Koronablogi 10, 31.1 2021

Koronablogi 10. 31.1 2021

Korona ei jätä meitä rauhaan. Eikä uutisotsikoitakaan. Viimeisen vuoden kaikki käänteet ansaitsevat kyllä useitakin televisiosarjoja puhumattakaan salaliittodekkareista. Ehkä musiikinkin puolella aktivoidutaan. Syntyy koronahittejä ja koronasinfonioita. Ken elää, näkee. 

Viikon kohina on käyty rokotteiden saatavuuden ja itse rokotusten ympärillä. Suurin osa hälystä on mielestäni ollut vain uutiskuplien seurausta. Tiedottaminen meni tällä kohtaa vikaan ehkä ihan alusta alkaen. Muistan kuinka Suomenkin hallituksen suulla korostettiin, että epidemiaan täytyy suhtautua hyvin varovasti "siihen saakka kunnes saamme rokotteen". Tämä on saanut aikaan ylisuuria odotuksia rokotteen vaikutuksesta (vaikkakaan ei itse tehosta!) epidemian kulkuun. Portugalissa jo huomattiin, että pitkän karanteenissa kitumisen jälkeen voidaan taas palata aikaisempaan kanssakäymiseen ja voidaan halata ja laulaa yhdessä. Ajatuksen soveltaminen johti siihen, että Portugali ampaisi ikävässä tilastossa Euroopan kärkeen ja sairaanhoito on romahtamassa. Sama ilmiö tullaan varmasti näkemään myös muualla. Helsingissä Kallion kaupunginosan trendikkäät pikkuravintolat olivat taas tupaten täynnä ja opiskelijatilaisuudessa Jyväskylässä saatiin aikaan iso paikallinen epidemia. 

Olisi ehkä alun alkaen pitänyt soveltaa varovaisempaa linjaa ja todeta, että "kunhan väestö saadaan rokotettua on mahdollista, että epidemia saadaan väistymään". Jälkiviisaus on kaiken viisauden alku.

Olen myös ihmetellyt sitä, kuinka äkkiä ruvettiin syyttelemään toisia etuilusta rokotteen saannissa tai rokotuksen saannista. Ymmärrettävästi se on poliittisista syistä ollut pakko tehdä, mutta asiallisesti siinä ei ole ollut paljon järkeä. Se on luonut epäluuloa julkista terveydenhuoltoa ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia kohtaan. Adenovirusvektoriin perustuvaa Astra-Zenecan rokotetta voidaan tuottaa suuria määriä vain mikäli adenovirusta saadaan soluviljelmissä syntymään riittävän suuria määriä. Ja jokainen näiden tekniikoiden kanssa askarrellut tietää, kuinka herkistä asioista on kyse. Ravintoliuoksessa käytetyn veden laatu saattaa vaihdella, kasvua varten tarvitaan useita biologisia komponentteja, mikrobikasvun torjuminen saattaa varsinkin suurtuotannossa aiheuttaa yllättäviä vaikeuksia. Ja soluviljelmä saattaa vain yksinkertaisesti hidastaa lisääntymistään "omalla päätöksellään".  Ja voivathan kuun vaihevaihtelut ja auringonpilkutkin vaikuttaa, jos uskomme "oikeita" tietolähteitä. 

Keskeisen tärkeää on mielestäni se, ettei tämä häly saa rokotteen tuottajia turvautumaan laadullisiin kompromisseihin. Otan mieluusti vastaan huolella valmistetun ja laatuvarmistetun rokotteen. Hätiköintituotteen kohdalla en olisi lainkaan varma.

Koronan ilmaantuvuusluvut ovat olleet taas kasvussa useita viikkoja monissa Euroopan maissa. Ihan viimeisen viikon perusteella voisimme kuitenkin jo varovasti ehdottaa, että kolmas (tai neljäs) epidemiapiikki alkaa taipua alaspäin. Toivotaan, että seuraavaan olisi pitempi aika kuin edellisten välillä oli. Kuviota sotkee hieman se, että halu hakeutua testeihin on ilmeisesti vähentynyt ja näinollen kertyvä tieto on vajavaista. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä minkälaisia lukuja paljastuu, jos nykyistä aggressiivisempi testauspolitiikka otetaan käyttöön. Poliittisesti hankalien päätösten tueksi tarvitaan yhä monipuolisempaa tietopohjaa. 

Rajoitustoimien kohdalla olemme samanlaisten ongelmien keskellä kuin vuosi sitten kun yritimme arvata mihin suuntaan koronavirusepidemia tulee kehittymään. Toimet joihin turvauduttiin olivat osittain arvauksien, osittain todennäköisyyksien pohjalta tehtyjä. Nyt, kun karanteenitoimia on ilmeisesti ajoittain kiristettävä, olisi helpompaa kaikille, jos voisimme hyväksyä sen mahdollisuuden, että jotkut toimet voivat olla ylitseampuvia, tai tehottomia tai liian epämukavia hyväksyttäväksi. Arkkiatri Risto Pelkonen muistutti jo keväällä lääkärikuntaa siitä, että on varauduttava myös olemaan väärässä. 

Koronablogi 9

 

Koronablogi 9. 24.1 2021

Nyt eletään koronan suhteen (jälleen) jännittäviä aikoja. Brittiläinen virusmuunnos tarttuu tehokkaasti ja on jo vallannut huomattavan siivun uusista tartunnoista. Kolmannen aallon tulo näyttää varmalta. Espanjassa se on jo päällä, kahden viikon liukuva vertailuluku on noussut lyhyessä ajassa alle kolmestasadasta 850:een. Portugali on pannut vielä paremmaksi, siellä päästiin jo 1300:n yli ja Euroopan kärkipaikalle. Tartuntaluvut ovat tietenkin mielenkiintoisia seurattavia, mutta tärkeimmät luvut liittyvät sairaanhoidon kapasiteettiin. Intensiivihoidon resursseista tulee pulaa ilmeisesti ihan lähiaikoina. Joudutaanko potilaita taas valitsemaan? Lääkäreillekin tilanne on vaikea. Hippokrateen valan mukaan kaikkia on autettava tasavertaisesti. Espanjassa armeijan ylipäällikkö joutui eroamaan etuiltuaan rokotusvuorossa. Tullaanko etuilua näkemään myös hoitoon otettaessa??

Epidemian kuvaamisessa kaikkein varmin tie on selvitellä kuolemia. Tietenkin vain osassa maailman maista tiedetään tai halutaan tietää, ketkä ovat kuolleet koronan uhreina ja ketkä muuten vaan. Eräs lähestymistapa on kuitenkin kohtalaisen käyttökelpoinen. Kun kaikista kuolemantapauksista pidetään joka tapauksessa kansallisesti kirjaa, kertyy monien vuosien ajalta tietoa siitä, miten paljon kunakin vuonna ja kunakin vuodenaikana keskimäärin kuollaan. Kun tätä keskiarvoa sitten verrataan koronaepidemian aikaiseen kuolemien ilmaantumiseen, voidaan päätellä onko luvuissa "ylimääräistä". Sekään ei tietenkään anna ihan täsmällistä arviota. Koronan ajalta monista EU-maista tiedetään, että esimerkiksi lasten hengitystietartunnat ovat vähentyneet, ilmeisesti karanteenikäytäntöjen seurauksena, samoin kuolemaan johtaneet liikennetapaturmat. Niiden tuoma virhe on kuitenkin aika vähäinen. Kun vuoden 2020 luvut eri maista valmistuvat nähdään koronapandemian ensimmäisen vuoden vaatima uhrien määrä. Espanjassa luvut saatiin jo valmiiksi, ja näyttää siltä, että 80.000 henkeä on menetetty koronan takia viime vuonna. 

Ensimmäisen maailmansodan kylkiäisenä syntynyt influenssa, "espanjan tauti" vaati jälkikäteen tehtyjen arvioiden mukaan maailmassa uhreja 20 -100 miljoonaa. Tuolloin influenssan toteamiseksi ei ollut olemassa laboratoriokokeita, jotka olisivat vahvistaneet diagnoosin, tapaukset luettiin influenssan tiliin pelkästään ajallisten ja kliinisten tietojen perusteella. Mutta suuret luvut tasoittavat pienet virheet. Korona näyttää olevan ainakin yhtä tehokas tappaja kuin espanjantauti, ja kun ottaa humioon maailman väkiluvun kasvun, voimme odotella lopullisen uhriluvun olevan jossain sadan - parinsadan miljoonan välillä. Huima luku!

Brittimuunnoksen nopeampi leviäminen korostaa viruksen kykyä muuntua ja ehkä myös voittaa tiellä olevat esteet. Todellinen tuomiopäivän viesti olisi tietenkin se, että kun rokotettuja on tarpeeksi, virus "keksii" tavan jolla se kiertää rokotteen tuoman immuniteetin. Silloin olemme tuomittuja jatkuvaan kilpajuoksuun uusien rokotteiden ja uusien virusmuunnosten välillä.

Rokotukset ovat lähteneet vauhdilla käyntiin monissa maissa. Vielä ei voida arvioida, saadaanko rokotteella maailmanlaajuinen vaikutus vai voidaanko sillä vain rajoittaa epidemian leviämistä joissakin (onnekkaissa) maissa. Uusien rokotteiden valmistuksessa on käytetty aikaisemmin tuntemattomia menetelmiä, jotka näyttävät tuovan turvallisia, nopeita ja joustavia mahdollisuuksia monien rokotteiden valmistamiseen. Todellinen tieteellisen perustutkimuksen riemuvoitto! 

Samalla on taas herätetty kysymys siitä, voisiko näitä menetelmiä soveltaa niin, ettei patenttisuojista tarvitsisi välittää vaan rokotteita voisi tuottaa esimerkiksi kansallisesti, vaikkapa Suomessa. Tällaista politiikkaa on kyllä kokeiltu riittävästi, huonoin tuloksin. Kansanterveyslaitos, nykyinen THL oli vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kansainvälisestikin merkittävä ja arvostettu rokotteiden tuottaja. Isorokkorokotetta on edelleen valmiina koko kansan tarpeisiin. Rokotteiden kehittämisen ja valmistamisen vaatimukset ovat kuitenkin kasvaneet ja haaste osoittautui ylivoimaiseiksi, kun tarvittiin uusia ja uudenlaisia rokotteita ja niiden massavalmistusta. On hienoa, että Suomessa on tämän alan eturivin kansainvälistä arvostusta nauttivaa perustutkimusta. Soveltavat kliiniset  tutkimukset, jotka liittyvät rokotteiden käyttöön ottoon ovat kuitenkin niin vaativia ja kalliita (n. 100.000.000 per rokote) että siihen tarvitaan leveämpiä hartioita kuin mihin Suomella on varaa. Suomen vahvuus on antaa panoksensa alan perustutkimukseen.

Koronablogi 8. 17.1 2021

 Juuri kun edellisestä myrskyviikosta päästiin, ja alettiin odotella vaihteeksi vähän rauhallisempaa viikkoa, alkoi taas rytistä. Uutiset siitä, kuinka USA:ssa valmistaudutaan uuteen kapinaan, aikaansaavat levottomuutta ja ahdistusta. Mieleltään ilmiselvästi sairas presidentti ei meinaa millään luopua harhoistaan eikä ympäristö tunnu voivan vaikuttaa. Islantilaisessa TV-draamassa "Pääministeri" kuvattiin itse asiassa varsin hyvin sitä, mitä tapahtuu, kun maaninen vaihe saa valtaa pitävästä yliotteen. Myös siinä sarjassa järjestelmä, ja siis demokratia, lopulta kuitenkin selvisivät voittajana. Toivottavasti niin käy myös USA:ssa. Harmittaa vaan se, kuinka itse kunkin myönteinen kuva USA:sta lännen edelläkävijänä on ottanut takapakkia. Palaakohan entinen asenne enää omana elinaikanani. Tätä kuitenkin toivon niiden lukuisten amerikkalaisten ystävieni ja työtovereideni puolesta, joka varmasti joutuvat nyt kärsimään  muun maailman vieroksuvasta ja epäilevästä asenteesta. 

Toinen viikon iso uutinen on tietenkin koronapandemiassa tapahtunut äkillinen muutos, ikävä kyllä pahempaan. Vuodenvaihteen juhlat on juhlittu ja lahjat jaettu, ja kylkiäisenä ilmaantuvuusluvut ovat täällä Espanjassa jo kaksinkertaistumassa joka viikko. Tilannetta pahentaa brittimuunnoksen suurempi tarttuvuus. Asetelma on poliitikoille hankala myös siksi, että kehityksen kääntäminen parempaan edellyttäisi tosi kovia toimia, ja ihmiset alkavat jo olla kyllästyneitä eivätkä innokkaasti jaksa seurata annettua ohjeistusta. 

Eri maissa tehtyjen selvitysten perusteella on arvioitu, että nykyisellä järjestelmällä tapauksista paljastuu noin kolmasosa. Tähän päästään tietenkin vain silloin, jos mahdollisia oireita potevat tai tartunnan saaneeseen kosketuksissa olleet todella hakeutuvat testattavaksi. Suosituksiin kriittisesti suhtautuminen lisää tietenkin piiloon jääneiden tapausten lukumäärää ja vaikeuttaa tartunnan jäljittämistä. Ja siirtää siis vaikeuksia hieman eteenpäin, mutta ne tulevat kyllä vastaan ja ehkä pahempana. 

Suomen luvut ovat olleet uskomattoman hyviä. Ja siitä huolimatta uskon niiden pitävän kutakuinkin paikkansa. En vielä kuitenkaan jaksa uskoa, etteikö kolmas tai neljäs aalto lopulta tavoittaisi myös Suomen ja iskisi samalla voimalla kuin se on nyt iskenyt muihin Euroopan maihin. Jos väistäminen kuitenkin onnistuisi, olisi kyseessä yhtä suuri ihme kuin se, että jostain kiinalaiselta torilta lähtenyt hieman aikaisempaan verrattuna muuntunut virus pystyy lohkaisemaan ihmiskunnasta ja sen hyvinvoinnista näin suuren siivun. 

Kävimme aamupäivällä rantakahvilassa sunnuntaikahvilla - ihan niinkuin vanhaan hyvään aikaan oli tapanamme. Kahvi oli hyvää ja samoin pikkuinen jäätelö. Mutta rantabulevardi oli lähes tyhjä. Miten käynee, kun talous alkaa kiristyä vähän samaan tapaan kuin nyt liikkuminen: Viimeisten määräysten mukaan ei monista kaupungeista (erikseen nimettyjä) saa enää poistua ilman erityistä ja todistettavaa syytä. Rantakahville ei voi enää tulla edes kaikista lähikylistä tuossa vuoren rinteellä. Lehden mukaan turismi elinkeinona on palaamassa samalle tasolle millä se oli 40 vuotta sitten!

Koronablogi 7

 Koronablogi 7. 10.1 2020

On turhaa valitusta se, että eläkeläisten viikot olisivat saman toistamista ja - varsinkin näin korona-aikaan -  sopivan ajankulun keksimistä varsin rajallisten vaihtoehtojen joukosta. Vuoden ensimmäinen täysi viikko on tarjonnut yllin kyllin jännitystä, vaihtelevia tilanteita ja - no ehkä ei niinkään romantiikkaa. 

Se huipentui vuosisadan lumimyräkkään, josta arkistoitiin Hilpan lähettämä video auton tuulilasin läpi kuvatusta ajelusta pitkin Fuengirolan lumisia katuja ja sairaanhoitajasta Madridissa, joka suksisauvojen avulla taistelee tietään työpaikalleen läpi puolimetristen hankien. Keskinen Espanja kärsi pahiten, mutta myrsky vaati ihmishenkiä myös täällä etelärannikolla. Nerja tietenkin säästyi, mutta meidän osallemme lankesivat rankat sateet. Lähivuoret ja kukkulat tosin saivat kunnollisen lumipeitteen, jonka alaraja oli parissa sadassa metrissä. 

Tulihan tällainenkin ihme koettua. Tietenkin suomalaiselle lumi ja lumentulo kaikkine koukeroineen on tuttua, mutta espanjalaisille oli varmaan kyse ikimuistoisesta tapahtumasta. Kaupunkien - muidenkin kuin Madridin - katuja lasketeltiin kelkoilla ja improvisoiduilla välineillä, minkäänlaista autoliikennettä kun ei ollut häiritsemässä. Paremmin varustautuneet hiihtivät. Näköjään käy se laskettelusuksillakin (?).

Oli lumentulosta tietenkin myös haittaa ja hengenvaaraa. Ambulanssit eivät kyenneet liikkumaan, ei myöskään palokunta. Armeija, joka hälytettiin auttamaan, juuttui yhtä lailla muiden kanssa kinoksiin. Poikkeuksellisen kylmää ilmaa on vielä luvassa joidenkin päivien ajan. Sitten paistaa taas aurinko ja otetut valokuvat arkistoidaan talteen. 

Tietenkin viikolle sattui myös Trump ja tarinassa eteen tullut dramaattinen käänne. Hyvää siinä oli se, että kaikki näyttää sittenkin päättyvän parhain päin. Mutta huonoa se, että oliko se enteellistä. Toteutuuko oma uskomukseni, jonka mukaan se, mitä tapahtuu USA:ssa nyt, tapahtuu meilläkin mutta parin kymmenen vuoden viiveellä. Enkä niinkään ajattele eduskuntatalon valtaamista, vaan sitä yhteiskunnan hajottamista, mihin sosiaalinen media tuo oivalliset työkalut. Pahimmassa tapauksessa prosessi voi alkaa jo lähivuosina, kun joudumme sovittelemaan sitä, miten koronasta koituva valtava lasku saadaan maksettua. 

Koronaepidemian tuleva kulku on edelleen paljolti arvailun varassa. Virus on jo nyt ehtinyt esitellä odottamattoman laajan valikoiman uusia piirteitä. Mikäli nyt esille tulleet - vai vielä esille tulemattomat - muunnokset eivät taivukaan laumaimmuniteetin edessä vaan pystyvät väistämään sen influenssavirusten tapaan, on edessämme pitkä ja vaikea tie, joka vaatinee muutoksia sekä yksilöiden että yhteiskuntien toimintatapoihin ja elämänmenoon. 

Ehkä nyt kuitenkin talven keskellä kannattaa suunnata ajatukset edessä olevaan kevääseen ja kesään lämpimine ilmoineen ja aurinkoisine päivineen. Kyllä niistä voi nauttia, vaikka käyttäisikin käsidesiä, välttäisi liiallista yhteislaulua ja riiputtaisi paperimaskia leuan alla. 

Koronablogi 6

Koronablogi 6. 3.1 2021

Meitä oli iso perhe koolla juhlistamassa yhteistä joulua, kaikkiaan kahdeksan. Siis voimassa olleiden karanteenimääräysten ylärajalla. Söimme yhteisen aterian ulkona auringonpaisteessa. Pöydässä olivat kaikki perinteiset kinkusta lasimestarin silliin ja rosoliin. Se tuntui ylellisyydeltä tällaisena tiukkojen rajoitusten vuonna. Jouluviikon jälkeen, omaisten jo palattua kotimaahansa, saimme tiedon, että yksi meistä oli saanut Covid-tartunnan. Laskimme päiviä eri mahdollisista tartunnanlähteistä, ja parhaaksi mahdollisuudeksi jäi se, että tartunta olisi tapahtunut Suomessa juuri ennen matkan alkua eikä siksi olisi vielä näkynyt tulotarkastuksessa. Mutta olihan tietenkin muitakin mahdollisuuksia. Siirryimme oireiden tehostettuun tarkkailuun. Myös me vanhat tiukensimme hieman varotoimia, mutta yhteistaloudessa todellinen eristäytyminen muista on kyllä hyvin vaikeaa. Sovimme kuitenkin, että jos tartunta on saatu, kukaan ei kuole. 

Tätä kirjoittaessa karanteeni alkaa olla päätöksessään, indeksitapaus on jo päässyt "vapauteen", eikä sen kummempia taudin merkkejä ollut ilmaantunut. Karanteeni oli  varsin mielenkiintoista aikaa ja tavallaan uusi kokemus. Mukaan hiipi pelko. Se ei haitannut päiväsaikaan kun harkinta ja ajattelu ohjaavat mieltä, mutta yöllä tahtovat pahat voimat päästä valloilleen. Jokainen yskänpuuska tai mahan nipistys tuntui merkiltä alkavasta taudista. Onneksi aamulla olo oli taas hyvä ja kirkas.  Ei se pelko mitään erityisen musertavaa ollut, yöuni kelpasi suunnilleen niin kuin se näin vanhoilla tapaa. 

En varmasti ole ollut ainoa tällaisten tuntemusten kanssa. Pitkän rauhallisen, turvallisen ja hyvinvoivan kehityskaaren aikana konkreeittinen uhka ja sen aiheuttamat tuntemukset ovat saattaneet jo unohtua useimmilta, ainakin meillä Suomessa. Miten voimakkaana uhkatilanne koetaan riippuu tietenkin osittain kunkin ihmisen biologisesta ja neuropsykologisesta profiilista, mutta tietenkin myös tilanne vaikuttaa asiaan.  Voi vain kuvitella minkälaisia tuntemuksia vanhainkodeissa asuvilla on ollut kun ei itse edes aina voi vaikuttaa siihen, miten ympäröivä maailma kohtelee. 

Taudin leviämisen kannalta  seuraava kuukausi tulee olemaan mielenkiintoinen. Joulua vietettiin monin paikoin hurlum-hei tunnelmissa ja viruslinkoja saattaa paljastua monissa maissa ja monissa paikoissa. Käyttäytymisen vapautumista lisäsi myös tieto siitä, että kohta tilanne voidaan hallita rokotuksilla. Ikävä kyllä, pessimisti minussa ennakoi vaikaa kolmatta aaltoa. Yritän vaimentaa sen. 

Laumaimmuniteetti näyttää kehittyvän tuskallisen hitaasti ja ilman rokotuksia riskiryhmät tulevat olemaan alttiina taudille ja ennenaikaiselle kuolemalle vielä pitkään, ehkä vuosia. Siksi toivon, että nopeasti saataisiin rokotuskattavuus yli 80 prosentin, jolloin tartunnan riski alkaa painua niin  pieneksi että epidemia hiipuu pois, oli sitten immuniteettia tai ei. 

Rokotusten vastustajatkin ovat saaneet äänensä kuuluviin. Mielestäni kyseessä on raukkamaisten pelkurien itsetehostamisen ilmaisu, mutta eräät piirteet viittaavat siihen, että ilmiöllä on myös hurmosliikkeen piirteitä.  Yhteisvastuu unohtuu, "yhteinen hyvä ei meille kuulu". Jouduin aikoinaan läheltä seuraamaan lasten rokotusten edistämistä ja rokotusten vastustamista. Meillä kyse ei ollut koskaan kovin merkittävästä joukkoliikkeestä. Kyse oli enemmänkin jonkin yksittäisen "apostolin" taidosta rekrytoida itselleen ihailijoita ja aatteen kannattajia. Toivottavasti tämänkin rokotuksen kohdalla vastustus pysyy aisoissa vaikka joitakin haittavaikutuksia ilmenisikin.