Alkuviikolla oli lentopallossa tietty sävy, kun kaksi avainpelaajaa pelasivat viimeistä kertaa ennen Suomeen paluutaan. Antti pelinjohtajana ehdotti, että lähtiäislahjaksi voitetaan heidät 5-0. Onneksi ei ihan niin käynyt vaikka taisteluhenki olikin välillä katkolla (olin hävinneiden puolella).
Osa suomalaisista on siis jo lähdössä kotimaahan kevättä katsomaan, sitkeimmät sinnittelevät vielä huhtikuun. Säät senkuin lämpenevät, tulevalla viikolla pitäisi jo yölämpötilankin kiivetä lähelle 15 astetta.
Huolimatta väen vähenemisestä, sosiaalisella puolella on edelleen vilkasta. Saadaan juhlia syntymäpäiviä, vieraita käy monilla ja virallisella puolella on edessä paikallisvaalit (Vai pitäisikö sanoa maakunvavaalit. Merkillistä kyllä, Andalusia saavutti nykyisen asemansa muiden "osavaltioiden" joukossa vasta vuonna 1980. Syynä pitkään viiveeseen oli kuulemma se sitkeä taistelu, jolla Andalusian maakunta osallistui sisällissotaan hävinneiden puolella, ja Francon aikaiseen liikehdintään.)
Ja heti perään alkaa Semana Santa, pääsiäisviikko, monine juhlineen, kulkueineen ja muine tapahtumineen. Se on vuoden suurin rituaalitapahtuma Espanjassa, tärkeämpi kuin joulu. Sitä ennen Nerjassa on flamenco-konserttien sarja. Olemme menossa kuuntelemaan.
Pikku hiljaa myös espanjan kieli alkaa tarttua, vaikka uskomattoman hidas se prosessi on ollut. Liekö iällä jotain tekemistä? Eilen onnistuin jo puhelimessa perumaan aikaisemmin tekemäni varauksen auton huollolle vaikka kaikki tapahtui kokonaan espanjan kielellä. Vaikka lauseita muotoutuukin päässä ja sanoja tarttuu sieltä täältä, käy kyllä vielä useimmin niin, että kun pitäisi sanoa jotain asiaa, ei mitään tunnu tulevan mieleen. Ehkä, jos on oikein kärsivällinen, lopulta alkaa oikeasti pärjätä. Espanjalaiset ovat kyllä hyvin mukavia, he tuntuvat antavan arvoa sille, että yritetään puhua, eikä sellaista koppavuutta, jota joissakin maissa on saanut kokea, täällä tapaa lainkaan. Suomalaisesta tuntuu myös mukavalta, kun bussipysäkin ohi kulkiessa vaihdetaan tervehdykset vaikkei oltaisi aikaisemmin nähtykään. Ja tietenkin kadulla ja teillä vastaan tullessa moikataan.
