Maastopalo Maron ympärillä 28.11 2021

 Villa Ranunculus päiväkirjamerkintä 28.11 2021

Raportti poikkeuksellisesta tapahtumasta:

Klo 10.15 huomasin ikkunasta että rannan suunnasta nousee savua, joka oli mustaa. Tähän aikaan on kyllä tapana karsia puita ja pensaita, ja syntyneitä jätteitä poltetaan ihan laillisesti, mutta savu on valkoista niin kuin paavi olisi saatu valittua. Musta savu kielii siitä, että jotain muuta palaa kuin pitäisi. 

Savu sakeni nopeasti ja näytti laajenevan ja vähitellen alkoi erottua myös liekkejä, jotka levisivät kumpaankin suuntaan, länteen ja itään rannikon suuntaisesti. Jo parinkymmenen minuutin kuluttua näytti selvältä, että kyseessä on karkuteille karannut maastopalo. Viimeksi sellainen aiheutti usean hehtaarin palon Maron tornin alapuolella pari vuotta sitten. 

Yksittäinen paloautokin näytti menevän paloa kohti. Mutta äkkiä alkoi näyttää siltä, että nyt olikin tosi kyseessä. Palo levisi nopeasti ja liekit nousivat kymmenen metrin korkeuteen. Tuuli oli lähes myrskyistä, joten arvelin, että tuli leviää rannalle ja ehkä rajoittuu siihen. Mutta toisin kävi. Mustia savuryöppyjä alkoi kohota yhä lähempää ja palo näytti leviävän myös pohjoiseen, Maron kylää kohti. 

Lähdimme paikan päälle katsomaan tilannetta ja läheltä se näyttikin jo aika hurjalta. Tuli oli leviämässä Maron asutuksia kohti pitkin viljelmiä, jotka jäivät Larioksen huvilan ja Barranco Maron väliin. Paloautoja näkyi kylää reunustavalla kadulla, poliisit olivat eristäneen kylän, myös kylän Hogar  oli tyhjennetty ("kotiliesi", jonkinlainen kunnantalo, jossa on ravintola, ja missä käydään syömässä aina silloin tällöin, ulkopöydistä hieno näköala  auringonlaskussa värjäytyvälle merelle illallisen aikaan) .

Ensimmäinen sammutushelikopteri jyristi paikalle hieman ennen klo 12 ja hetken kaarreltuaan alkoi sammutusaineen levitys köydestä riippuvasta korin tapaisesta, jota riitti nopeaan ylilentoon, sen jälkeen taas "tankkaamaan". Myös paloautoja tuli paikalle lisää, ilmeisesti lähikaupungeista. 

Noin klo 14 paloalueelta nousi vain valkeaa savua, mutta alue oli levinnyt niin, että se ulottui ainakin "yooga-rantaan, kenties playa de Maroon saakka. 

Tätä kirjoitettaessa klo 14.59 alkoi taas mustaa savua tupruta taivaalle, nyt Larioksen talon kohdalta rannalta ja siitä itään päin. Saa nähdä kuinka kauas tuli leviää ja onko tuho ollut täydellinen ihan rantaan saakka. Varmaa on että monelta vanhaan ikään ehtineeltä pienviljelijältä on mennyt omaisuus. Raivaakohan palo nyt aluetta suuren golf-kentän tuloa varten??

Tilanne klo 17.30. Maroon ei päässyt kuin jalkaisin "takakautta". Aika paljon oli ihmisiä ihmettelemässä paloa ja kiivaana jatkuvaa sammutustyötä. Myös N-340 oli suljettu Marosta eteenpäin. Palo oli levinnyt itään päin ja näytti siltä, että Maron tornille johtavan tien reunaan asti tuprutteli mustaa savua. Mihin vesi saatiin laskettua kopterin alla riippuvasta säiliöstä, muuttui savu vaaleaksi. Aivan kylän vierellä vanhan sokeritehtaan lähellä tuli näyttää tekevän väistöliikkeen kauemmaksi kohti rantaa ja siitä itään. Helikopterit kuljettavat tauotta sammutusvettä. Ainakin yhden kopterin näimme ajavan Maron kanjonia ylöspäin, hakisikohan vettä Pinarillon leirintäalueen vieressä olevasta säiliöstä? Jos merivettä ei voi käyttää tai saada voi tulla pula vedestä, on ollut niin pitkään kuivaa eikä ilmeisesti vuorillakaan ole juuri satanut.

29.11 klo 10 ajamme itään tavoitteena vanhan paperitehtaan ranta. Tapasimme käydä siellä kävelemässä koiran kanssa usein aamuisin. Nyt paikka valikoitui siksi, että olisimme nähneet paloalueen ja tämän hetken tilanteen. Palokunta säiliöautoineen oli perustanut tukikohdan Maron tornille vievän tien levennykselle. Maastossa näkyi kipinävahteja, tornin alapuolelta läheltä Maron playaa tuprutti vielä savua, ovatkohan kajakit ja aurinkokatokset palaneet? Entäs kioski? ( vaikka se palvelikin lähinnä janoisia, sieltä sai myös ruokaa: isäntä huusi tilauksen kovalla äänellä rinnettä ylös ja kohta emäntä jo toimittikin toivotun annoksen alas rannalle, taloa ei rannalle näkynyt.)

Myös 340-tien pohjoispuolella tuli on käväissyt: yksi iso eukalyptus-puu oli ilmeisesti roihahtanut, mutta siitä palo ei ollut levinnyt eteenpäin. Onneksi! Kaikkiaan paloalue ulottui Maron tornille johtavan tien yli mutta tuli oli pysähtynyt  harjun itärinteelle. Emme pystyneet selvittämään, oliko tuli polttanut kasviston ihan rantaan saakka.

Kaikkiaan tilanne näyttää olevan hallinnassa, kopterit kiertävät vielä taivaalla (viimeiset nähtiin n klo 17.30) ja ilmeisesti jälkisammutus on käynnissä. Täällä se voi olla haastavaa: puiden juuret kasvavat syvälle kallioiden koloihin, ja niissä tuli voi hiljalleen jäädä kytemään. Muistan joskus kuulleeni jostain täkäläisestä maastopalosta, että se aktivoitui uudelleen usean viikon kuluttua. 

Koronablogi 19

 Koronablogi 19. 13.4.2021

Päivän puheenaiheeksi on noussut rokotteisiin liitetty yhteys verisuonitukoksiin. Sen seurauksena rokotteiden vastustajat ovat saaneet vettä myllyynsä ja rokotteiden jakeluun on tullut viiveitä ja hankaluuksia. Pahimpana esimerkkinä reaktiosta on Madridilaisen hoivakodin työntekijät, kaksi kolmasosaa on kieltäytynyt rokotuksista. Ehkä päätöstä on ollut ohjailemassa osaltaan myös se, että osa on varmaankin jo sairastanut taudin aikaisemmin. Siinä kuitenkin selkeästi asetetaan oma henkilökohtainen kuviteltu etu muiden edun edelle. Näin kai ihminen herkästi menettelee. Luultavasti useimmat (muutkin) eläimetkin tekisivät samoin. 

Harari toteaa kirjassaan (Homo Deus), että Egyptin orjat jotka raatoivat henkensä uhalla rakentaessaan Niilin patoja ja kanavia, uskoivat mielummin, että jumala-faarao tarvitsee heidän työtään ja se palkitaan tuonpuoleisessa elämässä, kuin että insinöörien suunnitelmat tuovat lopulta vaurautta ja toimeentuloa niin että itse ja perhe voivat paremmin pysyä hengissä ja elää paremmin. Tieteellä on turhaa argumentoida uskontoja vastaan. Myös suhtautuminen rokotukseen ja sen oletettuun haittavaikutukseen ovat samaa juurta: Uskotaan johonkin irrationaaliseen, sen sijaan että uskottaisiin selkeisiin tieteellisiin arvioihin. Riski verisuonitukokseen rokotuksen seurauksena on niin pieni, että sitä on vaikea hahmottaa. Jos verisuonitukos on tullakseen, saa sen huomattavasti todennäköisemmin jostain muusta syystä kuin koronarokotuksesta. Koska myös koronan aiheuttamaan tautiin itseensä liittyy huomattava verisuonitukoksen riski,  voidaan argumentoida, että jos ei ota rokotusta  on sen takia suurempi mahdollisuus saada veritulppa kuin ottamalla rokote ja suojautumalla itse taudit On hieman huonosti onnistuttu selittämään, että kyseinen verisuonitukos on ihan erilainen kuin ne verisuonitukokset, jotka tunnetaan vaikkapa laskimolaajentumisten tai e-pillereiden seurauksena. Kyseessä on hyvin harvinainen immunologinen prosessi, joka seuraa elimistön voimakkaasta puolustusreaktiosta rokotteeseen. Hieman samantapainen ilmiö tunnetaan mm. Dengue-kuumeesta. Reaktion voi saada dengue-infektion seurauksena, jos on aikaisemmin sairastanut toisentyyppisen dengue-viruksen aiheuttaman infektion.

Ilmiö  sinänsä voi olla uusille spekulaatioille. Jos koronavirus - niin kuin nyt näyttää - jää ihmiskunnan vitsaukseksi, voisiko olla niin, että jos saa uuden infektion, verisuonitukosten riski on vielä suurempi kuin nyt on todettu nykyisten koronainfektioitten aikana, koska rokotuksen aiheuttama immuunivaste on joka tapauksessa heikompi kuin luonnollisen infektion.  Entistä parempi syy ottaa rokote!  

Tuhannen taalan paikka näyttää nyt olevan ennustaa miten tuleva kesä, loppuvuosi ja ensi vuosi tulevat sujumaan. Missään ei olla vielä saavutettu uskottavaa laumaimmuniteetin tasoa, jota teoreettisten laskelmien mukaan tarvittaisiin epidemian kukistamiseen. Rokotuksilla näyttää kuitenkin olleen hyvin selvä vaikutus tapausmääriin, ja on ilmeistä, että sen avulla tilanne saataisiin vuoden loppuun mennessä  rauhoittumaan. Jäljelle jää ehkä hajatapauksia rokottamattomilla, mutta niillä ei luultavasti ole suurta merkitystä yhteiskunnan  toimivuuden kannalta. Ikävä kyllä sairastetusta infektiosta jää paljon jälkiseurauksia, jotka vaativat pitkääkin hoitoa ja huolenpitoa. Tämä taas vie resursseja terveydenhoidolta, jossa muutenkin on suurehko hoitovelka kiinni kirittäväksi. 

Ensi vuonna tulee ratkaistavaksi se, minkälaisia tarpeita huoltovarmuuden tehostamisen kannalta on hoidettava ja järkevää hoitaa. Tähän saakka suuret pandemiat ovat olleet suhteellisen harvinaisia, mutta uskon, että poliittinen paine joidenkin asioiden muuttamiseen ja tehostamiseen on niin suuri, että jotain tehdään.  Toinen alue, joka vaatii harkintaa on täytyykö elinympäristöömme tehdä muutoksia, jotka lieventäisivät mahdollisten uusien pandemioiden aiheuttamia haittoja. Pitääkö tehdä rakennusteknisiä korjausliikkeitä esimerkiksi ilmastointi- ja tuuletusvaatimuksiin? Onko etätyön laajentuminen hyvä vai huono asia? Miten sovitamme uudet vaatimuksen ilmastonmuutoksen hallintaan? Ja miten koronavirus tulee mukautumaan uuteen rooliinsa ihmiskunnan kiusankappaleena?

Ken elää, hän näkee. 

Koronablogi 19

 Koronablogi 19. 4.4.2021

Ennätin jo toivoa, että koronablogit voisi lopettaa kun tauti painuu pois. Mutta ilmeisesti ei ainakaan vielä tilanne ole niin hyvä. Suomen luvut ovat kääntyneet alamäkeen, mutta monissa muissa maissa tilanne on edelleen varsin huolestuttava. Ranskan ja Ruotsin esiintyvyysluvut ovat kasvaneet kasvamistaan ja ilmeisesti viimeisen tartunta-aallon huippua ei vielä ole saavutettu. Rokotusten antaminen takkuilee, nopeampaakin vauhtia voisi odottaa vaikka ilmeisesti lähiaikoina tahti kiristyykin selvästi. Yritin itselleni rokotusaikaa tuonne toukokuun puolivälin seuduille, mutta se ei vielä onnistunut. Erilaiset logistiikkaongelmat vaivaavat edelleen vaikka meillä sähköinen tunnistautuminen jo rokotuksiin ilmoittautuessa on mahdollista. Tämähän ei monissa EU-maissakaan vielä toimi. 

Maailmalta kantautuu yhä enemmän tietoja tapauksista, joissa henkilö on saanut uuden tartunnan tai tartunta on todettu rokotetulla. Myös dramaattisia "supertartuntaketjuja" on kuvattu. Näyttää aivan siltä, kuin virus joskus olisi hyvin tarttuva. Tarttuvampi kuin yleensä. Tietenkin jotkin tunnetut virusmuunnokset, kuten britti- ja Etelä-Afrikan muunnokset tai Brasilian variantti ovat tarttuvampia, ja niissä voidaan havaita yhtenäisiä rakenteellisia muutoksia, jotka selittänevät asian. Mutta voisiko olla niin, että myös "tavallinen viruskanta" jota väestössä liikuu, olisi joskus tarttuvampi ja joskus vähemmän tarttuva??

Tiedän, että tällaista ajattelua vastustavat nykyajan virustutkijat joskus voimakkainkin sanakääntein. Sekvenssidatan perusteella tiedämme, että virus pyrkii muuntelemaan jatkuvasti, mutta uusien erilaisten viruskantojen syntymistä pidetään harvinaisena, ja jos sellainen joskus syntyy, muunnosviruksen leviämistä voidaan seurata. Oletetaan siis, että muunnokset ovat myös varsin stabiileja, pysyviä luonteeltaan. 

Kun aikanaan aloittelin omia virustutkimuksiani, oli yleisesti tiedossa, että jos potilaan näytteestä saatiin "eristettyä" eli kasvatettua virus,  (nykyisen PCR-tekniikan aikakaudella potilaan virusta ei tarvitse saada kasvamaan keinotekoisesti esimerkiksi soluviljelmissä, vaan sen genomia voidaan tutkia suoraan näytteestä), oli seuraavaksi puhdistettava se jatkoviljelmissä. Tämä tarkoitti sitä, että potilaan virusnäytteestä kasvaneista viruksista piti saada puhtaaksiviljellyksi yksi edustaja jota sitten saatettiin tarkemmin tutkia. Siis itse asiassa valikoitiin jokin monista eri viruksen muunnoksista, joita näytteestä kasvoi.

Olisi ehkä huomionarvoista yrittää selvittää, voisiko joistakin tartunnan saaneista henkilöistä "purskahtaa" tavallista enemmän äkäistä virusta joka levittäisi tautia. Tartunnan näin saaneiden nielusta voisi sitten "purskahdella" sitä tavanomaista virusta ja äkäinen muunnos jäisi pois kiertämästä ja häviäisi pois. Nykytekniikat eivät ole ihan helposti sovellettavissa tällaisen ongelman ratkaisuun, mutta katsotaan!

Tämän epidemian kulku näyttää vääjäämättä kulkevan siihen suuntaan, että virus jää väestöön jatkuvaksi riesaksi uusien muuntovirusten muodossa. Tarvitaan jatkuvasti uusia rokotteita ja rokotusohjelmia. Mutta hyvä uutinen on se, että rokottamisella vakavat tautimuodot näyttävät estyvän tehokkaasti. Jos riskiryhmäläiset saadaan mahdollisimman nopeasti ja kattavasti rokotettua, voidaan huokaista helpotuksesta. 

Ne jotka vastustavat rokotuksia ja karanteenimääräyksiä, voivat sitten hankkia taudin itselleen. Kunhan varautuvat omaksumaan "tartunnanlevittäjän" roolin. Ja siihen, että tauti voi joskus aika ikävä vaikkei henki lähtisikään. 

Koronablogi 18

 Koronablogi 18. 28.3 22021

Suoritin asepalvelukseni aikanaan melko iäkkäänä; olin ollut jo jonkin aikaa laillistettu lääkäri, kotona olivat vaimo ja lapset. Yritin siis järjestellä oloni niin, että voisin mahdollisimman helposti päästä kotona käymään ja perheeni luokse. Peruskoulutuksen sain rannikkojääkärinä ja sitten RUK:ssa olin kovassa maineessa olevassa jalkaväkikomppania JK2:ssa, jolla oli useita voittoja kovassa Kirkkojärven kilpamarssissa aikaisemmilta vuosilta. Palvelu meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Aika oli monella tapaa mielenkiintoista, jossain vaiheessa kuitenkin alkoi kyllästyminen saada valtaa. Kun RUK-vaihe oli jo melko lähellä loppuaan, sitä pyrki ottamaan itselleen kaikenlaisia vapauksia, jotka eivät aina olleet palveluohjesäännön mukaisia. Kerran livahdin parin kaverin kanssa sotilaskotiin munkkikahville ajankohtana jolloin se oli ehdottomasti kiellettyä. Kärähdimme tietenkin, saimme viikon poistumiskieltoa ja minulle, joukon vanhimpana ja "viisaimpana" määrättiin lisärangaistus: Minusta tehtiin seuraavaksi viikoksi komppanian oppilasjohtaja. Tehtävänä oli pitää huolta, että miesjoukko oli kaiken aikaa valmiina täyttämään saadut käskyt ja että annetut tehtävät suoritettiin asiaankuuluvasti ja tehokkaasti. Ja juuri seuraavaksi viikoksi oli tiedossa strategisesti ja fyysisesti vaativa taisteluharjoitus maastossa yöpymisineen ja erilaisine taistelukuvioineen. Siis oppilasjohtajalle tavallista vaativampi viikko. 

Päätin kohdata haasteen hyvällä ennakkovalmistelulla: kuljin koko edellisen illan tuvasta toiseen ja kerroin mitä on tulossa ja yritin motivoida yhteistyöhön ajatuksella että "kyllä tämä nyt vielä hoidetaan". Saamani ymmärrys ja vastakaiku eivät olleet käsin kosketeltavia ja hieman pelonsekaisin tuntein ilmoitin seuraavana aamuna pihalla "komppanian olevan valmiina". Ajattelin, että kuinkahan monella oli ajatuksena, että "antaa nyt jo olla simputuksen, kohta päästään pois". "Miten ihmeessä saan kaikki nämä satakunta miestä toimimaan ilman hässäkkää ja noudattamaan kieltoja ja määräyksiä?". Yllätys oli sitten melkoinen kun lähes kaikki yli sata nuorta miestä toimivat juuri niin kuin pitikin. 

Viime päivien koronakeskustelu Suomessa toi nämä asiat mieleeni. Ilma on sakeana kysymyksiä: saako meitä nyt tuolla tavalla määräillä? Eikö me olla jo toteltu tarpeeksi? Eivätkö päättäjät ymmärrä, että meikä saattaa masentua ellei pääse kavereiden kanssa vähän irrottelemaan? Tähän asti siis ihan niin kuin RUK:ssa aikanaan. Täytyy vain  toivoa, että jatkokin menee kuten RUK:ssa tapahtui. Uutiset erilaisista irtiotoista monissa Euroopan kaupungeissa antavat kyllä hyvän aiheen syvään huoleen. Päivän lehden etusivulla oli suuri kuva kadulla juhlivista nuorista. He kertoivat järjestäneensä "elämänsä juhlat". Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa ja ravintolat jo sulkeneet ovensa. Poliisi oli sakottanut jo lähes neljää tuhatta karanteenimääräysten rikkojaa. Mutta silti. 

Huolen aiheita tulee myös epidemiologisista havainnoista. Uusia viruksen muunnoksia putkahtelee sieltä täältä ja jotkut niistä näyttävät jopa sairastuttavan vaikka henkilö olisi jo sairastanut "vanhemman muunnoksen" aiheuttaman taudin. Niin kauan, kuin virus kiertää suurissa ihmisjoukoissa, uusien varianttien syntyminen on paljon helpompaa kuin jos tartuntojen leviämistä saataisiin jarrutettua. Ja rokotteen tehostakaan ei enää ole takeita, kun muunnokset ajautuvat riittävän kauas alkuperäisen viruksen rakenteesta. Ja ongelma on globaali: rajoja sulkemalla voidaan varianttien tuloa hidastaa, mutta ei estää. 

Hyvässä vaihtoehdossa Suomessa voidaan kuitenkin saada aikaan kohtuullinen karanteenijärjestelmä jolla tartuntaherkkiä kohtaamisia saadaan merkittävästi vähennettyä niin pian kuin mahdollista. Ja sitten rokotukset ja Suomen kesä antavat lisäpotkua ja epidemia painuu pois. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. 

Hankalin mieleeni tuleva tulevaisuuden skenario aiheesta COVID ja me on sellainen, että virus kiertää maapallolla vuosia ja vuosikymmeniä. Vauraissa maissa rokottamisella ja hyvällä hoidolla saadaan vakavimmat tautimuodot estettyä ja vanhuksetkin pidettyä hengissä, mutta hankalia tauteja tulee edelleen esiintymään huomattavalla joukolla tartunnan saaneita. Ja edelleen on aika ajoin turvauduttava sulkuihin ja kasvomaskeihin. Ja joka vuosi vaihtuviin rokotteisiin.  Ikävä näkymä. 

Koronablogi 17

 Koronablogi 17. 21.3.2021

Espanjassa isänpäivää vietetään sopivasti juuri ennen kevätpäivän tasausta ja siis virallisen kevään alkupäivää. Kun juhlakahvit on juotu alkaa siis toivon  ja kasvun aika. Mennään kohti valoa ja uutta ja parempaa  aikaa. Vai mennäänkö?  Paljonko pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta vie pois kevääseen kuuluvasta riemun ja onnen tunteesta?

Täällä vuoden suurin juhla on pääsiäinen. Vaikka espanjalaiset ovat yhtä lailla maallisia kuin vaikkapa suomalaiset,  kerran vuodessa juuri pääsiäisenä voimakas uskonnollinen tunnehyöky valtaa ihmiset. Rituaaleihin kuuluvat uskonnolliset kulkueet näkyvät ja kuuluvat kaikkialla. Ulkopuolinen voi ihmetellä miten suurella hartaudella niitä kansanjoukot seuraavat. Ja rekvisiittaa on valmisteltu ja yksityiskohtia harjoiteltu koko vuosi.  Muistan kuinka eräänä pääsiäisenä sade esti pääsiäiskulkueen järjestämisen, niin ettei arvokkaita pyhimysten kuvia voitu kuljettaa perinteiden mukaisesti kansanjoukkojen keskellä. Pettyneet ihmiset itkivät oletettujen reittien varsilla. 

Nyt taas pelottaa. Tänä vuonna pääsiäinen on "peruutettu", maassa ei saa liikkua maakuntien rajojen yli eikä asiaan kuuluva perheen kokoontuminen onnistu. Mutta ehkä vielä enemmän pelottaa se, että pääsiäinen kaikesta huolimatta tuo tänne runsaasti turisteja muista maista ja heidän mukanaan virus voi lähteä uudelleen leviämään. 

Rokotuksiin ladattiin paljon odotuksia. Suomessakin poliitikot antoivat useissa yhteyksissä ymmärtää, että kunhan rokote saadaan, homma on hanskassa. Nyt näyttää siltä, ettei ihan niin helpolla päästäkään. Rokotteiden tuotanto takkuaa, haittavaikutukset johtavat pulmallisiin tilanteisiin. Emme vielä tiedä voiko rokotettu, vaikka onkin itse suojassa, levittää virusta eteenpäin. Onko jo syntynyt vai tuleeko syntymään virusmuunnoksia, joilta rokotteet eivät anna suojaa?

Vaikka vastaukset näihin kysymyksiin olisivatkin positiivisia, on edessä vielä suhteellisen pitkä kieltäymysten tie. Olisi jatkettava sosiaalista eristäytymistä vaikka se epidemian pitkittyessä ja vaikkapa kevään tullessa onkin yhä vaikeampaa. Ja miten tässä tilanteessa estetään "sosiaalinen ryöpsähdys" siinä vaiheessa kun rokotettuja on niin paljon, että heidän vapautunut käyttäytymisensä alkaa näyttää normin mukaiselta?

Onneksi ainakin tämänhetkisten tietojen perusteella voimme odottaa, että molempiin edellä hahmoteltuihin uhkiin on olemassa hyvä vastaus. Rokotettu, vaikka kantaisikin virusta nielussaan ei pysty tuottamaan sitä niin suuria määriä, että se tartuttaisi toisen ihmisen. Tosin lopullinen varmistus tästä saadaan vasta joidenkin kuukausien päästä. Myös rokotteen teho erilaisiin virusmuunnoksiin luultavasti riittää kääntämään epidemiologian maagisen R-luvun alle yhden ja siten epidemia sammuu, vaikka tutkimuksissa suojateho jäisikin toivottua alhaisemmaksi. 

Viime aikoina on herätelty kysymystä siitä, miten voitaisiin järkevästi varautua mahdollisiin uusiin pandemioihin. Keskusteluissa on tuotu esiin vaatimuksia oman rokote- ja suojavarustetuotannon käynnistämisestä. Ja sellaisen järjestelmän luomisesta, joka nykyistä nopeammin kykenisi havaitsemaan uudet pandemian alut. Tässä keskustelussa on unohdettu, että juuri näitä valmiuksia on kehitetty muutamien viime vuosikymmenien aikana voimakkaasti. 

Olin itse mukana, kun Euroopan tartuntatautikeskusta (ECDC) rakennettiin 1990- ja 2000-luvuilla. Sitä ennen kukin Euroopan maa hoiti oman laboratoriodiagnostiikkansa, jossa mahdolliset taudinaiheuttajat havaittiin. Kukin laboratorio käytti omia menetelmiään ja muille maille tietoa välitettiin, jos oli sopivia henkilösuhteita. Yhtenäistä epidemiologista tutkimusmenetelmää ei käytetty ja tieto saatiin usein hitaasti ja epävarmana. Nyt ECDC:llä on suorat tietokanavat kunkin maan kansallisiin keskuslaboratorioihin ja sairaaloihin. Laboratoriomenetelmät on standardoitu ja niitä päivitetään uusimpien tietojen ja tekniikan mukaisesti.  Siellä on myös oma "palokunta", joka lähettää tarvittaessa asiantuntijoita auttamaan kansallisia viranomaisia epidemiologisen selvitystyön tekemisessä. Lisäksi se ohjeistaa tarvittaessa toimenpiteistä, joita tilanteessa olisi syytä tehdä. Tästä eteenpäin päästään vain parantamalla alan koulutusta ja lisäämällä tutkimustyötä. 

Kasvomaskien puute epidemian alkuvaiheessa on myös nostanut vaatimuksia varmuusvarastoinnista. Nykyisen järjestelmän kykyä on varmasti syytä arvioida. Mutta varmuusvarastojen ongelma on se, että aika ajaa helposti niiden ohi. Ehkä kasvomaski kuitenkin myös nykymuodossaan on pitkän päälle varastointikelpoinen ja -hyödyllinen. Samoin terveydenhoitohenkilökunnan suojavarusteet. Myös tunnettuja rokotteita voitaisiin pitää varastossa. Sen sijaan rokotetuotannon käynnistämistä vain "varmuuden vuoksi" en pitäisi järkevänä. Tärkeää on, että maassamme on kansainvälisesti korkealuokkaista tutkimustoimintaa ja tutkimuskoulutukseen ohjataan riittävästi resursseja. Ulkomailla tapahtuva koulutus ja tutkimusyhteistyö ovat avainasemassa. Vapaa akateemisista lähtökohdista liikkeelle lähtevä tutkimus on paras turva. Jos siihen liitetään poliittista tavoitehakuisuutta se on lopulta tuomittu unohduksen ahjoon.

Koronablogi 16

 Koronablogi 16. 14.3 2021

(Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Espanjassa astuivat voimaan ensimmäiset viranomaismääräykset uuden pelottavan taudin leviämisen pysäyttämiseksi. Näin jälkeenpäin tiedämme, että oltiin ainakin yksi kuukausi myöhässä.)

Naapurin rouva kertoi, että vielä vähän aikaa sitten hän seurasi tarkasti päivittäin koronaepidemian leviämistä useista eri lähteistä. Hän oli tarkoin selvillä mitä eri maissa tai eri alueilla tapahtui. Mutta nyt hän on lopettanut. Hänelle riitti. Hän ei varmaankaan ole ainoa, joka tuntee saaneensa tarpeeksi koronainfoa. Koronaähky on alkanut levitä. 

Itsekin olen asiaa pohtinut. Tämä on jo kuudestoista koronaan keskittyvä blogi niiden kolmenkymmenen jatkoksi, jotka sorvasin viime keväänä kun epidemia alkoi. Uutiset alkavat olla aina samanlaisia ja ainoat jäljellä olevat jännityksen aiheet ovat mitä temppuja tällä kertaa tehdään ja missä järjestyksessä asiat etenevät. Meillä vielä kiinnostavat jännityksen aiheet voisivat liittyä siihen, että miten muualla nähdyt ilmiöt tulevat toistumaan jälkijunassa tulevassa Suomessa. 

Mutta tutkijana (ainakin entisenä) näen asian ehkä hieman eri tavoin. Nyt vasta alkavat mielenkiintoiset piirteet tulla esiin. Ja paljastuu asioita, joiden ymmärtäminen ja hallitseminen tulevat auttamaan ihmiskuntaa pärjäämään tulevaisuudessa. Onnistumiset ja epäonnistumiset ovat yhtä opettavaisia. 

On vielä paljolti hämärän peitossa, miten virus elimistössä leviää ja aiheuttaa tuhoa. Pandeemisesta influenssa-taudista tiedetään, että vaikka virusta syntyy taudin aikana keuhkoissa massiivisia määriä, se ei näytä infektiokykyisenä pääsevän  verenkiertoon (vaikka merkkejä siitä PCR-tekniikalla löytyisikin). Onko koronaviruksen leviäminen elimistössä sattuman kauppaa, yksi solukko esimerkiksi nenänielussa vain tuottaa suuria määriä virusta, josta sitten sattumalta osa valikoituu lisääntymään edelleen jossain muualla? Vai johtavatko ensimmäiset lisääntymiskierrokset sellaisten virusmuunnosten syntymiseen, jotka haluavat hakeutua juuri tiettyihin uusiin soluihin vaikkapa keskushermostossa tai suoliston alueella?

Mitkä tekijät ratkaisevat sen, kuinka vakavaksi tauti tartunnan saaneessa kehittyy? Mitkä tekijät  vaikuttavat tartunnan leviämiseen toisiin ihmisiin? Erittävätkö jotkut tartunnan saaneet erityisen tartuttavia virusvariantteja ympäristöönsä? Ja sitten, miten kontaktien laatu, tuuletus, etäisyydet, ilman lämpötila, auringonvalo ja muut fysikaaliset tekijät taudin leviämiseen vaikuttavat?

Ja tietenkin sitten rokotteet, rokottamisen vaikutukset, mahdollisen laumaimmuniteetin vaikutus? Emme edes vielä tiedä, minkälaisen suojan sairastettu infektio tai rokotus antavat kuukausien tai vuosien päähän. 

Uskon, että kaikkiin näihin auki oleviin kysymyksiin tullaan saamaan vastauksia yhä kiihtyvään tahtiin. Myös molekyyliteknologian huima kehitys tulee kiihdyttämään hoidon ja rokotteiden kehittämistä edelleen. Ja sosiologit, taloustieteilijät, psykologit ja monet muut tulevat varmasti ihmettelemään kohta ilmestyvissä kirjoissaan koronapandemian aikana esiin tulleita ilmiöitä. Seuraako niistä jotain pysyviä muutoksia meidän elämänmuotomme? Kenelle lopulta lasku lankeaa maksettavaksi? 

Jos tulevaisuutta pitäisi ennustaa näin epävarmassa asiassa kuin epidemian kehittymisessä tästä eteenpäin, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja valita todennäköisin: aikaisempien epidemioiden perusteella tiedämme, että mitä enemmän ihmisillä on toisiinsa suoria kontakteja, sen herkemmin hengitystieinfektioiden epidemia leviävät. Ja nyt myös sen, että mitä enemmän tapauksia väestössä liikkuu, sitä suurempi mahdollisuus on myös viruksen muuntelulle. Jotta voisimme taudin leviämistä rajoittaa, on siis edelleen noudatettava suosituksia turvaväleistä, käsihygieniasta ja kasvomaskeista. Ja mitä nopeammin saadaan valtaosa väestöstä rokotettua sen parempi. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jos suosituksia noudatetaan, tämä nykyinen epidemia saadaan kuin saadaankin nujerrettua. 

Kun tämä vaihe on saatu hoidettua kunnialla, jää aikaa ihmetellä, minkälaisia toimia tarvitaan, jos koronavirus jääkin keskuuteemme piileskelemään iskeäkseen jälleen paikallisina epidemioina tai uusina, toistuvina pandemioina, joiden aiheuttajina ovat uudet virusmuunnokset. Ken elää, sen näkee.

Koronablogi 15

 Koronablogi 15. 7.3 2021

Veikkailin muutamia kuukausia sitten, että hyvässä lykyssä Suomi voisi välttyä isommalta korona-aallolta. Näin ei valitettavasti käynyt, ja kuljemme muiden Euroopan maiden jälkijunassa, mutta samoja raiteita pitkin. Rokottamisen tehokas toteutus voi kuitenkin asettaa meidät hieman parempaan asemaan. Ainakin osa väestöstä saadaan siivottua pois koronan ulottumattomiin. 

Rokotevalmistajat ovat joutuneet kritiikin kohteeksi sen vuoksi, ettei "luvattuja määriä" ole pystytty toimittamaan aikataulun mukaan. Omat sympatiani ovat valmistajien puolella: tiedän osapuilleen kuinka monimutkaisesta prosessista rokotteen tuottamisessa on kyse, eivätkä kaikki työvaiheet toimi niin takuuvarmasti kuin vaikkapa auton valmistuksessa. Vasta sitten, kun rokotteissa ei enää tarvita lainkaan luonnon tuottamia komponentteja, ollaan ehkä sataprosenttisesti varman päällä. Mutta päästäänkö siihen koskaan? Rokotteen teho perustuu siihen vaikutukseen, minkä se saa rokotetun elimistössä aikaan. Ja elävä elimistö on kyllä vielä paljolti "suuri tuntematon" tieteen nopeista edistysaskeleista huolimatta. 

Toinen rokotevalmistajien ja rokotteita varanneiden ahdinkoa lisännyt asia on myös poliittisten ambitioiden tunkeutuminen asiantuntijoiden neuvottelupöytiin. Jokaiselle poliitikolle olisi koronaepidemian nitistäminen todellinen lottovoitto, ja aina ei sen tavoittelussa pelata täysin kunniallisin keinoin. Britannia on saanut jonkun verran etumatkaa siinä kuinka paljon ja nopeasti väestöä saadaan rokotettua. Britannian vanhastaan hyvin järjestetty ja resursoitu terveydenhuolto on varmasti osaksi vastuussa menestyksestä. Mutta kyllä monissa EU-maissa järjestelmät pystyisivät aivan samaan. Eräs avain Britannian menestyksessä oli se, että he ottivat käyttöön Astra-Zenegan rokotteen ennen kuin sen oli osoitettu täyttävän EU:n rokoteturvallisuudelle asetetut vaatimukset. 

Brexit-voittoko? Kenties. Mutta kun asiakirjoja päästään avaamaan saattaa esiin nousta muitakin tekijöitä. Luin äskettäin raportin, jossa kerrottiin, että Astra-Zenegan rokotteen valmistamisessa asiantuntijaroolissa olivat Oxfordin yliopiston tutkijat. Yliopiston ja lääketehtaan välinen sopimus piti sisällään sen, että rokotteen kehittäminen kulkee hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti ja noudattaen eri kansainvälisten viranomaisten asettamia turvallisuuteen liittyviä kenttätutkimuksia. Kyseisen tietolähteen mukaan rokotteen prototyypin valmistuttua sen ominaisuuksia tultaisiin tutkimaan viranomaisten ohjeistamien ja tieteellisten vaatimusten täyttävissä asianmukaisissa koeasetelmissa, mutta alkuperäisen tutkimussuunnitelman vastaisesti jossain vaiheessa koehenkilöiksi ei valittukaan enää muutamaa sataa tuhatta vapaaehtoista vaan koe paisutettiin samantien käsittämään 17 miljoonaa rokotettua. Epäilen, että muutosta vauhdittivat useat puhelinsoitot vaikutusvaltaisilta tahoilta. Nyt rokotteesta saatu tieto kertyi nopeammin ja samalla tuli hyvä siivu brittejä rokotettua. Hyvä niin, onneksi ei mitään haittavaikutuskatastrofeja tullut esiin. Tämä asetelma tuotti kuitenkin sen harmillisen sivutuloksen, että rokotteen suojateho näytti jäävän ikäihmisillä muita ikäryhmiä selvästi pienemmäksi. Ja tämän perusteella sitten monet maat ilmoittivat, ettei kyseistä rokotetta pidä antaa yli 65-vuotiaille (tai yli 55-vuotiaille esimerkiksi Espanjassa). Luultavasti rajoitus on aivan turha ja tuo rokote tulee osoittautumaan ihan yhtä hyödylliseksi kuin muutkin markkinoille päässeet. 

Poliittinen peli näkyy myös siinä, kuinka vaikenemalla on suljettu niin venäläinen kuin kiinalainenkin rokote pois ehdokaslistoilta. Voidaan tietenkin aina vedota siihen, ettei niiden laatuun voida ehkä luottaa samalla tavoin kuin länsimaisten lääketehtaiden tuotoksiin. En ole toisaalta missään nähnyt todisteita siitä, että ne toimisivat näitä huonommin tai että niihin liittyisi enemmän haittavaikutuksia. Nyt kun niitä viedään suuria määriä kehittyviin maihin, niillä voi lopulta globaalissa mittakaavassa olla suurempikin merkitys kuin länsimaiden rokotteilla pandemian nitistämisessä. Onnistunut kansallinen eradikaatio jossain kehittyvässä maassa olisi näille maille oivallinen poliittinen voitto.