Aivan kuten virallisissa sääennustuksissa luvattiin, tänään oli sadepäivä. Eipä saatu edes lentopallopeliä aikaiseksi, vain kolme urheaa oli uskaltautunut paikalle. Eikä ollut palloa kellään.
Sade tekee varmasti luonnolle ihmeitä. Jo eilen, ollessamme "pakomatkalla" lähivuorilla saimme ihastella mantelipuiden kukintaa, se on muutaman päivän kuluessa täydessä loistossaan. Myös eräs kaktuksen näköinen kasvi, jolla oli jalkapallon kokoiset kirkkaankeltaiset kukinnot täplitti maisemaa. Kunhan maa alkaa rinteissä viheriöidä, on väriloisto komeimmillaan.
"Pakomatkamme" johtui siitä, että Marossa vietettiin pyhän Antoniuksen päivää ja kun hän sattuu olemaan kylän suojeluspyhimys, on kyläläisten velvollisuus muistaa häntä perintisin menoin. Kun saavuin lauantai-iltana bussilla Malagan kentältä, ei bussi päässyt kääntöympyrää pitemmälle, pääkadun kun sulki hyvinkin suomalaisen juhannuskokon suuruinen valkea. Tulia poltettiin kovan paukkeen säestämänä, tarkoituksena ilmeisesti pelotella pahat henget tiehensä. Paukkeen vaikutuksesta ainakin koira painui sängyn alle kauhuissaan. Kun pauke ei siitä vaimentunut, se pyrki syliin. Yli kolmenkymmenen kilon koira sylissä on hieman hm...
Kun sunnuntaina pauke jatkui päätimme karata lähivuorille, ajelimme sadan kilometrin lenkkiä kiireettä käyttäen lähes koko päivän. Hienoja kyliä, mukavia lounastelupaikkoja ja paljon hienoja taloja, ilmeisesti kaikki brittien laittomalle maalle rakentamia. Ovat kuulemma nyt saaneet armahduksen, eikä taloja tarvitse purkaa. Merkitsisiköhän se uutta buumia tänne päin. Torroxissa kun iso seinäteksti väittää että siellä on Euroopan paras ilmasto!
