Geenit jylläävät

Olimme parisen viikkoa sitten vuorilla kävelemässä. Aamu oli kylmä ja aurinkoinen ja taivas korkealla. Meren päällä leijuva utu kieli kylmästä ilmamassasta, joka liikkui veden päällä. Maroman huippu oli lumen peitossa. Varmaankin hiihtokeli. 

Jostain päittemme päältä kuului tutunomaisia ääniä. Hanhia? Joutsenia? Kurkia? Aivan oikein, korkealla taivaalla kohdallemme lipui suurten lintujen aura, etäisyyden vuoksi lintujen tarkka tunnistaminen oli vaikeaa. Äkkiä auramuodostuma hajosi ja muuntui parveksi, joka lähti kiertämään ympyrää. Jäimme seuraamaan mitä tapahtuisi. Linnut kiersivät viisi tai kuusi verkkaista kierrosta ihan niin kuin purjelentokilpailuissakin on koneilla tapana tehdä kun ne löytävät hyvän termiikin – nousevan ilmavirtauksen – ja keräävät korkeutta matkalentoa varten. Kierrosten jälkeen linnut olivat jo niin korkealla, että niitä oli hyvin vaikea edes havaita paljaalla silmällä. Ja sitten jatkoivat lentoaan kohti länttä ja varmaankin kohti Doñanan suurta kosteikkoaluetta Guadalquivir-joen suistossa täältä muutaman sadan kilometrin päässä. Suuresta korkeudesta johtuen lento näytti hitaalta, mutta määrätietoiselta. Perillä odottaisi runsaasti kasveja, kaloja, sammakoita ja mitä tahansa mitä tarvitaan matkan jatkamiseen kunhan säät vielä lämpenevät.

Tuskin oli tuntia kulunut edellisestä, kun alkoi voimakas luoteen ja lännen välinen tuuli, siis suoraan lintujen reittiä vastaan. Olisivatkohan ne osanneet ennakoida tuulen tuloa ja pyrkineet ylittämään kovan vastatuulen? Tiedämme, että lintujen muuttokäyttäytymiseen liittyy monia selittämättömiä piirteitä. Miten reitti yksityiskohdittain määräytyy? Miten ne löytävät perille juuri oikealle lammelle tai oikeaan metsikköön? Entäs kun sääolosuhteet pakottavat muuttamaan aikataulua tai reittiä? Onko johdossa vanha ja kokenut yksilö, joka on harjoitellut saman jo monta kertaa? Kuinka nopeasti nuoremmat yksilöt oppivat reitin ja siihen liittyvät niksit? Miten käenpoika oppii synnyttyään vieraassa pesässä vieraiden lintujen joukkoon, jotka eivät muuta samalla tavoin kuin se? Geeneihin mahtuu yllättävän paljon informaatiota! Olisi mukava oppia lukemaan sitä.

Äskettäin julkaistiin johtavassa tiedelehdessä tuloksia uudenlaisesta tutkimusmenetelmästä, missä ihmisten geenikartoista etsittiin johtolankoja heidän esi-isiensä mahdolliseen menneisyyteen. Menetelmä on tullut mahdolliseksi sen vuoksi, että automaattiset analyysilaitteet ovat tulleet yhä tehokkaammaksi ja niiden tuottama tieto voidaan analysoida yhä monimutkaisempia algoritmeja käyttäen. Tutkimuksessa paljastui mm. kuinka pakistanilaisen henkilön geeneistä löytyi selvät merkit silkkitien vaikutuksesta yli tuhannen vuoden takaa. Kirjoitettu historiakin tietää, kuinka eurooppa ja eurooppalaiset ovat olleet erilaisten kansojen vuorovaikutuksen kohteena, milloin turkkilaiset ovat raiskanneet Wieniläisiä naisia, milloin taas Tsingis-Kaanin joukot ovat käyneet hätistelemässä kotiliesiä kaukana pohjoisessa. Näitä jälkiä näkyy nyt selvästi ja erilaisten tapahtumien ajoittaminen tulee aikaisempaa täsmällisemmäksi. Varmaankin myös järisyttäviä yllätyksiä on tiedossa. Jäämme odottamaan.

Kevättä tekee!

Kasvukausi on lähtenyt käyntiin!

Ilmojen lämmettyä ja taivaiden annettua sopivasti sadetta, on kasvukausi taas lähtenyt kohinalla käyntiin. Metsässä näyttää siltä kuin joka päivä puhkeaisi uusi kukkalajike kukkimaan. Pienoisnarsissit ja -iirikset ilmaantuivat aikataulussaan. Oksaaliat värjäävät peltojen reunat ja alarinteet kirkkaankeltaisiksi, kunhan aurinko paistaa. Ne kun pitävät terälehtensä häveliäästi supussa pilvisellä ilmalla. Mantelipuiden kukinta alkaa olla jo huippunsa ohittanut, pihalla joulutähdet ja monet muut kukat aukovat nuppujaan. Vuosi sitten hankkimamme Camellia kukki aikansa ja vetäytyi sitten hautomaan kymmeniä paukalonpään kokoisia nuppujaan. Luulimme jo, ettei uutta kukintaa tulekaan, kasvi kun sietää huonosti kalkkista ja emäksistä maata ja siksi on kasvia pidettävä ruukussa ja kasteltava erikoisvedellä, useimmiten laimealla teellä.

Upea orkidea, pihamme ylpeys on sekin kohta täydessä terässään. Viime vuonna se jaettiin kaikkiaan viiteen uuteen ruukkuun, nyt kaksi niistä on jo löytänyt uuden kodin, kolmas on lähdössä, ja tänne jääneissä on kummassakin parisenkymmentä kukkavanaa puhkeamassa, kussakin parisenkymmentä kolmen-viiden sentin läpimittaista hienonväristä kukkaa.

Myös metsässä orkideat ovat alkaneet kukkia. Saas nähdä löytyykö yhtä monta lajiketta kuin viime vuonna, kaikkiaan niitä pitäisi kasvaa täällä parisenkymmentä. Erilaiset liljat ovat nostaneet lehtensä, mutta vasta muutamat kukkivat. Vähitellen niistä kuitenkin tulee metsänpohjan valtalajike.

Saharakin lähetti terveisensä. Eräänä aamuna kaikki autot olivat hienon hiekan peittämiä, autonpesupaikoille oli kovasti tunkoa. Tuuli ja mikä lie ilmavirtauksen oikku oli tuonut hiekkaterveiset etelästä. Tätä ei kovin usein täällä tapahdu, mutta ilmeisesti kuitenkin joka vuosi ainakin kerran. Autonpesua riittää lähitaikoina kylliksi. Männyt ottavat jo vauhtia siitepölynsä levitykseen ja ensimmäiset terveiset pöllähtävät kun sattu liikauttamaan männyn alaoksia. Ja toisin kuin hiekka, männyn siitepöly on tahmeaa ja tarttuu kaikkiin pintoihin aika tiukasti.

Vaikka vuosi sitten luonnonpuistoon vievän tien varsi raivattiin, mäntyjä harvennettiin ja ilmeisesti myös jotain myrkytyksiä tehtiin, on männyn kulkuepistiäinen taas tehnyt pesiään moniin mäntyihin. Kun toukat pudottautuvat maahan ja alkavat vaelluksensa, on jonkin aikaa pysyttävä poissa niiltä alueilta, joissa toukkakaravaaneja kulkee, ettei koiralle käy hullusti. Sopivasti nuuhkaisemalla se saattaa saada keuhkoihinsa jopa kuolettavan annoksen toukkien karvoissa olevaa myrkkyä.

Kasvukauden käynnistyminen näkyy myös viljelmillä. Bataatteja, sipuleita ja muita peltojen tuotteita korjataan talteen ja toimitetaan myyntiin. Kuvasta näkyy, ettei kaikkia kyntötöitä tehdä härkäparilla, myös traktoria käytetään. Kuvassa näkyy myös savua. Korjuujätteet on täällä tapana polttaa ja kun sattuu sopivan tyyni ja kostea aamu, nousee savupatsaita kaikkialta laaksosta.