Sen verran karanteenissa olo on jo alkanut vaikuttaa, että piti varmistaa puhelimesta, mikä viikkonpäivä tänään on. Vähitellen katoaa rytmin tuntu, kun kaikki päivät ovat suunnilleen samanlaisia. Täytyisi ehkä keksiä eri viikon päiville jotain erityistä tekemistä. Lapsena oli viikossa saunapäivä, hernekeitto-ja lättypäivä, pyhäpäivä ja lopuista päivistä jo pystyikin pitämään lukua.
Sää jatkaa oikutteluaan. Madridissa on taas lunta ja päivän lämpömaksimiksi ennustetaan 7 astetta, kun sen pitäisi tilastojen mukaan olla 17 tai enemmän. Lunta on luvassa koko niemimaalle alas 500 metrin korkeuteen. Varmaan "kotitunturillakin" tuossa vieressä on lumipeite, vaikkei sitä näekään rankan sateen ja pilvien läpi.
Jokapäiväisen elämän vakauden kulissin takana epävarmuus epidemian tulevaisuudesta ja vaikutuksista kasvavat. Jo nyt vihjaillaan, että siitä tulisi yksi nykyhistorian kovimpia koettetlemuksia. Mutta onneksi tämäkin ennuste on varsin epävarma. Eräs minulle mieleinen mahdollisuus olisi, että opittaisiin kansainvälisen yhteistyön merkitys. Koronavirus on globaali haaste, eikä se kunnioita valtakuntien rajoja vaikka kuinka yritettäisiin rajoja sulkea. Sulut tietenkin voivat loiventaa iskua, mutta lopulliseen tilaanteeseen sillä tuskin on sanottavaa vaikutusta. Kun nyt katsoo numeroiden valossa tilanteen kehittymistä eri Euroopan valtioissa, näyttää yhä selvemmältä, että jonkin - lyhyen - ajan kuluttua joka maassa epidemian kulku on ollut väestömäärään suhteutettuna kutakuinkin sama. Jos tilanteeseen olisi voitu tai osattu reagoida vaikkapa kuukautta aikaisemmin, olisi ehkä vältytty niiltä tragedioilta, joita on nähty esimerkiksi Italian ja Espanjan vanhainkodeissa.
Kiinnostava kysymys on nyt, jääkö virus kiertämään ihmiskuntaa niinkuin monet muut virukset ovat tehneen. Tuhkarokon arvellaan olevan peräisi koiraeläinten virusesta, joka muututtuaan ihmisessä leviäväksi, on muuttunut pysyväksy uhaksi. Jotkut toiset viruset, vaikkapa jotkut papillooma- tai lymfoomaviruset ovat joskus -tuhansia tai kymmeniä vuosia sitten kulkeneet epidemoina ja asettuneet lopulta osaksi ihmisen perimää, aiheuttamatta sen kummempia sairauksia. Tiedämme asiasta enemmän kymmenen vuoden kuluttua. Ajankohtainen tieto sensijaan tarvitaan mahdollisen toisen aallon uhkasta. Lähteekö virus uudelleen leviämään täydellä voimalla hetken hiljaisen vaiheen jälkeen. Silloin uhreiksi joutuisivat tietenkin ne, jotka eivät tämän ensimmäisen aallon aikana ole tartuntaa ja siksi ei myöskään immuniteettia.
Edelleen on hyvin epäselvää, miten ja mitä kaikkia teitä virus pystyy leviämään. Olin aikoinaan televisiossa "väittelemässä" sars-viruksen mahdollisesta uhkasta. Arvioin silloin, että leviämisvaara ei ole kovin suuri epidemian räjähdyksenomaisen alun jälkeen, koska hoitohenkilökunnan keskuudessa ei ollut tartuntoja. Nyt tilanne on erilainen. Uskon, että hoitohenkilökunnalla on sekä motivaatiota että taitoa suojautua mutta siitä huolimatta tartuntoja esiintyy. Missä vika?
Yhä selvemmäksi on käynyt, että on todellista ylellisyyttä se että pystyy ja voi elää niin, ettei altistu virukselle sosiaalisten kontaktien kautta. Otetaan sitten takaisin menetetyt mahdollisuudet huviin ja hyötyyn, kun se aika tulee.
tiistai 31. maaliskuuta 2020
maanantai 30. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 14
Karanteeniblogi 14. Maanantai 30.3. 2020
Ennakoimme lämmintä päivää ja varmuuden vuoksi "suoritimme" aamulenkin jo ennen aamiaista. Kesäaikaan siirtyminen toi sellaisen muutoksen, että kun lähtee liikkeelle heti klo 8 jälkeen, aurinko on juuri noussut tai nousemassa mutta ilma on vielä yön jäljiltä viileä.
Tänään alkaa karanteenin toinen kausi. "Uusi tuotantojakso" lupailee paljon entisiä teemoja, edessävoi olla myös yllättäviä käänteitä ja tapahtumia. Itse kyllä pärjäisimme ilman yllättäviä käänteitäkin, rauhallinen ja tasainen meno tässä vaiheessa tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Kirjoitin viime blogissani "vau!" elämyksistä, sellaisista, jotka tuntuvat kunnolla kun ne kokee. Tänään oli tarjolla uusi "vau!"-kokemus. Olin asioita hoitamassa kaupungin keskustassa. Normaalisti täynnä ihmisiä oleva Balcon de Europa oli typösen tyhjä. Carabeo-katu jonka kuuluisi olla täynnä pikkuravintoloiden pöytiä ja paikkaansa odottelevia turisteja oli sekin täysin autio. Jostain kerrostalosta kuului kirkas lapsen ääni. Oli selittämässä jotain ehkäpä äidilleen. Postin edessä "postikadulla" oli joitakin ihmisiä odottelemassa vuoroaan. Kiltisti reilun etäisyyden päässä toisistaan. Muttei niin kaukana etteikö kovaääninen keskustelu olisi toiminut. Toimiihan se maantielläkin pitkässä pöyräilijöiden letkassa. Jos sanoo jotain riittävän kovalla äänellä, kaikki kuulevat. Toimii se politiikassakin.
Tutkimustyöllä on nyt raskas velvoite koronan haittojen minimoimisessa. Tarvitaan kiireesti, mutta luotettavasti tietoa tartuntamekanismeista, taudin kulusta ihmisissä, riskitekijjöistä ja monesta muusta. Vasta-ainetutkimukset tulevat antamaan tietoa siitä, mitä tapahtuu "pinnan alla". t.s. miten tartunta käyttäytyy koko väestössä, siis myös niissä, jotka eivät saa minkäänlaisia oireita tai vain hyvin lieviä. Useita tällaisia tutkimuksia on jo käynnissä, mutta tuloksia tarvittaisiin myös suomalaisesta väestöstä. Niiden tuoman tiedon avulla voidaan tartuntojen leviämistä tehokkaasti rajoittaa. Ensimmäisiä hoitokokeiden tuloksia on jo julkaistu, mutta tällä alueella tarvitaan malttia ja aikaa. HIV-lääkkeiden kehittäminen antoi tästä osviitteitä. Eikä lopputulos välttämättä ole se, että viruksen lisääntyminen voidaan pysäyttää. Voi olla, että opitaan vain hallitsemaan ja hillitsemään taudin oireita ja vaikeita muotoja. Tämä tutkimusalue on hyvin herkkä huuhaatiedolle, mikä hidastaa alan tutkimusta. Viimeisenä rintamassa ovat rokotteet. Niiden kehittäminen on jo hyvällä alulla, mutta rokotteiden kohdalla maaliin on aina pitkä matka.
Nyt on alkamassa mukautumisvaihe. Totutaan rajoituksiin, on keksitty keinoja miten päästä eteenpäin. Meidän suomalaisten ja eurooppalaistenkin on ollut mahdollista nauttia pitkästä, vakaasta ja rauhallisesta ajanjaksosta joka on tuonut vaurautta ja mullistanut yhteiskunnan rakenteet. Onkohan nyt edessä se aika, että joudutaan totuttelemaan johonkin erilaiseen?
Ennakoimme lämmintä päivää ja varmuuden vuoksi "suoritimme" aamulenkin jo ennen aamiaista. Kesäaikaan siirtyminen toi sellaisen muutoksen, että kun lähtee liikkeelle heti klo 8 jälkeen, aurinko on juuri noussut tai nousemassa mutta ilma on vielä yön jäljiltä viileä.
Tänään alkaa karanteenin toinen kausi. "Uusi tuotantojakso" lupailee paljon entisiä teemoja, edessävoi olla myös yllättäviä käänteitä ja tapahtumia. Itse kyllä pärjäisimme ilman yllättäviä käänteitäkin, rauhallinen ja tasainen meno tässä vaiheessa tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Kirjoitin viime blogissani "vau!" elämyksistä, sellaisista, jotka tuntuvat kunnolla kun ne kokee. Tänään oli tarjolla uusi "vau!"-kokemus. Olin asioita hoitamassa kaupungin keskustassa. Normaalisti täynnä ihmisiä oleva Balcon de Europa oli typösen tyhjä. Carabeo-katu jonka kuuluisi olla täynnä pikkuravintoloiden pöytiä ja paikkaansa odottelevia turisteja oli sekin täysin autio. Jostain kerrostalosta kuului kirkas lapsen ääni. Oli selittämässä jotain ehkäpä äidilleen. Postin edessä "postikadulla" oli joitakin ihmisiä odottelemassa vuoroaan. Kiltisti reilun etäisyyden päässä toisistaan. Muttei niin kaukana etteikö kovaääninen keskustelu olisi toiminut. Toimiihan se maantielläkin pitkässä pöyräilijöiden letkassa. Jos sanoo jotain riittävän kovalla äänellä, kaikki kuulevat. Toimii se politiikassakin.
Tutkimustyöllä on nyt raskas velvoite koronan haittojen minimoimisessa. Tarvitaan kiireesti, mutta luotettavasti tietoa tartuntamekanismeista, taudin kulusta ihmisissä, riskitekijjöistä ja monesta muusta. Vasta-ainetutkimukset tulevat antamaan tietoa siitä, mitä tapahtuu "pinnan alla". t.s. miten tartunta käyttäytyy koko väestössä, siis myös niissä, jotka eivät saa minkäänlaisia oireita tai vain hyvin lieviä. Useita tällaisia tutkimuksia on jo käynnissä, mutta tuloksia tarvittaisiin myös suomalaisesta väestöstä. Niiden tuoman tiedon avulla voidaan tartuntojen leviämistä tehokkaasti rajoittaa. Ensimmäisiä hoitokokeiden tuloksia on jo julkaistu, mutta tällä alueella tarvitaan malttia ja aikaa. HIV-lääkkeiden kehittäminen antoi tästä osviitteitä. Eikä lopputulos välttämättä ole se, että viruksen lisääntyminen voidaan pysäyttää. Voi olla, että opitaan vain hallitsemaan ja hillitsemään taudin oireita ja vaikeita muotoja. Tämä tutkimusalue on hyvin herkkä huuhaatiedolle, mikä hidastaa alan tutkimusta. Viimeisenä rintamassa ovat rokotteet. Niiden kehittäminen on jo hyvällä alulla, mutta rokotteiden kohdalla maaliin on aina pitkä matka.
Nyt on alkamassa mukautumisvaihe. Totutaan rajoituksiin, on keksitty keinoja miten päästä eteenpäin. Meidän suomalaisten ja eurooppalaistenkin on ollut mahdollista nauttia pitkästä, vakaasta ja rauhallisesta ajanjaksosta joka on tuonut vaurautta ja mullistanut yhteiskunnan rakenteet. Onkohan nyt edessä se aika, että joudutaan totuttelemaan johonkin erilaiseen?
sunnuntai 29. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 13
Karanteeniblogi 13. Sunnuntaina 29.3 2020.
Viime yönä siirryttiin kesäaikaan. Sen mukana tuli myös kaunis ja aurinkoinen sää. Iltapäivällä ylletään varmasti yli kahdenkymmen asteen. Ikävä kyllä sirocco-tuulen jäähdyttämä ilma palaa taas ensi viikolla. Koskahan se antaa periksi?
Kun tulimme tänne etelään kymmenisen vuotta sitten ensimmäiseksi talveksi, moni asia oli uutta ja toi vau-elämyksen. Ympäröivien vuorten korkeus, meren sinisyys ja rannaton äärettömyys, uudet kasvit, monenlaiset linnut, "valkoisten kylien" kauneus. Joidenkin vuosien kuluttua niiden vaikutus alkoi haalistua. Nyt, karanteenin aikana ja mielen täyttyessä huolestuttavista uutisista, noita samoja asioita pitää taas yrittää katsoa enitsin silmin. Pienellä harjoittelulla saa ehkä palautettua vau:n.
Lähinaapuri oli kadulla kameran kanssa. Seisoi hiljaa paikallan muurin vieressä. Hän kertoi, että heidän postilaatikkoonsa oli pesinyt lintu, tiainen. Hän odotteli kameran kanssa tilaisuutta napata kiinnostava kuva kun lintu menee tai tulee kapeasta raosta, johon posti työnnetään. Linnun onneksi posti ei kulje eivätkä lehdet tai tippuvat kirjeet uhkaa poikasia.
Karanteenia on nyt virallisesti jatkettu huhtikuun 9 päivään saakka. Oppositioryhmät olivat vaatineet vielä pitemmälle ulottuvaa päätöstä, mutta hallitus odottelee uusia tietoja ja arvioi tilannetta. Vähitellen voidaan epidemian kulusta ja ennusteesta laatia jo summittaisia arvioita siitä mitä tulee tapahtumaan. Monia epävarmuuksia siihen kuitenkin liittyy. Talouden kohdalla tilanne on luultavasti vielä vaikeampi ennustaa. Valtioiden pitäisi jotenkin saada talous pyörimään, yritysten pitäisi turvata tulovirtansa, kansantalous ei saisi pysähtyä mutta taudin haittvaikutukset pitäisi saada eliminoitua.
Yksityisen ihmisen kohdalla tilanne saattaa olla vielä ahdistavampi. Ikäihmisten on vakavasti otettava huomioon, että voi sairastua kovin oirein ja kuolla. Minkälaiset suunnitelmat on hyvä olla valmiina? Miten eri vaihtoehtoihin voisi varautua?
Nerjan suomalaisilla on ollut kaikkina näinä vuosina tapana käydä eräässä ravintolassa rantakadun varrella. Sitä pyörittää alun alkaen Hollannista tullut pariskunta. Miehellä on ollut pitkään terveysongelmia mutta poika on ollut apuna. Viime kesä ja syksy olivat hyvää aikaa. Hintoja saattoi nostaa, oli mahdollista jopa palkata apulainen tarjoilemaan. Mutta sitten kaikki pysähtyi. Ruokakaupassa rouva oli harmaankalpea, lopen uupuneen oloionen ja tuskaili mitä tehdä kun rahaa ei ole eikä tule. Taidamme elää psykologisti vaikeinta aikaa juuri nyt.
Perheväkivallan kasvua ennakoitiin, ja poliisi onkin saanut runsaasti keskimääräistä enemmän ilmoituksia. Toisaalta tiedetään, että vastoin odotuksia vuoden 2008 laman aikana täällä Espanjassa itsemurhien määrälaski merkittävästi. Myös liikennekuolemat ovat jo nyt vähentyneet paljon ilmansaasteista puhumattakaan. Luulen, että se riemun tunne ja innostus, joka tulee tsunamin lailla vyörymään yli maan kun epidemia on ohitse ja talous kasvaa lujaa vauhtia antaa taas uutta uskoa tulevaisuuteen.
Viime yönä siirryttiin kesäaikaan. Sen mukana tuli myös kaunis ja aurinkoinen sää. Iltapäivällä ylletään varmasti yli kahdenkymmen asteen. Ikävä kyllä sirocco-tuulen jäähdyttämä ilma palaa taas ensi viikolla. Koskahan se antaa periksi?
Kun tulimme tänne etelään kymmenisen vuotta sitten ensimmäiseksi talveksi, moni asia oli uutta ja toi vau-elämyksen. Ympäröivien vuorten korkeus, meren sinisyys ja rannaton äärettömyys, uudet kasvit, monenlaiset linnut, "valkoisten kylien" kauneus. Joidenkin vuosien kuluttua niiden vaikutus alkoi haalistua. Nyt, karanteenin aikana ja mielen täyttyessä huolestuttavista uutisista, noita samoja asioita pitää taas yrittää katsoa enitsin silmin. Pienellä harjoittelulla saa ehkä palautettua vau:n.
Lähinaapuri oli kadulla kameran kanssa. Seisoi hiljaa paikallan muurin vieressä. Hän kertoi, että heidän postilaatikkoonsa oli pesinyt lintu, tiainen. Hän odotteli kameran kanssa tilaisuutta napata kiinnostava kuva kun lintu menee tai tulee kapeasta raosta, johon posti työnnetään. Linnun onneksi posti ei kulje eivätkä lehdet tai tippuvat kirjeet uhkaa poikasia.
Karanteenia on nyt virallisesti jatkettu huhtikuun 9 päivään saakka. Oppositioryhmät olivat vaatineet vielä pitemmälle ulottuvaa päätöstä, mutta hallitus odottelee uusia tietoja ja arvioi tilannetta. Vähitellen voidaan epidemian kulusta ja ennusteesta laatia jo summittaisia arvioita siitä mitä tulee tapahtumaan. Monia epävarmuuksia siihen kuitenkin liittyy. Talouden kohdalla tilanne on luultavasti vielä vaikeampi ennustaa. Valtioiden pitäisi jotenkin saada talous pyörimään, yritysten pitäisi turvata tulovirtansa, kansantalous ei saisi pysähtyä mutta taudin haittvaikutukset pitäisi saada eliminoitua.
Yksityisen ihmisen kohdalla tilanne saattaa olla vielä ahdistavampi. Ikäihmisten on vakavasti otettava huomioon, että voi sairastua kovin oirein ja kuolla. Minkälaiset suunnitelmat on hyvä olla valmiina? Miten eri vaihtoehtoihin voisi varautua?
Nerjan suomalaisilla on ollut kaikkina näinä vuosina tapana käydä eräässä ravintolassa rantakadun varrella. Sitä pyörittää alun alkaen Hollannista tullut pariskunta. Miehellä on ollut pitkään terveysongelmia mutta poika on ollut apuna. Viime kesä ja syksy olivat hyvää aikaa. Hintoja saattoi nostaa, oli mahdollista jopa palkata apulainen tarjoilemaan. Mutta sitten kaikki pysähtyi. Ruokakaupassa rouva oli harmaankalpea, lopen uupuneen oloionen ja tuskaili mitä tehdä kun rahaa ei ole eikä tule. Taidamme elää psykologisti vaikeinta aikaa juuri nyt.
Perheväkivallan kasvua ennakoitiin, ja poliisi onkin saanut runsaasti keskimääräistä enemmän ilmoituksia. Toisaalta tiedetään, että vastoin odotuksia vuoden 2008 laman aikana täällä Espanjassa itsemurhien määrälaski merkittävästi. Myös liikennekuolemat ovat jo nyt vähentyneet paljon ilmansaasteista puhumattakaan. Luulen, että se riemun tunne ja innostus, joka tulee tsunamin lailla vyörymään yli maan kun epidemia on ohitse ja talous kasvaa lujaa vauhtia antaa taas uutta uskoa tulevaisuuteen.
lauantai 28. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 12
Karanteeniblogi 12. Lauantai 28.3 2020
Nimipäiväkalenterin mukaan tänään nimipäiväänsä juhlistaa Armas. Siis varsin monella on merkkipäivä, onhan armas nyt lähellä vähän joka taloudessa.
Nyt puhuttaa Uudenmaan eristäminen. Eräs hyvä puoli liikkumisrajoituksissa mielestäni on, vaikkei sitä olekaan yleensä huomattu. Se opettaa ihmisiä myös eristäytymään. Siihen liittyviä konkreettisia asioita, varotoimien järjestämistä, psykologisia vaikutuksia, sosiaalisten verkostojen merkitystä ja muita opitaan arvioimaan käytännön kokemusten kautta.
Maarit Tyrkkö siteeraa presidentti Kekkosta, joka kuvaili hiihtoharrastustaan Lapissa. Kekkonen kertoi, että kun tunturin rinnettä nousee ylöspäin, ympärillä aukeaa huikeita maisemia ja fyysinen ponnistus estää ajattelemasta mitään muuta kuin sitä hiihtämisen suorittamista. Vaikeat päivänpolttavat ongelmat häipyvät taka-alalle alitajunnan muokattavaksi. Ja kun sitten hengähtää tunturin laella, yhtäkkiä mieleen tulee oivallisia ratkaisuja. Alitajunta on tehnyt työnsä turhan stressin häiritsemättä. Ehkä tässä koronaviruskaranteenissakin käy samalla tavoin kunhan siihen totutaan. Liikunta on rajoittunutta, aika lailla virikkeetöntä. Ehkä se on oivallista aikaa alitajunnan työskentelylle.
Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun poliisi tuli kieltämään lentopallon rannalla. Silloin päästiin vielä kahville porukan kanssa, sunnuntaina kahvilat olivat jo kiinni. Nyt epidemian kulku osoittaa, etteivät rajoitukset tulleet ainakaan liian aikaisin. Pesäkkeitä oli jo ehtinyt syntyä, ja niiden kerran synnyttyä ne toimivat "viruslinkona" muuhun väestöön.
Aikaisemmin tuntemattoman aiheuttajan kyseessä ollessa epidemian alkuvaihetta ei yksinkertaisesti voi havaita "ajoissa" Aluksi taudinkuvat ovat lieviä, nytkin odoteltiin kausi-influenssan alkua, eikä oireisto sanottavasti poikennut. Vasta kun hieman erikoisempaa ja ainakin jossain määrin yhtenäistä taudinkulkua alkaa esiintyä enemmän, epäilyt voivat herätä. Ja kun kyseessä oli aikaisemmin tuntematon aiheuttaja, ei sen osoittamiseksi ollut vielä kehitetty keinoja. Vieläkin taudissa on monia tuntemattomia asioita. Mitkään seikat eivät kuitenkaan viittaa siihen, että pääsemme helpolla.
Lääketieteellisten asioiden lisäksi arveluttaa myös moni muu seikka. Miten lähellä oleva hotelli tulee pärjäämään. En tiedä onko heillä jonkinlainen velvollisuus pitää sitä auki, parkkipaikalla näkyy parin kolmen henkilökuntaan kuuluvan autoja. Hotellin johtaja Petra, joka asuu tuossa ikkunan alla, on hävinnyt jonnekin, kokin autoa ei ole näkynyt. Miltä tämä "lähiö" näyttää, jos hotelli häviää? Tuleeko tilalle uusi? Asiakkaitahan luulisi riittävän myös tulevaisuudessa, vieressä oleva luolasto on yksi Espanjan eniten matkalijoita puoleensa vetävä nähtävyys. Mutta jos seisokki jatkuu kovin pitkään, miten toiminta tulee palaamaan ennalleen??
Myös Suomessa on pelättävissä monenlaisia sivuvaikutuksia, jotka kenties tulevat muokkaamaan yhteisöjen elämää. Niin pienten kuin suurtenkin kaupunkien, maalaiskylien ja pienempien yhteisöjen. Johtaako se romahdukseen vai ennennäkemättömään nousuun ja kukoistukseen kuten kävi sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa?
Nimipäiväkalenterin mukaan tänään nimipäiväänsä juhlistaa Armas. Siis varsin monella on merkkipäivä, onhan armas nyt lähellä vähän joka taloudessa.
Nyt puhuttaa Uudenmaan eristäminen. Eräs hyvä puoli liikkumisrajoituksissa mielestäni on, vaikkei sitä olekaan yleensä huomattu. Se opettaa ihmisiä myös eristäytymään. Siihen liittyviä konkreettisia asioita, varotoimien järjestämistä, psykologisia vaikutuksia, sosiaalisten verkostojen merkitystä ja muita opitaan arvioimaan käytännön kokemusten kautta.
Maarit Tyrkkö siteeraa presidentti Kekkosta, joka kuvaili hiihtoharrastustaan Lapissa. Kekkonen kertoi, että kun tunturin rinnettä nousee ylöspäin, ympärillä aukeaa huikeita maisemia ja fyysinen ponnistus estää ajattelemasta mitään muuta kuin sitä hiihtämisen suorittamista. Vaikeat päivänpolttavat ongelmat häipyvät taka-alalle alitajunnan muokattavaksi. Ja kun sitten hengähtää tunturin laella, yhtäkkiä mieleen tulee oivallisia ratkaisuja. Alitajunta on tehnyt työnsä turhan stressin häiritsemättä. Ehkä tässä koronaviruskaranteenissakin käy samalla tavoin kunhan siihen totutaan. Liikunta on rajoittunutta, aika lailla virikkeetöntä. Ehkä se on oivallista aikaa alitajunnan työskentelylle.
Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun poliisi tuli kieltämään lentopallon rannalla. Silloin päästiin vielä kahville porukan kanssa, sunnuntaina kahvilat olivat jo kiinni. Nyt epidemian kulku osoittaa, etteivät rajoitukset tulleet ainakaan liian aikaisin. Pesäkkeitä oli jo ehtinyt syntyä, ja niiden kerran synnyttyä ne toimivat "viruslinkona" muuhun väestöön.
Aikaisemmin tuntemattoman aiheuttajan kyseessä ollessa epidemian alkuvaihetta ei yksinkertaisesti voi havaita "ajoissa" Aluksi taudinkuvat ovat lieviä, nytkin odoteltiin kausi-influenssan alkua, eikä oireisto sanottavasti poikennut. Vasta kun hieman erikoisempaa ja ainakin jossain määrin yhtenäistä taudinkulkua alkaa esiintyä enemmän, epäilyt voivat herätä. Ja kun kyseessä oli aikaisemmin tuntematon aiheuttaja, ei sen osoittamiseksi ollut vielä kehitetty keinoja. Vieläkin taudissa on monia tuntemattomia asioita. Mitkään seikat eivät kuitenkaan viittaa siihen, että pääsemme helpolla.
Lääketieteellisten asioiden lisäksi arveluttaa myös moni muu seikka. Miten lähellä oleva hotelli tulee pärjäämään. En tiedä onko heillä jonkinlainen velvollisuus pitää sitä auki, parkkipaikalla näkyy parin kolmen henkilökuntaan kuuluvan autoja. Hotellin johtaja Petra, joka asuu tuossa ikkunan alla, on hävinnyt jonnekin, kokin autoa ei ole näkynyt. Miltä tämä "lähiö" näyttää, jos hotelli häviää? Tuleeko tilalle uusi? Asiakkaitahan luulisi riittävän myös tulevaisuudessa, vieressä oleva luolasto on yksi Espanjan eniten matkalijoita puoleensa vetävä nähtävyys. Mutta jos seisokki jatkuu kovin pitkään, miten toiminta tulee palaamaan ennalleen??
Myös Suomessa on pelättävissä monenlaisia sivuvaikutuksia, jotka kenties tulevat muokkaamaan yhteisöjen elämää. Niin pienten kuin suurtenkin kaupunkien, maalaiskylien ja pienempien yhteisöjen. Johtaako se romahdukseen vai ennennäkemättömään nousuun ja kukoistukseen kuten kävi sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa?
perjantai 27. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 11
Karanteeniblogi 11. 27.3 2020
Perjantai. Täkäläisittäin talvinen sää jatkuu, kohtalaisen voimakas kaakon puoleinen tuuli tuo mukanaan "Saharan kylmää ilmaa". Siitä on täällä tullut jo käsite, jostain syystä erityisen koleaa ilmaa tulee syksyisin ja talvisin juuri tuosta suunnasta. Missähän se ilma ennättää jäähtyä? Meren vaikutuksesta? Atlas-vuoriston yli tullessaan?
Kirsti huomasi, että jokin aikaa sitten pyyhitty lasipöytä oli edelleen kirkas ja pölytön. Olisiko syynä vähäinen liikenne? Muistan kuinka kun aikoinaan saimme Mannerheimintien varresta uudet toimistotilat joihin ilma tuli suodatettuna, näkyi muutos selvästi esimerkiksi valkoisten paitojen kauluksessa. Niitä käytettiin tuohon aikaan vakiona työasuissa, ja koska kuljin polkupyörällä, säilytin "virkavaatteitani" laitoksen pukuhuoneen kaapissa ja siis vain pääasiassa työpaikalla. Vielä monen työpäivän jälkeen kaulus oli aivan valkoinen ja puhdas, aikaisemmin oli joka päivä saatava puhdas paita, kun kauluksen reuna alkoi muistuttaa väriltään Mannerheimintietä. Sisään tulevan ilman suodatus poisti liikenteen tuottamat pölyt jotka eivät enää päässeet kaulan ja paidankauluksen väliin.
Niin Suomessa kuin täällä Espanjassakin ovat katseet suuntautuneet tapausten nopeasta lisäsääntymisestä kysymykseen epidemiankulun seuraavasta vaiheesta. Eräässä USA:n tukikohdassa on todettu ensimmäiset tartuntaketjut. Tukikohdat ovat perinteisesti olleet melko tiukasti muusta väestöstä eristettyjä ja siellä on varmaankin noudatettu varsin aggressiivista testauspolitiikkaa. Tapaus osoittaa, etteivät rajat sinänsä pysty pysäyttämään viruksen leviämistä vaikka voivatkin merkittävästi hidastaa sen leviämistä.
Myös tartunnan saaneita on varmaankin ollut moninverroin enemmän kuin ne sata tuhatta jotka täällä on todettu. Eräs tutkija oli päätynyt laskelmissaan siihen, että tartuntatapauksia olisi kaikkiaan ollut jo puolisen miljoonaa. Suurin osa on luultavasti saanut tartunnan muttei merkittäviä oireita. Kyllä Suomessakin on syytä uskoa samantapaiseen kehitykseen. Taudin leviäminen näyttää olevan melko alueellista, muutamat väkirikkaat alueet toimivat virusten levittäjinä muualle, ja tapahtuma etenee eri paikoissa hyvin eri tahtia.
Sata vuotta sitten (sattuma??) Suomi kipuili paitsi sisällissodan jälkiselvittelyissä, myös pandemian kourissa. Aiheuttajana oli influenssa-A virus joka sekä levisi tehokkaasti, että aiheutti äkillisesti ilmenevän taudin. Maailmanlaajuisesti arvioidaan kuolleita olleen 20-40 miljoonaa. Pohjoisimmassa Suomessa, Utsjoen ja Inarin alueilla, se viivytteli tuloaan seuraavaan talveen. Liekö kyseessä ollut ensi kontakti inlfuenssa-virukseen ja sitä tietä täydellinen vastustuskyvyn puute vai jokin muu myötävaikuttanut seikka, mutta jälki oli tuhoisaa. Utsjokivarresta lähes joka talosta kuoli joku, saattoipa käydä niinkin, että molemmat vanhemmat menehtyivät, ja lapset jäivät oman onnensa nojaan kunnes naapurit tulivat hätään. Inarin kirkon takana oli korkea kasa ruumisarkkuja täynnä vainajia, kaikkiaan vähälukuisesta kunnasta arvioitiin ainakin parin sadan kuolleen.
Valitettavasti väestön terveyttä koskevat tiedot olivat tuolloin muualtakin Suomesta varsin puutteelliset, eikä taudin vaikutuksia esimerkiksi kaupankäyntiin ja toimeentuloon tunneta kovin hyvin. Nykyisestä epidemiasta syntyy varmasti paljon tietoa, jota tarvitaan seuraavan suuren epidemian saapuessa.
Perjantai. Täkäläisittäin talvinen sää jatkuu, kohtalaisen voimakas kaakon puoleinen tuuli tuo mukanaan "Saharan kylmää ilmaa". Siitä on täällä tullut jo käsite, jostain syystä erityisen koleaa ilmaa tulee syksyisin ja talvisin juuri tuosta suunnasta. Missähän se ilma ennättää jäähtyä? Meren vaikutuksesta? Atlas-vuoriston yli tullessaan?
Kirsti huomasi, että jokin aikaa sitten pyyhitty lasipöytä oli edelleen kirkas ja pölytön. Olisiko syynä vähäinen liikenne? Muistan kuinka kun aikoinaan saimme Mannerheimintien varresta uudet toimistotilat joihin ilma tuli suodatettuna, näkyi muutos selvästi esimerkiksi valkoisten paitojen kauluksessa. Niitä käytettiin tuohon aikaan vakiona työasuissa, ja koska kuljin polkupyörällä, säilytin "virkavaatteitani" laitoksen pukuhuoneen kaapissa ja siis vain pääasiassa työpaikalla. Vielä monen työpäivän jälkeen kaulus oli aivan valkoinen ja puhdas, aikaisemmin oli joka päivä saatava puhdas paita, kun kauluksen reuna alkoi muistuttaa väriltään Mannerheimintietä. Sisään tulevan ilman suodatus poisti liikenteen tuottamat pölyt jotka eivät enää päässeet kaulan ja paidankauluksen väliin.
Niin Suomessa kuin täällä Espanjassakin ovat katseet suuntautuneet tapausten nopeasta lisäsääntymisestä kysymykseen epidemiankulun seuraavasta vaiheesta. Eräässä USA:n tukikohdassa on todettu ensimmäiset tartuntaketjut. Tukikohdat ovat perinteisesti olleet melko tiukasti muusta väestöstä eristettyjä ja siellä on varmaankin noudatettu varsin aggressiivista testauspolitiikkaa. Tapaus osoittaa, etteivät rajat sinänsä pysty pysäyttämään viruksen leviämistä vaikka voivatkin merkittävästi hidastaa sen leviämistä.
Myös tartunnan saaneita on varmaankin ollut moninverroin enemmän kuin ne sata tuhatta jotka täällä on todettu. Eräs tutkija oli päätynyt laskelmissaan siihen, että tartuntatapauksia olisi kaikkiaan ollut jo puolisen miljoonaa. Suurin osa on luultavasti saanut tartunnan muttei merkittäviä oireita. Kyllä Suomessakin on syytä uskoa samantapaiseen kehitykseen. Taudin leviäminen näyttää olevan melko alueellista, muutamat väkirikkaat alueet toimivat virusten levittäjinä muualle, ja tapahtuma etenee eri paikoissa hyvin eri tahtia.
Sata vuotta sitten (sattuma??) Suomi kipuili paitsi sisällissodan jälkiselvittelyissä, myös pandemian kourissa. Aiheuttajana oli influenssa-A virus joka sekä levisi tehokkaasti, että aiheutti äkillisesti ilmenevän taudin. Maailmanlaajuisesti arvioidaan kuolleita olleen 20-40 miljoonaa. Pohjoisimmassa Suomessa, Utsjoen ja Inarin alueilla, se viivytteli tuloaan seuraavaan talveen. Liekö kyseessä ollut ensi kontakti inlfuenssa-virukseen ja sitä tietä täydellinen vastustuskyvyn puute vai jokin muu myötävaikuttanut seikka, mutta jälki oli tuhoisaa. Utsjokivarresta lähes joka talosta kuoli joku, saattoipa käydä niinkin, että molemmat vanhemmat menehtyivät, ja lapset jäivät oman onnensa nojaan kunnes naapurit tulivat hätään. Inarin kirkon takana oli korkea kasa ruumisarkkuja täynnä vainajia, kaikkiaan vähälukuisesta kunnasta arvioitiin ainakin parin sadan kuolleen.
Valitettavasti väestön terveyttä koskevat tiedot olivat tuolloin muualtakin Suomesta varsin puutteelliset, eikä taudin vaikutuksia esimerkiksi kaupankäyntiin ja toimeentuloon tunneta kovin hyvin. Nykyisestä epidemiasta syntyy varmasti paljon tietoa, jota tarvitaan seuraavan suuren epidemian saapuessa.
torstai 26. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 10.
Karanteeniblogi 10. 26.3 2020:
Päivä on vierähtänyt jo auringonlaskuun. Aloittelin blogia aamulla, mutta sitten puhelujen sarja keskeytti mietiskelyn. On se kumma kun on kiirettä vaikka on karanteenissa eikä tarvitse tehdä mitään.
Karanteenin mukanaan tuomien myönteisten asioiden listalle tuli tänään ainakin yksi: leikkasimme pensasaidan ja viidakon sisältä paljastui erilaisia kukkia ja erilaisia lehtiä. Hyvässä sovussa ovat aitaa rakentaneet niin keltainen jasmiini, valkoinen "yön kuningatar" (sekin jasmiini) sekä bugainville jonka upeat kukat säästettiin koristamaan kadun puolelle. Luomus muistuttaakin nyt enemmän kesäistä capricciosaa kuin tiukan kurinalaista puutarha-aitaa. (capriccio: oikukas. Eräistä musiikkikappaleista käytettävä nimitys)
Tänään sää on ollut kirkas ja aurinkoinen, iltapäivällä lämpöä taisi jo olla yli 20 asteen. Huomenna on taas viileää ja sateen mahdollisuus on kohtalaisen suuri. Tyypillinen tammi-helmikuun sää. Koskahan saamme kevään takaisin?
Eilen ihmettelimme, kun taivaanrantaan ilmaantui jälleen öljynporauslautta. Se olisi siis jo kolmas. Mutta tämäpä liikkuikin lännestä itään. Palautettiinkohan se Cadizista? Olikohan se väärän värinen? Palautus on iso operaatio joka varmaan kestää useampia päiviä.
Suomessa kipuillaan nyt liikkumisrajoitusten kanssa. Sopivia toimintamuotoja etsitään. Kyllä ne varmasti asettuvat sopiviin asentoihin lähipäivinä. Kävin tänään kaupassa. Väkeä oli melko vähän ja kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Myönteinen ilmapiiri onkin varmaan avainasemassa karanteenin toivottujen vaikutusten saamisessa. Täytyisi muistaa luottaa toisiin ihmisiin ja kannustaa. Eikä innostua parjaamaan. Tai juoruilemaan. Tai antamaan ilmi. Myös koronaviruksen aikana voi asioista keskustella kasvokkain.
'
Helsinki-Vantaan lentokentällä maahantulijoiden huono ohjeistus on herättänyt paljon huolta ja huomiota. Asian olisi varmaankin voinut hoitaa paremminkin. Täällä Nerjassa karanteenia koskevat ohjeet julkaistiin heti seuraavana päivänä ja ne kattoivat kaikki tärkeät asiat. Sen jälkeen on kuitenkin tullut esiin ristiriitaisia tulkintoja joistakin vaatimuksista ja sen mukaisesti kirjavia käytäntöjä. Jotkut taksit ovat ottaneet useita ihmisiä kyytiin vaikka määräysten mukaan autossa saisi olla vain yksi matkustaja. Nyt tuli pieni helpotus, kaksi saa olla, jos kumpikin istuu takapenkillä ja kasvoilla on naamasuojus.
Valitettavasti hengityssuojaimia ei tunnu mistään saatavan. Tartunnan ehkäisyn kannalta niillä ei ole kovin suurta merkitystä, mutta ne lisäävät kanssaihmisten luottamusta ja näin palvelevat tarkoitustaan. Täytyy yrittää improvisoida. Onneksi kellarissa on kaksi maalaustöihin tarkoittettua hengityssuojainta. Niistä täytyy pitää hyvää huolta.
Työpaikoilla työntekijöiden keskinäinen luottamus on kriittinen tekijä. Esimerkiksi ison ruokakaupan henkilökunta. Jokainen myyjä on täällä valmis tekemään kaikkia töitä, toimimaan kassalla, pakkaamaan leipiä, tuomalla varastosta tavaraa ja lajittelemaan ne, ajamaan lattian puhdistuskonetta ja hakemaan kärryjä parkkipaikalta. Jokainen altistuu samalla tavalla. Turva toteutuu vain jos suojaus onnistuu ihan jokaisen kohdalla eikä kukaan lipsu. Haasteellista!
Päivä on vierähtänyt jo auringonlaskuun. Aloittelin blogia aamulla, mutta sitten puhelujen sarja keskeytti mietiskelyn. On se kumma kun on kiirettä vaikka on karanteenissa eikä tarvitse tehdä mitään.
Karanteenin mukanaan tuomien myönteisten asioiden listalle tuli tänään ainakin yksi: leikkasimme pensasaidan ja viidakon sisältä paljastui erilaisia kukkia ja erilaisia lehtiä. Hyvässä sovussa ovat aitaa rakentaneet niin keltainen jasmiini, valkoinen "yön kuningatar" (sekin jasmiini) sekä bugainville jonka upeat kukat säästettiin koristamaan kadun puolelle. Luomus muistuttaakin nyt enemmän kesäistä capricciosaa kuin tiukan kurinalaista puutarha-aitaa. (capriccio: oikukas. Eräistä musiikkikappaleista käytettävä nimitys)
Tänään sää on ollut kirkas ja aurinkoinen, iltapäivällä lämpöä taisi jo olla yli 20 asteen. Huomenna on taas viileää ja sateen mahdollisuus on kohtalaisen suuri. Tyypillinen tammi-helmikuun sää. Koskahan saamme kevään takaisin?
Eilen ihmettelimme, kun taivaanrantaan ilmaantui jälleen öljynporauslautta. Se olisi siis jo kolmas. Mutta tämäpä liikkuikin lännestä itään. Palautettiinkohan se Cadizista? Olikohan se väärän värinen? Palautus on iso operaatio joka varmaan kestää useampia päiviä.
Suomessa kipuillaan nyt liikkumisrajoitusten kanssa. Sopivia toimintamuotoja etsitään. Kyllä ne varmasti asettuvat sopiviin asentoihin lähipäivinä. Kävin tänään kaupassa. Väkeä oli melko vähän ja kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella. Myönteinen ilmapiiri onkin varmaan avainasemassa karanteenin toivottujen vaikutusten saamisessa. Täytyisi muistaa luottaa toisiin ihmisiin ja kannustaa. Eikä innostua parjaamaan. Tai juoruilemaan. Tai antamaan ilmi. Myös koronaviruksen aikana voi asioista keskustella kasvokkain.
'
Helsinki-Vantaan lentokentällä maahantulijoiden huono ohjeistus on herättänyt paljon huolta ja huomiota. Asian olisi varmaankin voinut hoitaa paremminkin. Täällä Nerjassa karanteenia koskevat ohjeet julkaistiin heti seuraavana päivänä ja ne kattoivat kaikki tärkeät asiat. Sen jälkeen on kuitenkin tullut esiin ristiriitaisia tulkintoja joistakin vaatimuksista ja sen mukaisesti kirjavia käytäntöjä. Jotkut taksit ovat ottaneet useita ihmisiä kyytiin vaikka määräysten mukaan autossa saisi olla vain yksi matkustaja. Nyt tuli pieni helpotus, kaksi saa olla, jos kumpikin istuu takapenkillä ja kasvoilla on naamasuojus.
Valitettavasti hengityssuojaimia ei tunnu mistään saatavan. Tartunnan ehkäisyn kannalta niillä ei ole kovin suurta merkitystä, mutta ne lisäävät kanssaihmisten luottamusta ja näin palvelevat tarkoitustaan. Täytyy yrittää improvisoida. Onneksi kellarissa on kaksi maalaustöihin tarkoittettua hengityssuojainta. Niistä täytyy pitää hyvää huolta.
Työpaikoilla työntekijöiden keskinäinen luottamus on kriittinen tekijä. Esimerkiksi ison ruokakaupan henkilökunta. Jokainen myyjä on täällä valmis tekemään kaikkia töitä, toimimaan kassalla, pakkaamaan leipiä, tuomalla varastosta tavaraa ja lajittelemaan ne, ajamaan lattian puhdistuskonetta ja hakemaan kärryjä parkkipaikalta. Jokainen altistuu samalla tavalla. Turva toteutuu vain jos suojaus onnistuu ihan jokaisen kohdalla eikä kukaan lipsu. Haasteellista!
keskiviikko 25. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 9. 25.3 2020
Karanteeniblogi 9. Keskiviikko 25.3 2020
Taivas on sateenharmaa, eikä merelle näy. Ilma on myös viileä. Ehkä "takatalvi" tuli viranomaisten apuun pitämään ihmiset sisällä.
Lopultakin näyttää siltä, että välttämättömät liikkumis- ja aukiolorajoitukset saadaan liikkeelle Suomessa. Kun pommit putoilevat, kannattaa kiiruhtaa pommisuojaan eikä jäädä inttämään omista oikeuksistaan. Kuten olen jo useassa blogissani todennut, täällä rajoitukset on hoidettu ilmeisen hyvässä yhteisymmärryksessä poliisin ja väestön kesken. Jyrkät erot eri paikkakuntien ja kaupunkien välíllä auttavat asiaa. "Pidetään poissa".
Vähitellen paljastuu myös seikkoja, jotka auttavat ymmärtämään epidemian kulkua. Ilmeisesti Italian eräs liigaottelu oli lähes ratkaisevassa asemassa pohjois-Italian epidemian syntymisessä. Jos tieto vahvistuu, täytynee myös teorioita viruksen tartutuntatavoista miettiä uudelleen. Pahinkaan influenssa-pandemia olisi tuskin kyennyt noin laajaa joukkosairastumista saamaan aikaan stadion-olosuhteissa. Onkohan virus kestävämpi kuin inflluenssa? Virus on vaipaton, ja monet varsin kestävät virukset ovat vaipattomia (enteroviruset, kuten polio, norovirukset).
Tutkimutuloksia on syytä tarkoin seurata, ne voivat antaa nykyisestä hieman poikkeavan kuvan tilanteesta. Jos käy niin, että virus leviää koko väestöön seuraavan tai parin seuraavan vuoden aikana, se on kertainen vitsaus, joka jättää jälkeensä immuniteetin, joka sitten puolestaan estää tai muovaa tulevia koronavirusepidemioita.
Ulkomailta Suomeen palaavien tai palanneiden vaikutusta epidemian kulkuun arvioidaan nyt uudestaan. Ilmeisesti varsin moni on tietämättään joutunut lähtemään kotimatkalle paikoista tai olosuhteista, missä mahdollisuus tartunnan saamiseen on ollut olemassa. Nyt myös pääkaupunkiseudun pako mökeilleen on herättänyt huolta. Ymmärrettävästi terveydenhuoltopalveluista vastaavat ovat huolissaan siitä, riittävätkö voimavarat, ja paikallisväestö on huolissaan siitä, tuovatko "ne" tartunnan tänne. Epidemian leviämisen kannalta tilanne on kuitenkin pitkän päälle hyvä. Jos vain yksilöiden ja yhteiskunnan taloudelliset voimavarat riittäisivät, voisi mökeille jäädä vaikka syksyyn saakka.
Alkaa olla aika tehdä luetteloa niistä hyvistä asioista, joita epidemia on tuonut tullessaan. Lehdissä on näkynyt tietoja ilmansaasteiden vähenemisestä, varmaan liikennevahingot pienenevät merkittävästi, yhdessä oloon on keksitty kaikenlaisia uusia kikkoja, ehkä on kaivettu myös "naftaliinista" unohtuneita harrastuksia. Myös omassa lähipiirissä on tästä ollut merkkejä. On tuotettu taidetta, runoja ja kuka ties mitä kertyy pöytälaatikoihin.
Kannattaa jo tässä vaiheessa aloittaa tuon listan tekeminen. Sen voi sitten kiinnittää jääkaapin oveen niin, että joka päivä siihen voi lisätä yhden uuden myönteisen asian.
Taivas on sateenharmaa, eikä merelle näy. Ilma on myös viileä. Ehkä "takatalvi" tuli viranomaisten apuun pitämään ihmiset sisällä.
Lopultakin näyttää siltä, että välttämättömät liikkumis- ja aukiolorajoitukset saadaan liikkeelle Suomessa. Kun pommit putoilevat, kannattaa kiiruhtaa pommisuojaan eikä jäädä inttämään omista oikeuksistaan. Kuten olen jo useassa blogissani todennut, täällä rajoitukset on hoidettu ilmeisen hyvässä yhteisymmärryksessä poliisin ja väestön kesken. Jyrkät erot eri paikkakuntien ja kaupunkien välíllä auttavat asiaa. "Pidetään poissa".
Vähitellen paljastuu myös seikkoja, jotka auttavat ymmärtämään epidemian kulkua. Ilmeisesti Italian eräs liigaottelu oli lähes ratkaisevassa asemassa pohjois-Italian epidemian syntymisessä. Jos tieto vahvistuu, täytynee myös teorioita viruksen tartutuntatavoista miettiä uudelleen. Pahinkaan influenssa-pandemia olisi tuskin kyennyt noin laajaa joukkosairastumista saamaan aikaan stadion-olosuhteissa. Onkohan virus kestävämpi kuin inflluenssa? Virus on vaipaton, ja monet varsin kestävät virukset ovat vaipattomia (enteroviruset, kuten polio, norovirukset).
Tutkimutuloksia on syytä tarkoin seurata, ne voivat antaa nykyisestä hieman poikkeavan kuvan tilanteesta. Jos käy niin, että virus leviää koko väestöön seuraavan tai parin seuraavan vuoden aikana, se on kertainen vitsaus, joka jättää jälkeensä immuniteetin, joka sitten puolestaan estää tai muovaa tulevia koronavirusepidemioita.
Ulkomailta Suomeen palaavien tai palanneiden vaikutusta epidemian kulkuun arvioidaan nyt uudestaan. Ilmeisesti varsin moni on tietämättään joutunut lähtemään kotimatkalle paikoista tai olosuhteista, missä mahdollisuus tartunnan saamiseen on ollut olemassa. Nyt myös pääkaupunkiseudun pako mökeilleen on herättänyt huolta. Ymmärrettävästi terveydenhuoltopalveluista vastaavat ovat huolissaan siitä, riittävätkö voimavarat, ja paikallisväestö on huolissaan siitä, tuovatko "ne" tartunnan tänne. Epidemian leviämisen kannalta tilanne on kuitenkin pitkän päälle hyvä. Jos vain yksilöiden ja yhteiskunnan taloudelliset voimavarat riittäisivät, voisi mökeille jäädä vaikka syksyyn saakka.
Alkaa olla aika tehdä luetteloa niistä hyvistä asioista, joita epidemia on tuonut tullessaan. Lehdissä on näkynyt tietoja ilmansaasteiden vähenemisestä, varmaan liikennevahingot pienenevät merkittävästi, yhdessä oloon on keksitty kaikenlaisia uusia kikkoja, ehkä on kaivettu myös "naftaliinista" unohtuneita harrastuksia. Myös omassa lähipiirissä on tästä ollut merkkejä. On tuotettu taidetta, runoja ja kuka ties mitä kertyy pöytälaatikoihin.
Kannattaa jo tässä vaiheessa aloittaa tuon listan tekeminen. Sen voi sitten kiinnittää jääkaapin oveen niin, että joka päivä siihen voi lisätä yhden uuden myönteisen asian.
tiistai 24. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 8
Karanteeniblogi 8. Maanantai 24.3 2020
Eilen kirjoittaessani blogia, näkyi etelän suunnalla horistontin takaa kohoavan valtavan suurelta vaikuttanut alus. Hain kiikarin, ja kun sadekuurot väistyivät, näin, että kyseessä oli öljynporauslautta. Mieleen hiipi epäilys, etteikö vain koronakriisiä ole käytetty hyväksi vaikean poliittisen ratkaisun tekemiseen. Motrilin edessä mannerjalustassa on kaasua ja mahdollisesti vähän öljyä, mutta poraushankkeita on vastustettu raivokkaasti. Aluksi torni näytti pysyvän paikallaan, mutta päivään mittaan se hiljalleen lipui länttä kohti ja illaksi hävisi jonnekin Gibraltarin suuntaan. Aikaisemmin on ollut puhetta porausten aloittamisesta Cadizin edustalla ja tälle hankkeelle oli jo poliittinen tuki. Vahvistus saatiin, kun tänä aamuna samanlainen häkkyrä ilmaantui taivaanrantaan.
Kun koronan aiheuttama talouskriisi alkaa vaikuttaa kaikella voimallaan ja valtion rahat alkavat loppua voi houkutus kasvaa sellaisten investointien tekemiseen, jotka tuovat lisärahaa varmasti ja nopeasti. Siinä jäävät helposti kestävän kehityksen vaatimukset taka-alalle. Toivotaan kuitenkin, että järki säilyy. En ole varma olenko liian optimistinen.
Tänään sää on parempi kuin eilen. Aurinko lämmittää ja kuivattaa maata viimeöisen sateen jäljiltä. Olimme molemmat aamun "kuntolenkillä" kävelemässä omaa katua edestakaisin. Pari kilometriä jaksaa mennä, sitten täytyy pitää taukoa motivaation palauttamiseksi. Yksi toinenkin henkilö oli liikkeellä samoilla asioilla. Ruotsalainen rouva, joka muutti tänne viime syksynä. Espanjalaisia kuntoilijoita ei näy. Missähän he liikkuvat, kun normaalioloissa sekä puistoon johtava tie että Nerjasta tänne Maroon johtava kolmen kilometrin nousu katua pitkin ovat vilkkaassa käytössä. Miten liikkuu se vanha pariskunta, joka päivittäin käy alhaalla rukoilemassa tienvarren pienen kappelin äärellä? Mies tarvitsee vaimon tukea pystyäkseen liikkumaan, ja vauhti on hyvin hiljainen. Tai se vanha mies, joka tekee saman yksinään vaikka liikkuu hyvin vaivoin kepin kanssa?
Liikuntarjoituksiin kaivattaisiinkin kipeästi paikallisia tarkennuksia. Nyt, kun yleisperiaate valvotusta liikkumisen rajoittamisesta on täällä hyväksytty yleisesti, voisi mielestäni harkita tiettyjä vapauksia, jotka voitaisiin määritellä niin, että valvontamahdollisuus säilyy.
Vaikka toistan itseäni, en suoraan sanoen ymmärrä sitä nihkeyttä millä Suomessa näitä rajoituksia rustataan. Ikään kuin ne nyt kenenkään maailmaa kaataisivat. Päinvastoin, ravintoloitsijatkin toivovat selkeitä määräyksiä, heidän taloudellinen toimpumisensa iskusta riippuu paljon siitä, miten rajuna epidemia iskee.
Mukaan olisi otettava myös henkisen laman torjunta. Rajoitusten jälkeen ihmiset on saatava riisumaan aamutakkinsa ja noustava sängynpohjalta ylös.
Huomasimme, että lounaamme suosikkileipä on loppunut. Kirsti päätti leipoa sämpylöitä. Näin se elämä kulkee.
Eilen kirjoittaessani blogia, näkyi etelän suunnalla horistontin takaa kohoavan valtavan suurelta vaikuttanut alus. Hain kiikarin, ja kun sadekuurot väistyivät, näin, että kyseessä oli öljynporauslautta. Mieleen hiipi epäilys, etteikö vain koronakriisiä ole käytetty hyväksi vaikean poliittisen ratkaisun tekemiseen. Motrilin edessä mannerjalustassa on kaasua ja mahdollisesti vähän öljyä, mutta poraushankkeita on vastustettu raivokkaasti. Aluksi torni näytti pysyvän paikallaan, mutta päivään mittaan se hiljalleen lipui länttä kohti ja illaksi hävisi jonnekin Gibraltarin suuntaan. Aikaisemmin on ollut puhetta porausten aloittamisesta Cadizin edustalla ja tälle hankkeelle oli jo poliittinen tuki. Vahvistus saatiin, kun tänä aamuna samanlainen häkkyrä ilmaantui taivaanrantaan.
Kun koronan aiheuttama talouskriisi alkaa vaikuttaa kaikella voimallaan ja valtion rahat alkavat loppua voi houkutus kasvaa sellaisten investointien tekemiseen, jotka tuovat lisärahaa varmasti ja nopeasti. Siinä jäävät helposti kestävän kehityksen vaatimukset taka-alalle. Toivotaan kuitenkin, että järki säilyy. En ole varma olenko liian optimistinen.
Tänään sää on parempi kuin eilen. Aurinko lämmittää ja kuivattaa maata viimeöisen sateen jäljiltä. Olimme molemmat aamun "kuntolenkillä" kävelemässä omaa katua edestakaisin. Pari kilometriä jaksaa mennä, sitten täytyy pitää taukoa motivaation palauttamiseksi. Yksi toinenkin henkilö oli liikkeellä samoilla asioilla. Ruotsalainen rouva, joka muutti tänne viime syksynä. Espanjalaisia kuntoilijoita ei näy. Missähän he liikkuvat, kun normaalioloissa sekä puistoon johtava tie että Nerjasta tänne Maroon johtava kolmen kilometrin nousu katua pitkin ovat vilkkaassa käytössä. Miten liikkuu se vanha pariskunta, joka päivittäin käy alhaalla rukoilemassa tienvarren pienen kappelin äärellä? Mies tarvitsee vaimon tukea pystyäkseen liikkumaan, ja vauhti on hyvin hiljainen. Tai se vanha mies, joka tekee saman yksinään vaikka liikkuu hyvin vaivoin kepin kanssa?
Liikuntarjoituksiin kaivattaisiinkin kipeästi paikallisia tarkennuksia. Nyt, kun yleisperiaate valvotusta liikkumisen rajoittamisesta on täällä hyväksytty yleisesti, voisi mielestäni harkita tiettyjä vapauksia, jotka voitaisiin määritellä niin, että valvontamahdollisuus säilyy.
Vaikka toistan itseäni, en suoraan sanoen ymmärrä sitä nihkeyttä millä Suomessa näitä rajoituksia rustataan. Ikään kuin ne nyt kenenkään maailmaa kaataisivat. Päinvastoin, ravintoloitsijatkin toivovat selkeitä määräyksiä, heidän taloudellinen toimpumisensa iskusta riippuu paljon siitä, miten rajuna epidemia iskee.
Mukaan olisi otettava myös henkisen laman torjunta. Rajoitusten jälkeen ihmiset on saatava riisumaan aamutakkinsa ja noustava sängynpohjalta ylös.
Huomasimme, että lounaamme suosikkileipä on loppunut. Kirsti päätti leipoa sämpylöitä. Näin se elämä kulkee.
maanantai 23. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 7
Karanteeniblogi 7. Maanantai 23.3 2020
Yö oli jälleen kylmä ja vielä nytkin, kellon lähestyessä kymmentä, taivas on paksujen pilvien peitossa. Ilmeisesti tänäänkin on takkapäivä. Työpöydän edessä olevastaikkunasta näkee lyhyen kaistaleen A7 moottoritiestä. Liikenne on päivä päivältä vähentynyt, ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että rekkaliikennekin on harventunut. Toivottavasti kyseessä on vain maanantain tilapäinen notkahdus.
Takana merellä näkyy kalastusalus. siltä osin ruokaa tuotetaan niinkuin ennenkin. Viimeksi kaupassa käydessäni totesin, että kalatiskillä on aika runsas tarjonta. Täytyy käyttää hyväksi. Täällä tietenkin myös vihannekset ja hedelmät kasvavat koronasta riippumatta omaan tahtiinsa. Kohta alkavat tomaattisadot työntyä markkinoille, samoin monet muut. Voi olla että nyt menossa oleva tavallista viileämpi jakso jarruttaa kypsymistä ja samalla pidentää korjuuaikaa. Se olisi varmaankin hyväksi. Luulen, että korjuuaikaan aika moni pellolla työskentelevä on tavalllisesti käymässä täällä Marokon puolelta. Nyt eivät pääse.
Espanjan tartuntaluvut jatkavat jyrkkää nousuaan. Mielenkiintoista on se, ettei täällä Nerjassa ole yhtään tartuntaa. Kuvastanee viruksen leviämisen kinetiikkaa. Epidemiat ovat voimakkaasti keskittyneet ja erityisesti haja-asutusalueilla ulkonaliikkumiskiellot ja muut rajoitukset vastaavat toimenpiteet saattavat pitää tartunnat kokonaan poissa.
Ihmettelen hieman Suomessa esiintyvää ulkonaliikkumiskiellon vastustamista. Itse olemme olleet toista viikkoa karanteenissa, eikä se oikeastaan ole tuntunut siltä, että perustuslaillisia oikeuksiamme olisi loukattu. Mitä nyt ulkoilun puute vähän haittaa. Myös vastaavissa oloissa asuva poikamme ja lapsenlapsemme tuntuvat pärjäävän ihan hyvin. Mielestäni Suomessa kapakat pitäisi panna kiinni, niistä voisi saada ruokaa kotiin vietäväksi vaikkapa luukun kautta toimitettuna. Samoin kauppakeskuksissa tapahtuvat ihmisten ryvästymät pitäisi estää. Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu alkavat olla selvästi tartuntafokus, jossa liikuntarajoitukset pitäisi nyt ottaa käyttöön.
Täällä väestö suhtautuu ulkonaliikkumiskieltoon hyvinkin ymmärtävästi, vaikka aineellinen uhka, työn ja palkan loppuminen ja vaikkapa vanhojen omaisten hoidon ja tuen antamisen vaikeutuminen vaikeutuminen ovat täällä paljon konkreettisempia uhkia kuin Suomessa. Eilen "pinnasin" kiellosta ja käväisin puiston puolella katsomassa näkyisikö uusia lintuja läpikulkumatkalla. Varmistin, ettei yksikään ihminen päässyt viittäkymmentä metriä lähemmäksi. Itse asiassa näin etäältä vain yhden toisen kulkijan, hänkin ilman koiraa, pitkässä sadetakissa, huppu ylhäällä ja huivi ksvoilla. Ja hanskat käsissä.
Komea hiirihaukka leijaili taivaalla. Tervetuloa takaisin! Myös harjalinnut ovat ilmestyneet. Paluumatkalla kuului kauas kantrimusiikki. Ajattelin, että joku soittaa levyä isojen kaiuttimien kautta lähiympäristölle. Mutta kun tulin lähemmäs kotiamme, näin, että erään naapuritalon patiolla isäntä itse soitti kitaraa ja lauloi mikkiin. Esitys oli lähes ammattimaista tasoa. Naapuri on meidän ikäluokkaamme. Osoitin suosiota hänelle.
Tartuntatautiluvut ovat kohtalaisen hyvin viitoittaneet epidemian alkuvaihetta. Eräs tilastokriteeri kuitenkin pysyy piilossa: Kun olemme siirtyneet pandemiavaiheeseen, olisi tartuntalukuja esitettävä myös väestömäärään suhteutettuna. Jos maita verrataan, Sveitsi kiilaa kakkoseksi Euroopassa. Tapausmäärien kasvaessa saamme näin myös tietoa viruksen leviämisestä eri väestöihin. Ja ennen kaikkea, voisimme paremmin tunnistaa tartuntatautifokukset.
Yö oli jälleen kylmä ja vielä nytkin, kellon lähestyessä kymmentä, taivas on paksujen pilvien peitossa. Ilmeisesti tänäänkin on takkapäivä. Työpöydän edessä olevastaikkunasta näkee lyhyen kaistaleen A7 moottoritiestä. Liikenne on päivä päivältä vähentynyt, ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että rekkaliikennekin on harventunut. Toivottavasti kyseessä on vain maanantain tilapäinen notkahdus.
Takana merellä näkyy kalastusalus. siltä osin ruokaa tuotetaan niinkuin ennenkin. Viimeksi kaupassa käydessäni totesin, että kalatiskillä on aika runsas tarjonta. Täytyy käyttää hyväksi. Täällä tietenkin myös vihannekset ja hedelmät kasvavat koronasta riippumatta omaan tahtiinsa. Kohta alkavat tomaattisadot työntyä markkinoille, samoin monet muut. Voi olla että nyt menossa oleva tavallista viileämpi jakso jarruttaa kypsymistä ja samalla pidentää korjuuaikaa. Se olisi varmaankin hyväksi. Luulen, että korjuuaikaan aika moni pellolla työskentelevä on tavalllisesti käymässä täällä Marokon puolelta. Nyt eivät pääse.
Espanjan tartuntaluvut jatkavat jyrkkää nousuaan. Mielenkiintoista on se, ettei täällä Nerjassa ole yhtään tartuntaa. Kuvastanee viruksen leviämisen kinetiikkaa. Epidemiat ovat voimakkaasti keskittyneet ja erityisesti haja-asutusalueilla ulkonaliikkumiskiellot ja muut rajoitukset vastaavat toimenpiteet saattavat pitää tartunnat kokonaan poissa.
Ihmettelen hieman Suomessa esiintyvää ulkonaliikkumiskiellon vastustamista. Itse olemme olleet toista viikkoa karanteenissa, eikä se oikeastaan ole tuntunut siltä, että perustuslaillisia oikeuksiamme olisi loukattu. Mitä nyt ulkoilun puute vähän haittaa. Myös vastaavissa oloissa asuva poikamme ja lapsenlapsemme tuntuvat pärjäävän ihan hyvin. Mielestäni Suomessa kapakat pitäisi panna kiinni, niistä voisi saada ruokaa kotiin vietäväksi vaikkapa luukun kautta toimitettuna. Samoin kauppakeskuksissa tapahtuvat ihmisten ryvästymät pitäisi estää. Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu alkavat olla selvästi tartuntafokus, jossa liikuntarajoitukset pitäisi nyt ottaa käyttöön.
Täällä väestö suhtautuu ulkonaliikkumiskieltoon hyvinkin ymmärtävästi, vaikka aineellinen uhka, työn ja palkan loppuminen ja vaikkapa vanhojen omaisten hoidon ja tuen antamisen vaikeutuminen vaikeutuminen ovat täällä paljon konkreettisempia uhkia kuin Suomessa. Eilen "pinnasin" kiellosta ja käväisin puiston puolella katsomassa näkyisikö uusia lintuja läpikulkumatkalla. Varmistin, ettei yksikään ihminen päässyt viittäkymmentä metriä lähemmäksi. Itse asiassa näin etäältä vain yhden toisen kulkijan, hänkin ilman koiraa, pitkässä sadetakissa, huppu ylhäällä ja huivi ksvoilla. Ja hanskat käsissä.
Komea hiirihaukka leijaili taivaalla. Tervetuloa takaisin! Myös harjalinnut ovat ilmestyneet. Paluumatkalla kuului kauas kantrimusiikki. Ajattelin, että joku soittaa levyä isojen kaiuttimien kautta lähiympäristölle. Mutta kun tulin lähemmäs kotiamme, näin, että erään naapuritalon patiolla isäntä itse soitti kitaraa ja lauloi mikkiin. Esitys oli lähes ammattimaista tasoa. Naapuri on meidän ikäluokkaamme. Osoitin suosiota hänelle.
Tartuntatautiluvut ovat kohtalaisen hyvin viitoittaneet epidemian alkuvaihetta. Eräs tilastokriteeri kuitenkin pysyy piilossa: Kun olemme siirtyneet pandemiavaiheeseen, olisi tartuntalukuja esitettävä myös väestömäärään suhteutettuna. Jos maita verrataan, Sveitsi kiilaa kakkoseksi Euroopassa. Tapausmäärien kasvaessa saamme näin myös tietoa viruksen leviämisestä eri väestöihin. Ja ennen kaikkea, voisimme paremmin tunnistaa tartuntatautifokukset.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 6
Karanteeniblogi 6. Sunnuntai 22.3 2020
Kohta viikko tuleen täyteen siitä kun poliisi komensi meidät kylän kadulta kotiin ja karanteeniin. Yritämme keksiä mielekästä tekemistä vaikka aika ajoittain meneekin vetelehtimiseen. Eilen oli hyvä puutarhan hoitopäivä, tänään sää näyttää epävarmalta. Luoteesta vyöryi kylmä rintama, mikä toi kovat sateet kahtena edellisenä yönä, tänä aamuna lämpötila oli ensimmäisen kerran tänä vuonna (?) alle kymmenen astetta ja kotitunturin huipulla oli lunta. Kyllä näitä kevätkylmiä muistaa aikaisemmiltakin vuosilta. Nyt vaan tuntuu, että olisikohan luontoäitikin lähettämässä meille jotain viestiä.
Pääministeri Sanchez piti taas eilen televisiossa puheen, jossa hän varoitti, että karanteenitoimia voidaan vielä tästäkin kiristtää ja viittasi Madridiin ja Cataloniaan. Olisikohan siellä lipsuttu. Täällä on vaikeaa kuvitella että hiljaiseloon vielä olisi jotain lisättävää. Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten ihmisten pinna kestää. Liikuntamahdollisuuksien puutetta, kyllästymistä, sosiaalisen ympäristön puutetta.
Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski lainasi kolumnissaan saamaansa kirjettä turhautuneelta, jo melko korkeaan ikään ehtineeltä rouvalta, joka oli tuohduksissaan siitä, ettei hänen puolisonsa nouodattanut rouvan mielestä kunnolla tarvittavia varotoimia. Kirjeestä sai sen vaikutelman, että rouva halusi olla hyvin tarkka - ehkä vähän turhankin tarkka - varotoimien noudattamissessa. Siippa kun ei pessyt käsiään kunnolla tai oli huoleton ostosten käsittelyssä.
Tällainen asetelma voi hyvinkin olla yksi karanteenielämän vaikeista solmukohdista. Jos eletään eristyksissä parisuhteessa on hyvin epävarmaa, voisiko tartuntaa toiseen osapuoleen mitenkään varmuudella välttää, jos jatkaa samassa asunnossa asumista. Aina tulee tilanteita, joissa tartunta saattaa saada tilaisuuden siirtyä toiseen. Jos käydään kodin ulkopuolella, töissä tai lapset koulussa tilanne on vielä hankalampi. Puolustusmuuri on pystytettävä kodin ulkopuolelle. Täytyisi onnistua estämään se, ettei tartunta pääse kodin seinien sisäpuolelle. Tämä kysyy kaikilta kurinalaisuutta. Sen ylläpitäminen vaatii psykologisesti viisasta johtamis- ja ohjaustaitoa. Liiallinen nipottaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mihin on pyritty. Tilanne kysyy myös luottamusta.
Itse elelemme "ikiaikaisessa" parisuhteessa (60-vuotishääpäivä lähestyy). Olemme molemmat korkean riskin ryhmässä ja tartunnan saaminen voisi hyvin merkitä myös kuolemaa. Olemme kuitenkin päättäneet torjua tartuntaa yhdessä, yhtenä tiiminä. Emme tuo tartuntaa kotiimme. Jos se kuitenkin pääsee sisään, sitten otamme sen vastaan yhdessä. Hyvänyön suudelmasta emme luovu.
Kohta viikko tuleen täyteen siitä kun poliisi komensi meidät kylän kadulta kotiin ja karanteeniin. Yritämme keksiä mielekästä tekemistä vaikka aika ajoittain meneekin vetelehtimiseen. Eilen oli hyvä puutarhan hoitopäivä, tänään sää näyttää epävarmalta. Luoteesta vyöryi kylmä rintama, mikä toi kovat sateet kahtena edellisenä yönä, tänä aamuna lämpötila oli ensimmäisen kerran tänä vuonna (?) alle kymmenen astetta ja kotitunturin huipulla oli lunta. Kyllä näitä kevätkylmiä muistaa aikaisemmiltakin vuosilta. Nyt vaan tuntuu, että olisikohan luontoäitikin lähettämässä meille jotain viestiä.
Pääministeri Sanchez piti taas eilen televisiossa puheen, jossa hän varoitti, että karanteenitoimia voidaan vielä tästäkin kiristtää ja viittasi Madridiin ja Cataloniaan. Olisikohan siellä lipsuttu. Täällä on vaikeaa kuvitella että hiljaiseloon vielä olisi jotain lisättävää. Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten ihmisten pinna kestää. Liikuntamahdollisuuksien puutetta, kyllästymistä, sosiaalisen ympäristön puutetta.
Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski lainasi kolumnissaan saamaansa kirjettä turhautuneelta, jo melko korkeaan ikään ehtineeltä rouvalta, joka oli tuohduksissaan siitä, ettei hänen puolisonsa nouodattanut rouvan mielestä kunnolla tarvittavia varotoimia. Kirjeestä sai sen vaikutelman, että rouva halusi olla hyvin tarkka - ehkä vähän turhankin tarkka - varotoimien noudattamissessa. Siippa kun ei pessyt käsiään kunnolla tai oli huoleton ostosten käsittelyssä.
Tällainen asetelma voi hyvinkin olla yksi karanteenielämän vaikeista solmukohdista. Jos eletään eristyksissä parisuhteessa on hyvin epävarmaa, voisiko tartuntaa toiseen osapuoleen mitenkään varmuudella välttää, jos jatkaa samassa asunnossa asumista. Aina tulee tilanteita, joissa tartunta saattaa saada tilaisuuden siirtyä toiseen. Jos käydään kodin ulkopuolella, töissä tai lapset koulussa tilanne on vielä hankalampi. Puolustusmuuri on pystytettävä kodin ulkopuolelle. Täytyisi onnistua estämään se, ettei tartunta pääse kodin seinien sisäpuolelle. Tämä kysyy kaikilta kurinalaisuutta. Sen ylläpitäminen vaatii psykologisesti viisasta johtamis- ja ohjaustaitoa. Liiallinen nipottaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mihin on pyritty. Tilanne kysyy myös luottamusta.
Itse elelemme "ikiaikaisessa" parisuhteessa (60-vuotishääpäivä lähestyy). Olemme molemmat korkean riskin ryhmässä ja tartunnan saaminen voisi hyvin merkitä myös kuolemaa. Olemme kuitenkin päättäneet torjua tartuntaa yhdessä, yhtenä tiiminä. Emme tuo tartuntaa kotiimme. Jos se kuitenkin pääsee sisään, sitten otamme sen vastaan yhdessä. Hyvänyön suudelmasta emme luovu.
lauantai 21. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 5
Lauantai 21.3 2020
Sopeutumisvaihe menossa. Aamupäivällä kävimme vuoron perään kaupassa, ensin minä huoltoasemalla ja LIDL:ssä, sitten Kirsti Mercadonassa. Näin molemmille saatiin ohjelmanumero rikkomatta määräyksiä. Yöllä oli kova sade, vettä tuli 13 mm, mutta aamu valkeni kirkkaana ja pian aurinko paistoi lämmittäen loppupäivän. Ihanteellinen sää puutarhassa askarteluun. Leikkasimme pensaita, nypimme uloskukkineita kukanraatoja ja siivosimme. Jäi vielä huomiseksi. '
Sopivasti kello viiden aikaan alkoi taas sataa, niin saimme hyvän syyn lopettaa ulkotyöt. Koko viikoksi näyttää olevan tulossa melko viileätä, tosin päivien lämpötilat ovat lähellä kahtakymmenta astetta, mutta Shaharan suunnasta tuleva tuuli voi tehdä ilman viileäksi.
Onneksi sain oliivipuun pikkuoksia, joilla isot juurten kappaleet saa takassa syttymään hyvin. Kyllä takka ja avotuli ovat mukavia koti-iltojen viihdenumeroita. Ensin puiden asettelu niin, että pienet tikut syttyvät, tuli saa tarpeeksi ilmaa ja sytyttää isot pölkyt. Sitten ne palavatkin kuumalla liekillä pitkään, ei tarvitse paljon kohennella ja aamulla hiillos vielä hehkuu. Takka toimii myös poistoilmaventtiilinä vetäen piipun kautta huoneista ilmaa ulos. Korvaavaa ilmaa tulee mukavasti erilaisista rakosista, jonne espanjalaiset rakennusmiehet ovat huomaavaisina jättäneet.
Nyt on epidemian kulun arvausvaihe. Ilma on sakeana analyyseistä, jota useimmiten perustuvat tekijöidensä ennakkoluuloihin kuin todellisiin havaintoihin. Ainoa varma ennustus on ettei kukaan varmuudella tiedä mitä tulee tapahtumaan. Elämme aikoja, jotka olisivat hyvin sopineet espanjalaisen vuoristo-oppaan suuhun tämän selvittyä hengissä roomalaisten sotilaiden partiosta. "Tästä riittää kerrottavaa lapsenlapsille pitkinä talvi-iltoina" (Asterix Espanjassa, käännös allekirjoittaneen).
Kävin kahteen otteeseen puutarhajätteiden kaatopaikalla asuinalueemme takareunassa. Nyt ei näkynyt ihmisiä patioilla tai parvekkeilla, Parissa talossa oli säleverhot laskettu ikkunoiden eteen. Lievätkö matkustaneet kotimaihinsa. Omat suunnitelmamme pidämme kuitenkin ennallaan. Palaamme Suomeen 6.5. emmekä aio sairastua
Sopeutumisvaihe menossa. Aamupäivällä kävimme vuoron perään kaupassa, ensin minä huoltoasemalla ja LIDL:ssä, sitten Kirsti Mercadonassa. Näin molemmille saatiin ohjelmanumero rikkomatta määräyksiä. Yöllä oli kova sade, vettä tuli 13 mm, mutta aamu valkeni kirkkaana ja pian aurinko paistoi lämmittäen loppupäivän. Ihanteellinen sää puutarhassa askarteluun. Leikkasimme pensaita, nypimme uloskukkineita kukanraatoja ja siivosimme. Jäi vielä huomiseksi. '
Sopivasti kello viiden aikaan alkoi taas sataa, niin saimme hyvän syyn lopettaa ulkotyöt. Koko viikoksi näyttää olevan tulossa melko viileätä, tosin päivien lämpötilat ovat lähellä kahtakymmenta astetta, mutta Shaharan suunnasta tuleva tuuli voi tehdä ilman viileäksi.
Onneksi sain oliivipuun pikkuoksia, joilla isot juurten kappaleet saa takassa syttymään hyvin. Kyllä takka ja avotuli ovat mukavia koti-iltojen viihdenumeroita. Ensin puiden asettelu niin, että pienet tikut syttyvät, tuli saa tarpeeksi ilmaa ja sytyttää isot pölkyt. Sitten ne palavatkin kuumalla liekillä pitkään, ei tarvitse paljon kohennella ja aamulla hiillos vielä hehkuu. Takka toimii myös poistoilmaventtiilinä vetäen piipun kautta huoneista ilmaa ulos. Korvaavaa ilmaa tulee mukavasti erilaisista rakosista, jonne espanjalaiset rakennusmiehet ovat huomaavaisina jättäneet.
Nyt on epidemian kulun arvausvaihe. Ilma on sakeana analyyseistä, jota useimmiten perustuvat tekijöidensä ennakkoluuloihin kuin todellisiin havaintoihin. Ainoa varma ennustus on ettei kukaan varmuudella tiedä mitä tulee tapahtumaan. Elämme aikoja, jotka olisivat hyvin sopineet espanjalaisen vuoristo-oppaan suuhun tämän selvittyä hengissä roomalaisten sotilaiden partiosta. "Tästä riittää kerrottavaa lapsenlapsille pitkinä talvi-iltoina" (Asterix Espanjassa, käännös allekirjoittaneen).
Kävin kahteen otteeseen puutarhajätteiden kaatopaikalla asuinalueemme takareunassa. Nyt ei näkynyt ihmisiä patioilla tai parvekkeilla, Parissa talossa oli säleverhot laskettu ikkunoiden eteen. Lievätkö matkustaneet kotimaihinsa. Omat suunnitelmamme pidämme kuitenkin ennallaan. Palaamme Suomeen 6.5. emmekä aio sairastua
perjantai 20. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 4
Karanteeniblogi 4. Perjantaina 20.3 2020
Sää on ollut aika lämmin vaikkei taivas olekaan ollut kirkas vaan pilviharson peitossa. Luvassa oli ukkkosen mahdollisuus iltapäiväksi, mutta sitten AEMET perui varoituksen eikä ukkonen tullut. Ensi yöksi on kuitenkin luvassa sadetta ja sunnuntaina kylmää, joten varasin takkapuut valmiiksi.
Liikunnan puute on ongelma johon yritetään keksiä erilaisia korvaavia toimenpiteitä. Kun piti viedä roskis (matkaa n 200 m), toinen vei ensin puolet ja toinen sitten toisen puolen. Puutarhajätteitä kävin viemässä alueen takana, n 300 m päässä olevaan lukittuun tilaan. Kukaan muu ei ollut liikkeellä, mutta sain innostuneen vastauksen aina kun parvekkeilla tai patiolla olevilta ihmisiltä kysyin onko kaikki hyvin.
Kirsti näki roskisreissullaan ison haukan ja vielä isomman linnun joka olisi voinut olla kotka. Aikaisemmin ne pesivät säännöllisesti tuossa takan olevilla vuorilla, siitä tämän alueen nimikin juontaa, "Ladera del aguila", kotkarinne. Olisi kiva, jos ne nyt uudestaan asettuisivat tänne, kun ihmiset on ajettu pois luonnonpuistosta ja pikku eläimet ovat tulleet esiin.
Erikoisuutena näin äsken myös papukaijapariskunnan (oik. aroja, valkovihreitä papukaijan sukulaisia, jotka rääkyvät pahalla äänellä ja ovat kansoittamassa aurinkorannikkoa, ensimmäiset tuotiin Malagan puistoon Argentiinasta, nyt siellä pohditaan miten niistä pääsisi eroon). Pariskunta oli tutkimassa mahdollisuutta pesän rakentamiseen hotellin edessä olevaan palmuun. Saa nähdä, antavatko hotellin ihmisen sen jäädä.
Epidemia jatkaa nopeaa leviämistään, eikä taitetta vielä ole näkyvissä. Uskon, että se lähiviikkoina tulee täällä Espanjassa. Suomessa pahin on vielä edessäpäin. Ulkonaliikkumiskieltoa valvotaan tiukasti, ensimmäiset sakot on jaettu niskottelijoille (500-600 Euroa tai kaksi kuukautta vankeutta). Mielestäni on paikallaan, että nyt tehdään kaikki mahdollinen epidemian jarruttamiseksi. Lievien ja oireettomien infektioiden jättämä immuniteetti vähentää myös leviämistä ja auttaa siten viranomaisten toimenpiteitä.
Suomessa asenne tuntuu vielä olevan aika huoleton. Ei ole niitä shokkeja, joita esimekiksi täällä on koettu: hautausmaalle ei enää mahdu, 140 paikan vanhainkodista kuolee yli 20 lyhyen ajan sisällä. Vaikka Suomi on tietyssä mielessä paremmassa asemassa, harvempi ja pienempi väestö, vähemmän kontakteja muille epideemisille alueille ja kohtaisen hyvä väestön perusterveys, ei vähättelyyn kuienkaan ole aihetta. Ruotsi näyttää, mihin ollaan menossa. Myös Norja on ajautunut "punaisten maiden" joukkoon sairastuneiden ja kuolintapausten suhteen (kun verrataan väestömäärään). Tuskin kansan todettu onnellisuuskaan pelastaa meitä kokonaan edessä olevalta pahalta.
Ja sitten vielä talous. Toivottavasti solidaarisuutta ja empatiaa riittää vielä siinä vaiheessa, kun alkaa todellinen puute kolkuttaa ovella. Sitten aletaan katsella pääseekö naapuri helpommalla.
Uskon kuitenkin monien muiden tavoin, että tästä lopulta selvitään ehjin nahoin, monessa suhteessa viisastuneena, ja sellaiseen maailmaan, missä pahimmat nykyisen yhteiskunnan rakenteelliset valuviat on saatu korjattua.
Sää on ollut aika lämmin vaikkei taivas olekaan ollut kirkas vaan pilviharson peitossa. Luvassa oli ukkkosen mahdollisuus iltapäiväksi, mutta sitten AEMET perui varoituksen eikä ukkonen tullut. Ensi yöksi on kuitenkin luvassa sadetta ja sunnuntaina kylmää, joten varasin takkapuut valmiiksi.
Liikunnan puute on ongelma johon yritetään keksiä erilaisia korvaavia toimenpiteitä. Kun piti viedä roskis (matkaa n 200 m), toinen vei ensin puolet ja toinen sitten toisen puolen. Puutarhajätteitä kävin viemässä alueen takana, n 300 m päässä olevaan lukittuun tilaan. Kukaan muu ei ollut liikkeellä, mutta sain innostuneen vastauksen aina kun parvekkeilla tai patiolla olevilta ihmisiltä kysyin onko kaikki hyvin.
Kirsti näki roskisreissullaan ison haukan ja vielä isomman linnun joka olisi voinut olla kotka. Aikaisemmin ne pesivät säännöllisesti tuossa takan olevilla vuorilla, siitä tämän alueen nimikin juontaa, "Ladera del aguila", kotkarinne. Olisi kiva, jos ne nyt uudestaan asettuisivat tänne, kun ihmiset on ajettu pois luonnonpuistosta ja pikku eläimet ovat tulleet esiin.
Erikoisuutena näin äsken myös papukaijapariskunnan (oik. aroja, valkovihreitä papukaijan sukulaisia, jotka rääkyvät pahalla äänellä ja ovat kansoittamassa aurinkorannikkoa, ensimmäiset tuotiin Malagan puistoon Argentiinasta, nyt siellä pohditaan miten niistä pääsisi eroon). Pariskunta oli tutkimassa mahdollisuutta pesän rakentamiseen hotellin edessä olevaan palmuun. Saa nähdä, antavatko hotellin ihmisen sen jäädä.
Epidemia jatkaa nopeaa leviämistään, eikä taitetta vielä ole näkyvissä. Uskon, että se lähiviikkoina tulee täällä Espanjassa. Suomessa pahin on vielä edessäpäin. Ulkonaliikkumiskieltoa valvotaan tiukasti, ensimmäiset sakot on jaettu niskottelijoille (500-600 Euroa tai kaksi kuukautta vankeutta). Mielestäni on paikallaan, että nyt tehdään kaikki mahdollinen epidemian jarruttamiseksi. Lievien ja oireettomien infektioiden jättämä immuniteetti vähentää myös leviämistä ja auttaa siten viranomaisten toimenpiteitä.
Suomessa asenne tuntuu vielä olevan aika huoleton. Ei ole niitä shokkeja, joita esimekiksi täällä on koettu: hautausmaalle ei enää mahdu, 140 paikan vanhainkodista kuolee yli 20 lyhyen ajan sisällä. Vaikka Suomi on tietyssä mielessä paremmassa asemassa, harvempi ja pienempi väestö, vähemmän kontakteja muille epideemisille alueille ja kohtaisen hyvä väestön perusterveys, ei vähättelyyn kuienkaan ole aihetta. Ruotsi näyttää, mihin ollaan menossa. Myös Norja on ajautunut "punaisten maiden" joukkoon sairastuneiden ja kuolintapausten suhteen (kun verrataan väestömäärään). Tuskin kansan todettu onnellisuuskaan pelastaa meitä kokonaan edessä olevalta pahalta.
Ja sitten vielä talous. Toivottavasti solidaarisuutta ja empatiaa riittää vielä siinä vaiheessa, kun alkaa todellinen puute kolkuttaa ovella. Sitten aletaan katsella pääseekö naapuri helpommalla.
Uskon kuitenkin monien muiden tavoin, että tästä lopulta selvitään ehjin nahoin, monessa suhteessa viisastuneena, ja sellaiseen maailmaan, missä pahimmat nykyisen yhteiskunnan rakenteelliset valuviat on saatu korjattua.
torstai 19. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 3
Karanteeniblogi 3 Torstai 19.3
4. karanteenipäivä: Uhmasimme taas kieltoa ja kävimme varhain aamulla luonnonpuiston puolella kävelemässä. Ihan kuin olin aavistellutkin, eläimet ovat palaamassa kun ihmiset pysyvät poissa. Näkyi kaneja, ketun tuoksun paljasti sen menneen tien poikki, oravat liikkuivat.
Itsekin kuljimme kuin kettupariskunta: minä edellä, ja muutaman minuutin jäljessä Kirsti.
Samanlaista järjestelyä seurasimme aikoinaan keväisin Corrun ikkunasta. Ensin tuli uroskettu, sitten oli hiljaista ja sitten naaras, joka vieläpä asteli samoja jalanjälkiä uroksen kanssa. No, meillä ei ollut muuta uhkaa kuin se, että mahdollisesti poliisi tulisi nuhtelemaan, tai jopa sakottamaan. Mutta ei tullut. Kylän alueella lähtömme kyllä paljastui; ihmiset olivat pistäneet koiransa pihalle, koska tahtoivat nukkua pitkään. Ja koirathan ottivat ilon irti kun havaitsivat kadulla liikettä.
Nyt on se vaihe menossa, jossa yritetään arvata epidemian kulkua jatkossa. Ennusteet ovat kovin erilaisia eikä hyvää tietoa niiden pohjaksi vielä ole saatavana. Tilastollisin keinoin voidaan kyllä arvioita tehdä, mutta monia vaikeasti selitettäviä asioita on silti vielä mietittävä. Yksi näyttää selvältä: ainakaan lyhyellä aikavälillä viruksessa ei ilmeisestikään tapahdu muutosta lievempään tai vähemmän tarttuvaan muotoon. Toisaalta, mitä useammassa ihmisessä se lisääntyy, sen suurempi mahdollisuus uusien mutanttien syntymiselle on. Sekä parempaan että pahempaan suuntaan meidän kannaltamme. Olen kuitenkin toiveikas. Koreassa (ja Kiinassa) tehdyt havainnot viittaavat siihen mahdollisuuteen, että epidemian selkä taittuu ja uusien tartuntatapausten ilmaantuminen vähenee ripeää tahtia. Mutta varmuuden saamme vasta seuraavien kuukausien aikana.
Lentoyhtiöt järjestelevät kuumeisesti lentoja niille jotka haluavat takaisin kotimaihinsa täältä Aurinkorannikolta. Kyse on ilmeisesti parista miljoonasta, eikä järjestely tule olemaan helppo. Itse olemme päättäneet pysyä täällä ainakin tuohon etukäteen tilattuun lentoon asti. Aikaa on 46 päivää. Vaikkei epidemia olisikaan sanottavasti siihen mennessä hiljentynyt, uskon, että turvatoimiin liittyvät rutiinit ovat kehittyneet varmemmiksi ja pahimmat ruuhkat ovat ohi. Itse arvioin, että nyt paluulennolla on monin (-kymmen)keertainen riski saada tartunta verrattuna siihen, että pysyy täällä ja noudattaa viranomaisohjeita.
Pelosta on paljon puhuttu. Vaikka tilanne ulkoisesti olisikin varsin turvallinen, on pelko silti läsnä, koska emme tiedä kaikkea. Kuinka suuri riski itse kullakin on? Jos tartunta tulee, kuolenko, tartutanko lapseni?? Vaikka pelkoon ei olisikaan rationaalista syytä, se näkyy kaikkialla: apteekkarin silmissä, kaupan myyjien katseissa (yksi sentään hymyili takaisin, vanha tuttu kalatiskin takaa), jopa poliisin käytöksessä. Tästä vaiheesta täytyy päästä yli, ja yhteisölliset tempaukset, kuten Malagan väestön suosionosoitukset terveys- ja järjestysviranomaisille kotiensa parvekkeilta, auttavat asiaa.
4. karanteenipäivä: Uhmasimme taas kieltoa ja kävimme varhain aamulla luonnonpuiston puolella kävelemässä. Ihan kuin olin aavistellutkin, eläimet ovat palaamassa kun ihmiset pysyvät poissa. Näkyi kaneja, ketun tuoksun paljasti sen menneen tien poikki, oravat liikkuivat.
Itsekin kuljimme kuin kettupariskunta: minä edellä, ja muutaman minuutin jäljessä Kirsti.
Samanlaista järjestelyä seurasimme aikoinaan keväisin Corrun ikkunasta. Ensin tuli uroskettu, sitten oli hiljaista ja sitten naaras, joka vieläpä asteli samoja jalanjälkiä uroksen kanssa. No, meillä ei ollut muuta uhkaa kuin se, että mahdollisesti poliisi tulisi nuhtelemaan, tai jopa sakottamaan. Mutta ei tullut. Kylän alueella lähtömme kyllä paljastui; ihmiset olivat pistäneet koiransa pihalle, koska tahtoivat nukkua pitkään. Ja koirathan ottivat ilon irti kun havaitsivat kadulla liikettä.
Nyt on se vaihe menossa, jossa yritetään arvata epidemian kulkua jatkossa. Ennusteet ovat kovin erilaisia eikä hyvää tietoa niiden pohjaksi vielä ole saatavana. Tilastollisin keinoin voidaan kyllä arvioita tehdä, mutta monia vaikeasti selitettäviä asioita on silti vielä mietittävä. Yksi näyttää selvältä: ainakaan lyhyellä aikavälillä viruksessa ei ilmeisestikään tapahdu muutosta lievempään tai vähemmän tarttuvaan muotoon. Toisaalta, mitä useammassa ihmisessä se lisääntyy, sen suurempi mahdollisuus uusien mutanttien syntymiselle on. Sekä parempaan että pahempaan suuntaan meidän kannaltamme. Olen kuitenkin toiveikas. Koreassa (ja Kiinassa) tehdyt havainnot viittaavat siihen mahdollisuuteen, että epidemian selkä taittuu ja uusien tartuntatapausten ilmaantuminen vähenee ripeää tahtia. Mutta varmuuden saamme vasta seuraavien kuukausien aikana.
Lentoyhtiöt järjestelevät kuumeisesti lentoja niille jotka haluavat takaisin kotimaihinsa täältä Aurinkorannikolta. Kyse on ilmeisesti parista miljoonasta, eikä järjestely tule olemaan helppo. Itse olemme päättäneet pysyä täällä ainakin tuohon etukäteen tilattuun lentoon asti. Aikaa on 46 päivää. Vaikkei epidemia olisikaan sanottavasti siihen mennessä hiljentynyt, uskon, että turvatoimiin liittyvät rutiinit ovat kehittyneet varmemmiksi ja pahimmat ruuhkat ovat ohi. Itse arvioin, että nyt paluulennolla on monin (-kymmen)keertainen riski saada tartunta verrattuna siihen, että pysyy täällä ja noudattaa viranomaisohjeita.
Pelosta on paljon puhuttu. Vaikka tilanne ulkoisesti olisikin varsin turvallinen, on pelko silti läsnä, koska emme tiedä kaikkea. Kuinka suuri riski itse kullakin on? Jos tartunta tulee, kuolenko, tartutanko lapseni?? Vaikka pelkoon ei olisikaan rationaalista syytä, se näkyy kaikkialla: apteekkarin silmissä, kaupan myyjien katseissa (yksi sentään hymyili takaisin, vanha tuttu kalatiskin takaa), jopa poliisin käytöksessä. Tästä vaiheesta täytyy päästä yli, ja yhteisölliset tempaukset, kuten Malagan väestön suosionosoitukset terveys- ja järjestysviranomaisille kotiensa parvekkeilta, auttavat asiaa.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2020
Karanteeniblogi 2
Karanteeniblogi 2 Keskiviikkko 18.3
Tänään oli ohjelmoitu kauppareissu, jotain peruselilntarvikkeita ja tuore leipä olivat listalla. Karanteenimääräysten mukaan kaupassa on käytävä yksin, ja siksi kävvimme kaupassa vuoronperään. Saatiin tarvittavaa vaihtelua. Ulkona näkyi useita poliisiautoja tarkkailemassa tilaannetta ja kaupassa oli oma komissaari vahtimassa ettei tulla kaksittain ja että metrin turvaväliä noudatetaan. Oli merkitty keltaisella teipillä lattiaan esimerkiksi kalatiskin, leipähyllyn ja kassojen edessä. Vessapaperia oli vaikka kuinka paljon. Jotkut asiat puuttuivat: oma lempikahvini, maitotuotteiden hylly oli osittain tyhjä.
Suomen epidemiatoimet kulkevat nyt valmiuslain kautta. Olin aikanaan huoltovalmiuskeskuksen organisaatiossa arvioimassa valtakunnan valmiustilannetta mahdollisten kriisien varalta. Myös laaja, nykyisen kaltainen epidemia oli varautumista edellyttävien uhkakuvien joukossa. Erityistä huolta herätti tuolloin mahdollisuus, että tarvikkeiden ja lääkkeiden (ja ruokien) saanti ulkomailta pysähtyy esimerkiksi Tanskan salmien sulkeutuessa. Ihan näin ei nyt näytä käyvän, mutta varmasti vaikeuksia on vielä edessä.
Kenties vaikeampaa kuin aineellisen varautumisen hoitaminen kunnialla on suoriutua ihmisten reaktioiden ohjailusta. Nyt kaikki näyttää vielä auvoiselta, rahat ja tavarat liikkuvat, etätöitä voi tehdä omaan tahtiinsa, ulkonakin pääsee käymään, saunan voi lämmittää. Tuntuu vähän kuin lomalta. Jossain vaiheessa kuitenkin rahat ja tavarat alkavat loppua, saatetaan tarvita järeämpiä rajoittamistoimia ihmisten vapaudelle, karanteeniolosuhteisiin kyllästytään. Epäluulo muiden tekemisiä kohtaan kasvaa, solidaarisuus rapautuu ja tarjonnan torjunnasta tuleekin "mun juttu", ei meidän.
Huomaa selvästi, että on ihmisiä, jotka kokevat sellaisenkin uhkan kuin nykyinen epidemia hyvin kauhistuttavana ja pelottavana. Järkipuhe tai perustelut eivät oikeasti vaikuta. Kun perustellaan rauhoittavasti, miksi kannattaisi toimia noin eikä näin, saatetaan nyökätä, mutta hetken kuluttua taas mielen valtaa entinen pelko. Tällaisen pelon hallitsemiseen on käytetty esimerkiksi uskontoa -kohtalaisella menestyksellä. En ihmettelisi, jos jotain vastaavaa nousisi nyt esiin. Sosiaalisen median nopeuden siivittämänä. Ulkonaliikkumiskielto taas luultavasti on psykologisesti haitaksi. Tiedotusvälineillä, mutta myös meillä kaikilla on painava syy pitää kieli keskellä suuta ja välttää ylilyöntejä ja virheellisen tiedon eteenpäin välilttämistä.
Täällä Espanjassa meillä on voimassa ulkonaliikkumiskielto. Aurinko paistaa. Liikkumisrajoituksesta saattaa tullakin koko epidemian kovin koettelemus.
Tänään oli ohjelmoitu kauppareissu, jotain peruselilntarvikkeita ja tuore leipä olivat listalla. Karanteenimääräysten mukaan kaupassa on käytävä yksin, ja siksi kävvimme kaupassa vuoronperään. Saatiin tarvittavaa vaihtelua. Ulkona näkyi useita poliisiautoja tarkkailemassa tilaannetta ja kaupassa oli oma komissaari vahtimassa ettei tulla kaksittain ja että metrin turvaväliä noudatetaan. Oli merkitty keltaisella teipillä lattiaan esimerkiksi kalatiskin, leipähyllyn ja kassojen edessä. Vessapaperia oli vaikka kuinka paljon. Jotkut asiat puuttuivat: oma lempikahvini, maitotuotteiden hylly oli osittain tyhjä.
Suomen epidemiatoimet kulkevat nyt valmiuslain kautta. Olin aikanaan huoltovalmiuskeskuksen organisaatiossa arvioimassa valtakunnan valmiustilannetta mahdollisten kriisien varalta. Myös laaja, nykyisen kaltainen epidemia oli varautumista edellyttävien uhkakuvien joukossa. Erityistä huolta herätti tuolloin mahdollisuus, että tarvikkeiden ja lääkkeiden (ja ruokien) saanti ulkomailta pysähtyy esimerkiksi Tanskan salmien sulkeutuessa. Ihan näin ei nyt näytä käyvän, mutta varmasti vaikeuksia on vielä edessä.
Kenties vaikeampaa kuin aineellisen varautumisen hoitaminen kunnialla on suoriutua ihmisten reaktioiden ohjailusta. Nyt kaikki näyttää vielä auvoiselta, rahat ja tavarat liikkuvat, etätöitä voi tehdä omaan tahtiinsa, ulkonakin pääsee käymään, saunan voi lämmittää. Tuntuu vähän kuin lomalta. Jossain vaiheessa kuitenkin rahat ja tavarat alkavat loppua, saatetaan tarvita järeämpiä rajoittamistoimia ihmisten vapaudelle, karanteeniolosuhteisiin kyllästytään. Epäluulo muiden tekemisiä kohtaan kasvaa, solidaarisuus rapautuu ja tarjonnan torjunnasta tuleekin "mun juttu", ei meidän.
Huomaa selvästi, että on ihmisiä, jotka kokevat sellaisenkin uhkan kuin nykyinen epidemia hyvin kauhistuttavana ja pelottavana. Järkipuhe tai perustelut eivät oikeasti vaikuta. Kun perustellaan rauhoittavasti, miksi kannattaisi toimia noin eikä näin, saatetaan nyökätä, mutta hetken kuluttua taas mielen valtaa entinen pelko. Tällaisen pelon hallitsemiseen on käytetty esimerkiksi uskontoa -kohtalaisella menestyksellä. En ihmettelisi, jos jotain vastaavaa nousisi nyt esiin. Sosiaalisen median nopeuden siivittämänä. Ulkonaliikkumiskielto taas luultavasti on psykologisesti haitaksi. Tiedotusvälineillä, mutta myös meillä kaikilla on painava syy pitää kieli keskellä suuta ja välttää ylilyöntejä ja virheellisen tiedon eteenpäin välilttämistä.
Täällä Espanjassa meillä on voimassa ulkonaliikkumiskielto. Aurinko paistaa. Liikkumisrajoituksesta saattaa tullakin koko epidemian kovin koettelemus.
tiistai 17. maaliskuuta 2020
1. Karanteeniblogi
17.3 2020 Maro, Espanja
Toinen karanteenipäivä menossa. Ulkoa kuuluu kovaäänisauton julistus: "pitäkää huolta terveydestänne, noudattakaa viranomaisten ohjeita, pysykää kotona. Kiitos yhteistyöstä!" Se alkoi jo eilen, tuo kovaäänisauton kuulutus. Viranomaiset ovat kovan haasteen edessä. Koska ihmiset kyllästyvät karanteeniin, saaavat tarpeeksi toisistaan tai ikävystyvät yli kriittisen pisteen? Ainakaan aluksi ei rajoituksista saisi lipsua. Mutta kuitenkin; täytyy välillä käydä kaupassa, apteekissa, ehkä muillakin välttämättömillä asioilla. Nytkin moottoritiellä kulkee autoja, matkailuvaunuja, yksityisautoja, rekkoja.
Tunnelma on odottava, mutta ihmiset tuntuvat varsin rauhallisilta. Huumoriakin jaksetaan vielä viljellä: nyt on oikea aika toteuttaa haaveeksi jääneet uudenvuodenlupaukset. Nyt on oikea aika tyhjentää ruokakaappi vanhoista muonista (meilläkin on yksi purkki hernekeittoa (hankittu Suomesta noin viisi vuotta sitten). Myös pihan hoitoon jää aikaa. Voi leikata pensaita ja huoltaa kasveja.
Ulkona tuntuu edelleen lähes huumaavan voimakkaana appelsiininkukkien, freesioiden ja jasmiinnien tuoksu. Aurinkokin paistaa, joskin varhaiskesä ilmeisesti tuli ja meni ja on palattu tavanomaiseen alkukevään säätyyppiin. Hyvä näin, ei tee niin mieli rannalle.
Epidemiassa on nyt menossa eksponentiaalisen leviämisen vaihe. Yhteiskuntaan "kylväytyneet" tartunnan kantajat, jotka eivät vielä tiedä tartunnastaan, levittävät virusta eteenpäin. Näinhän se menee, ihan oppikirjojen mukaan. Koska huippu saavutetaan, ja minkälaista jälkeä epidemia jälkeensä jättää on vielä arvoitus. Taudissa on outoja piirteitä: itämisaika vaihtelee epäilyttävän paljon. Miksi tauti pahenee niin myöhäisessä vaiheessa, usein vasta kolmannella viikolla oireiden alkamisesta (espanjantauti tappoi aikanaan Lapissa vähän niinkuin samantien kun oli taloon tullut) ? Miksi vanhat, ja erityisesti miehet ovat alttiita? Vai ovatko he vain alttiita kuolemalle niiden vaurioiden johdosta, joita virus aiheuttaa, eikä esimerkiksi tartunnalle sinänsä.
Seliltys näille oudoille piirteille voi olla siinä, että virus leviää täysin "neitseellisessä" väestössä, jossa minkäänlaista hankittua immuniteettia ei ilmeisesti entuudestaan ole. Meillä ihmisillä "tavnomaisten" taudinaiheuttajien käyttäytymiseen vaikuttaa paljon aikaisemmista kosketuksista jäljelle jäänyt immuniteetti. Vaikkei se pystyisikään tautia estämään, se voi monin tavoin muokata sen kulkua.
Päättäväiset toimet epidemian hidastamisesta ovat hyvin perusteltuja siksi, että terveydenhuollon resurssit selviäisivät kriisin yli. Täällä Espanjassa häämöttää jo tilanne, missä intensiivisen hoidon paikat ja hoitomahdollisuudet loppuvat kesken. Vierailin aikoinaan Kiinassa silloin, kun SARS oli siellä samassa vaiheessa kuin Korona nyt Euroopassa. Maahan oli pikavauhtia, "seitsemässä päivässä", kuten minulle kerrottiin, muokattu entisestä puolue-eliitin kylpylästä sairaala, missä oli 700 asianmukaisesti varustettua eristyshuonetta. Samanlaisia oli ilmeisesti rakennettu pitkin maata. Epidemian leviäminen hidastui, hieman epävarmaksi jäi, johtuiko se viranomaisten toimista vai oliko takana (myös) viruksen luonteen muuttuminen vähemmän aggressiiviseksi.
Seuraavan viikon kuluessa tulemme näkemään, miten tämä epidemia todennäköisesti tulee etenemään. Valitettavasti - tai onneksi - silloin on vielä aivan liian varhaista nähdä mitä aikanaan "savuavien raunioiden keskeltä" tulee vastaamme.
17.3 2020 Maro, Espanja
Toinen karanteenipäivä menossa. Ulkoa kuuluu kovaäänisauton julistus: "pitäkää huolta terveydestänne, noudattakaa viranomaisten ohjeita, pysykää kotona. Kiitos yhteistyöstä!" Se alkoi jo eilen, tuo kovaäänisauton kuulutus. Viranomaiset ovat kovan haasteen edessä. Koska ihmiset kyllästyvät karanteeniin, saaavat tarpeeksi toisistaan tai ikävystyvät yli kriittisen pisteen? Ainakaan aluksi ei rajoituksista saisi lipsua. Mutta kuitenkin; täytyy välillä käydä kaupassa, apteekissa, ehkä muillakin välttämättömillä asioilla. Nytkin moottoritiellä kulkee autoja, matkailuvaunuja, yksityisautoja, rekkoja.
Tunnelma on odottava, mutta ihmiset tuntuvat varsin rauhallisilta. Huumoriakin jaksetaan vielä viljellä: nyt on oikea aika toteuttaa haaveeksi jääneet uudenvuodenlupaukset. Nyt on oikea aika tyhjentää ruokakaappi vanhoista muonista (meilläkin on yksi purkki hernekeittoa (hankittu Suomesta noin viisi vuotta sitten). Myös pihan hoitoon jää aikaa. Voi leikata pensaita ja huoltaa kasveja.
Ulkona tuntuu edelleen lähes huumaavan voimakkaana appelsiininkukkien, freesioiden ja jasmiinnien tuoksu. Aurinkokin paistaa, joskin varhaiskesä ilmeisesti tuli ja meni ja on palattu tavanomaiseen alkukevään säätyyppiin. Hyvä näin, ei tee niin mieli rannalle.
Epidemiassa on nyt menossa eksponentiaalisen leviämisen vaihe. Yhteiskuntaan "kylväytyneet" tartunnan kantajat, jotka eivät vielä tiedä tartunnastaan, levittävät virusta eteenpäin. Näinhän se menee, ihan oppikirjojen mukaan. Koska huippu saavutetaan, ja minkälaista jälkeä epidemia jälkeensä jättää on vielä arvoitus. Taudissa on outoja piirteitä: itämisaika vaihtelee epäilyttävän paljon. Miksi tauti pahenee niin myöhäisessä vaiheessa, usein vasta kolmannella viikolla oireiden alkamisesta (espanjantauti tappoi aikanaan Lapissa vähän niinkuin samantien kun oli taloon tullut) ? Miksi vanhat, ja erityisesti miehet ovat alttiita? Vai ovatko he vain alttiita kuolemalle niiden vaurioiden johdosta, joita virus aiheuttaa, eikä esimerkiksi tartunnalle sinänsä.
Seliltys näille oudoille piirteille voi olla siinä, että virus leviää täysin "neitseellisessä" väestössä, jossa minkäänlaista hankittua immuniteettia ei ilmeisesti entuudestaan ole. Meillä ihmisillä "tavnomaisten" taudinaiheuttajien käyttäytymiseen vaikuttaa paljon aikaisemmista kosketuksista jäljelle jäänyt immuniteetti. Vaikkei se pystyisikään tautia estämään, se voi monin tavoin muokata sen kulkua.
Päättäväiset toimet epidemian hidastamisesta ovat hyvin perusteltuja siksi, että terveydenhuollon resurssit selviäisivät kriisin yli. Täällä Espanjassa häämöttää jo tilanne, missä intensiivisen hoidon paikat ja hoitomahdollisuudet loppuvat kesken. Vierailin aikoinaan Kiinassa silloin, kun SARS oli siellä samassa vaiheessa kuin Korona nyt Euroopassa. Maahan oli pikavauhtia, "seitsemässä päivässä", kuten minulle kerrottiin, muokattu entisestä puolue-eliitin kylpylästä sairaala, missä oli 700 asianmukaisesti varustettua eristyshuonetta. Samanlaisia oli ilmeisesti rakennettu pitkin maata. Epidemian leviäminen hidastui, hieman epävarmaksi jäi, johtuiko se viranomaisten toimista vai oliko takana (myös) viruksen luonteen muuttuminen vähemmän aggressiiviseksi.
Seuraavan viikon kuluessa tulemme näkemään, miten tämä epidemia todennäköisesti tulee etenemään. Valitettavasti - tai onneksi - silloin on vielä aivan liian varhaista nähdä mitä aikanaan "savuavien raunioiden keskeltä" tulee vastaamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)