vaalit ja äänestys

Tänään kävimme äänestämässä Malagassa. Oli kuulemma jo joku muu käynyt ennen meitä. Eipä ollut kovin vilkasta! Palvelu oli hienoa, jo ovella oli vastassa vaalivirkailija, joka opasti viidenteen kerrokseen, konsulaatin huoneistoon, missä äänestys sujui ihan kuin kotimaan äänestyspisteissä. Kuulimme, että 12-13% Espanjassa asuvista ulkosuomalaisista käy äänestämässä mutta ainakin Nerjan porukan keskuudessa innostus äänestämiseen oli käsin kosketeltava. Äänestysmatka tehtiin bussilla. Kansalaisvelvollisuuden täyttäminen tuli tietenkin mukavaksi, kun äänestysmatkaan liitettiin sopivasti hyvän ruokapaikan syötävät ja juotavat.
Eilen oli ohjelmassa harvinaista herkkua: lähes koko päivän satoi rankasti, välillä ukkosti ja raskaat pilvet työntyivät mereltä vuorille päin. Luonto sai näin kaipaamaansa vettä. Vaikutus näkyi heti seuraavana aamuna, kun aikaisemmin kuivassa ja autiossa pensaikossa vilisi pikkulintuja. Myös mantelipuut näyttävät puhjenneen täyteen kukintaan. Parin päivän kuluttua näkyy varmaan luonnon vihertyminen. Kevät tulee, vaikka vuorien päälle laskeutuikin komea valkoinen lumilakki. '
Torstaina kävin vielä lentopallon jälkeen meressä uimassa. Ei ollut mitään fakiirin hommaa vaan tuntui ihan mukavalta uida rauhallisissa aalloissa. On aika outoa, miksei vesi jäähdy sen enempää vaikka yöt ovat vielä melko pitkiä ja lämpötila lienee jossain 8-9 asteen tienoilla. Ilmeisesti auringon lämpöä varastoituu päivän mittaan niin paljon veteen, ettei se jäähdy liikaa uimarille.

Lunta!

Viikonvaihteen sade toi uuden piirteen maisemaan: Korkeimmat huiput lähivuorilla saivat valkean peitteen. Alareunastaan vähän harmaan, mikä kertoo, että lunta on siellä ohuelti ja sulaa pian pois, mutta ihan päälaella kirkas valkoinen pysyi seuraavaan päivään ja saattaa viipyä useita viikkoja, mikäli kevään tulo noudattaa samaa kaavaa kuin vuosi sitten.
Puutarhassa on ollut paljon raivattavaa: erilaiset köynnöskasvit pyrkivät tukahduttamaan ne kasvit joiden haluaisi menestyvän, kuten bugainvillet, korallikukat jne. Kahden päivän uurastuksen jälkeen syntyi pari autolastillista biojätettä, mutta työmaata taitaa riittää vielä jatkossakin.
Vähitellen alkaa myös hahmottua mihin suuntaan haluamme piha-aluetta kehitellä. Ja sen merkeissä haettiin tänään tiiliä, laastia, suojamuovia ja muuta tarpeellista. Huomenna täytyy ryhtyä tosi toimeen.

Tulihan se sade viimeinkin! Kokkojen jälkeen.

Aivan kuten virallisissa sääennustuksissa luvattiin, tänään oli sadepäivä. Eipä saatu edes lentopallopeliä aikaiseksi, vain kolme urheaa oli uskaltautunut paikalle. Eikä ollut palloa kellään.
Sade tekee varmasti luonnolle ihmeitä. Jo eilen, ollessamme "pakomatkalla" lähivuorilla saimme ihastella mantelipuiden kukintaa, se on muutaman päivän kuluessa täydessä loistossaan. Myös eräs kaktuksen näköinen kasvi, jolla oli jalkapallon kokoiset kirkkaankeltaiset kukinnot täplitti maisemaa. Kunhan maa alkaa rinteissä viheriöidä, on väriloisto komeimmillaan.
"Pakomatkamme" johtui siitä, että Marossa vietettiin pyhän Antoniuksen päivää ja kun hän sattuu olemaan kylän suojeluspyhimys, on kyläläisten velvollisuus muistaa häntä perintisin menoin. Kun saavuin lauantai-iltana bussilla Malagan kentältä, ei bussi päässyt kääntöympyrää pitemmälle, pääkadun kun sulki hyvinkin suomalaisen juhannuskokon suuruinen valkea. Tulia poltettiin kovan paukkeen säestämänä, tarkoituksena ilmeisesti pelotella pahat henget tiehensä. Paukkeen vaikutuksesta ainakin koira painui sängyn alle kauhuissaan. Kun pauke ei siitä vaimentunut, se pyrki syliin. Yli kolmenkymmenen kilon koira sylissä on hieman hm...
Kun sunnuntaina pauke jatkui päätimme karata lähivuorille, ajelimme sadan kilometrin lenkkiä kiireettä käyttäen lähes koko päivän. Hienoja kyliä, mukavia lounastelupaikkoja ja paljon hienoja taloja, ilmeisesti kaikki brittien laittomalle maalle rakentamia. Ovat kuulemma nyt saaneet armahduksen, eikä taloja tarvitse purkaa. Merkitsisiköhän se uutta buumia tänne päin. Torroxissa kun iso seinäteksti väittää että siellä on Euroopan paras ilmasto!

Kevätkö keskellä talvea?

Eilen parturin vieressä kadun varrella myytiin todella herkullisia tuoreita mansikoita. Espanjalaisia. Uudet perunat tulivat kauppoihin jo viime viikolla. Ollaanko kalenterissa etuajassa?
Sää on ollut poikkeuksellisen lämmin jo pitkään. Loppiaisena oli reilusti yli 20 astetta ja eilen, lauantaina kävi porukkaa taas uimassa meressä lentopallon jälkeen. Ihan kuin oltaisiin kesää kohden menossa, vaikka pitkäaikaisten keskiarvojen perusteella pitäisi juuri nyt olla vuoden kylmin aika. Kukat ovat alkaneet kukkia kaikkialla ja mustarastas lurittelee klarinetillaan illan hämärtyessä. Saas nähdä tulevatko sateet ja koska? Niitä kyllä jo luonto hieman kaipaisi (vaikkei täällä vesipulaa olekaan, kun vuorilta valuu jatkuvasti uutta vettä peltoja kastelemaan).
Alkavalla viikolla on mahdollisuus ennakkoäänestykseen Suomen presidentinvaaleissa. Nerjan suomalaiset lähtevät joukolla Malagaan ääänestämään. Ne jotka pääsevät mukaan menevät yhdessä bussilla, lounastelevat Malagassa ja palaavat sitten takaisin. Itse en pääse kun täytyy käväistä Suomessa. Niitä eläkeläisen "työasioita".
Viime viikko oli varsin vilkasta turismin kannalta. Täälläkin Marossa tuntui joka talossa olevan asukkaita. Eilen alkoivat kadunvarret taas tyhjentyä ulkomaalaisista autoista, ja talven hiljaisuus laskeutunee viimeistään huomenna.
Olimme loppiaisena katselemassa Marossa Kolmen Kuninkaan paraatia, jossa itämaan tietäjiksi pukeutuneet pikku apulaisineen heittelivät karkkeja katsojille ja lopulta, kirkon edessä torilla, jakoivat kaikille lapsille joululahjat. Maro kun on pieni kylä, oli kulkueessa vain yksi traktori ja koristeltu vaunu eikä orkesteria perässä, Nerjassa oli sentään kaksi vaunua ja marssibandi. Koira oli meillä mukana ja se haukkui kulkuetta. Seurauksena oli todellinen rankkasade karkkeja. Kaikki lapset halusivat heitellä karkkeja koiralle!

Uusi vuosi alkoi täälläkin

Uudenvuoden yö meni odotettua rauhallisemmin. Olimme etukäteen varautuneet kovaan paukkeeseen ja siihen, että koiran kanssa tulee vaikeaa. Puolen yön aikaan koira yritti hypätä sänkyyni paukkeen pelästyttämänä, mutta tyytyi sitten makaamaan pää sängyn alla kunnes pauke lakkasi. Ja siitä eteenpäin kaikki sujui rauhallisesti.
Aamulla oli taas kirkas päivä ja puolilta päivin päätimme lähteä vuorille etsiskelemään sopivaa lounaspaikkaa. Ajoimme parikymmentä kilometriä kohden Competa-nimistä pikkukylää ja matkan varrelta löytyi juuri sellainen majatalo, kuin pitikin. Kahdeksan pöytää ulkona. Paikka oli kyllä kovasti brittivoittoinen, isäntä oli epäilyttävästi britin tuntuinen ja uusia vieraita tippui pikku hiljaa. Kaikki tuntuivat olevan brittejä, kaikilla oli auto, kaikilla oli kova jano, ja viimeinen aamiaistilaus jonka kuulimme oli klo 14.15. Ja koiria oli niin paljon, ettei edes meidän herkkähaukkuinen Tuoggas-koirammekaan jaksanut joka asiasta haukkua. Kun eivät muutkaan. Olutta ja giniä kulki pöytiin yhtenä virtana. Emme jääneet todistamaan, mitä terassilla tai sinne vievillä teillä tapahtuisikaan pari tuntia myöhemmin. Tulipahan mielee joku TV-sarja.
Terassilla oli yllättävän lämmintä. Olimme varautuneet siihen, että yli 880 m korkeudessa olisi jo aika viileää, mutta ei. Oli niin kuuma, että oli siirryttävä pois auringosta kokonaan katveeseen. Tämä tuntuu olevan pukeutumisen kannalta mielenkiintoista aikaa. Maron bussipysäkin kohdalla kohtasivat karvakaulusanorakkiin tiukasti kääriytynyt naishenkilö ja pelkkiin urheilushortseihin sonnustautunut mies. Varmaan siinä kohtasivat ruotsalainen ja britti.

p.s. Ensimmäiset kirsikkapuut alkavat kukkia vuorilla. Kohta tulevat mantelipuut perässä.