Loppusuora häämöttää

Maanantaina saimme juuri ja juuri vielä lentopallojoukkueet kasattua ja selvitettyä, kellä jää eniten kehitettävää kesän aikana. Tosin ennakko-odotus on sellainen, että kesän aikana taannutaan niin paljon, että syksyllä taas aletaan samasta taitotasosta kuin viime syksynäkin. Ohessa kuva, josta nykyinen taitotaso selvästi näkyy (?).

Kovin tuulisen ja viileän jakson jälkeen tuli lopulta lämmin. Aamun viileydessä voi vielä pitää pitkähihaista vaatetta, mutta vartissa aurinko alkaa jo paahtaa niin, että on vähennettävä vaatetusta. Puutarhuri Jose kävi katsastamassa työmaansa tuleviksi kuukausiksi. Omanarvon tuntoinen kun on, moitti monista virheistä, joita puutarhassamme oli tehty talven aikana kun hän ei ollut....No, hyvin nuo kasvit ovat kasvaneet ja kukkineet, saas sitten nähdä miltä tilanne syksyllä näyttää. Hankimme automaattikastelijatkin jotka kyllä toimivat ihan OK, muttei oikea puutarhuri tietenkää sellaista voi käyttää, kuulemma ruukun reunat jäävät kuivemmiksi kuin keskusta!!

Auto odottaa katsastusta, aika on huomenna, toivottavasti kelpaa. Uudet renkaat piti hankkia, kun edelliset olivat ihan "roto", aurinko oli kuivattanut ne pahoille pykimille ja sisäkumi näkyi sieltä täältä. Paahteen vähentämiseksi autokatoksen katto ja portti päällystettiin aidolla andalusialaisella katajarisukimpuista kudotulla matolla, ihan hyvän näköinen siitä tuli, toivottavasti ei tuuli vie mennessään.

Loppuviikolla tähtäämme vielä pakkaamisen ohella rantaelämään, kanotti odottaa nuorisoa valmiina lähtöön ja kelit rannalla senkuin paranevat. Aleksi on tulossa kylään ja täytyy totutella täkäläiseen elämänmenoon.

Saas nähdä tuleeko paluumatkan autoajosta kovin helteinen. Palaamme Sveitsin kautta, joten kyllä siellä viileääkin voi vielä tulla vastaan. Toivotaan kuitenkin, että kotimaasta lumet ennättävät sulaa, autossa kun on kesärenkaat!

Kevvään oikkuja

Jos on Suomessa ollut takatalven tuntua, on sitä saatu maistaa täälläkin. Uutisissa Sierra Nevadan hiihtokeskuksen virkailija valitti, ettei hommia ole saatu pyörimään kun lunta tuli kerralla niin paljon. Itse kävimme sunnuntairetkellä ja ajoimme vanhaa roomalaisten alun alkaen rakentamaa tietä Amunecarista Granadaan yli vuorten. Vuorten pohjoispuolella jouduimme kovaan rae- ja räntäsateeseen. Eräs toinen ryhmä oli käynyt Alpujarrahin puolella yrittäen Treveleziin kuuluja kinkkuja ostamaan. Piti kääntyä takaisin, kun maa meni valkoiseksi ja tiet lumisiksi.
Rannikollakin oli vimmattu tuuli. Merellä vesi kohosi tuulen mukana satoja metrejä leveiksi vesiseinämiksi jotka kulkivat kilpaa suurten aaltojen kanssa. Lentopalloakin yritettiin pelata, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuuli vei pallon. Ja myös läheisen rantaravintolan peltikaton.
Tuulista on jatkunut nyt jo toista viikkoa, eikä ennusteiden mukaan loppua ole vielä näkyvissä. Kun tuuli iltapäivällä vähän hellittää, on onneksi heti lämmintä, nytkin reilusti yli 20 asteen. Ja yöt ovat olleet aika lämpimiä.
Puutarhassa on tehty kevätsiivousta tulevaa kesää ajatellen. Että olisi vähän vähemmän tehtävää. Iso hibiscus portin vieressä sai kyytiä, se oli kasvanut pahasti vinoon ja nyt toivotaan, että uudiskasvusta saataisiin suorempi. Myös jasmiineja on leikattu ja vieläkin on varaa, niin että muoto jotenkin säilyisi. Kasvu on varsin nopeaa, viikottain on leikattava rönsyt ja "suckerit" jotka usein ovat ehtineet jo puolimetrisiksi edellisen leikkauksen jälkeen. Kesällä tahdin pitäisi vaimentua. Saa sitten nähdä.
Auton huolto ja katsastus jätettiin koemielessä suositellun korjaamon huoleksi. Saas nähdä miten käy. Kun kävin valittamassa, että air-bag valo palaa ja kehottaa huoltoon, oli diagnoosi heti selvä: täytyy tarkistaa kuljettajan puoleisen istuimen alla olevat piuhat. Ilmeisesti Rellussa on ihan oma sähköfilosofiansa. Liekö siitä tullut hokema, että Rellussa pitää aina olla yksi vika päällä. Täytyy totutella. Kun se on muuten niin mainio ajettava, ja parin viikon välein tarvittava tankkaus maksaa vain puolet siitä, mitä toinen auto vaatisi.
Espanjan kieli alkaa jo jonkin verran orastaa, välillä tuntuu oikein mukavalta kun saa asioita toimitettua uudella kielellä. Sitten taas tulee tilanteita, jolloin ei ymmärrä juuri mitään, eikä saa mitään kunnollista sanottua. Täytyy jatkaa harjoituksia!
Moni suomalainen on jo lähtenyt takaisin Suomeen kesälaitumille ja loputkin tekevät suunnitelmia. Lentopallo loppuu kohta ja omissakin ajatuksissa pyörii jo koti-Suomi.

Pääsiäinen ja muita puuhia

Kesken kevään kohinan saapui kylmä tervehdys jostain pohjoisesta. Kova länsituuli puhalteli pitkin päivää ja keräsi pilviä vuorten päälle, jotka sitten estivät auringon täyden paisteen. Seuraus: kovasti kylmältä tuntui, osa kääriytyi toppatakkeihin ja aamulla näkyi vuorilla uutta lunta! Ei tehnyt mieli uimaankaan. Onneksi sää tästä ennusteiden mukaan palautuu normaaliksi lähipäivinä.

Huolimatta viileästä ilmasta vilkastui rantaelämä kovasti pääsiäisviikon kunniaksi. Ei tahtonut enää iltapäivällä löytyä koloa parkkipaikoilta, että olisi päässyt jätskikahveille. Ja illalla ravintolatkin olivat varsin täynnä. Ilmeisesti suuri osa turisteista on muualta Espanjasta tänne loman viettoon tulleita. Saa siitten nähdä, kuinka paljon ensi viikolla hiljenee kun pyhät on ohi.

Onkohan Suomessa jo terassikausi alkanut? Täällä se onneksi jatkuu pienistä taka-askelista hu0limatta.

Vaikka pääsiäinen on täällä tärkeä juhla, olivat useat kaupat auki pitkäperjantaina ihan kuin arkena. Kyllähän kauppiaan pitää silloin yrittää, kun ostajia on liikkeellä.

Pääsiäinen on tietenkin suuri uskonnollinen tapahtuma. Nerjassa se alkoi viime sunnuntaina lasten kulkueella. Ermitas-kirkon edessä siunattiin oliivipuun oksia, joita kanten lapset kulkivat kaupungin halki. Mukanaan monilla oli erilaisia plakaatteja, joihin oli tallennettu uskonnollisia mietteitä.

Keskiviikkona oli ensimmäinen varsinainen kulkue (muualla Espanjassa ja Andalusiassa on ollut näyttäviä kulkueita jo maanantaina ja tiistaina), torstaina olimme itsekin paikalla todistamassa tapahtumaa. Valtavien aiheeseen liittyvien, upeasti koristeltujen ja kynttilöin valaistujen lavojen ilmestyminen hitaasti kirkon ovesta musiikin tahdissa huojuen, oli kyllä hyvin vaikuttavaa. Ensimmäinen lava, jota yksi veljeskunta kantoi, esitti ristiä kantavaa Jeesusta ja toinen itkevää Mariaa. Kirkon edessä esilaulaja lauloi asiaan kuuluvat tekstit sävelellä, joka kyllä meikäläisen korvaan toi mieleen minareetin tornista kaikuvan kutsun rukoukseen. Mini-intervallit ja arabialainen asteikko kuuluvat ainakin täällä asiaan.

Perjantaina oli uusi kulkue, jonka koreografia muistutti jossain määrin Roomassa tapahtuvaa ristin tie-kulkuetta. Tänään lauantaina on välipäivä, ja huomenna on riemukulkue keskellä päivää ja siihen juhlallisuudet (ja helmikuussa alkanut paasto) päättyvät.

Meillä suomalaisilla oli myös omaa ohjelmaa. Keskiviikkona oli Anteron kotona ”pianobaari” jossa viihdyttiin ja syötiin ja juotiin hyvin. Perjantaina oli suomalaisten taiteilijoiden näyttelyn avajaiset ja ensi viikolla on vielä luvassa suomalainen konsertti kulttuuritalolla. Aika hyvää, ottaen huomioon, ettei suomalainen väestö täällä niin monilukuista ole (nyt lienee paikalla 50-100).