Tulihan se kylmä lopulta tännekin. Koko eilisen päivän oli Espanjan televisio täynnä uutisia eri puolilla Espanjaa vallitsevasta pakkasesta ja runsaistakin lumimääristä paikoissa, joissa lunta ei ole kuulunut vuosikausiin. Tietenkin liikenne oli sekaisin, mutta senkaltaista uutisointia joukkokolareista, kuin Suomesta tänään saimme kuulla, ei täällä ole ollut.
Täällä Nerjassa on tähän saakka ollut lämmintä, vielä alkuviikolla olisi ollut hyvä uimakeli, mutta viime yönä alkoi kova pohjoistuuli, joka toi jäätävän kyllmää ilmaa tänne rannikollekin. Piti oikein laittaa kunnolla päälle kun lähti koiran kanssa aamulenkille.
Sikäli tuli hyvä mieli kun kaivoi lämpökerrastoa ja villaista aluspaitaa että eipähän tullut noitakaan turhaan raahattua tänne etelään. Kylmää on vielä luvassa ainakin kahden päivän ajan, onneksi sää näyttää kuitenkin pysyvän aurinkoisena, mikä tietää sitä, että klo 11 ja 17 välillä on ihan lämmintä.
Mutta yöllä sitten...Viime yönä tuuli paukutti ovia ja ikkunaluukkuja. Täällä ei taloissa yleensä ole homeongelmia ja huomasimme syyn: talot ovat siinä määrin ”läpihengittäviä” että sisäilma pysyy kuivana. Liesituulettimen aukostakin tuuli niin että verhot heiluivat. Vaikka tuuli oli merelle päin, näkyi jo muutaman kilometrin päässä, kuinka suurten aaltojen harjalta lähti suuria vesisuihkuja ikään kuin hidastettuna tuulen mukana. Taitaa olla myrskyn merkki, vaikkei sellaisesta täällä ilmeisesti varoitellakaan.
Kylmästä henkäyksestä huolimatta kevät edistyy: mustaleppälintu suunnittelee pesän tekoa pation reunalla olevaan bougainvilleen. Toivottavasti tulee toisiin ajatuksiin, sillä kissat partioivat siinä ahkerasti. Uusia kukkivia kukkia näkyy maastossa ja ensimmäiset muuttolintuparvet ylittivät meidät alkuviikosta. Myös männynkulkuepistiäinen on tullut näkyvämmäksi, vaikkei varsinaisia matoketjuja vielä olekaan nähty. Tällä kovasti varoitellaan niisä: ovat kuulemma niin myrkyllisiä, että koira saattaa kuolla jos saa niiden ihokarvoja suuhunsa. Emme osanneet viime talvena niin kovasti varoa ja oli mukava seurata niiden vaellusta tien poikki. Parhaimmillaan jonot olivat 2-3 metrin mittaisia.
”Uudisasukkaita” on viime aikoina tullut kovasti lisää: ulkomaisia rekisterilaattoja on kaikkialla ja matkailuvaunuja on parkkeerattuna kaikkiin rauhallisiin paikkoihin. Monissa on mukana sekä koira että pikkulapsia. Taitavat olla enemmän elämäntapataiteilijoita kuin turisteja. Toisaalta taas täällä syystalven viettäneet elämäntapataiteilijat, esimerkiksi läheisessä luolassa asuneet, ovat häipyneet, ehkä ovat muuttaneet talvilomalle Kanarian saarille??
Liekö muuttajien mukana kulkeutunut tänne pohjoisen ”terveisiä”. Olemme poteneet flunssaa, mutta nyt homma alkaa olla voiton puolella. Hyvänä apuna ovat omat appelsiinit, jotka ovat nyt kypsyneet. Kirsti kysyi jo huolestuneena, ”voiko saada appelsiinimyrkytyksen?”. Täytynee kokeilla. Olemme yrittäneet pitää myös naapurit tyytyväisenä kantamalla niitä sinne muovikassilla.
