeaa. Uusia vaikutteita tulee joka suunnasta. Niinpä puhallinyhtyeen soitto ja rumpuryhmä kuulostavat varsin nykyaikaiselta, lähes pop-musiikilta.

Olemme varanneet jo tammikuussa paluulennon toukokuun 6 päiväksi. Tänään tuli lentoyhtiöltä lupaus, että "palaamme taivaalle lähiaikoina". Saa  nähdä järjestyykö paluumatka odotetulla tavalla. Varmaan edessä on vielä kahden viikon karanteeni Suomessa, ja muita käytännön hankaluuksia, mutta tuntu siltä, että kaikki järjestyy lopulta, alkaa vahvistua.

Karanteeniblogi 19.

Karanteeniblogi 19. Perjantai 3.4 2020

(tämä ei ole oikea perjantaiblogi, se onnistui häviämään maailmankaikkeudesta ja bittiavaruudesta, joten on pakko yrittää paikata)

Perjantai oli kiireinen päivä. Sääntömääräisten lenkkien lisäksi listalla oli merkittäviä puutarhatöitä, keittiössä porokiusauksen teko. Tietenkin hieman improvisoiden, sehän kuuluu täkäläisen keittiön perusperiaatteisiin. En seurannut prosessia alusta saakka, joten en tiedä sotkettiinko mukaan riittävästi valkosipulia, mutta luultavasti. Lopputulos oli herkullinen, oli siinä sitten mitä tahansa.

Ruotsin noudattamasta koronapolitiikasta on noussut vilkasta keskustelua. En ole oikein vakuuttunut siitä, että se loppujen lopuksi eroaa niin paljon esimerkiksi Suomen linjasta että se ansaitsisi saamansa erityishuomion, mutta nyt kaikenlaisilla uutisoinnneilla jotka koskevat koronavirusta on tuhannen taalan paikka ja taattu julkisuus.

Pitemmän päälle kyllä tulevat erottumaan erilaiset strategiat ja se, paljonko ne vaikuttivat lopputulokseen. Onhan maita, jossa ei tehdä juuri mitään, ja maita joissa ei voi tehdä mitään, ja maita, joissa jokaista epäilyttävää tapausta seurataan ja tutkitaan. Voi olla, että lopulta tilanne on aika lailla samanlainen, mutta matkan varrella syntyvien ruumiiden määrässä tulee varmasti olemaan eroja.

Nykyisellä karanteenilla on ollut kyky tuottaa paljon uudenlaista tarjontaa verkon kautta. Kulttuurikin on jo hyvin mukana. Tosca kansallisoopperan taltioimana oli upea, ilman muuta yksi parhaista mitä olen nähnyt. Se oli ilman muuta parempi, kuin ne pari taltioitua versiota joita olen aikaisemmin nähnyt. Se toi myös tekstin ja näytteille panon yksityikohtia paremmin kuin Toscasta tehty elokuva. Onneksi olkoon!

Saa sitten nähdä, auttavatko tällaiset onnistumiset uusia kuluttajia, jotka jäävät uskollisiksi genrelle. Vaikka digitaalinen taltiointi ei korvaakaan live-esitystä, se voi täydentää hienosti. Kun tuollainen klassinen taideteos tuntuu kestävät vaikka monta katsomis- ja elämyskertaa.

Karanteeniblogi 18

Karanteeniblogi 18. Torstai 3.4. 2020

Vaihteeksi kirkas päivä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ilma on hyvin kirkas, aamulla näkyi myös Afrikan puoli etelässä. Öljynporauslauttoja ei näy - ainakaan vielä. Lievätkö joutuneet karanteeniin??

Eilisiltaisen rankkasateen jäljiltä hiekkaa ja karkeampaa soraa oli taas huuhtoutunut puiston puolelta ja kulkeutunut aina moottoritien alle asti. Kaupungin miehet olivat siivoamassa, kun kävin apteekissa.
Maron apteekkari oli järjestellyt hyllyjä ym. niin, ettei apteekin sisätiloissa ollut mahdollisuutta kuljeksia ympäriinsä ja katsella. Ovella olevassa lapussa kiellettiin myös koskettelemasta esillä olevia tuotteita, kaikki ostokset on pyydettävä pleksin takaa.

Vuoroaan odottavat ovat ulkopuolella turvaetäisyyden päässä toisistaan. Apteekkarilla on ilmeisen tärkeä rooli informoida ja neuvoa kylän asukkaita, varsinkin vanhoja. . Kuunnellessani edellä asioivan keskustelua, kuulin kuinka apteekkarilta kysytään paitsi terveyteen liittyviä asioita, myös lasten vointia, vuokrien mahdollista korotusta ja muita mieltä askarruttavia asioita. Kovin ymmärrettävää, enää  kun ei ole pankkineitejäkään, joille ennen saattoi puhua. Eikä ehkä kotonakaan ole nyt ketään.

Toisaalta karanteeni opettaa myös kärsivälliseksi. Miksi hätäillä, mitä kauemmin asiointi kestää, sen vähemmän karanteeniaikaa on jäljellä kun tulee oma vuoro.

Epidemian leviämisvauhti näyttää nyt hidastuvan kaikkialla, myös täällä Espanjassa. Se on hyvä uutinen varsinkin terveysviranomaisten kannalta, me muut joudumme kyllä kärvistelemään vastaavasti pidempään. Uusia tietoja taudin oireista ja kulusta ja tartuntatapahtumista tulee monelta suunnalta. Monasti yksittäisten tapausten pohjalta. Laajempaa ja yleistettävää tietoa saadaan myös toivottavasti pian. Itse odotan tietoa siitä, miten taudinkuvien vakavuus vaihtelee tartunnan saaneissa. Miten paljon Suomessa on niitä, joilla tauti menee ohi huomaamatta? Ihminen tarttuu mielellään vaihtoehdoista parempiin. Kuinka suuri todennäköisyys on sille, että jos tartunnan saan, selviän vähällä? Epidemian alussa päälimmäisenä oli kysymys: kunka suuri todennäköisyys on että sairastun ja kuolen?

Puutarhurille kevät on kiireistä aikaa. Keittiön ikkunasta täytyy aamulla katsella, kuinka paljon rahapuun keskeltä tunkeva rikkaruohoköynnös on eilisestä kasvanut. Täällä kun auringon alla ja lämpöisessä kasvuvauhti on todella nopea. Pihatöitä siis riittää.

Karanteeniblogi 17

Karanteeniblogi 17. Torstai 2.4.2020

Aamulla taas satoi. Ehkä helpottamaan karanteenissa pysymistä? Tässä ympärillä kaikki näyttää jatkuvan ennallaan. Ihmiset pysyvät kotosalla, autoja liikkuu vain satunnaisesti.

Päivän puheenaiheeksi on täälläkin noussut maskien käyttö. Kun niitä ei ole saatavilla, ihmiset improvisoivat niitä itse tai käyttävät vanhoja. Niillä tuskin on vaikutusta suuntaan tai toiseen, tuovatpahan vähän turvallisuuden tunnetta, ehkä itselle, ehkä muille. Virityksiä on monenlaisia alkaen kaasunaamareista (ilmeisesti isoisän sodanaikaisesta varastosta??).  Apteekissa neuvottiin miten A4:n muovitaskusta saa roiskesuojan: Yläreunaan teippiä ja sillä muovi taivutellaan kasvojen eteen ja takaa pistetään teippi kiinni niin, että koko on sopiva ja värkki pysyy naaman edessä. Siis otsan ympäri, ei nenän.

Nerjassakin on nyt havaittu ensimmäinen koronatapaus. Asia pääsi oikein valtakunnalliseen lehteen. Madridilaisesta psykiatrisesta sairaalasta oli karannut henkilö, joka ehkä halusi tulla lomalle tänne. Poliisi kuitenkin jahtasi miestä, ja hänet pidätettiin kaupungin keskustasta ja toimitettiin takaisin. Uutinen kuvastanee korona-asioiden uutisointiherkkyyttä.

Vihannes- ja hedelmärekat kulkevat moottoritietä, merellä näkyy kalastusveneitä ja -troolareita. Toiminta jatkuu ja sen täytyy jatkua, vain palvelusektorilla on nyt kovin hiljaista. Vahinko kyllä karanteenimääräykset täällä estävät valmisruokien hankkimisen  lähiravintoloista. Voisimme auttaa niitä pysymään toiminnassa. Suomessa tämä on otettu hyvin käyttöön. Solidaarista!

Kohua on herättänyt Kiinan tänne toimittamien diagnostisten vasta-ainetestien huono laatu. Varsin karkeakin testi pystyy kyllä usein osoittamaan tartunnan, jos käytettävissä on useampia perättäisiä näytteitä tai tartunnasta on kulunut enemmän aikaa. Sensijaan, jos testiä tarvittaisiin tilanteen kartoittamiseen , missä pitäisi havaita myös äsken alkaneet infektiot, joissa vasta-aineiden määrä on vielä hyvin vähäinen, tarvitaan tarkkoja ja hyvin valikoituja testejä. Ehkäpä seuraavat erät jo ovat hyvin toimivia. Kiinalaiset kyllä osaavat, alussa vaan saattaa myös tavaran toimittajilla olla päällimmäisenä usko, toivo ja mammona.

Ihmettelen edelleen, miksi taivaanrannassa seilaa lähes päivittän öljynporauslauttoja. Välillä itään, välillä länteen. Odottelen selitystä koronakriisin jälkeen.

Karanteeniblogi 16

Karanteeniblogi 16. Keskiviikko 1.4. 2020

Aamupäivän askareet on saatu tehtyä: Ensin "lenkillä" saatiin kokoon 2 km. Harjalintu ihmetteli varhaisia liikkujia kadun varressa. Sitten aamutoimet, aamiainen, imurointi ja lattian pyyhkiminen (kuuluu rutiineihin), uutisten lukeminen, kahvit. Sää vaikuttaa lupaavalta, aurinko lämmittää ja taivas muistuttaa suomalaista kesätaivasta heinäkuussa. Karanteeni ja hiljaisuus jatkuvat.

Nyt kun  alkushokista ollaan pääsemässä, suunnitellaan seuraavia toimenpiteitä. Karanteeni pitäisi saada purettua, elinkeinoelämä taas rattailleen ja pyörät pyörimään. Mutta minkälaisella aikataululla? Tämän päivän kommenteissa näkyy jo lievää optimismia, joka ei liity aprillipäivään. Tarvitaan kuitenkin tietoa siitä, minkälaisen väestöosuuden virus on ennättänyt tartuttaa. Onko se edelleen ajallisesti ja paikallisesti rajoittunut, jolloin karanteenin ainakin osittainen jatkaminen on perusteltua, vai onko se ennättänyt levitä kaikkialle, jolloin yksityisten henkilöiden omat toimet vielä vaikuttavat, mutta  viranomaistoimet eivät.  Vastausten saamiseen tarvitaan vielä arvioni mukaan ainakin kaksi viikkoa.

Toinen otsikoissa oleva asia on nyt erilaiset lääkekokeilut. Aikanaan HIV-infektioiden kohdalla vaatimukset uusista lääkkeistä kohdistuivat kovana paineena niin poliitikoihin kuin lääkkeiden kehittäjiinkin. Muistan, kuinka kansainvälisissä AIDS-konferensseissa rikottiin lääketehtainen näyttelyosastoja. Tutkijat ja lääkkeiden kehittäjät eivät jättäneet kiveäkään kääntämättä. Monia  vääriä polkuja seurattiin mutta lopulta löytyivät keinot, jolla tartunta saatiin taltutettua. Mutta virus tietenkin jäi. Viruksen hävittämiseen tarvittaisiin rokote, eikä sen kehittäminen vieläkään ole onnistunut.

Koronaviruksen rakenteesta ja lisääntymismekansimeista tiedetään jo varsin yksityikohtaisesti. Tämän avulla suuri joukko tutkijoita ja tutkimusryhmiä pystyy keskittymään eri yksityikohtiin ja tutkimaan voisiko juuri tuon vaiheen pysäyttää jollain lääkeaineella. Jokaisen tehoavan aineen kohdalla  tarvitaan kuitenkin melko laajoja ja aikaa vieviä tutkimuksia. Jos jossain tutkimusyksikössä ollaan vakuuttuneita uuden aineen tehosta, ja sitä testataan potilaille, on innostuneen tutkijan hyvin vaikea pysyä täysin objektiivisena. Lisäksi julkisuudesta tuleva paine lisää kiirettä. Edes kohortti-tutkimus, missä osa potilaista saa lääkettä ja osa ei,  ei vielä tuo muuta kuin suuntaa antavia tuloksia. Nyt suosikkina oleva hydroksiklorokiini on juuri tässä vaiheessa. Valitettavasti se mitä tiedetään klorokiinin vaikutusmekanismeista ja koronaviruksen lisäääntymistapahtumasta eivät mielestäni ennakoi menestystä. Mutta ainahan ihmeelle on tilaa.