Lämmintä riittää

(Sormi ei vieläkään pelaa ja on teipattuna joten kirjoittaminen ei ole yhtä ”tuotteliasta” kuin tavallisesti.)

Tänään, lokakuun lähestyessä loppuaan oli pakko lopulta taipua ja käynnistää ilmastoinnin jäähdytystoiminta. Ulkona on 30 astetta ja reipas itätuuli pitää huolen siitä, että kuumaa ulkoilmaa virtaa sisään jos pitää ikkunoita auki. Mutta valittaa ei kannata, eilen illallakin tuli mieleen Suomen elokuiset lämpimät illat: tyyntä ja leppeää, vain ukkonen puuttui.

Lämpimistä säistä huolimatta merivesi on melko viileää, syynä varmaan meren virtaukset kun ei yölläkään tuo lämpötila juuri ole laskenut 20 asteen alapuolelle. Delfiinit ovat näyttäytyneet useana päivänä aivan uimarannan tuntumassa. Saattaa olla että ne ovat hyvinkin usein noilla alueilla, mutta tarvitaan riittävän tyyni meri, että ne havaittaisiin. Siksi monille täälläkin usein olevalle näky on kiinnostava, ja rannalta lähteekin heti kanootteja paikalle. Vaikuttaa aivan siltä, kuin delfiinit leikkisivät kanoottien kanssa ne hyppivät kanoottien ympärillä eivätkä osoita minkäänlaisia pelon tai epäluulon merkkejä. Naapurin vihjeen perusteella ”löysimme” uuden uimapaikan, joka sopii meille erinomaisesti. Autolla pääsee ihan viereen, rannan hiekka on hienoa ja ranta laskeutuu tasaisesti mereen. Vesi on kristallinkirkasta, varmaan osaksi siksi, että paikka on taajamien ulkopuolella eikä lähelle purkaudu puroja tai maanalaisia lähteitä. Kunhan ilma hieman viilenee, lähdemme uimaan!

Espanjan poliittinen tilanne on aika mielenkiintoinen. Katalonian itsenäisyyshankkeet ovat ilmeisesti vesittymässä rauhanomaisesti. Andalusian kuvernööri on ilmoittanut, että Andalusiassa arvostetaan enemmän yhtenäistä Espanjaa kuin hajanaista ja riitaisaa liittovaltiota. Taloudessa on piristymisen merkkejä ja talouskasvu yleensä johtaa poliittisen tilanteen rauhoittumiseen. (talouden kummallisuuksia: viime vuosi oli eräs Espanjan kaikkein huonoimmista, mutta vuoden aikana miljonäärien määrä lähes kaksinkertaistui!). Myös kaupungilla tuntuu elämä vilkastuneen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Keskustaan, ainoan liikennevalon vaiheille on useina päivinä ilmaantunut liikenneruuhkaa, joka hidastaa kaupungin läpiajoa jopa puolella tunnilla. Myös rannat ovat täynnä väkeä ja ravintoloissakin tuntuu menevän ainakin kohtalaisesti.

Edellisen osan kirjoittamisesta on kulunut viikko ja eilen pääsin jo pelaamaan lentopalloa. Sormi oli vahvasti teipattu, ja se kesti pelin ihan hyvin. Ilma oli varsin lämmin, edelllisenä päivänä oli Malagassa mitattu ennätyksellinen +36 astetta, täällä ei ollut ihan niin kuumaa, mutta pelin jälkeen kun pääsi kellumaan mereen, pilkahti mieleen ajatus: ”tätä varmaan on odotettu koko Suomen kesä!”.

Illalla olimme porukalla syömässä uuden ravintoloitsijan pyörittämässä paikassa. Tarkoitus oli elvyttää pianobaarin perinteitä, mutta laulaminen ei oikein tahtonut käynnistynä vaikka paikalla olikin kaksi soittoniekkaa ja isännälläkin kirkas ja kouliintunut lauluääni. Niinpä väki häipyi syömisen jälkeen kuka mihinkin. Vain meidän pöytäseurueemme jäi. Ja kyllä kannatti! Kadulta tuli ravintolaan pariskunta ja mies kysyi isännältä voisiko hän soitella pianolla. No vastaus oli tietenkin myönteinen ja pianotuolilta paljastui todellinen taitoniekka joka soitteli meidän iloksemme tunnettuja lauluja musikaaleista ja muista aarrearkuista. Eikä siinä kylliksi. Hän sai houkultetua myös vaimonsa laulamaan, ja osoittautui, että hänellä oli upea lauluääni ja loistava taito. Tässä vaiheessa jo me muutkin puutuimme asiaan, me innostaen, isäntä laulaen ja lopulta talon emäntäkin lauloi vielä hyvän yön toivotuksen. Vielä aamulla mieli oli hyvillään tästä illasta!

Syksyn ensimmäinen

Syksyn ensimmäinen

Syksyn myötä muuttolinnut ovat taas matkanneet kaukaa pohjolasta tänne lämpimään etelään. Alkuun 26 asteen lämpötila tuntui kuumalta ja sekä me ihmiset että Tuoggas-koira koimme olomme hieman epämukavaksi. Pistäytyminen meressä auttoi pahimman yli ja nyt – kolmantena päivänä – tuntui jo viileältä, kun aurinko oli pilvessä ja tuuli sattui suoraan patiolle vaikka asteita olikin 24!

Talo oli talvehtinut hyvin ja Ines oli käynyt tekemässä perussiivouksen ennen saapumistamme. Myös puutarha oli upeassa kunnossa, kukkia vaikka millä mitalla ja sekä appelsiinipuut että sitruunapuu ovat täynnä jo kohtalaisen kokoisia raakileita. Saa nähdä kestävätkö oksat kaiken sen painon mitä kypsät hedelmät tulevat aikaansaamaan.

Matka tänne autolla – yli 3000 km – sujui jo tutuksi tulleeseen tapaan. Yövyimme viimeistä kertaa hieman Valdepeñasin pohjoispuolella tienvarasihotellissa, joka aluksi näytti lähinnä ”tuntikäyttöön” tarkoitetulta, mutta osoittautuikin sisältä viihtyisäksi, siistiksi ja rauhalliseksi. Vaikka matkustaminen tuttuja teitä voikin olla tylsää, siinä on myös omat mukavat puolensa. Olemme ajaneet Espoosta Utsjoelle ja takaisin yli neljänkymmenen vuoden ajan, ja reitti alkaa olla tuttu yksittäisiä tienvarsipuita ja -kiviä myöden. Mutta sitä reittiä ajaessa palautuu mieliin jatkuvasti muistoja, jotka liittyvät milloin mihinkin paikkaan tai tapahtumaan, oli sitten kyseessä suojautuminen rankalta raesateelta, hyvä ruokapaikka tai vaikkapa mieleen syöpynyt maisemakuva. Nyt oli ensimmäisen kerran joissakin paikoissa samanlainen tunne välillä Travemunde – Lausanne -Girona – Nerja. Taitaa kulua enemmän kuin neljäkymmentä vuotta ennen kuin sama määrä muistoja ja mielleyhtymiä kertyy tälle reitille!

Elämä täällä loksahtelee pala palata taas entisille uomilleen. Hoitamatta ovat vielä jätevero, parkkipaikkavero sekä vesilaskun tarkistus, se kun oli kymmenen kertaa liian suuri. Asiat jäivät hoitamatta siksi, että kaikki virastot (ja kaupat) olivat perjantaina kiinni. Syynä oli Feria de Nerja, kolmen päivän juhla kaupungin suojeluspyhimyksen kunniaksi. Ensi viikolla on tehtävä uusi yritys. Ensi viikolla on luvassa myös Malagan sinfoniaorkesterin konsertti luolilla. Kyseessä on juhlakonsertti luolien löytymisen 55-vuotismerkkipäivän johdosta.

Myös lentopallo llähti tänään käyntiin. Joukkueet olivat täysilukuiset ja sekä into, sarkastinen huumori, että taktinen silmä tuntuivat olevan tallella. Omalta osaltani peli vain alkoi huonosti. Heti ensimmäinen kosketus palloon oli epäpuhdas ja sattui sormenpäihin. Seurauksena pikkurilli sojotti 45 asteen kulmassa ulospäin väärään suuntaan. Nyt se on lastassa ja ehkä on pakko jättää maanantain peli väliin. Kirjoittaminenkin sujuu huonosti kun kymmensormijärjestelmästä puuttu osia. Mutta odotellaan optimistisina parempaa!