Koronablogi 13

 Koronablogi 13. 21.2 2021

Ulkona sataa pitkästä aikaa. Mukana hiekkaa Afrikasta. Se on värjännyt harmaan auton ruskeaksi. Ernesto kertoi, että tyhjän uima-altaan pohja oli ollut hiekasta ruskeaa, hiekan seassa miljoonia pieniä toukkia. Ateenassa lunta ja pakkasta kuin Teksasissa. Maailmanloppu tulossa?

(Kirjoittaminen piti keskeyttää hetkeksi, kun äkillinen ukkosmyrsky repi autokatoksen oven auki)

Ja sitten hyvät uutiset: El Pais-lehden etusivun poikki kulki iso otsikko: maailman mitassa koronavirusepidemia on vihdoin kääntynyt merkittävään laskuun. Ilmiö on ollut selvin Euroopassa ja Amerikassa, mutta siellähän tapausmäärätkin ovat olleet suurimmat (koskee vain todettuja ja laboratoriovarmistettuja tapauksia). Viranomaiset miettivät toiveikkaina että "olikohan tämä nyt tässä".  Vaikkei neljättä aaltoa tulisikaan, ainakaan samassa mitassa kuin kahta edellistä, on kuitenkin vielä monia taisteluita voitettava. Rokotukset on saatava sujumaan, yhteiskuntien sisällä koronan ja karanteenien kypsyttämät rauhattomuudet on saatava purettua, politiikka on asemoitava jatkamaan niitä kamppailuita, jotka jäivät kesken epidemian vuoksi. 

Ja kun loppusuora alkaa häämöttää ei kenenkään enää kannata turhan takia tautia päälleen ottaa. Rajoitukset tarvitaan edelleen ja niitä on syytä noudattaa. 

Vielä on nähtävä, miten epidemia käyttäytyy niissä maissa ja niillä mantereilla, joissa se ei alkuvaiheessa levinnyt muiden tahtiin. Ja minkälaisia uhreja tarvitaan niiltä, jotka edelleen olosuhteiden vuoksi ovat suuressa vaarassa? Niiltä, joille rokotetta ei riitä eikä turvavälejä voida noudattaa?

Suomi saattaa ikävä kyllä kuulua niihin maihin, joissa pahin on vielä näkemättä. Juuri nyt tapausmäärät kaksinkertaistuvat parin viikon välein ja tällainen eksponentiaalinen kasvu johtaa hyvin äkkiä hurjiin lukuihin. Hiihtoloman jälkilasku voi olla samantapainen kuin joulunpyhien jälkilasku oli vaikkapa Portugalissa. 

Entä sitten, jos ei ollakaan menossa epidemian lopullista laantumista kohti? Jos tulee vielä neljäs aalto ja syntyy virusmuunnoksia, jotka viis veisaavat nykyisistä rokotteista? Ikävä kyllä, kuten moni asia tähänkin asti, varmaa vastausta ei voi tietää. 

Ja voiko syntyä uusi samantapainen, tai vähän erilainen pandemia jonkin toisen viruksen aiheuttamana? Tähän saakka maailmanlaajuiset ankaraa tuhoa aikaansaaneet pandemiat ovat olleet melko harvinaisia. Espanjantauti (Influenssa A-viruksen aiheuttama vuonna 1918) lyhensi laskennallista eliniän odotusarvoa (kuinka monta vuotta vastasyntyneellä on keskimäärin odotettavissa elinvuosia) Espanjassa noin yhdeksän vuotta, korona on toistaiseksi saanut aikaan vain runsaan kahden vuoden loven. Siinä välissä ei yhtä merkittäviä pandemioita ole ollut. 

On kuitenkin tekijöitä, jotka lisäävät uusien pandemioiden mahdollisuutta aikaisempaan verrattuna. Ensinnäkin, ihmisiä on aikaisempaa enemmän. Siis alustaa viruksille, millä levitä. Toiseksi, ihmisten väliset fyysiset kontaktit ovat paljon yleisempiä kuin vielä vaikkapa sata vuotta sitten. Siis leviäminen on aikaisempaa helpompaa ja nopeampaa. Ja kolmanneksi, ihmisten liikkuvuus maapallolla on ennen näkemättömän nopeaa. Tartunnan saanut ennättää levittää omaa virustansa vaikkapa joka puolelle maailmaa ennenkuin tauti edes puhkeaa. 

Lisämausteensa antaa tietenkin vielä suhteemme luontoon ja sen elämänmuotoihin. Tässäkin vuorovaikutuksessa voi olla monia tekijöitä, jotka lisäävät pandemian syntymisen mahdollisuutta, vaikkei niille yhtä selvää roolia voidakaan määritellä, kuin listan alkupään tekijöille. Ja onkohan ilmastonmuutoksellakin vaikutuksensa. Ken elää, näkee. 

Koronablogi 14.2 2021

 Koronablogi 12. Valentine`s Day

Vaikka tänään on Ystävänpäivä, pitänee pitäytyä koronassa, koska otsikko määrää.

Sää täällä ennakoi kesän tuloa, aurinko paistaa ja iltapäivisin lämpötila pysyttelee jo kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Ja tämä tietenkin lisää jo muutenkin kasvavaa kärsimättömyyttä. "Eikö tämä jo lopu?" "Koska pääsemme eroon rajoituksista?"

Niin kuin niin moni asia koronasta tähänkin asti, myös epidemian tuleva kulku on paljolti vieläkin arvailun varassa. Uudet muunnokset tulivat ja nopeuttivat tartuntojen leviämistä entisestään. Rokotteita piti saada enemmän ja nopeammin, mutta tuotanto takkuaa. Siitä huolimatta jotain positiivisia merkkejä on sentään nähty. Espanjassa hyvin korkealla käyneet päivittäiset tapausmäärät ovat kääntyneet laskuun. Myös muista maista on vakuuttavaa tietoa siitä, että rajoittamalla ihmisten liikkumista ja kontakteja ja ylläpitämällä sosiaalista etäisyyttä ja hyvää hygieniaa (maskit ja käsidesit) epidemian leviämistä saadaan oikeasti rajoitettua. Olisiko nyt käsillä kolmannen aallon taitekohta? 

Inhorealisti kysyy tietenkin, että tuleeko sitten neljäs aalto. Laumaimmuniteetista ei näytä olevan apua ja siksi katseet on kiinnitetty rokotteeseen. Siitä onkin nyt saatu ensimmäisiä merkittäviä tuloksia. Espanjassa hoitokotien tartunnat ovat laskeneet puoleen aikaisemmasta tasosta niillä alueilla, joissa hoitokotien ja henkilökunnan rokotukset on saatu vietyä läpi. Ja koska numerot ovat suuria (joulu- tammikuussa vähän yli 200 tartuntaketjua viikossa, nyt noin sata) voidaan tulosta pitää epidemiologisesti ja tilastollisesti merkittävänä. Ehkä sittenkin onnistumme!?

Mutta miten laajalti mahdollinen onnistuminen voi toteutua? Miten käy maissa, joissa on hyvin suuri ja paljolti vielä tuntematon tautitaakka? Entä maat, jonne epidemia ei vielä ole ennättänyt levitä? Tai maat, joissa aineelliset tai poliittiset resurssit eivät anna mahdollisuutta kaikkien rajoitus- ja torjuntatoimien toteuttamiseen. Miten kova tulee olemaan koronapandemian globaali hinta? Se, että suuri määrä vanhoja ihmisiä kuolee, ei ehkä sittenkään paranna jälkeen jäävien elämänlaatua. 

Suomen tilanne on kansainvälisesti tarkasteltuna varsin erikoislaatuinen. Tartuntoja on ollut varsin vähän, mutta nyt juuri näyttää siltä, että nousukiito on alkamassa. Hyvällä onnella saattaa kuitenkin käydä niin, että tapausmäärät jäävät lopultakin aika kauas esimerkiksi niistä Europan maista, joissa kolmannen aallon aikana kahden viikon tartuntaluvut kävivät yli tuhannessa. Todetut tartunnat antavat tietenkin yhä epätarkemman kuvan epidemian kulusta, koska ihmisten sitoutuminen testeissä käymisiin huononee nopeaa vauhtia. Kuolemien kohdalla tilastot antavat kuitenkin luotettavamman kuvan. Luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia eri maiden välillä, mutta kussakin maassa kuolemantapausten toteaminen koronasta johtuvaksi noudattaa luultavasti varsin vakioituja kriteereitä ja näin luvut kuvaavat epidemian kulkua. Tietenkin hoidon kehittyminen vaikuttaa asiaan, mutta erot maiden sisällä eivät luultavasti ole suuria. 

Tutkimuksen puolelta on myös alkanut tihkua tietoa siitä, että tautiin oikeasti tehoava lääkehoitokin saattaisi olla mahdollinen. Kun ymmärryksemme taudin etenemisestä lisääntyy, saattaa avautua uusia ikkunoita, joiden kautta taudinkulkuun voitaisiin lääkkeillä vaikuttaa. Pidetään peukkuja!

Koronablogi 11

Koronablogi 11

‎7.‎2.‎2021. Pitkähkön lämpimän jakson jälkeen talvi yrittää uudestaan muistuttaa itsestään. Kylmä tuuli puhaltaa lounaasta ja nostaa komeita vaahtopäitä siniharmaaseen Välimereen. Tilastojen mukaan talvella onkin vielä viikko aikaa, 15.2 lähtien kevät ottaa vallan. Aurinko on siitä lähtien jo niin ylhäällä ja niin kuuma, että vain lyhyisiin vihanpurkauksiin on enää mahdollisuutta. Vuorten huiput saattavat kyllä vielä saada valkoisen katteen päiväksi tai pariksi, mutta rannikolla alkavat jo auringonpalvojat ja uimarit valloittaa hiekkarantoja. Ellei sitä kielletä.

Hyvin tiukat koronarajoitukset ovat näyttäneet kykynsä pysäyttää koronan leviäminen. Viimeksi Belgia on näyttänyt mallia.  Jos pysäyttäminen onnistuu, tulee rokotus todennäköisesti lopettamaan pandemian, ainakin täällä Euroopassa ja muissa sellaisissa maissa, joissa rokotusohjelmat on saatu vietyä kunnolla läpi. Mutta katvealueita varmasti jää. Toivottavasti niistä ei muodostu uusien virusmuunnosten linkoja. Onneksi nyt kehitetyt rokotteet ovat sellaisia, että niiden muuntelu käy helposti ilman, että varsinaista tuotantoprosessia täytyisi panna uusiksi ja siten uudetkin rokotteet saataisiin maailmalle nopeasti.

Koronaepidemia on opettanut monia asioita ja tarjonnee runsasta tutkimusaineistoa paitsi virologeille ja epidemiologeille, myös psykologeille, pedagogeille, filosofeille ja vaikkapa sosiologeille. Tähän saakka yhteiskuntien torjuntatoimet on pystytty toteuttamaan suhteellisen vähäisin häiriöin. Lähinnä on mellastettu kireäksi koettuja torjuntatoimia vastaan, mutta nämä mielenilmaukset ovat näyttäneet lähinnä tavanomaisilta aggression purkauksilta, joita yhteiskunnassa ilmeisesti tarvitaan "liian höyryn" päästämiseksi. Nyt kun ei ole jalkapalloakaan oikeasti. 

Mutta  tilanne voi kuitenkin vielä aggressioiden suhteen pahentua. Jos rokotuksen vaikutukset koetaan riittävän arvokkaiksi ja samanaikaisesti sen saamisessa on pulmia, saattaa etuilu johtaa ikäviinkin purkauksiin. Sekä kansallisilla että kansainvälisillä foorumeilla. "Eikö minun kuuluisi saada rokotus ennen noita, olenhan paljon arvokkaampi vaikkapa yhteiskunnalle tai työpaikalle". Koronarokotteen nopea saatavuus saattaa auttaa meitä välttämään tämänkaltaiset ristiriidat, mutta miten käynee seuraavan (?) pandemian, jos  rokotetta pystyttäisiin  valmistamaan vain hyvin rajoitetusti ja hitaalla prosessilla?

Täällä Espanjassa koronaluvut ovat edelleen varsin korkealla, mutta pientä taipumista alaspäin on käyrissä näkyvissä. Jouluviikkojen juhlakauden jälkivaikutukset eivät ilmeisesti ole aivan yhtä pahoja kuin Portugalissa. Ikävä kyllä moni ikäihminen saa kuitenkin maksaa hengellään jouluviikkojen yhdessäolon riemuista. Jos virus olisikin tappanut lapsia vanhusten sijaan (mikä biologisesti olisi ollut täysin mahdollista), olisikohan ollut suurempi valmius noudattaa karanteenimääräyksiä? Joillekin henkilöille niiden noudattaminen näyttää olevan yhdentekevää. Ja tilannetta tulee pahentamaan se, että kun osa on rokotettu, heillä on oikeutetusti lupa tinkiä ja rokottamattomat alkavat ehkä kysellä "miksen minäkin kun nuokin?". 

Tarvitaan vielä malttia, viisautta ja kestävyyttä. Tilanne tulee olemaan ohi ja turvallinen, mutta vasta ehkä vuoden lopussa. Tämän vuoden, ei ensi vuoden!