Karanteeniblogi 45. Torstai 30.4 2020. Vapunaatto.
Epilogi eli jälkinäytös
Olemme jo Kirstin kanssa siinä iässä, että Mantan lakittaminen tuntuu jotenkin kaukaiselta, hieman hämärältä muistolta menneisyydestä. Mutta aina tähän saakka, kuudenkymmenen kahden ylioppilasvuoden aikana olemme kyllä aina panneet asian merkille, viime vuosina ehkä automatkalla Espanjasta kotimaahan tai Nerjassa, missä vappu yleensä sivuutetaan varsin vähällä huomiolla. Nyt Mantaa ei lakiteta, ainakaan ei kansanjuhlan keskellä. Muutos on historiallinen.
Toinen mullistava muutos on tietenkin koronaviruksen aiheuttama epidemia. Aikanaan olin samassa asemassa kuin Mika Salminen nyt. Eri tahoilla odotettiin viisaita neuvoja joita piti sitten antaa liian niukkojen tietojen pohjalta. Ensin globaalina haasteena oli hyvin uhkaavana koettu HIV-AIDS-epidemia. Muistan mielenosoituksia ministeriön rakennuksen ulkopuolella. Tauti laantui vähitellen sellaiseksi kuin se nyt on: tehokkaalla lääkehoidolla kontrolloitavissa, mutta edelleen riskiryhmissä kiertävänä. Seuraava samantapainen uhka saatiin synnytettyä biologisen sodankäynnin uhkan mielikuvalla. Oli jauhekirjeitä, Hussein valmistautui laskemaan liikkeelle isorokkoviruksen tai vastaavan tappoaseen. Mitään Husseinin asetta ei sitten ollutkaan, mutta valmiudet senkaltaiseen uhkaan oli rakennettava. Saman uhkakuvan avulla onnistuttiin myös estämään kansanterveystyön tehostaminen ja modernisointi ei vain Irakissa vaan myös Libyassa. Sitten oli vuorossa SARS, jonka alku näytti hyvin samantapaiselta kuin korona nyt. Virus levisi tavattoman nopeasti, tappavuus oli hyvin korkea ja kiinalaiset "salasivat tietojaan". (Miten salataan sellaisia tietoja joita ei ole?). Epidemia laantui luultavasti itsestään, vaikka eri puolilla haluttiinkin ottaa kunniaa "tehokkaiden rajoitustoimien ansiosta".
Nykyinen koronavirusepidemia on kuitenkin erilainen kuin nämä kaikki muut. Se on varmasti globaali, maailmanlaajuinen, se voi tartuttaa kenet tahansa, sen aiheuttamat terveyshaitat, yhteiskunnalliset vauriot ja taloudellinen vaikutus ovat ennen näkemättömiä. Nykyinen yhteiskunta on tietenkin altis kaikille näille. Virusta pystytään levittämään ympäri maapallon hyvin lyhyessä ajassa. Yhteiskuntien rakenne ei ole valmis ottamaan tällaista iskua vastaan kun kaikki riippuu siitä, minkälainen huoltovarmuus on, ja se taas on viritetty niin taloudellisesti edulliseksi kuin mahdollista, siis niin vähäiseksi, että se selviää juuri ja juuri. Tai sitten ei selviä. Ja talouden edessä olevaa mullistusta ei vielä osata edes ennakoida, eikä luultavasti tiedetä mitä kautta se pahimmin tulee jälkensä jättämään. Joukkotyöttömyyden? Finanssikriisin? Yhteiskunnallisen epäjärjestyksen ja kapinoinnin? Ammattitaitoisen työvoiman loppumisen?
Kirjoitin aikanaan, joskus 1970-luvun alkupuolella ensimmäiseen suomenkieliseen lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille suunnattuun virologian kirjaan luvun "virusten ja virustautien alkuperä". Päätin sen toteamalla, että maapallon väestöä uhkaa globaali virusepidemia, jonka alkuperä on jossain Afrikan viidakossa. Kirjoitin myös että "käymme viivytystaistelua sitä vastaan tuhoamalla luontoa ja hävittämällä villieläimiä!" Jätin lukijan harkittavaksi, kumpi tästä selviää voittajana. Ajatukset kulkivat aika lailla samaan suuntaan, kuin mitä tällä hetkellä kuulee joidenkin epidemiologian asiantuntijoiden esittävän.
Tämä on karanteeniblogi-sarjan viimeinen. Joka päivä olen tuottanut uuden blogin, joka on syntynyt sen aamupäivän tiedoista ja ajatuksista. Ne ovat olleet "impromptuja", niitä ei ole sen kummemmin editoitu tai jälkeenpäin korjailtu, mitä nyt puolisoni on toiminut oikolukijana ja korjannut karkeat virheet.
Kun itse silmäilen niitä, tulee elävästi mieleeni, kuinka käsitykset ja tiedot ovat vähitellen tarkentuneet ja ymmärrys asioiden kulusta parantunut. Vieläkään ei ole mitenkään selvää, mikä on epidemian lopullinen vaikutus. Amerikkalaisia on tänä lyhyenä aikana kuollut jo enemmän kuin koko Vietnamin sodan aikana. Poliittiset vaikutukset tulevat varmasti heijastelemaan koronaa vielä vuosia tai ehkä jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Blogit tarjoavat kuitenkin jonkinlaista tartuntapintaa siihen, miltä epidemian kohtaaminen on tuntunut ja miten se on vaikuttanut meidän elämäämme.
Seuraava blogi syntynee ehkä viikon tai kuukauden kuluttua. Seuraan tietenkin tilannetta tarkasti.
Paras kiitos Kirsti-puolisolle, joka on jaksanut ne aina lukea jo siinä vaiheessa, kuin painomuste ei vielä ole kuivanut ja korjauksia voi tehdä. Tietolähteinä olen voinut käyttää paitsi THL:n ja MIka Salmisen tiedotteita, myös EU:n tartuntatautiviraston, WHO:n ja eräiden amerikkalaisten ja brittien maineikkaiden yliopistojen tiedotteita, niiden tietokantoihin minulla on edelleen aktiivinen yhteys entisistä virkavelvollisuuksista jääneiden siteiden ansiosta. Haluan esittää kiitosmaininnan myös El Pais-lehdelle, jonka erinomainen toimitus ja kriittinen ja monipuolinen tiedonvälitys ovat antaneet hieman toisenlaisen näkökulman, kuin mitä esimerkiksi suomalaisista uutislähteistä on saanut.
Nyt virtuaalivapun viettoon! Pitämään virtuaalihauskaa?
