Maastopalo Maron ympärillä 28.11 2021

 Villa Ranunculus päiväkirjamerkintä 28.11 2021

Raportti poikkeuksellisesta tapahtumasta:

Klo 10.15 huomasin ikkunasta että rannan suunnasta nousee savua, joka oli mustaa. Tähän aikaan on kyllä tapana karsia puita ja pensaita, ja syntyneitä jätteitä poltetaan ihan laillisesti, mutta savu on valkoista niin kuin paavi olisi saatu valittua. Musta savu kielii siitä, että jotain muuta palaa kuin pitäisi. 

Savu sakeni nopeasti ja näytti laajenevan ja vähitellen alkoi erottua myös liekkejä, jotka levisivät kumpaankin suuntaan, länteen ja itään rannikon suuntaisesti. Jo parinkymmenen minuutin kuluttua näytti selvältä, että kyseessä on karkuteille karannut maastopalo. Viimeksi sellainen aiheutti usean hehtaarin palon Maron tornin alapuolella pari vuotta sitten. 

Yksittäinen paloautokin näytti menevän paloa kohti. Mutta äkkiä alkoi näyttää siltä, että nyt olikin tosi kyseessä. Palo levisi nopeasti ja liekit nousivat kymmenen metrin korkeuteen. Tuuli oli lähes myrskyistä, joten arvelin, että tuli leviää rannalle ja ehkä rajoittuu siihen. Mutta toisin kävi. Mustia savuryöppyjä alkoi kohota yhä lähempää ja palo näytti leviävän myös pohjoiseen, Maron kylää kohti. 

Lähdimme paikan päälle katsomaan tilannetta ja läheltä se näyttikin jo aika hurjalta. Tuli oli leviämässä Maron asutuksia kohti pitkin viljelmiä, jotka jäivät Larioksen huvilan ja Barranco Maron väliin. Paloautoja näkyi kylää reunustavalla kadulla, poliisit olivat eristäneen kylän, myös kylän Hogar  oli tyhjennetty ("kotiliesi", jonkinlainen kunnantalo, jossa on ravintola, ja missä käydään syömässä aina silloin tällöin, ulkopöydistä hieno näköala  auringonlaskussa värjäytyvälle merelle illallisen aikaan) .

Ensimmäinen sammutushelikopteri jyristi paikalle hieman ennen klo 12 ja hetken kaarreltuaan alkoi sammutusaineen levitys köydestä riippuvasta korin tapaisesta, jota riitti nopeaan ylilentoon, sen jälkeen taas "tankkaamaan". Myös paloautoja tuli paikalle lisää, ilmeisesti lähikaupungeista. 

Noin klo 14 paloalueelta nousi vain valkeaa savua, mutta alue oli levinnyt niin, että se ulottui ainakin "yooga-rantaan, kenties playa de Maroon saakka. 

Tätä kirjoitettaessa klo 14.59 alkoi taas mustaa savua tupruta taivaalle, nyt Larioksen talon kohdalta rannalta ja siitä itään päin. Saa nähdä kuinka kauas tuli leviää ja onko tuho ollut täydellinen ihan rantaan saakka. Varmaa on että monelta vanhaan ikään ehtineeltä pienviljelijältä on mennyt omaisuus. Raivaakohan palo nyt aluetta suuren golf-kentän tuloa varten??

Tilanne klo 17.30. Maroon ei päässyt kuin jalkaisin "takakautta". Aika paljon oli ihmisiä ihmettelemässä paloa ja kiivaana jatkuvaa sammutustyötä. Myös N-340 oli suljettu Marosta eteenpäin. Palo oli levinnyt itään päin ja näytti siltä, että Maron tornille johtavan tien reunaan asti tuprutteli mustaa savua. Mihin vesi saatiin laskettua kopterin alla riippuvasta säiliöstä, muuttui savu vaaleaksi. Aivan kylän vierellä vanhan sokeritehtaan lähellä tuli näyttää tekevän väistöliikkeen kauemmaksi kohti rantaa ja siitä itään. Helikopterit kuljettavat tauotta sammutusvettä. Ainakin yhden kopterin näimme ajavan Maron kanjonia ylöspäin, hakisikohan vettä Pinarillon leirintäalueen vieressä olevasta säiliöstä? Jos merivettä ei voi käyttää tai saada voi tulla pula vedestä, on ollut niin pitkään kuivaa eikä ilmeisesti vuorillakaan ole juuri satanut.

29.11 klo 10 ajamme itään tavoitteena vanhan paperitehtaan ranta. Tapasimme käydä siellä kävelemässä koiran kanssa usein aamuisin. Nyt paikka valikoitui siksi, että olisimme nähneet paloalueen ja tämän hetken tilanteen. Palokunta säiliöautoineen oli perustanut tukikohdan Maron tornille vievän tien levennykselle. Maastossa näkyi kipinävahteja, tornin alapuolelta läheltä Maron playaa tuprutti vielä savua, ovatkohan kajakit ja aurinkokatokset palaneet? Entäs kioski? ( vaikka se palvelikin lähinnä janoisia, sieltä sai myös ruokaa: isäntä huusi tilauksen kovalla äänellä rinnettä ylös ja kohta emäntä jo toimittikin toivotun annoksen alas rannalle, taloa ei rannalle näkynyt.)

Myös 340-tien pohjoispuolella tuli on käväissyt: yksi iso eukalyptus-puu oli ilmeisesti roihahtanut, mutta siitä palo ei ollut levinnyt eteenpäin. Onneksi! Kaikkiaan paloalue ulottui Maron tornille johtavan tien yli mutta tuli oli pysähtynyt  harjun itärinteelle. Emme pystyneet selvittämään, oliko tuli polttanut kasviston ihan rantaan saakka.

Kaikkiaan tilanne näyttää olevan hallinnassa, kopterit kiertävät vielä taivaalla (viimeiset nähtiin n klo 17.30) ja ilmeisesti jälkisammutus on käynnissä. Täällä se voi olla haastavaa: puiden juuret kasvavat syvälle kallioiden koloihin, ja niissä tuli voi hiljalleen jäädä kytemään. Muistan joskus kuulleeni jostain täkäläisestä maastopalosta, että se aktivoitui uudelleen usean viikon kuluttua. 

Koronablogi 19

 Koronablogi 19. 13.4.2021

Päivän puheenaiheeksi on noussut rokotteisiin liitetty yhteys verisuonitukoksiin. Sen seurauksena rokotteiden vastustajat ovat saaneet vettä myllyynsä ja rokotteiden jakeluun on tullut viiveitä ja hankaluuksia. Pahimpana esimerkkinä reaktiosta on Madridilaisen hoivakodin työntekijät, kaksi kolmasosaa on kieltäytynyt rokotuksista. Ehkä päätöstä on ollut ohjailemassa osaltaan myös se, että osa on varmaankin jo sairastanut taudin aikaisemmin. Siinä kuitenkin selkeästi asetetaan oma henkilökohtainen kuviteltu etu muiden edun edelle. Näin kai ihminen herkästi menettelee. Luultavasti useimmat (muutkin) eläimetkin tekisivät samoin. 

Harari toteaa kirjassaan (Homo Deus), että Egyptin orjat jotka raatoivat henkensä uhalla rakentaessaan Niilin patoja ja kanavia, uskoivat mielummin, että jumala-faarao tarvitsee heidän työtään ja se palkitaan tuonpuoleisessa elämässä, kuin että insinöörien suunnitelmat tuovat lopulta vaurautta ja toimeentuloa niin että itse ja perhe voivat paremmin pysyä hengissä ja elää paremmin. Tieteellä on turhaa argumentoida uskontoja vastaan. Myös suhtautuminen rokotukseen ja sen oletettuun haittavaikutukseen ovat samaa juurta: Uskotaan johonkin irrationaaliseen, sen sijaan että uskottaisiin selkeisiin tieteellisiin arvioihin. Riski verisuonitukokseen rokotuksen seurauksena on niin pieni, että sitä on vaikea hahmottaa. Jos verisuonitukos on tullakseen, saa sen huomattavasti todennäköisemmin jostain muusta syystä kuin koronarokotuksesta. Koska myös koronan aiheuttamaan tautiin itseensä liittyy huomattava verisuonitukoksen riski,  voidaan argumentoida, että jos ei ota rokotusta  on sen takia suurempi mahdollisuus saada veritulppa kuin ottamalla rokote ja suojautumalla itse taudit On hieman huonosti onnistuttu selittämään, että kyseinen verisuonitukos on ihan erilainen kuin ne verisuonitukokset, jotka tunnetaan vaikkapa laskimolaajentumisten tai e-pillereiden seurauksena. Kyseessä on hyvin harvinainen immunologinen prosessi, joka seuraa elimistön voimakkaasta puolustusreaktiosta rokotteeseen. Hieman samantapainen ilmiö tunnetaan mm. Dengue-kuumeesta. Reaktion voi saada dengue-infektion seurauksena, jos on aikaisemmin sairastanut toisentyyppisen dengue-viruksen aiheuttaman infektion.

Ilmiö  sinänsä voi olla uusille spekulaatioille. Jos koronavirus - niin kuin nyt näyttää - jää ihmiskunnan vitsaukseksi, voisiko olla niin, että jos saa uuden infektion, verisuonitukosten riski on vielä suurempi kuin nyt on todettu nykyisten koronainfektioitten aikana, koska rokotuksen aiheuttama immuunivaste on joka tapauksessa heikompi kuin luonnollisen infektion.  Entistä parempi syy ottaa rokote!  

Tuhannen taalan paikka näyttää nyt olevan ennustaa miten tuleva kesä, loppuvuosi ja ensi vuosi tulevat sujumaan. Missään ei olla vielä saavutettu uskottavaa laumaimmuniteetin tasoa, jota teoreettisten laskelmien mukaan tarvittaisiin epidemian kukistamiseen. Rokotuksilla näyttää kuitenkin olleen hyvin selvä vaikutus tapausmääriin, ja on ilmeistä, että sen avulla tilanne saataisiin vuoden loppuun mennessä  rauhoittumaan. Jäljelle jää ehkä hajatapauksia rokottamattomilla, mutta niillä ei luultavasti ole suurta merkitystä yhteiskunnan  toimivuuden kannalta. Ikävä kyllä sairastetusta infektiosta jää paljon jälkiseurauksia, jotka vaativat pitkääkin hoitoa ja huolenpitoa. Tämä taas vie resursseja terveydenhoidolta, jossa muutenkin on suurehko hoitovelka kiinni kirittäväksi. 

Ensi vuonna tulee ratkaistavaksi se, minkälaisia tarpeita huoltovarmuuden tehostamisen kannalta on hoidettava ja järkevää hoitaa. Tähän saakka suuret pandemiat ovat olleet suhteellisen harvinaisia, mutta uskon, että poliittinen paine joidenkin asioiden muuttamiseen ja tehostamiseen on niin suuri, että jotain tehdään.  Toinen alue, joka vaatii harkintaa on täytyykö elinympäristöömme tehdä muutoksia, jotka lieventäisivät mahdollisten uusien pandemioiden aiheuttamia haittoja. Pitääkö tehdä rakennusteknisiä korjausliikkeitä esimerkiksi ilmastointi- ja tuuletusvaatimuksiin? Onko etätyön laajentuminen hyvä vai huono asia? Miten sovitamme uudet vaatimuksen ilmastonmuutoksen hallintaan? Ja miten koronavirus tulee mukautumaan uuteen rooliinsa ihmiskunnan kiusankappaleena?

Ken elää, hän näkee. 

Koronablogi 19

 Koronablogi 19. 4.4.2021

Ennätin jo toivoa, että koronablogit voisi lopettaa kun tauti painuu pois. Mutta ilmeisesti ei ainakaan vielä tilanne ole niin hyvä. Suomen luvut ovat kääntyneet alamäkeen, mutta monissa muissa maissa tilanne on edelleen varsin huolestuttava. Ranskan ja Ruotsin esiintyvyysluvut ovat kasvaneet kasvamistaan ja ilmeisesti viimeisen tartunta-aallon huippua ei vielä ole saavutettu. Rokotusten antaminen takkuilee, nopeampaakin vauhtia voisi odottaa vaikka ilmeisesti lähiaikoina tahti kiristyykin selvästi. Yritin itselleni rokotusaikaa tuonne toukokuun puolivälin seuduille, mutta se ei vielä onnistunut. Erilaiset logistiikkaongelmat vaivaavat edelleen vaikka meillä sähköinen tunnistautuminen jo rokotuksiin ilmoittautuessa on mahdollista. Tämähän ei monissa EU-maissakaan vielä toimi. 

Maailmalta kantautuu yhä enemmän tietoja tapauksista, joissa henkilö on saanut uuden tartunnan tai tartunta on todettu rokotetulla. Myös dramaattisia "supertartuntaketjuja" on kuvattu. Näyttää aivan siltä, kuin virus joskus olisi hyvin tarttuva. Tarttuvampi kuin yleensä. Tietenkin jotkin tunnetut virusmuunnokset, kuten britti- ja Etelä-Afrikan muunnokset tai Brasilian variantti ovat tarttuvampia, ja niissä voidaan havaita yhtenäisiä rakenteellisia muutoksia, jotka selittänevät asian. Mutta voisiko olla niin, että myös "tavallinen viruskanta" jota väestössä liikuu, olisi joskus tarttuvampi ja joskus vähemmän tarttuva??

Tiedän, että tällaista ajattelua vastustavat nykyajan virustutkijat joskus voimakkainkin sanakääntein. Sekvenssidatan perusteella tiedämme, että virus pyrkii muuntelemaan jatkuvasti, mutta uusien erilaisten viruskantojen syntymistä pidetään harvinaisena, ja jos sellainen joskus syntyy, muunnosviruksen leviämistä voidaan seurata. Oletetaan siis, että muunnokset ovat myös varsin stabiileja, pysyviä luonteeltaan. 

Kun aikanaan aloittelin omia virustutkimuksiani, oli yleisesti tiedossa, että jos potilaan näytteestä saatiin "eristettyä" eli kasvatettua virus,  (nykyisen PCR-tekniikan aikakaudella potilaan virusta ei tarvitse saada kasvamaan keinotekoisesti esimerkiksi soluviljelmissä, vaan sen genomia voidaan tutkia suoraan näytteestä), oli seuraavaksi puhdistettava se jatkoviljelmissä. Tämä tarkoitti sitä, että potilaan virusnäytteestä kasvaneista viruksista piti saada puhtaaksiviljellyksi yksi edustaja jota sitten saatettiin tarkemmin tutkia. Siis itse asiassa valikoitiin jokin monista eri viruksen muunnoksista, joita näytteestä kasvoi.

Olisi ehkä huomionarvoista yrittää selvittää, voisiko joistakin tartunnan saaneista henkilöistä "purskahtaa" tavallista enemmän äkäistä virusta joka levittäisi tautia. Tartunnan näin saaneiden nielusta voisi sitten "purskahdella" sitä tavanomaista virusta ja äkäinen muunnos jäisi pois kiertämästä ja häviäisi pois. Nykytekniikat eivät ole ihan helposti sovellettavissa tällaisen ongelman ratkaisuun, mutta katsotaan!

Tämän epidemian kulku näyttää vääjäämättä kulkevan siihen suuntaan, että virus jää väestöön jatkuvaksi riesaksi uusien muuntovirusten muodossa. Tarvitaan jatkuvasti uusia rokotteita ja rokotusohjelmia. Mutta hyvä uutinen on se, että rokottamisella vakavat tautimuodot näyttävät estyvän tehokkaasti. Jos riskiryhmäläiset saadaan mahdollisimman nopeasti ja kattavasti rokotettua, voidaan huokaista helpotuksesta. 

Ne jotka vastustavat rokotuksia ja karanteenimääräyksiä, voivat sitten hankkia taudin itselleen. Kunhan varautuvat omaksumaan "tartunnanlevittäjän" roolin. Ja siihen, että tauti voi joskus aika ikävä vaikkei henki lähtisikään. 

Koronablogi 18

 Koronablogi 18. 28.3 22021

Suoritin asepalvelukseni aikanaan melko iäkkäänä; olin ollut jo jonkin aikaa laillistettu lääkäri, kotona olivat vaimo ja lapset. Yritin siis järjestellä oloni niin, että voisin mahdollisimman helposti päästä kotona käymään ja perheeni luokse. Peruskoulutuksen sain rannikkojääkärinä ja sitten RUK:ssa olin kovassa maineessa olevassa jalkaväkikomppania JK2:ssa, jolla oli useita voittoja kovassa Kirkkojärven kilpamarssissa aikaisemmilta vuosilta. Palvelu meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Aika oli monella tapaa mielenkiintoista, jossain vaiheessa kuitenkin alkoi kyllästyminen saada valtaa. Kun RUK-vaihe oli jo melko lähellä loppuaan, sitä pyrki ottamaan itselleen kaikenlaisia vapauksia, jotka eivät aina olleet palveluohjesäännön mukaisia. Kerran livahdin parin kaverin kanssa sotilaskotiin munkkikahville ajankohtana jolloin se oli ehdottomasti kiellettyä. Kärähdimme tietenkin, saimme viikon poistumiskieltoa ja minulle, joukon vanhimpana ja "viisaimpana" määrättiin lisärangaistus: Minusta tehtiin seuraavaksi viikoksi komppanian oppilasjohtaja. Tehtävänä oli pitää huolta, että miesjoukko oli kaiken aikaa valmiina täyttämään saadut käskyt ja että annetut tehtävät suoritettiin asiaankuuluvasti ja tehokkaasti. Ja juuri seuraavaksi viikoksi oli tiedossa strategisesti ja fyysisesti vaativa taisteluharjoitus maastossa yöpymisineen ja erilaisine taistelukuvioineen. Siis oppilasjohtajalle tavallista vaativampi viikko. 

Päätin kohdata haasteen hyvällä ennakkovalmistelulla: kuljin koko edellisen illan tuvasta toiseen ja kerroin mitä on tulossa ja yritin motivoida yhteistyöhön ajatuksella että "kyllä tämä nyt vielä hoidetaan". Saamani ymmärrys ja vastakaiku eivät olleet käsin kosketeltavia ja hieman pelonsekaisin tuntein ilmoitin seuraavana aamuna pihalla "komppanian olevan valmiina". Ajattelin, että kuinkahan monella oli ajatuksena, että "antaa nyt jo olla simputuksen, kohta päästään pois". "Miten ihmeessä saan kaikki nämä satakunta miestä toimimaan ilman hässäkkää ja noudattamaan kieltoja ja määräyksiä?". Yllätys oli sitten melkoinen kun lähes kaikki yli sata nuorta miestä toimivat juuri niin kuin pitikin. 

Viime päivien koronakeskustelu Suomessa toi nämä asiat mieleeni. Ilma on sakeana kysymyksiä: saako meitä nyt tuolla tavalla määräillä? Eikö me olla jo toteltu tarpeeksi? Eivätkö päättäjät ymmärrä, että meikä saattaa masentua ellei pääse kavereiden kanssa vähän irrottelemaan? Tähän asti siis ihan niin kuin RUK:ssa aikanaan. Täytyy vain  toivoa, että jatkokin menee kuten RUK:ssa tapahtui. Uutiset erilaisista irtiotoista monissa Euroopan kaupungeissa antavat kyllä hyvän aiheen syvään huoleen. Päivän lehden etusivulla oli suuri kuva kadulla juhlivista nuorista. He kertoivat järjestäneensä "elämänsä juhlat". Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa ja ravintolat jo sulkeneet ovensa. Poliisi oli sakottanut jo lähes neljää tuhatta karanteenimääräysten rikkojaa. Mutta silti. 

Huolen aiheita tulee myös epidemiologisista havainnoista. Uusia viruksen muunnoksia putkahtelee sieltä täältä ja jotkut niistä näyttävät jopa sairastuttavan vaikka henkilö olisi jo sairastanut "vanhemman muunnoksen" aiheuttaman taudin. Niin kauan, kuin virus kiertää suurissa ihmisjoukoissa, uusien varianttien syntyminen on paljon helpompaa kuin jos tartuntojen leviämistä saataisiin jarrutettua. Ja rokotteen tehostakaan ei enää ole takeita, kun muunnokset ajautuvat riittävän kauas alkuperäisen viruksen rakenteesta. Ja ongelma on globaali: rajoja sulkemalla voidaan varianttien tuloa hidastaa, mutta ei estää. 

Hyvässä vaihtoehdossa Suomessa voidaan kuitenkin saada aikaan kohtuullinen karanteenijärjestelmä jolla tartuntaherkkiä kohtaamisia saadaan merkittävästi vähennettyä niin pian kuin mahdollista. Ja sitten rokotukset ja Suomen kesä antavat lisäpotkua ja epidemia painuu pois. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. 

Hankalin mieleeni tuleva tulevaisuuden skenario aiheesta COVID ja me on sellainen, että virus kiertää maapallolla vuosia ja vuosikymmeniä. Vauraissa maissa rokottamisella ja hyvällä hoidolla saadaan vakavimmat tautimuodot estettyä ja vanhuksetkin pidettyä hengissä, mutta hankalia tauteja tulee edelleen esiintymään huomattavalla joukolla tartunnan saaneita. Ja edelleen on aika ajoin turvauduttava sulkuihin ja kasvomaskeihin. Ja joka vuosi vaihtuviin rokotteisiin.  Ikävä näkymä. 

Koronablogi 17

 Koronablogi 17. 21.3.2021

Espanjassa isänpäivää vietetään sopivasti juuri ennen kevätpäivän tasausta ja siis virallisen kevään alkupäivää. Kun juhlakahvit on juotu alkaa siis toivon  ja kasvun aika. Mennään kohti valoa ja uutta ja parempaa  aikaa. Vai mennäänkö?  Paljonko pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta vie pois kevääseen kuuluvasta riemun ja onnen tunteesta?

Täällä vuoden suurin juhla on pääsiäinen. Vaikka espanjalaiset ovat yhtä lailla maallisia kuin vaikkapa suomalaiset,  kerran vuodessa juuri pääsiäisenä voimakas uskonnollinen tunnehyöky valtaa ihmiset. Rituaaleihin kuuluvat uskonnolliset kulkueet näkyvät ja kuuluvat kaikkialla. Ulkopuolinen voi ihmetellä miten suurella hartaudella niitä kansanjoukot seuraavat. Ja rekvisiittaa on valmisteltu ja yksityiskohtia harjoiteltu koko vuosi.  Muistan kuinka eräänä pääsiäisenä sade esti pääsiäiskulkueen järjestämisen, niin ettei arvokkaita pyhimysten kuvia voitu kuljettaa perinteiden mukaisesti kansanjoukkojen keskellä. Pettyneet ihmiset itkivät oletettujen reittien varsilla. 

Nyt taas pelottaa. Tänä vuonna pääsiäinen on "peruutettu", maassa ei saa liikkua maakuntien rajojen yli eikä asiaan kuuluva perheen kokoontuminen onnistu. Mutta ehkä vielä enemmän pelottaa se, että pääsiäinen kaikesta huolimatta tuo tänne runsaasti turisteja muista maista ja heidän mukanaan virus voi lähteä uudelleen leviämään. 

Rokotuksiin ladattiin paljon odotuksia. Suomessakin poliitikot antoivat useissa yhteyksissä ymmärtää, että kunhan rokote saadaan, homma on hanskassa. Nyt näyttää siltä, ettei ihan niin helpolla päästäkään. Rokotteiden tuotanto takkuaa, haittavaikutukset johtavat pulmallisiin tilanteisiin. Emme vielä tiedä voiko rokotettu, vaikka onkin itse suojassa, levittää virusta eteenpäin. Onko jo syntynyt vai tuleeko syntymään virusmuunnoksia, joilta rokotteet eivät anna suojaa?

Vaikka vastaukset näihin kysymyksiin olisivatkin positiivisia, on edessä vielä suhteellisen pitkä kieltäymysten tie. Olisi jatkettava sosiaalista eristäytymistä vaikka se epidemian pitkittyessä ja vaikkapa kevään tullessa onkin yhä vaikeampaa. Ja miten tässä tilanteessa estetään "sosiaalinen ryöpsähdys" siinä vaiheessa kun rokotettuja on niin paljon, että heidän vapautunut käyttäytymisensä alkaa näyttää normin mukaiselta?

Onneksi ainakin tämänhetkisten tietojen perusteella voimme odottaa, että molempiin edellä hahmoteltuihin uhkiin on olemassa hyvä vastaus. Rokotettu, vaikka kantaisikin virusta nielussaan ei pysty tuottamaan sitä niin suuria määriä, että se tartuttaisi toisen ihmisen. Tosin lopullinen varmistus tästä saadaan vasta joidenkin kuukausien päästä. Myös rokotteen teho erilaisiin virusmuunnoksiin luultavasti riittää kääntämään epidemiologian maagisen R-luvun alle yhden ja siten epidemia sammuu, vaikka tutkimuksissa suojateho jäisikin toivottua alhaisemmaksi. 

Viime aikoina on herätelty kysymystä siitä, miten voitaisiin järkevästi varautua mahdollisiin uusiin pandemioihin. Keskusteluissa on tuotu esiin vaatimuksia oman rokote- ja suojavarustetuotannon käynnistämisestä. Ja sellaisen järjestelmän luomisesta, joka nykyistä nopeammin kykenisi havaitsemaan uudet pandemian alut. Tässä keskustelussa on unohdettu, että juuri näitä valmiuksia on kehitetty muutamien viime vuosikymmenien aikana voimakkaasti. 

Olin itse mukana, kun Euroopan tartuntatautikeskusta (ECDC) rakennettiin 1990- ja 2000-luvuilla. Sitä ennen kukin Euroopan maa hoiti oman laboratoriodiagnostiikkansa, jossa mahdolliset taudinaiheuttajat havaittiin. Kukin laboratorio käytti omia menetelmiään ja muille maille tietoa välitettiin, jos oli sopivia henkilösuhteita. Yhtenäistä epidemiologista tutkimusmenetelmää ei käytetty ja tieto saatiin usein hitaasti ja epävarmana. Nyt ECDC:llä on suorat tietokanavat kunkin maan kansallisiin keskuslaboratorioihin ja sairaaloihin. Laboratoriomenetelmät on standardoitu ja niitä päivitetään uusimpien tietojen ja tekniikan mukaisesti.  Siellä on myös oma "palokunta", joka lähettää tarvittaessa asiantuntijoita auttamaan kansallisia viranomaisia epidemiologisen selvitystyön tekemisessä. Lisäksi se ohjeistaa tarvittaessa toimenpiteistä, joita tilanteessa olisi syytä tehdä. Tästä eteenpäin päästään vain parantamalla alan koulutusta ja lisäämällä tutkimustyötä. 

Kasvomaskien puute epidemian alkuvaiheessa on myös nostanut vaatimuksia varmuusvarastoinnista. Nykyisen järjestelmän kykyä on varmasti syytä arvioida. Mutta varmuusvarastojen ongelma on se, että aika ajaa helposti niiden ohi. Ehkä kasvomaski kuitenkin myös nykymuodossaan on pitkän päälle varastointikelpoinen ja -hyödyllinen. Samoin terveydenhoitohenkilökunnan suojavarusteet. Myös tunnettuja rokotteita voitaisiin pitää varastossa. Sen sijaan rokotetuotannon käynnistämistä vain "varmuuden vuoksi" en pitäisi järkevänä. Tärkeää on, että maassamme on kansainvälisesti korkealuokkaista tutkimustoimintaa ja tutkimuskoulutukseen ohjataan riittävästi resursseja. Ulkomailla tapahtuva koulutus ja tutkimusyhteistyö ovat avainasemassa. Vapaa akateemisista lähtökohdista liikkeelle lähtevä tutkimus on paras turva. Jos siihen liitetään poliittista tavoitehakuisuutta se on lopulta tuomittu unohduksen ahjoon.

Koronablogi 16

 Koronablogi 16. 14.3 2021

(Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Espanjassa astuivat voimaan ensimmäiset viranomaismääräykset uuden pelottavan taudin leviämisen pysäyttämiseksi. Näin jälkeenpäin tiedämme, että oltiin ainakin yksi kuukausi myöhässä.)

Naapurin rouva kertoi, että vielä vähän aikaa sitten hän seurasi tarkasti päivittäin koronaepidemian leviämistä useista eri lähteistä. Hän oli tarkoin selvillä mitä eri maissa tai eri alueilla tapahtui. Mutta nyt hän on lopettanut. Hänelle riitti. Hän ei varmaankaan ole ainoa, joka tuntee saaneensa tarpeeksi koronainfoa. Koronaähky on alkanut levitä. 

Itsekin olen asiaa pohtinut. Tämä on jo kuudestoista koronaan keskittyvä blogi niiden kolmenkymmenen jatkoksi, jotka sorvasin viime keväänä kun epidemia alkoi. Uutiset alkavat olla aina samanlaisia ja ainoat jäljellä olevat jännityksen aiheet ovat mitä temppuja tällä kertaa tehdään ja missä järjestyksessä asiat etenevät. Meillä vielä kiinnostavat jännityksen aiheet voisivat liittyä siihen, että miten muualla nähdyt ilmiöt tulevat toistumaan jälkijunassa tulevassa Suomessa. 

Mutta tutkijana (ainakin entisenä) näen asian ehkä hieman eri tavoin. Nyt vasta alkavat mielenkiintoiset piirteet tulla esiin. Ja paljastuu asioita, joiden ymmärtäminen ja hallitseminen tulevat auttamaan ihmiskuntaa pärjäämään tulevaisuudessa. Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat yhtä opettavaisia. 

On vielä paljolti hämärän peitossa, miten virus elimistössä leviää ja aiheuttaa tuhoa. Pandeemisesta influenssa-taudista tiedetään, että vaikka virusta syntyy taudin aikana keuhkoissa massiivisia määriä, se ei näytä infektiokykyisenä pääsevän  verenkiertoon (vaikka merkkejä siitä PCR-tekniikalla löytyisikin). Onko koronaviruksen leviäminen elimistössä sattuman kauppaa, yksi solukko esimerkiksi nenänielussa vain tuottaa suuria määriä virusta, josta sitten sattumalta osa valikoituu lisääntymään edelleen jossain muualla? Vai johtavatko ensimmäiset lisääntymiskierrokset sellaisten virusmuunnosten syntymiseen, jotka haluavat hakeutua juuri tiettyihin uusiin soluihin vaikkapa keskushermostossa tai suoliston alueella?

Mitkä tekijät ratkaisevat sen, kuinka vakavaksi tauti tartunnan saaneessa kehittyy? Mitkä tekijät  vaikuttavat tartunnan leviämiseen toisiin ihmisiin? Erittävätkö jotkut tartunnan saaneet erityisen tartuttavia virusvariantteja ympäristöönsä? Ja sitten, miten kontaktien laatu, tuuletus, etäisyydet, ilman lämpötila, auringonvalo ja muut fysikaaliset tekijät taudin leviämiseen vaikuttavat?

Ja tietenkin sitten rokotteet, rokottamisen vaikutukset, mahdollisen laumaimmuniteetin vaikutus? Emme edes vielä tiedä, minkälaisen suojan sairastettu infektio tai rokotus antavat kuukausien tai vuosien päähän. 

Uskon, että kaikkiin näihin auki oleviin kysymyksiin tullaan saamaan vastauksia yhä kiihtyvään tahtiin. Myös molekyyliteknologian huima kehitys tulee kiihdyttämään hoidon ja rokotteiden kehittämistä edelleen. Ja sosiologit, taloustieteilijät, psykologit ja monet muut tulevat varmasti ihmettelemään kohta ilmestyvissä kirjoissaan koronapandemian aikana esiin tulleita ilmiöitä. Seuraako niistä jotain pysyviä muutoksia meidän elämänmuotomme? Kenelle lopulta lasku lankeaa maksettavaksi? 

Jos tulevaisuutta pitäisi ennustaa näin epävarmassa asiassa kuin epidemian kehittymisessä tästä eteenpäin, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja valita todennäköisin: aikaisempien epidemioiden perusteella tiedämme, että mitä enemmän ihmisillä on toisiinsa suoria kontakteja, sen herkemmin hengitystieinfektioiden epidemia leviävät. Ja nyt myös sen, että mitä enemmän tapauksia väestössä liikkuu, sitä suurempi mahdollisuus on myös viruksen muuntelulle. Jotta voisimme taudin leviämistä rajoittaa, on siis edelleen noudatettava suosituksia turvaväleistä, käsihygieniasta ja kasvomaskeista. Ja mitä nopeammin saadaan valtaosa väestöstä rokotettua sen parempi. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jos suosituksia noudatetaan, tämä nykyinen epidemia saadaan kuin saadaankin nujerrettua. 

Kun tämä vaihe on saatu hoidettua kunnialla, jää aikaa ihmetellä, minkälaisia toimia tarvitaan, jos koronavirus jääkin keskuuteemme piileskelemään iskeäkseen jälleen paikallisina epidemioina tai uusina, toistuvina pandemioina, joiden aiheuttajina ovat uudet virusmuunnokset. Ken elää, sen näkee.

Koronablogi 15

 Koronablogi 15. 7.3 2021

Veikkailin muutamia kuukausia sitten, että hyvässä lykyssä Suomi voisi välttyä isommalta korona-aallolta. Näin ei valitettavasti käynyt, ja kuljemme muiden Euroopan maiden jälkijunassa, mutta samoja raiteita pitkin. Rokottamisen tehokas toteutus voi kuitenkin asettaa meidät hieman parempaan asemaan. Ainakin osa väestöstä saadaan siivottua pois koronan ulottumattomiin. 

Rokotevalmistajat ovat joutuneet kritiikin kohteeksi sen vuoksi, ettei "luvattuja määriä" ole pystytty toimittamaan aikataulun mukaan. Omat sympatiani ovat valmistajien puolella: tiedän osapuilleen kuinka monimutkaisesta prosessista rokotteen tuottamisessa on kyse, eivätkä kaikki työvaiheet toimi niin takuuvarmasti kuin vaikkapa auton valmistuksessa. Vasta sitten, kun rokotteissa ei enää tarvita lainkaan luonnon tuottamia komponentteja, ollaan ehkä sataprosenttisesti varman päällä. Mutta päästäänkö siihen koskaan? Rokotteen teho perustuu siihen vaikutukseen, minkä se saa rokotetun elimistössä aikaan. Ja elävä elimistö on kyllä vielä paljolti "suuri tuntematon" tieteen nopeista edistysaskeleista huolimatta. 

Toinen rokotevalmistajien ja rokotteita varanneiden ahdinkoa lisännyt asia on myös poliittisten ambitioiden tunkeutuminen asiantuntijoiden neuvottelupöytiin. Jokaiselle poliitikolle olisi koronaepidemian nitistäminen todellinen lottovoitto, ja aina ei sen tavoittelussa pelata täysin kunniallisin keinoin. Britannia on saanut jonkun verran etumatkaa siinä kuinka paljon ja nopeasti väestöä saadaan rokotettua. Britannian vanhastaan hyvin järjestetty ja resursoitu terveydenhuolto on varmasti osaksi vastuussa menestyksestä. Mutta kyllä monissa EU-maissa järjestelmät pystyisivät aivan samaan. Eräs avain Britannian menestyksessä oli se, että he ottivat käyttöön Astra-Zenegan rokotteen ennen kuin sen oli osoitettu täyttävän EU:n rokoteturvallisuudelle asetetut vaatimukset. 

Brexit-voittoko? Kenties. Mutta kun asiakirjoja päästään avaamaan saattaa esiin nousta muitakin tekijöitä. Luin äskettäin raportin, jossa kerrottiin, että Astra-Zenegan rokotteen valmistamisessa asiantuntijaroolissa olivat Oxfordin yliopiston tutkijat. Yliopiston ja lääketehtaan välinen sopimus piti sisällään sen, että rokotteen kehittäminen kulkee hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti ja noudattaen eri kansainvälisten viranomaisten asettamia turvallisuuteen liittyviä kenttätutkimuksia. Kyseisen tietolähteen mukaan rokotteen prototyypin valmistuttua sen ominaisuuksia tultaisiin tutkimaan viranomaisten ohjeistamien ja tieteellisten vaatimusten täyttävissä asianmukaisissa koeasetelmissa, mutta alkuperäisen tutkimussuunnitelman vastaisesti jossain vaiheessa koehenkilöiksi ei valittukaan enää muutamaa sataa tuhatta vapaaehtoista vaan koe paisutettiin samantien käsittämään 17 miljoonaa rokotettua. Epäilen, että muutosta vauhdittivat useat puhelinsoitot vaikutusvaltaisilta tahoilta. Nyt rokotteesta saatu tieto kertyi nopeammin ja samalla tuli hyvä siivu brittejä rokotettua. Hyvä niin, onneksi ei mitään haittavaikutuskatastrofeja tullut esiin. Tämä asetelma tuotti kuitenkin sen harmillisen sivutuloksen, että rokotteen suojateho näytti jäävän ikäihmisillä muita ikäryhmiä selvästi pienemmäksi. Ja tämän perusteella sitten monet maat ilmoittivat, ettei kyseistä rokotetta pidä antaa yli 65-vuotiaille (tai yli 55-vuotiaille esimerkiksi Espanjassa). Luultavasti rajoitus on aivan turha ja tuo rokote tulee osoittautumaan ihan yhtä hyödylliseksi kuin muutkin markkinoille päässeet. 

Poliittinen peli näkyy myös siinä, kuinka vaikenemalla on suljettu niin venäläinen kuin kiinalainenkin rokote pois ehdokaslistoilta. Voidaan tietenkin aina vedota siihen, ettei niiden laatuun voida ehkä luottaa samalla tavoin kuin länsimaisten lääketehtaiden tuotoksiin. En ole toisaalta missään nähnyt todisteita siitä, että ne toimisivat näitä huonommin tai että niihin liittyisi enemmän haittavaikutuksia. Nyt kun niitä viedään suuria määriä kehittyviin maihin, niillä voi lopulta globaalissa mittakaavassa olla suurempikin merkitys kuin länsimaiden rokotteilla pandemian nitistämisessä. Onnistunut kansallinen eradikaatio jossain kehittyvässä maassa olisi näille maille oivallinen poliittinen voitto.  

Koronablogi 14

 Koronablogi 14. 28. helmikuuta 2020.

Tartuntaluvut laskevat täällä kovaa vauhtia. Koko Espanjan alueella pudottiin eilen kahden viikon liukuvalla keskiarvolla alle kahden sadan, täällä meidän alueellamme jo alle sadan. Toiveikkuus lisääntyy kaikkialla, ihmisiä on paljon liikkeellä, ravintolat kunnostavat paikkojaan, puistojen parkkipaikat ovat täpösen täynnä. Meidänkin "kuntopolulla", tuossa ylös vuorille johtavalla tiellä jota itse olen ahkerasti käyttänyt, oli eilen paljon perheitä lapsineen ja koirineen katsomassa kukkien puhkeamista ja kuuntelemassa mustarastaiden taiturimaisia sovituksia. Turvavälit ovat edelleen kunniassa vaikkei polulla kaikilla enää maskia olekaan. 

Tapausmäärien jyrkkä lasku tietenkin tarvitsee jonkin hyvän selityksen. Rajoitukset ovat täällä olleet aika tiukkoja ja niiden noudattamista valvotaan. Saimme eilen omakohtaisenkin todisteen asiasta. Me suomalaiset, kaikkiaan 12 olimme menossa syömään rantaravintolaan noin kymmenen kilometrin päähän itään päin. Pari sataa metriä ennen ravintolaan vievää tienhaaraa oli poliisi vastassa. Ravintola on kivenheiton verran Granadan itsehallintoalueen puolella vaikka ravintola onkin saman Maro-Cerro-Gordo-luonnonpuiston sisällä kuin oman kylämme vanha tornikin. Poliisi oli kohtelias mutta määrätietoinen ja valitteli tilannetta. Käännyimme suosiolla toiseen suuntaan ja olimme syömässä ravintolassa, joka oli kyllä selkeästi täydempi ja ahtaampi kuin se ravintola olisi ollut, johon olimme pyrkineet. Tiedämme sen, koska olimme edellisenä päivänä käyneet tarkistamassa tilanteen ja tekemässä varauksen. Silloin ei poliisia tiellä näkynyt. 

Mutta ovatko rajoitukset yksin vastuussa epidemian hiipumisesta? Uskon, että monet lisätekijät vaikuttavat asiaan. Ensinnäkin, ihmiset ovat ainakin täällä oppineet miten turvavälejä voidaan käytännössä noudattaa. Toiseksi, käytännön taidot siitä miten välttyä kosketus- ja pisaratartunnoilta ovat kehittyneet niin, että tartunnan riskitilanteet oikeasti vähenevät. Myös laumasuojalla on jonkin verran merkitystä: se ei vielä pysty itsessään katkaisemaan tartuntaketjuja, mutta parinkymmenenkin prosentin laumasuoja tekee virukselle jo vaikeammaksi löytää uusia kohteita ja näin leviäminen hidastuu. 

Vähitellen myös rokotus alkaa vaikuttaa ja vaikutus tulee kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa kun rokotettujen osuus kasvaa. Uskon, että rokotteiden valmistajat  alkavat vähitellen saada tuotantolinjansa kuntoon ja vauhti paranee. Täytyy vain toivoa, ettemme jatkossa joudu samanlaiseen kilpajuoksuun uusien virusmuunnosten ja niihin soviteltujen rokotteiden välillä kuin nyt influenssakantojen kanssa. Uusiin influenssapandemioihin tarvitaan aina uudenlainen rokote, eikä teho ole joka kerta yhtä hyvä. 

Koronarokote on kirvoittanut myös vilkkaan keskustelun väestötasoisten rokotusohjelmien etiikasta. Jos rokotteen ottaminen estää henkilöä saamasta tartuntaa, silloin hän ei myöskään voi toimia epidemian levittäjänä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, järkisyytä rokotuksesta kieltäytymiseen ei ole helppoa keksiä. Tämän käsillä olevan epidemian nujertamiseen tarvitaan väestön rokottamista ja onkin pohdittu sitä, onko eettisesti hyväksyttävää kieltäytyä rokotuksesta. Ja - onko se kansanterveyden kannalta sallittavaa. Poliitikoilta tullaan vaatimaan asiasta malttia, ettei se turhaan riistäydy likaiseksi riitelyksi. Sellainen haittaa myös muiden rokotusohjelmien toteuttamista. 

Koronablogi 13

 Koronablogi 13. 21.2 2021

Ulkona sataa pitkästä aikaa. Mukana hiekkaa Afrikasta. Se on värjännyt harmaan auton ruskeaksi. Ernesto kertoi, että tyhjän uima-altaan pohja oli ollut hiekasta ruskeaa, hiekan seassa miljoonia pieniä toukkia. Ateenassa lunta ja pakkasta kuin Teksasissa. Maailmanloppu tulossa?

(Kirjoittaminen piti keskeyttää hetkeksi, kun äkillinen ukkosmyrsky repi autokatoksen oven auki)

Ja sitten hyvät uutiset: El Pais-lehden etusivun poikki kulki iso otsikko: maailman mitassa koronavirusepidemia on vihdoin kääntynyt merkittävään laskuun. Ilmiö on ollut selvin Euroopassa ja Amerikassa, mutta siellähän tapausmäärätkin ovat olleet suurimmat (koskee vain todettuja ja laboratoriovarmistettuja tapauksia). Viranomaiset miettivät toiveikkaina että "olikohan tämä nyt tässä".  Vaikkei neljättä aaltoa tulisikaan, ainakaan samassa mitassa kuin kahta edellistä, on kuitenkin vielä monia taisteluita voitettava. Rokotukset on saatava sujumaan, yhteiskuntien sisällä koronan ja karanteenien kypsyttämät rauhattomuudet on saatava purettua, politiikka on asemoitava jatkamaan niitä kamppailuita, jotka jäivät kesken epidemian vuoksi. 

Ja kun loppusuora alkaa häämöttää ei kenenkään enää kannata turhan takia tautia päälleen ottaa. Rajoitukset tarvitaan edelleen ja niitä on syytä noudattaa. 

Vielä on nähtävä, miten epidemia käyttäytyy niissä maissa ja niillä mantereilla, joissa se ei alkuvaiheessa levinnyt muiden tahtiin. Ja minkälaisia uhreja tarvitaan niiltä, jotka edelleen olosuhteiden vuoksi ovat suuressa vaarassa? Niiltä, joille rokotetta ei riitä eikä turvavälejä voida noudattaa?

Suomi saattaa ikävä kyllä kuulua niihin maihin, joissa pahin on vielä näkemättä. Juuri nyt tapausmäärät kaksinkertaistuvat parin viikon välein ja tällainen eksponentiaalinen kasvu johtaa hyvin äkkiä hurjiin lukuihin. Hiihtoloman jälkilasku voi olla samantapainen kuin joulunpyhien jälkilasku oli vaikkapa Portugalissa. 

Entä sitten, jos ei ollakaan menossa epidemian lopullista laantumista kohti? Jos tulee vielä neljäs aalto ja syntyy virusmuunnoksia, jotka viis veisaavat nykyisistä rokotteista? Ikävä kyllä, kuten moni asia tähänkin asti, varmaa vastausta ei voi tietää. 

Ja voiko syntyä uusi samantapainen, tai vähän erilainen pandemia jonkin toisen viruksen aiheuttamana? Tähän saakka maailmanlaajuiset ankaraa tuhoa aikaansaaneet pandemiat ovat olleet melko harvinaisia. Espanjantauti (Influenssa A-viruksen aiheuttama vuonna 1918) lyhensi laskennallista eliniän odotusarvoa (kuinka monta vuotta vastasyntyneellä on keskimäärin odotettavissa elinvuosia) Espanjassa noin yhdeksän vuotta, korona on toistaiseksi saanut aikaan vain runsaan kahden vuoden loven. Siinä välissä ei yhtä merkittäviä pandemioita ole ollut. 

On kuitenkin tekijöitä, jotka lisäävät uusien pandemioiden mahdollisuutta aikaisempaan verrattuna. Ensinnäkin, ihmisiä on aikaisempaa enemmän. Siis alustaa viruksille, millä levitä. Toiseksi, ihmisten väliset fyysiset kontaktit ovat paljon yleisempiä kuin vielä vaikkapa sata vuotta sitten. Siis leviäminen on aikaisempaa helpompaa ja nopeampaa. Ja kolmanneksi, ihmisten liikkuvuus maapallolla on ennen näkemättömän nopeaa. Tartunnan saanut ennättää levittää omaa virustansa vaikkapa joka puolelle maailmaa ennenkuin tauti edes puhkeaa. 

Lisämausteensa antaa tietenkin vielä suhteemme luontoon ja sen elämänmuotoihin. Tässäkin vuorovaikutuksessa voi olla monia tekijöitä, jotka lisäävät pandemian syntymisen mahdollisuutta, vaikkei niille yhtä selvää roolia voidakaan määritellä, kuin listan alkupään tekijöille. Ja onkohan ilmastonmuutoksellakin vaikutuksensa. Ken elää, näkee. 

Koronablogi 14.2 2021

 Koronablogi 12. Valentine`s Day

Vaikka tänään on Ystävänpäivä, pitänee pitäytyä koronassa, koska otsikko määrää.

Sää täällä ennakoi kesän tuloa, aurinko paistaa ja iltapäivisin lämpötila pysyttelee jo kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Ja tämä tietenkin lisää jo muutenkin kasvavaa kärsimättömyyttä. "Eikö tämä jo lopu?" "Koska pääsemme eroon rajoituksista?"

Niin kuin niin moni asia koronasta tähänkin asti, myös epidemian tuleva kulku on paljolti vieläkin arvailun varassa. Uudet muunnokset tulivat ja nopeuttivat tartuntojen leviämistä entisestään. Rokotteita piti saada enemmän ja nopeammin, mutta tuotanto takkuaa. Siitä huolimatta jotain positiivisia merkkejä on sentään nähty. Espanjassa hyvin korkealla käyneet päivittäiset tapausmäärät ovat kääntyneet laskuun. Myös muista maista on vakuuttavaa tietoa siitä, että rajoittamalla ihmisten liikkumista ja kontakteja ja ylläpitämällä sosiaalista etäisyyttä ja hyvää hygieniaa (maskit ja käsidesit) epidemian leviämistä saadaan oikeasti rajoitettua. Olisiko nyt käsillä kolmannen aallon taitekohta? 

Inhorealisti kysyy tietenkin, että tuleeko sitten neljäs aalto. Laumaimmuniteetista ei näytä olevan apua ja siksi katseet on kiinnitetty rokotteeseen. Siitä onkin nyt saatu ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Espanjassa hoitokotien tartunnat ovat laskeneet puoleen aikaisemmasta tasosta niillä alueilla, joissa hoitokotien ja henkilökunnan rokotukset on saatu vietyä läpi. Ja koska numerot ovat suuria (joulu- tammikuussa vähän yli 200 tartuntaketjua viikossa, nyt noin sata) voidaan tulosta pitää epidemiologisesti ja tilastollisesti merkittävänä. Ehkä sittenkin onnistumme!?

Mutta miten laajalti mahdollinen onnistuminen voi toteutua? Miten käy maissa, joissa on hyvin suuri ja paljolti vielä tuntematon tautitaakka? Entä maat, jonne epidemia ei vielä ole ennättänyt levitä? Tai maat, joissa aineelliset tai poliittiset resurssit eivät anna mahdollisuutta kaikkien rajoitus- ja torjuntatoimien toteuttamiseen. Miten kova tulee olemaan koronapandemian globaali hinta? Se, että suuri määrä vanhoja ihmisiä kuolee, ei ehkä sittenkään paranna jälkeen jäävien elämänlaatua. 

Suomen tilanne on kansainvälisesti tarkasteltuna varsin erikoislaatuinen. Tartuntoja on ollut varsin vähän, mutta nyt juuri näyttää siltä, että nousukiito on alkamassa. Hyvällä onnella saattaa kuitenkin käydä niin, että tapausmäärät jäävät lopultakin aika kauas esimerkiksi niistä Europan maista, joissa kolmannen aallon aikana kahden viikon tartuntaluvut kävivät yli tuhannessa. Todetut tartunnat antavat tietenkin yhä epätarkemman kuvan epidemian kulusta, koska ihmisten sitoutuminen testeissä käymisiin huononee nopeaa vauhtia. Kuolemien kohdalla tilastot antavat kuitenkin luotettavamman kuvan. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia eri maiden välillä, mutta kussakin maassa kuolemantapausten toteaminen koronasta johtuvaksi noudattaa luultavasti varsin vakioituja kriteereitä ja näin luvut kuvaavat epidemian kulkua. Tietenkin hoidon kehittyminen vaikuttaa asiaan, mutta erot maiden sisällä eivät luultavasti ole suuria. 

Tutkimuksen puolelta on myös alkanut tihkua tietoa siitä, että tautiin oikeasti tehoava lääkehoitokin saattaisi olla mahdollinen. Kun ymmärryksemme taudin etenemisestä lisääntyy, saattaa avautua uusia ikkunoita, joiden kautta taudinkulkuun voitaisiin lääkkeillä vaikuttaa. Pidetään peukkuja!

Koronablogi 11

Koronablogi 11

‎7.‎2.‎2021. Pitkähkön lämpimän jakson jälkeen talvi yrittää uudestaan muistuttaa itsestään. Kylmä tuuli puhaltaa lounaasta ja nostaa komeita vaahtopäitä siniharmaaseen Välimereen. Tilastojen mukaan talvella onkin vielä viikko aikaa, 15.2 lähtien kevät ottaa vallan. Aurinko on siitä lähtien jo niin ylhäällä ja niin kuuma, että vain lyhyisiin vihanpurkauksiin on enää mahdollisuutta. Vuorten huiput saattavat kyllä vielä saada valkoisen katteen päiväksi tai pariksi, mutta rannikolla alkavat jo auringonpalvojat ja uimarit valloittaa hiekkarantoja. Ellei sitä kielletä.

Hyvin tiukat koronarajoitukset ovat näyttäneet kykynsä pysäyttää koronan leviäminen. Viimeksi Belgia on näyttänyt mallia.  Jos pysäyttäminen onnistuu, tulee rokotus todennäköisesti lopettamaan pandemian, ainakin täällä Euroopassa ja muissa sellaisissa maissa, joissa rokotusohjelmat on saatu vietyä kunnolla läpi. Mutta katvealueita varmasti jää. Toivottavasti niistä ei muodostu uusien virusmuunnosten linkoja. Onneksi nyt kehitetyt rokotteet ovat sellaisia, että niiden muuntelu käy helposti ilman, että varsinaista tuotantoprosessia täytyisi panna uusiksi ja siten uudetkin rokotteet saataisiin maailmalle nopeasti.

Koronaepidemia on opettanut monia asioita ja tarjonnee runsasta tutkimusaineistoa paitsi virologeille ja epidemiologeille, myös psykologeille, pedagogeille, filosofeille ja vaikkapa sosiologeille. Tähän saakka yhteiskuntien torjuntatoimet on pystytty toteuttamaan suhteellisen vähäisin häiriöin. Lähinnä on mellastettu kireäksi koettuja torjuntatoimia vastaan, mutta nämä mielenilmaukset ovat näyttäneet lähinnä tavanomaisilta aggression purkauksilta, joita yhteiskunnassa ilmeisesti tarvitaan "liian höyryn" päästämiseksi. Nyt kun ei ole jalkapalloakaan oikeasti. 

Mutta  tilanne voi kuitenkin vielä aggressioiden suhteen pahentua. Jos rokotuksen vaikutukset koetaan riittävän arvokkaiksi ja samanaikaisesti sen saamisessa on pulmia, saattaa etuilu johtaa ikäviinkin purkauksiin. Sekä kansallisilla että kansainvälisillä foorumeilla. "Eikö minun kuuluisi saada rokotus ennen noita, olenhan paljon arvokkaampi vaikkapa yhteiskunnalle tai työpaikalle". Koronarokotteen nopea saatavuus saattaa auttaa meitä välttämään tämänkaltaiset ristiriidat, mutta miten käynee seuraavan (?) pandemian, jos  rokotetta pystyttäisiin  valmistamaan vain hyvin rajoitetusti ja hitaalla prosessilla?

Täällä Espanjassa koronaluvut ovat edelleen varsin korkealla, mutta pientä taipumista alaspäin on käyrissä näkyvissä. Jouluviikkojen juhlakauden jälkivaikutukset eivät ilmeisesti ole aivan yhtä pahoja kuin Portugalissa. Ikävä kyllä moni ikäihminen saa kuitenkin maksaa hengellään jouluviikkojen yhdessäolon riemuista. Jos virus olisikin tappanut lapsia vanhusten sijaan (mikä biologisesti olisi ollut täysin mahdollista), olisikohan ollut suurempi valmius noudattaa karanteenimääräyksiä? Joillekin henkilöille niiden noudattaminen näyttää olevan yhdentekevää. Ja tilannetta tulee pahentamaan se, että kun osa on rokotettu, heillä on oikeutetusti lupa tinkiä ja rokottamattomat alkavat ehkä kysellä "miksen minäkin kun nuokin?". 

Tarvitaan vielä malttia, viisautta ja kestävyyttä. Tilanne tulee olemaan ohi ja turvallinen, mutta vasta ehkä vuoden lopussa. Tämän vuoden, ei ensi vuoden!   

Koronablogi 10, 31.1 2021

Koronablogi 10. 31.1 2021

Korona ei jätä meitä rauhaan. Eikä uutisotsikoitakaan. Viimeisen vuoden kaikki käänteet ansaitsevat kyllä useitakin televisiosarjoja puhumattakaan salaliittodekkareista. Ehkä musiikinkin puolella aktivoidutaan. Syntyy koronahittejä ja koronasinfonioita. Ken elää, näkee. 

Viikon kohina on käyty rokotteiden saatavuuden ja itse rokotusten ympärillä. Suurin osa hälystä on mielestäni ollut vain uutiskuplien seurausta. Tiedottaminen meni tällä kohtaa vikaan ehkä ihan alusta alkaen. Muistan kuinka Suomenkin hallituksen suulla korostettiin, että epidemiaan täytyy suhtautua hyvin varovasti "siihen saakka kunnes saamme rokotteen". Tämä on saanut aikaan ylisuuria odotuksia rokotteen vaikutuksesta (vaikkakaan ei itse tehosta!) epidemian kulkuun. Portugalissa jo huomattiin, että pitkän karanteenissa kitumisen jälkeen voidaan taas palata aikaisempaan kanssakäymiseen ja voidaan halata ja laulaa yhdessä. Ajatuksen soveltaminen johti siihen, että Portugali ampaisi ikävässä tilastossa Euroopan kärkeen ja sairaanhoito on romahtamassa. Sama ilmiö tullaan varmasti näkemään myös muualla. Helsingissä Kallion kaupunginosan trendikkäät pikkuravintolat olivat taas tupaten täynnä ja opiskelijatilaisuudessa Jyväskylässä saatiin aikaan iso paikallinen epidemia. 

Olisi ehkä alun alkaen pitänyt soveltaa varovaisempaa linjaa ja todeta, että "kunhan väestö saadaan rokotettua on mahdollista, että epidemia saadaan väistymään". Jälkiviisaus on kaiken viisauden alku.

Olen myös ihmetellyt sitä, kuinka äkkiä ruvettiin syyttelemään toisia etuilusta rokotteen saannissa tai rokotuksen saannista. Ymmärrettävästi se on poliittisista syistä ollut pakko tehdä, mutta asiallisesti siinä ei ole ollut paljon järkeä. Se on luonut epäluuloa julkista terveydenhuoltoa ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia kohtaan. Adenovirusvektoriin perustuvaa Astra-Zenecan rokotetta voidaan tuottaa suuria määriä vain mikäli adenovirusta saadaan soluviljelmissä syntymään riittävän suuria määriä. Ja jokainen näiden tekniikoiden kanssa askarrellut tietää, kuinka herkistä asioista on kyse. Ravintoliuoksessa käytetyn veden laatu saattaa vaihdella, kasvua varten tarvitaan useita biologisia komponentteja, mikrobikasvun torjuminen saattaa varsinkin suurtuotannossa aiheuttaa yllättäviä vaikeuksia. Ja soluviljelmä saattaa vain yksinkertaisesti hidastaa lisääntymistään "omalla päätöksellään".  Ja voivathan kuun vaihevaihtelut ja auringonpilkutkin vaikuttaa, jos uskomme "oikeita" tietolähteitä. 

Keskeisen tärkeää on mielestäni se, ettei tämä häly saa rokotteen tuottajia turvautumaan laadullisiin kompromisseihin. Otan mieluusti vastaan huolella valmistetun ja laatuvarmistetun rokotteen. Hätiköintituotteen kohdalla en olisi lainkaan varma.

Koronan ilmaantuvuusluvut ovat olleet taas kasvussa useita viikkoja monissa Euroopan maissa. Ihan viimeisen viikon perusteella voisimme kuitenkin jo varovasti ehdottaa, että kolmas (tai neljäs) epidemiapiikki alkaa taipua alaspäin. Toivotaan, että seuraavaan olisi pitempi aika kuin edellisten välillä oli. Kuviota sotkee hieman se, että halu hakeutua testeihin on ilmeisesti vähentynyt ja näinollen kertyvä tieto on vajavaista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä minkälaisia lukuja paljastuu, jos nykyistä aggressiivisempi testauspolitiikka otetaan käyttöön. Poliittisesti hankalien päätösten tueksi tarvitaan yhä monipuolisempaa tietopohjaa. 

Rajoitustoimien kohdalla olemme samanlaisten ongelmien keskellä kuin vuosi sitten kun yritimme arvata mihin suuntaan koronavirusepidemia tulee kehittymään. Toimet joihin turvauduttiin olivat osittain arvauksien, osittain todennäköisyyksien pohjalta tehtyjä. Nyt, kun karanteenitoimia on ilmeisesti ajoittain kiristettävä, olisi helpompaa kaikille, jos voisimme hyväksyä sen mahdollisuuden, että jotkut toimet voivat olla ylitseampuvia, tai tehottomia tai liian epämukavia hyväksyttäväksi. Arkkiatri Risto Pelkonen muistutti jo keväällä lääkärikuntaa siitä, että on varauduttava myös olemaan väärässä. 

Koronablogi 9

 

Koronablogi 9. 24.1 2021

Nyt eletään koronan suhteen (jälleen) jännittäviä aikoja. Brittiläinen virusmuunnos tarttuu tehokkaasti ja on jo vallannut huomattavan siivun uusista tartunnoista. Kolmannen aallon tulo näyttää varmalta. Espanjassa se on jo päällä, kahden viikon liukuva vertailuluku on noussut lyhyessä ajassa alle kolmestasadasta 850:een. Portugali on pannut vielä paremmaksi, siellä päästiin jo 1300:n yli ja Euroopan kärkipaikalle. Tartuntaluvut ovat tietenkin mielenkiintoisia seurattavia, mutta tärkeimmät luvut liittyvät sairaanhoidon kapasiteettiin. Intensiivihoidon resursseista tulee pulaa ilmeisesti ihan lähiaikoina. Joudutaanko potilaita taas valitsemaan? Lääkäreillekin tilanne on vaikea. Hippokrateen valan mukaan kaikkia on autettava tasavertaisesti. Espanjassa armeijan ylipäällikkö joutui eroamaan etuiltuaan rokotusvuorossa. Tullaanko etuilua näkemään myös hoitoon otettaessa??

Epidemian kuvaamisessa kaikkein varmin tie on selvitellä kuolemia. Tietenkin vain osassa maailman maista tiedetään tai halutaan tietää, ketkä ovat kuolleet koronan uhreina ja ketkä muuten vaan. Eräs lähestymistapa on kuitenkin kohtalaisen käyttökelpoinen. Kun kaikista kuolemantapauksista pidetään joka tapauksessa kansallisesti kirjaa, kertyy monien vuosien ajalta tietoa siitä, miten paljon kunakin vuonna ja kunakin vuodenaikana keskimäärin kuollaan. Kun tätä keskiarvoa sitten verrataan koronaepidemian aikaiseen kuolemien ilmaantumiseen, voidaan päätellä onko luvuissa "ylimääräistä". Sekään ei tietenkään anna ihan täsmällistä arviota. Koronan ajalta monista EU-maista tiedetään, että esimerkiksi lasten hengitystietartunnat ovat vähentyneet, ilmeisesti karanteenikäytäntöjen seurauksena, samoin kuolemaan johtaneet liikennetapaturmat. Niiden tuoma virhe on kuitenkin aika vähäinen. Kun vuoden 2020 luvut eri maista valmistuvat nähdään koronapandemian ensimmäisen vuoden vaatima uhrien määrä. Espanjassa luvut saatiin jo valmiiksi, ja näyttää siltä, että 80.000 henkeä on menetetty koronan takia viime vuonna. 

Ensimmäisen maailmansodan kylkiäisenä syntynyt influenssa, "espanjan tauti" vaati jälkikäteen tehtyjen arvioiden mukaan maailmassa uhreja 20 -100 miljoonaa. Tuolloin influenssan toteamiseksi ei ollut olemassa laboratoriokokeita, jotka olisivat vahvistaneet diagnoosin, tapaukset luettiin influenssan tiliin pelkästään ajallisten ja kliinisten tietojen perusteella. Mutta suuret luvut tasoittavat pienet virheet. Korona näyttää olevan ainakin yhtä tehokas tappaja kuin espanjantauti, ja kun ottaa humioon maailman väkiluvun kasvun, voimme odotella lopullisen uhriluvun olevan jossain sadan - parinsadan miljoonan välillä. Huima luku!

Brittimuunnoksen nopeampi leviäminen korostaa viruksen kykyä muuntua ja ehkä myös voittaa tiellä olevat esteet. Todellinen tuomiopäivän viesti olisi tietenkin se, että kun rokotettuja on tarpeeksi, virus "keksii" tavan jolla se kiertää rokotteen tuoman immuniteetin. Silloin olemme tuomittuja jatkuvaan kilpajuoksuun uusien rokotteiden ja uusien virusmuunnosten välillä.

Rokotukset ovat lähteneet vauhdilla käyntiin monissa maissa. Vielä ei voida arvioida, saadaanko rokotteella maailmanlaajuinen vaikutus vai voidaanko sillä vain rajoittaa epidemian leviämistä joissakin (onnekkaissa) maissa. Uusien rokotteiden valmistuksessa on käytetty aikaisemmin tuntemattomia menetelmiä, jotka näyttävät tuovan turvallisia, nopeita ja joustavia mahdollisuuksia monien rokotteiden valmistamiseen. Todellinen tieteellisen perustutkimuksen riemuvoitto! 

Samalla on taas herätetty kysymys siitä, voisiko näitä menetelmiä soveltaa niin, ettei patenttisuojista tarvitsisi välittää vaan rokotteita voisi tuottaa esimerkiksi kansallisesti, vaikkapa Suomessa. Tällaista politiikkaa on kyllä kokeiltu riittävästi, huonoin tuloksin. Kansanterveyslaitos, nykyinen THL oli vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kansainvälisestikin merkittävä ja arvostettu rokotteiden tuottaja. Isorokkorokotetta on edelleen valmiina koko kansan tarpeisiin. Rokotteiden kehittämisen ja valmistamisen vaatimukset ovat kuitenkin kasvaneet ja haaste osoittautui ylivoimaiseiksi, kun tarvittiin uusia ja uudenlaisia rokotteita ja niiden massavalmistusta. On hienoa, että Suomessa on tämän alan eturivin kansainvälistä arvostusta nauttivaa perustutkimusta. Soveltavat kliiniset  tutkimukset, jotka liittyvät rokotteiden käyttöön ottoon ovat kuitenkin niin vaativia ja kalliita (n. 100.000.000 per rokote) että siihen tarvitaan leveämpiä hartioita kuin mihin Suomella on varaa. Suomen vahvuus on antaa panoksensa alan perustutkimukseen.

Koronablogi 8. 17.1 2021

 Juuri kun edellisestä myrskyviikosta päästiin, ja alettiin odotella vaihteeksi vähän rauhallisempaa viikkoa, alkoi taas rytistä. Uutiset siitä, kuinka USA:ssa valmistaudutaan uuteen kapinaan, aikaansaavat levottomuutta ja ahdistusta. Mieleltään ilmiselvästi sairas presidentti ei meinaa millään luopua harhoistaan eikä ympäristö tunnu voivan vaikuttaa. Islantilaisessa TV-draamassa "Pääministeri" kuvattiin itse asiassa varsin hyvin sitä, mitä tapahtuu, kun maaninen vaihe saa valtaa pitävästä yliotteen. Myös siinä sarjassa järjestelmä, ja siis demokratia, lopulta kuitenkin selvisivät voittajana. Toivottavasti niin käy myös USA:ssa. Harmittaa vaan se, kuinka itse kunkin myönteinen kuva USA:sta lännen edelläkävijänä on ottanut takapakkia. Palaakohan entinen asenne enää omana elinaikanani. Tätä kuitenkin toivon niiden lukuisten amerikkalaisten ystävieni ja työtovereideni puolesta, joka varmasti joutuvat nyt kärsimään  muun maailman vieroksuvasta ja epäilevästä asenteesta. 

Toinen viikon iso uutinen on tietenkin koronapandemiassa tapahtunut äkillinen muutos, ikävä kyllä pahempaan. Vuodenvaihteen juhlat on juhlittu ja lahjat jaettu, ja kylkiäisenä ilmaantuvuusluvut ovat täällä Espanjassa jo kaksinkertaistumassa joka viikko. Tilannetta pahentaa brittimuunnoksen suurempi tarttuvuus. Asetelma on poliitikoille hankala myös siksi, että kehityksen kääntäminen parempaan edellyttäisi tosi kovia toimia, ja ihmiset alkavat jo olla kyllästyneitä eivätkä innokkaasti jaksa seurata annettua ohjeistusta. 

Eri maissa tehtyjen selvitysten perusteella on arvioitu, että nykyisellä järjestelmällä tapauksista paljastuu noin kolmasosa. Tähän päästään tietenkin vain silloin, jos mahdollisia oireita potevat tai tartunnan saaneeseen kosketuksissa olleet todella hakeutuvat testattavaksi. Suosituksiin kriittisesti suhtautuminen lisää tietenkin piiloon jääneiden tapausten lukumäärää ja vaikeuttaa tartunnan jäljittämistä. Ja siirtää siis vaikeuksia hieman eteenpäin, mutta ne tulevat kyllä vastaan ja ehkä pahempana. 

Suomen luvut ovat olleet uskomattoman hyviä. Ja siitä huolimatta uskon niiden pitävän kutakuinkin paikkansa. En vielä kuitenkaan jaksa uskoa, etteikö kolmas tai neljäs aalto lopulta tavoittaisi myös Suomen ja iskisi samalla voimalla kuin se on nyt iskenyt muihin Euroopan maihin. Jos väistäminen kuitenkin onnistuisi, olisi kyseessä yhtä suuri ihme kuin se, että jostain kiinalaiselta torilta lähtenyt hieman aikaisempaan verrattuna muuntunut virus pystyy lohkaisemaan ihmiskunnasta ja sen hyvinvoinnista näin suuren siivun. 

Kävimme aamupäivällä rantakahvilassa sunnuntaikahvilla - ihan niinkuin vanhaan hyvään aikaan oli tapanamme. Kahvi oli hyvää ja samoin pikkuinen jäätelö. Mutta rantabulevardi oli lähes tyhjä. Miten käynee, kun talous alkaa kiristyä vähän samaan tapaan kuin nyt liikkuminen: Viimeisten määräysten mukaan ei monista kaupungeista (erikseen nimettyjä) saa enää poistua ilman erityistä ja todistettavaa syytä. Rantakahville ei voi enää tulla edes kaikista lähikylistä tuossa vuoren rinteellä. Lehden mukaan turismi elinkeinona on palaamassa samalle tasolle millä se oli 40 vuotta sitten!

Koronablogi 7

 Koronablogi 7. 10.1 2020

On turhaa valitusta se, että eläkeläisten viikot olisivat saman toistamista ja - varsinkin näin korona-aikaan -  sopivan ajankulun keksimistä varsin rajallisten vaihtoehtojen joukosta. Vuoden ensimmäinen täysi viikko on tarjonnut yllin kyllin jännitystä, vaihtelevia tilanteita ja - no ehkä ei niinkään romantiikkaa. 

Se huipentui vuosisadan lumimyräkkään, josta arkistoitiin Hilpan lähettämä video auton tuulilasin läpi kuvatusta ajelusta pitkin Fuengirolan lumisia katuja ja sairaanhoitajasta Madridissa, joka suksisauvojen avulla taistelee tietään työpaikalleen läpi puolimetristen hankien. Keskinen Espanja kärsi pahiten, mutta myrsky vaati ihmishenkiä myös täällä etelärannikolla. Nerja tietenkin säästyi, mutta meidän osallemme lankesivat rankat sateet. Lähivuoret ja kukkulat tosin saivat kunnollisen lumipeitteen, jonka alaraja oli parissa sadassa metrissä. 

Tulihan tällainenkin ihme koettua. Tietenkin suomalaiselle lumi ja lumentulo kaikkine koukeroineen on tuttua, mutta espanjalaisille oli varmaan kyse ikimuistoisesta tapahtumasta. Kaupunkien - muidenkin kuin Madridin - katuja lasketeltiin kelkoilla ja improvisoiduilla välineillä, minkäänlaista autoliikennettä kun ei ollut häiritsemässä. Paremmin varustautuneet hiihtivät. Näköjään käy se laskettelusuksillakin (?).

Oli lumentulosta tietenkin myös haittaa ja hengenvaaraa. Ambulanssit eivät kyenneet liikkumaan, ei myöskään palokunta. Armeija, joka hälytettiin auttamaan, juuttui yhtä lailla muiden kanssa kinoksiin. Poikkeuksellisen kylmää ilmaa on vielä luvassa joidenkin päivien ajan. Sitten paistaa taas aurinko ja otetut valokuvat arkistoidaan talteen. 

Tietenkin viikolle sattui myös Trump ja tarinassa eteen tullut dramaattinen käänne. Hyvää siinä oli se, että kaikki näyttää sittenkin päättyvän parhain päin. Mutta huonoa se, että oliko se enteellistä. Toteutuuko oma uskomukseni, jonka mukaan se, mitä tapahtuu USA:ssa nyt, tapahtuu meilläkin mutta parin kymmenen vuoden viiveellä. Enkä niinkään ajattele eduskuntatalon valtaamista, vaan sitä yhteiskunnan hajottamista, mihin sosiaalinen media tuo oivalliset työkalut. Pahimmassa tapauksessa prosessi voi alkaa jo lähivuosina, kun joudumme sovittelemaan sitä, miten koronasta koituva valtava lasku saadaan maksettua. 

Koronaepidemian tuleva kulku on edelleen paljolti arvailun varassa. Virus on jo nyt ehtinyt esitellä odottamattoman laajan valikoiman uusia piirteitä. Mikäli nyt esille tulleet - vai vielä esille tulemattomat - muunnokset eivät taivukaan laumaimmuniteetin edessä vaan pystyvät väistämään sen influenssavirusten tapaan, on edessämme pitkä ja vaikea tie, joka vaatinee muutoksia sekä yksilöiden että yhteiskuntien toimintatapoihin ja elämänmenoon. 

Ehkä nyt kuitenkin talven keskellä kannattaa suunnata ajatukset edessä olevaan kevääseen ja kesään lämpimine ilmoineen ja aurinkoisine päivineen. Kyllä niistä voi nauttia, vaikka käyttäisikin käsidesiä, välttäisi liiallista yhteislaulua ja riiputtaisi paperimaskia leuan alla. 

Koronablogi 6

Koronablogi 6. 3.1 2021

Meitä oli iso perhe koolla juhlistamassa yhteistä joulua, kaikkiaan kahdeksan. Siis voimassa olleiden karanteenimääräysten ylärajalla. Söimme yhteisen aterian ulkona auringonpaisteessa. Pöydässä olivat kaikki perinteiset kinkusta lasimestarin silliin ja rosoliin. Se tuntui ylellisyydeltä tällaisena tiukkojen rajoitusten vuonna. Jouluviikon jälkeen, omaisten jo palattua kotimaahansa, saimme tiedon, että yksi meistä oli saanut Covid-tartunnan. Laskimme päiviä eri mahdollisista tartunnanlähteistä, ja parhaaksi mahdollisuudeksi jäi se, että tartunta olisi tapahtunut Suomessa juuri ennen matkan alkua eikä siksi olisi vielä näkynyt tulotarkastuksessa. Mutta olihan tietenkin muitakin mahdollisuuksia. Siirryimme oireiden tehostettuun tarkkailuun. Myös me vanhat tiukensimme hieman varotoimia, mutta yhteistaloudessa todellinen eristäytyminen muista on kyllä hyvin vaikeaa. Sovimme kuitenkin, että jos tartunta on saatu, kukaan ei kuole. 

Tätä kirjoittaessa karanteeni alkaa olla päätöksessään, indeksitapaus on jo päässyt "vapauteen", eikä sen kummempia taudin merkkejä ollut ilmaantunut. Karanteeni oli  varsin mielenkiintoista aikaa ja tavallaan uusi kokemus. Mukaan hiipi pelko. Se ei haitannut päiväsaikaan kun harkinta ja ajattelu ohjaavat mieltä, mutta yöllä tahtovat pahat voimat päästä valloilleen. Jokainen yskänpuuska tai mahan nipistys tuntui merkiltä alkavasta taudista. Onneksi aamulla olo oli taas hyvä ja kirkas.  Ei se pelko mitään erityisen musertavaa ollut, yöuni kelpasi suunnilleen niin kuin se näin vanhoilla tapaa. 

En varmasti ole ollut ainoa tällaisten tuntemusten kanssa. Pitkän rauhallisen, turvallisen ja hyvinvoivan kehityskaaren aikana konkreeittinen uhka ja sen aiheuttamat tuntemukset ovat saattaneet jo unohtua useimmilta, ainakin meillä Suomessa. Miten voimakkaana uhkatilanne koetaan riippuu tietenkin osittain kunkin ihmisen biologisesta ja neuropsykologisesta profiilista, mutta tietenkin myös tilanne vaikuttaa asiaan.  Voi vain kuvitella minkälaisia tuntemuksia vanhainkodeissa asuvilla on ollut kun ei itse edes aina voi vaikuttaa siihen, miten ympäröivä maailma kohtelee. 

Taudin leviämisen kannalta  seuraava kuukausi tulee olemaan mielenkiintoinen. Joulua vietettiin monin paikoin hurlum-hei tunnelmissa ja viruslinkoja saattaa paljastua monissa maissa ja monissa paikoissa. Käyttäytymisen vapautumista lisäsi myös tieto siitä, että kohta tilanne voidaan hallita rokotuksilla. Ikävä kyllä, pessimisti minussa ennakoi vaikaa kolmatta aaltoa. Yritän vaimentaa sen. 

Laumaimmuniteetti näyttää kehittyvän tuskallisen hitaasti ja ilman rokotuksia riskiryhmät tulevat olemaan alttiina taudille ja ennenaikaiselle kuolemalle vielä pitkään, ehkä vuosia. Siksi toivon, että nopeasti saataisiin rokotuskattavuus yli 80 prosentin, jolloin tartunnan riski alkaa painua niin  pieneksi että epidemia hiipuu pois, oli sitten immuniteettia tai ei. 

Rokotusten vastustajatkin ovat saaneet äänensä kuuluviin. Mielestäni kyseessä on raukkamaisten pelkurien itsetehostamisen ilmaisu, mutta eräät piirteet viittaavat siihen, että ilmiöllä on myös hurmosliikkeen piirteitä.  Yhteisvastuu unohtuu, "yhteinen hyvä ei meille kuulu". Jouduin aikoinaan läheltä seuraamaan lasten rokotusten edistämistä ja rokotusten vastustamista. Meillä kyse ei ollut koskaan kovin merkittävästä joukkoliikkeestä. Kyse oli enemmänkin jonkin yksittäisen "apostolin" taidosta rekrytoida itselleen ihailijoita ja aatteen kannattajia. Toivottavasti tämänkin rokotuksen kohdalla vastustus pysyy aisoissa vaikka joitakin haittavaikutuksia ilmenisikin.