 |
| Näkymä Maron tornilta Nerjaan päin |
 |
| Maron torni on osa rannikon "merirosvovaroitusjärjestelmää" jonka tuliviestin kerrotaan kulkeneen Aleksandriasta, Egyptistä Maroon puolessatoista vuorokaudessa! |
Vesi vanhin voitehista...
Frigilianassa, viitisen kilometriä
täältä vuorille päin, on lasikaapissa kolikolla toimivat nuket,
jotka kertovat kylän ja sen asukkaiden historiasta. Ennen vanhaan
(ei kovin kauan sitten) elämä oli vielä yksinkertaista,
jokapäiväiset tarpeet saatiin tyydytettyä omin toimin, maa on
viljavaa ja osattiin valmistaa itse kaikki tärkeimmät tarvekalut.
Ja tietenkin oli viini ja hunaja, jotka varmasti kelpasivat kylään
eksyneille kulkijoille. Ruokosokerin valmistus oli perinteistä ja
siitä tehtiin siirappia jota edelleen tänä päivänä kaupataan
erityisenä kulinaristisena herkkuna. Mutta, kuten toinen nukeista
kertoo, todellinen aarre on kylässä kaikkialla - jalkojen alla. Ja
se on kultaakin arvokkaampaa. Se on - vesi. Puhdasta vettä virtaa
tasaisesti vuorilta ja tekee maan hedelmälliseksi ja kelpaa niin
juotavaksi kuin pienteollisuudenkin tarpeisiin. Jo roomalaisten
aikana vuorilta johdettiin vettä kanavia pitkin kylään, ja
myöhemmin kanavia on rakennettu lisää. Vesi tuo myös ravinteet.
Mikä markkinamahdollisuus paikallisissa laaksoissa tuotetuilla
vihanneksilla ja hedelmillä olisikaan! Maa muokataan muulien tai
härkien vetämillä auroilla, lisäaineita ei tarvita ja sato kypsyy
lähes päivittäisessä auringonpaisteessa. Mutta ehkä täällä ei
vielä ole ollut riittävää tarvetta luomutuotteille, kun
tavallisetkin tuotteet ovat ainakin lähes luomua.
Mutta jatkuvasti turvatulla
vedensaannilla on ollut myös kääntöpuolensa. Nerja on Espanjan
ainoa rannikkokaupunki, joka ei ole saanut rakennettua normit
täyttävää jätevedenpuhdistuslaitosta. Vuorten vesi kun on
mukavasti huuhtonut mennessään kaiken tarpeettoman kauas
Välimereen. Asia on ollut monen vuoden ajan esillä, jopa EU-tasolla
asiasta on huomautettu Espanjan valtiota, mutta homma on edennyt
hitaasti. Nyt lopulta näyttää siltä, että jätevesiasia saadaan
kuntoon: paikka on katsottu, rahoitus on kunnossa ja vain viimeinen
hyväksyntä tekniselle suunnitelmalle odottaa enää virallista
käsittelyä. Varmaan uudella järjestelmällä tulee olemaan
vaikutusta myös meriveden puhtauteen. Vaikka täällä merivesi
onkin yleensä hyvin kirkasta eikä siinä ole varsinaisesti roskia,
kuten kauempana idässä, ei vettä kyllä uskalla juoda. Ja kyllä
simpukat ja kotilotkin on syytä valmistaa kunnolla vaikka en olekaan
kuullut, että täällä olisi kellään ollut mahatautia tai
hepatiittia, joka olisi liittynyt merenelävien syömiseen.
Meri onkin täällä merkittävä
ravinnon tuottaja. Kalastusalukset partioivat rannikon edustalla
päivittäin ja itse näimme käydessämme läheisellä Maron
vartiotornilla alhalla meressä suuria kalaparvia, joiden kalat
sieltä sadan metrin korkeudesta näyttivät varsin suurilta, ehkä
puolen metrin paremmalla puolen. Pari päivää myöhemmin samalla
paikalla oli jälleen kalaparvi, ehkä hieman pienempi kuin
edellisellä kerralla. Paikalla ollut kalabiologi arveli, että
kyseessä olisi ollut markilli. Odottelimme, että myös delfiinit
tulisivat paikalle, mutta turhaan, vain yksi kalastusalus tuli
lahdelle, miten lie arvannut parven paikan. Lähellä olevalla
rannalla näimme edellisten kovien sateiden jälkeen pajon onkijoita
ja heillä näytti olevan ämpärit täynnä komeita kaloja.
Ilmeisesti meri tuottaa kalaa hyvin, vaikka kaupat ovatkin siirtyneet
etupäässä kasvattamoissa lihotettuihin kaloihin ja vaikka
pohjanuottaus aiheuttaakin pitkäaikaisia haittoja nuotatuille
kaistaleille. Toivottavasti kalakannat säilyvät, onhan luonnon kala
sentään jotakin. Varsinkin jos sen osaa valmistaa oikein.
