Karanteeniblogi 28. Maanantai 13.4 2020
Toinen pääsiäispäivä, täällä jo "työpäivä". Karanteenirajoituksia helpotetaan tästä aamusta alkaen, osa rakennustöistä ja joistakin palveluista avataan, mutta meidän elämäämme se ei vaikuta. Samat rajoitukset koskevat meitä edelleen. Kaupassa saa käydä, jos on pakko, pankkiasiat saa hoitaa, samoin apteekki-, huoltoasema- ja vaikkapa tupakkakauppakäynnit sallitaan, jos on pakko. Myös vanhoille saa viedä ruokaa. Ja koiria ulkoiluttaa talon lähellä. Aiomme edelleen kuntolenkkeillä talon edessä olevalla kadunpätkällä. Muita ihmisiä ei ole.
Epidemian erityispiirteet alkavat vähitellen kirkastua. Julkisuudessa pyöritetyistä numeroista ja niiden perusteella tehdyistä arvaus-luontoisista ennusteista alkavat vähitellen siivilöityä ne, jotka vastaavat paremmin todellisuutta.
Suomessa on perinteisesti ollut kuolemantapausten ja kuolinsyiden tilastointi varsin luotettavaa. Esimerkiksi kuolemantapausten vaihtelu eri vuodenaikoina on ollut varsin vakiintunutta. Tiettyyn aikaan vuodesta kuolemantapaukset ovat tavallisempia esimerkiksi kausi-influenssasta johtuen. Vaikkei tapauskohtaisesti tietoja saadakaan, näkyy kuinka juuri influenssaepidemian aikana kuolevuuteen tulee selvä piikki ylöspäin. Erityisen selvä ja terävästi rajoittuva on piikki ollut silloin, kun esimerkiksi Helsingissä on levinnyt influenssapandemia. Tällöin "ylimääräisten" kuolemien määrä on saattanut olla jopa pari tuhatta lyhyen ajan kuluessa.
Monissa euroopan maissa on kerätty tietoa samaan tapaan jo vuosien ajan. Täällä Espanjassa, missä koronavirusepidemia on jo pitkällä, on päästy tekemään ensimmäiset tällaiseen tilastointiin perustuvat arvioinnit. Sen mukaan esimerkiksi Madridin alueella kuolemantapausten piikki on noin viisitoistakertainen viime vuoden influenssapiikkiin verrattuna. Kun samaan aikaan esimerkiksi liikennekuolemat ovat vähentyneet voimakkaasti ja esimerkiksi sydäninfarktien määrä on laskenut 40% on piikki melko hurja. Vielä senkin jälkeen, kun erilaiset virhelähteet on perattu pois. Tämä epidemia näyttää olevan selvästi pahempi tappaja kuin influenssaepidemiat. Ikävä uutinen.
Mistä sitten johtuvat suuret erot eri maista lasketuista kuolevuusluvuista (7% - 0.15%)? Erojen taustalla on varmasti monia erilaisia tekijöitä, mutta tärkeä ero syntyy laskutavoista ja tietojen keruutavoista. Jos arvioidaan
vaarallisuutta, on suhteutettava kuolemantapaukset sairastuneiden määrään. Siis niihin, jotka ovat saaneet jonkinlaisen oireisen taudin. Tässä vaikeutena tulee olemaan se, milloin kyseessä katsotaan olevan tautitapaus ja milloin jotain muuta. Jos ei ole oireita, ei ole tautia.
Jos sensijaan halutaan tarkastella koronaepidemian vaarallisuutta kuolemantapausten perusteella, on kuolemantapausten määrä suhteutettava joko kaikkien tartunnansaaneiden määrään (siis myös oireettomat on laskettava mukaan, mutta miten? ) tai sitten turvauduttava yllä olevaan arviointiin kokonaiskuolevuuden perusteella.
Tässä epidemiassa on niin paljon erityislaatuisia piirteitä, että lähiaikoina tulemme varmaankin näkemään erilaisia arviointeja ja luotettavia analyysejä sen kulusta, vaikuttavuudesta, riskitekijöistä, torjuntatoimien tehosta ja hoidon vaikuttavuudesta. Mutta vasta ensi talvena?
