Koronablogi 18

 Koronablogi 18. 28.3 22021

Suoritin asepalvelukseni aikanaan melko iäkkäänä; olin ollut jo jonkin aikaa laillistettu lääkäri, kotona olivat vaimo ja lapset. Yritin siis järjestellä oloni niin, että voisin mahdollisimman helposti päästä kotona käymään ja perheeni luokse. Peruskoulutuksen sain rannikkojääkärinä ja sitten RUK:ssa olin kovassa maineessa olevassa jalkaväkikomppania JK2:ssa, jolla oli useita voittoja kovassa Kirkkojärven kilpamarssissa aikaisemmilta vuosilta. Palvelu meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Aika oli monella tapaa mielenkiintoista, jossain vaiheessa kuitenkin alkoi kyllästyminen saada valtaa. Kun RUK-vaihe oli jo melko lähellä loppuaan, sitä pyrki ottamaan itselleen kaikenlaisia vapauksia, jotka eivät aina olleet palveluohjesäännön mukaisia. Kerran livahdin parin kaverin kanssa sotilaskotiin munkkikahville ajankohtana jolloin se oli ehdottomasti kiellettyä. Kärähdimme tietenkin, saimme viikon poistumiskieltoa ja minulle, joukon vanhimpana ja "viisaimpana" määrättiin lisärangaistus: Minusta tehtiin seuraavaksi viikoksi komppanian oppilasjohtaja. Tehtävänä oli pitää huolta, että miesjoukko oli kaiken aikaa valmiina täyttämään saadut käskyt ja että annetut tehtävät suoritettiin asiaankuuluvasti ja tehokkaasti. Ja juuri seuraavaksi viikoksi oli tiedossa strategisesti ja fyysisesti vaativa taisteluharjoitus maastossa yöpymisineen ja erilaisine taistelukuvioineen. Siis oppilasjohtajalle tavallista vaativampi viikko. 

Päätin kohdata haasteen hyvällä ennakkovalmistelulla: kuljin koko edellisen illan tuvasta toiseen ja kerroin mitä on tulossa ja yritin motivoida yhteistyöhön ajatuksella että "kyllä tämä nyt vielä hoidetaan". Saamani ymmärrys ja vastakaiku eivät olleet käsin kosketeltavia ja hieman pelonsekaisin tuntein ilmoitin seuraavana aamuna pihalla "komppanian olevan valmiina". Ajattelin, että kuinkahan monella oli ajatuksena, että "antaa nyt jo olla simputuksen, kohta päästään pois". "Miten ihmeessä saan kaikki nämä satakunta miestä toimimaan ilman hässäkkää ja noudattamaan kieltoja ja määräyksiä?". Yllätys oli sitten melkoinen kun lähes kaikki yli sata nuorta miestä toimivat juuri niin kuin pitikin. 

Viime päivien koronakeskustelu Suomessa toi nämä asiat mieleeni. Ilma on sakeana kysymyksiä: saako meitä nyt tuolla tavalla määräillä? Eikö me olla jo toteltu tarpeeksi? Eivätkö päättäjät ymmärrä, että meikä saattaa masentua ellei pääse kavereiden kanssa vähän irrottelemaan? Tähän asti siis ihan niin kuin RUK:ssa aikanaan. Täytyy vain  toivoa, että jatkokin menee kuten RUK:ssa tapahtui. Uutiset erilaisista irtiotoista monissa Euroopan kaupungeissa antavat kyllä hyvän aiheen syvään huoleen. Päivän lehden etusivulla oli suuri kuva kadulla juhlivista nuorista. He kertoivat järjestäneensä "elämänsä juhlat". Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa ja ravintolat jo sulkeneet ovensa. Poliisi oli sakottanut jo lähes neljää tuhatta karanteenimääräysten rikkojaa. Mutta silti. 

Huolen aiheita tulee myös epidemiologisista havainnoista. Uusia viruksen muunnoksia putkahtelee sieltä täältä ja jotkut niistä näyttävät jopa sairastuttavan vaikka henkilö olisi jo sairastanut "vanhemman muunnoksen" aiheuttaman taudin. Niin kauan, kuin virus kiertää suurissa ihmisjoukoissa, uusien varianttien syntyminen on paljon helpompaa kuin jos tartuntojen leviämistä saataisiin jarrutettua. Ja rokotteen tehostakaan ei enää ole takeita, kun muunnokset ajautuvat riittävän kauas alkuperäisen viruksen rakenteesta. Ja ongelma on globaali: rajoja sulkemalla voidaan varianttien tuloa hidastaa, mutta ei estää. 

Hyvässä vaihtoehdossa Suomessa voidaan kuitenkin saada aikaan kohtuullinen karanteenijärjestelmä jolla tartuntaherkkiä kohtaamisia saadaan merkittävästi vähennettyä niin pian kuin mahdollista. Ja sitten rokotukset ja Suomen kesä antavat lisäpotkua ja epidemia painuu pois. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. 

Hankalin mieleeni tuleva tulevaisuuden skenario aiheesta COVID ja me on sellainen, että virus kiertää maapallolla vuosia ja vuosikymmeniä. Vauraissa maissa rokottamisella ja hyvällä hoidolla saadaan vakavimmat tautimuodot estettyä ja vanhuksetkin pidettyä hengissä, mutta hankalia tauteja tulee edelleen esiintymään huomattavalla joukolla tartunnan saaneita. Ja edelleen on aika ajoin turvauduttava sulkuihin ja kasvomaskeihin. Ja joka vuosi vaihtuviin rokotteisiin.  Ikävä näkymä. 

Koronablogi 17

 Koronablogi 17. 21.3.2021

Espanjassa isänpäivää vietetään sopivasti juuri ennen kevätpäivän tasausta ja siis virallisen kevään alkupäivää. Kun juhlakahvit on juotu alkaa siis toivon  ja kasvun aika. Mennään kohti valoa ja uutta ja parempaa  aikaa. Vai mennäänkö?  Paljonko pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta vie pois kevääseen kuuluvasta riemun ja onnen tunteesta?

Täällä vuoden suurin juhla on pääsiäinen. Vaikka espanjalaiset ovat yhtä lailla maallisia kuin vaikkapa suomalaiset,  kerran vuodessa juuri pääsiäisenä voimakas uskonnollinen tunnehyöky valtaa ihmiset. Rituaaleihin kuuluvat uskonnolliset kulkueet näkyvät ja kuuluvat kaikkialla. Ulkopuolinen voi ihmetellä miten suurella hartaudella niitä kansanjoukot seuraavat. Ja rekvisiittaa on valmisteltu ja yksityiskohtia harjoiteltu koko vuosi.  Muistan kuinka eräänä pääsiäisenä sade esti pääsiäiskulkueen järjestämisen, niin ettei arvokkaita pyhimysten kuvia voitu kuljettaa perinteiden mukaisesti kansanjoukkojen keskellä. Pettyneet ihmiset itkivät oletettujen reittien varsilla. 

Nyt taas pelottaa. Tänä vuonna pääsiäinen on "peruutettu", maassa ei saa liikkua maakuntien rajojen yli eikä asiaan kuuluva perheen kokoontuminen onnistu. Mutta ehkä vielä enemmän pelottaa se, että pääsiäinen kaikesta huolimatta tuo tänne runsaasti turisteja muista maista ja heidän mukanaan virus voi lähteä uudelleen leviämään. 

Rokotuksiin ladattiin paljon odotuksia. Suomessakin poliitikot antoivat useissa yhteyksissä ymmärtää, että kunhan rokote saadaan, homma on hanskassa. Nyt näyttää siltä, ettei ihan niin helpolla päästäkään. Rokotteiden tuotanto takkuaa, haittavaikutukset johtavat pulmallisiin tilanteisiin. Emme vielä tiedä voiko rokotettu, vaikka onkin itse suojassa, levittää virusta eteenpäin. Onko jo syntynyt vai tuleeko syntymään virusmuunnoksia, joilta rokotteet eivät anna suojaa?

Vaikka vastaukset näihin kysymyksiin olisivatkin positiivisia, on edessä vielä suhteellisen pitkä kieltäymysten tie. Olisi jatkettava sosiaalista eristäytymistä vaikka se epidemian pitkittyessä ja vaikkapa kevään tullessa onkin yhä vaikeampaa. Ja miten tässä tilanteessa estetään "sosiaalinen ryöpsähdys" siinä vaiheessa kun rokotettuja on niin paljon, että heidän vapautunut käyttäytymisensä alkaa näyttää normin mukaiselta?

Onneksi ainakin tämänhetkisten tietojen perusteella voimme odottaa, että molempiin edellä hahmoteltuihin uhkiin on olemassa hyvä vastaus. Rokotettu, vaikka kantaisikin virusta nielussaan ei pysty tuottamaan sitä niin suuria määriä, että se tartuttaisi toisen ihmisen. Tosin lopullinen varmistus tästä saadaan vasta joidenkin kuukausien päästä. Myös rokotteen teho erilaisiin virusmuunnoksiin luultavasti riittää kääntämään epidemiologian maagisen R-luvun alle yhden ja siten epidemia sammuu, vaikka tutkimuksissa suojateho jäisikin toivottua alhaisemmaksi. 

Viime aikoina on herätelty kysymystä siitä, miten voitaisiin järkevästi varautua mahdollisiin uusiin pandemioihin. Keskusteluissa on tuotu esiin vaatimuksia oman rokote- ja suojavarustetuotannon käynnistämisestä. Ja sellaisen järjestelmän luomisesta, joka nykyistä nopeammin kykenisi havaitsemaan uudet pandemian alut. Tässä keskustelussa on unohdettu, että juuri näitä valmiuksia on kehitetty muutamien viime vuosikymmenien aikana voimakkaasti. 

Olin itse mukana, kun Euroopan tartuntatautikeskusta (ECDC) rakennettiin 1990- ja 2000-luvuilla. Sitä ennen kukin Euroopan maa hoiti oman laboratoriodiagnostiikkansa, jossa mahdolliset taudinaiheuttajat havaittiin. Kukin laboratorio käytti omia menetelmiään ja muille maille tietoa välitettiin, jos oli sopivia henkilösuhteita. Yhtenäistä epidemiologista tutkimusmenetelmää ei käytetty ja tieto saatiin usein hitaasti ja epävarmana. Nyt ECDC:llä on suorat tietokanavat kunkin maan kansallisiin keskuslaboratorioihin ja sairaaloihin. Laboratoriomenetelmät on standardoitu ja niitä päivitetään uusimpien tietojen ja tekniikan mukaisesti.  Siellä on myös oma "palokunta", joka lähettää tarvittaessa asiantuntijoita auttamaan kansallisia viranomaisia epidemiologisen selvitystyön tekemisessä. Lisäksi se ohjeistaa tarvittaessa toimenpiteistä, joita tilanteessa olisi syytä tehdä. Tästä eteenpäin päästään vain parantamalla alan koulutusta ja lisäämällä tutkimustyötä. 

Kasvomaskien puute epidemian alkuvaiheessa on myös nostanut vaatimuksia varmuusvarastoinnista. Nykyisen järjestelmän kykyä on varmasti syytä arvioida. Mutta varmuusvarastojen ongelma on se, että aika ajaa helposti niiden ohi. Ehkä kasvomaski kuitenkin myös nykymuodossaan on pitkän päälle varastointikelpoinen ja -hyödyllinen. Samoin terveydenhoitohenkilökunnan suojavarusteet. Myös tunnettuja rokotteita voitaisiin pitää varastossa. Sen sijaan rokotetuotannon käynnistämistä vain "varmuuden vuoksi" en pitäisi järkevänä. Tärkeää on, että maassamme on kansainvälisesti korkealuokkaista tutkimustoimintaa ja tutkimuskoulutukseen ohjataan riittävästi resursseja. Ulkomailla tapahtuva koulutus ja tutkimusyhteistyö ovat avainasemassa. Vapaa akateemisista lähtökohdista liikkeelle lähtevä tutkimus on paras turva. Jos siihen liitetään poliittista tavoitehakuisuutta se on lopulta tuomittu unohduksen ahjoon.

Koronablogi 16

 Koronablogi 16. 14.3 2021

(Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Espanjassa astuivat voimaan ensimmäiset viranomaismääräykset uuden pelottavan taudin leviämisen pysäyttämiseksi. Näin jälkeenpäin tiedämme, että oltiin ainakin yksi kuukausi myöhässä.)

Naapurin rouva kertoi, että vielä vähän aikaa sitten hän seurasi tarkasti päivittäin koronaepidemian leviämistä useista eri lähteistä. Hän oli tarkoin selvillä mitä eri maissa tai eri alueilla tapahtui. Mutta nyt hän on lopettanut. Hänelle riitti. Hän ei varmaankaan ole ainoa, joka tuntee saaneensa tarpeeksi koronainfoa. Koronaähky on alkanut levitä. 

Itsekin olen asiaa pohtinut. Tämä on jo kuudestoista koronaan keskittyvä blogi niiden kolmenkymmenen jatkoksi, jotka sorvasin viime keväänä kun epidemia alkoi. Uutiset alkavat olla aina samanlaisia ja ainoat jäljellä olevat jännityksen aiheet ovat mitä temppuja tällä kertaa tehdään ja missä järjestyksessä asiat etenevät. Meillä vielä kiinnostavat jännityksen aiheet voisivat liittyä siihen, että miten muualla nähdyt ilmiöt tulevat toistumaan jälkijunassa tulevassa Suomessa. 

Mutta tutkijana (ainakin entisenä) näen asian ehkä hieman eri tavoin. Nyt vasta alkavat mielenkiintoiset piirteet tulla esiin. Ja paljastuu asioita, joiden ymmärtäminen ja hallitseminen tulevat auttamaan ihmiskuntaa pärjäämään tulevaisuudessa. Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat yhtä opettavaisia. 

On vielä paljolti hämärän peitossa, miten virus elimistössä leviää ja aiheuttaa tuhoa. Pandeemisesta influenssa-taudista tiedetään, että vaikka virusta syntyy taudin aikana keuhkoissa massiivisia määriä, se ei näytä infektiokykyisenä pääsevän  verenkiertoon (vaikka merkkejä siitä PCR-tekniikalla löytyisikin). Onko koronaviruksen leviäminen elimistössä sattuman kauppaa, yksi solukko esimerkiksi nenänielussa vain tuottaa suuria määriä virusta, josta sitten sattumalta osa valikoituu lisääntymään edelleen jossain muualla? Vai johtavatko ensimmäiset lisääntymiskierrokset sellaisten virusmuunnosten syntymiseen, jotka haluavat hakeutua juuri tiettyihin uusiin soluihin vaikkapa keskushermostossa tai suoliston alueella?

Mitkä tekijät ratkaisevat sen, kuinka vakavaksi tauti tartunnan saaneessa kehittyy? Mitkä tekijät  vaikuttavat tartunnan leviämiseen toisiin ihmisiin? Erittävätkö jotkut tartunnan saaneet erityisen tartuttavia virusvariantteja ympäristöönsä? Ja sitten, miten kontaktien laatu, tuuletus, etäisyydet, ilman lämpötila, auringonvalo ja muut fysikaaliset tekijät taudin leviämiseen vaikuttavat?

Ja tietenkin sitten rokotteet, rokottamisen vaikutukset, mahdollisen laumaimmuniteetin vaikutus? Emme edes vielä tiedä, minkälaisen suojan sairastettu infektio tai rokotus antavat kuukausien tai vuosien päähän. 

Uskon, että kaikkiin näihin auki oleviin kysymyksiin tullaan saamaan vastauksia yhä kiihtyvään tahtiin. Myös molekyyliteknologian huima kehitys tulee kiihdyttämään hoidon ja rokotteiden kehittämistä edelleen. Ja sosiologit, taloustieteilijät, psykologit ja monet muut tulevat varmasti ihmettelemään kohta ilmestyvissä kirjoissaan koronapandemian aikana esiin tulleita ilmiöitä. Seuraako niistä jotain pysyviä muutoksia meidän elämänmuotomme? Kenelle lopulta lasku lankeaa maksettavaksi? 

Jos tulevaisuutta pitäisi ennustaa näin epävarmassa asiassa kuin epidemian kehittymisessä tästä eteenpäin, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja valita todennäköisin: aikaisempien epidemioiden perusteella tiedämme, että mitä enemmän ihmisillä on toisiinsa suoria kontakteja, sen herkemmin hengitystieinfektioiden epidemia leviävät. Ja nyt myös sen, että mitä enemmän tapauksia väestössä liikkuu, sitä suurempi mahdollisuus on myös viruksen muuntelulle. Jotta voisimme taudin leviämistä rajoittaa, on siis edelleen noudatettava suosituksia turvaväleistä, käsihygieniasta ja kasvomaskeista. Ja mitä nopeammin saadaan valtaosa väestöstä rokotettua sen parempi. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jos suosituksia noudatetaan, tämä nykyinen epidemia saadaan kuin saadaankin nujerrettua. 

Kun tämä vaihe on saatu hoidettua kunnialla, jää aikaa ihmetellä, minkälaisia toimia tarvitaan, jos koronavirus jääkin keskuuteemme piileskelemään iskeäkseen jälleen paikallisina epidemioina tai uusina, toistuvina pandemioina, joiden aiheuttajina ovat uudet virusmuunnokset. Ken elää, sen näkee.

Koronablogi 15

 Koronablogi 15. 7.3 2021

Veikkailin muutamia kuukausia sitten, että hyvässä lykyssä Suomi voisi välttyä isommalta korona-aallolta. Näin ei valitettavasti käynyt, ja kuljemme muiden Euroopan maiden jälkijunassa, mutta samoja raiteita pitkin. Rokottamisen tehokas toteutus voi kuitenkin asettaa meidät hieman parempaan asemaan. Ainakin osa väestöstä saadaan siivottua pois koronan ulottumattomiin. 

Rokotevalmistajat ovat joutuneet kritiikin kohteeksi sen vuoksi, ettei "luvattuja määriä" ole pystytty toimittamaan aikataulun mukaan. Omat sympatiani ovat valmistajien puolella: tiedän osapuilleen kuinka monimutkaisesta prosessista rokotteen tuottamisessa on kyse, eivätkä kaikki työvaiheet toimi niin takuuvarmasti kuin vaikkapa auton valmistuksessa. Vasta sitten, kun rokotteissa ei enää tarvita lainkaan luonnon tuottamia komponentteja, ollaan ehkä sataprosenttisesti varman päällä. Mutta päästäänkö siihen koskaan? Rokotteen teho perustuu siihen vaikutukseen, minkä se saa rokotetun elimistössä aikaan. Ja elävä elimistö on kyllä vielä paljolti "suuri tuntematon" tieteen nopeista edistysaskeleista huolimatta. 

Toinen rokotevalmistajien ja rokotteita varanneiden ahdinkoa lisännyt asia on myös poliittisten ambitioiden tunkeutuminen asiantuntijoiden neuvottelupöytiin. Jokaiselle poliitikolle olisi koronaepidemian nitistäminen todellinen lottovoitto, ja aina ei sen tavoittelussa pelata täysin kunniallisin keinoin. Britannia on saanut jonkun verran etumatkaa siinä kuinka paljon ja nopeasti väestöä saadaan rokotettua. Britannian vanhastaan hyvin järjestetty ja resursoitu terveydenhuolto on varmasti osaksi vastuussa menestyksestä. Mutta kyllä monissa EU-maissa järjestelmät pystyisivät aivan samaan. Eräs avain Britannian menestyksessä oli se, että he ottivat käyttöön Astra-Zenegan rokotteen ennen kuin sen oli osoitettu täyttävän EU:n rokoteturvallisuudelle asetetut vaatimukset. 

Brexit-voittoko? Kenties. Mutta kun asiakirjoja päästään avaamaan saattaa esiin nousta muitakin tekijöitä. Luin äskettäin raportin, jossa kerrottiin, että Astra-Zenegan rokotteen valmistamisessa asiantuntijaroolissa olivat Oxfordin yliopiston tutkijat. Yliopiston ja lääketehtaan välinen sopimus piti sisällään sen, että rokotteen kehittäminen kulkee hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti ja noudattaen eri kansainvälisten viranomaisten asettamia turvallisuuteen liittyviä kenttätutkimuksia. Kyseisen tietolähteen mukaan rokotteen prototyypin valmistuttua sen ominaisuuksia tultaisiin tutkimaan viranomaisten ohjeistamien ja tieteellisten vaatimusten täyttävissä asianmukaisissa koeasetelmissa, mutta alkuperäisen tutkimussuunnitelman vastaisesti jossain vaiheessa koehenkilöiksi ei valittukaan enää muutamaa sataa tuhatta vapaaehtoista vaan koe paisutettiin samantien käsittämään 17 miljoonaa rokotettua. Epäilen, että muutosta vauhdittivat useat puhelinsoitot vaikutusvaltaisilta tahoilta. Nyt rokotteesta saatu tieto kertyi nopeammin ja samalla tuli hyvä siivu brittejä rokotettua. Hyvä niin, onneksi ei mitään haittavaikutuskatastrofeja tullut esiin. Tämä asetelma tuotti kuitenkin sen harmillisen sivutuloksen, että rokotteen suojateho näytti jäävän ikäihmisillä muita ikäryhmiä selvästi pienemmäksi. Ja tämän perusteella sitten monet maat ilmoittivat, ettei kyseistä rokotetta pidä antaa yli 65-vuotiaille (tai yli 55-vuotiaille esimerkiksi Espanjassa). Luultavasti rajoitus on aivan turha ja tuo rokote tulee osoittautumaan ihan yhtä hyödylliseksi kuin muutkin markkinoille päässeet. 

Poliittinen peli näkyy myös siinä, kuinka vaikenemalla on suljettu niin venäläinen kuin kiinalainenkin rokote pois ehdokaslistoilta. Voidaan tietenkin aina vedota siihen, ettei niiden laatuun voida ehkä luottaa samalla tavoin kuin länsimaisten lääketehtaiden tuotoksiin. En ole toisaalta missään nähnyt todisteita siitä, että ne toimisivat näitä huonommin tai että niihin liittyisi enemmän haittavaikutuksia. Nyt kun niitä viedään suuria määriä kehittyviin maihin, niillä voi lopulta globaalissa mittakaavassa olla suurempikin merkitys kuin länsimaiden rokotteilla pandemian nitistämisessä. Onnistunut kansallinen eradikaatio jossain kehittyvässä maassa olisi näille maille oivallinen poliittinen voitto.  

Koronablogi 14

 Koronablogi 14. 28. helmikuuta 2020.

Tartuntaluvut laskevat täällä kovaa vauhtia. Koko Espanjan alueella pudottiin eilen kahden viikon liukuvalla keskiarvolla alle kahden sadan, täällä meidän alueellamme jo alle sadan. Toiveikkuus lisääntyy kaikkialla, ihmisiä on paljon liikkeellä, ravintolat kunnostavat paikkojaan, puistojen parkkipaikat ovat täpösen täynnä. Meidänkin "kuntopolulla", tuossa ylös vuorille johtavalla tiellä jota itse olen ahkerasti käyttänyt, oli eilen paljon perheitä lapsineen ja koirineen katsomassa kukkien puhkeamista ja kuuntelemassa mustarastaiden taiturimaisia sovituksia. Turvavälit ovat edelleen kunniassa vaikkei polulla kaikilla enää maskia olekaan. 

Tapausmäärien jyrkkä lasku tietenkin tarvitsee jonkin hyvän selityksen. Rajoitukset ovat täällä olleet aika tiukkoja ja niiden noudattamista valvotaan. Saimme eilen omakohtaisenkin todisteen asiasta. Me suomalaiset, kaikkiaan 12 olimme menossa syömään rantaravintolaan noin kymmenen kilometrin päähän itään päin. Pari sataa metriä ennen ravintolaan vievää tienhaaraa oli poliisi vastassa. Ravintola on kivenheiton verran Granadan itsehallintoalueen puolella vaikka ravintola onkin saman Maro-Cerro-Gordo-luonnonpuiston sisällä kuin oman kylämme vanha tornikin. Poliisi oli kohtelias mutta määrätietoinen ja valitteli tilannetta. Käännyimme suosiolla toiseen suuntaan ja olimme syömässä ravintolassa, joka oli kyllä selkeästi täydempi ja ahtaampi kuin se ravintola olisi ollut, johon olimme pyrkineet. Tiedämme sen, koska olimme edellisenä päivänä käyneet tarkistamassa tilanteen ja tekemässä varauksen. Silloin ei poliisia tiellä näkynyt. 

Mutta ovatko rajoitukset yksin vastuussa epidemian hiipumisesta? Uskon, että monet lisätekijät vaikuttavat asiaan. Ensinnäkin, ihmiset ovat ainakin täällä oppineet miten turvavälejä voidaan käytännössä noudattaa. Toiseksi, käytännön taidot siitä miten välttyä kosketus- ja pisaratartunnoilta ovat kehittyneet niin, että tartunnan riskitilanteet oikeasti vähenevät. Myös laumasuojalla on jonkin verran merkitystä: se ei vielä pysty itsessään katkaisemaan tartuntaketjuja, mutta parinkymmenenkin prosentin laumasuoja tekee virukselle jo vaikeammaksi löytää uusia kohteita ja näin leviäminen hidastuu. 

Vähitellen myös rokotus alkaa vaikuttaa ja vaikutus tulee kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa kun rokotettujen osuus kasvaa. Uskon, että rokotteiden valmistajat  alkavat vähitellen saada tuotantolinjansa kuntoon ja vauhti paranee. Täytyy vain toivoa, ettemme jatkossa joudu samanlaiseen kilpajuoksuun uusien virusmuunnosten ja niihin soviteltujen rokotteiden välillä kuin nyt influenssakantojen kanssa. Uusiin influenssapandemioihin tarvitaan aina uudenlainen rokote, eikä teho ole joka kerta yhtä hyvä. 

Koronarokote on kirvoittanut myös vilkkaan keskustelun väestötasoisten rokotusohjelmien etiikasta. Jos rokotteen ottaminen estää henkilöä saamasta tartuntaa, silloin hän ei myöskään voi toimia epidemian levittäjänä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, järkisyytä rokotuksesta kieltäytymiseen ei ole helppoa keksiä. Tämän käsillä olevan epidemian nujertamiseen tarvitaan väestön rokottamista ja onkin pohdittu sitä, onko eettisesti hyväksyttävää kieltäytyä rokotuksesta. Ja - onko se kansanterveyden kannalta sallittavaa. Poliitikoilta tullaan vaatimaan asiasta malttia, ettei se turhaan riistäydy likaiseksi riitelyksi. Sellainen haittaa myös muiden rokotusohjelmien toteuttamista.