Karanteeniblogi 30. Keskiviikko 15.4 2020
Harmaa aamu, ukkosmyrskyt jäivät tulematta, sadetta sentään saatiin. Luvassa on taas vähän kirkastuvaa. Vuosi sitten Tuoggas-koiran vaellus päättyi. Vieläkin on silloin tällöin ikävä mielessä. Menetimme perheenjäsenen. Muistutus myös tälle päivälle.
Koronakaranteenimääräyksiä on hieman lievennetty, mutta esimerkiksi moottoritien liikenteessä se ei kyllä näy. Muutama harva henkilöauto kulkee silloin tällöin rekkojen välissä. Satokausi on nyt lähes parhaimmillaan ja rekat kuljettavat maan antimia maailman markkinoille. Saa sitten nähdä, minkälainen on kokonaistulos, vierastyövoiman saanti täällä on ilmeisesti yhtä hankalaa kuin Suomessakin. Sadonkorjuusta voi tulla isokin ongelma.
Suomessa Uuttamaata koskevat rajoitukset poistuvat. Kovasti on ollut todistelua siitä, että vapaa liikkumisoikeus kuuluu perustuslaillisiin oikeuksiin. Entäs sitten me ikäihmiset? Heidän liikkumisensa rajoittaminen ei siis olekaan perustuslaillinen kysymys!? Ei niin, etteikö useimmilla ikäihmisillä ole riittävästi älliä noudattaa rajoituksia ihan oman turvallisuutensa takia. Onkohan niitä enemmän nuoremmissa ikäpolvissa, jotka eivät kokonaistilannetta pysty hahmottamaan? Ihminen on ihminen aina vaan. Aika vähän toimintojamme ohjaa äly ja harkinta. Enemmän ohjaa tunne. Ja sitä taas ohjaavat meidän evoluutiossa hankkimamme biologis-psykologiset ominaisuutemme.
Juuri nyt tuntuu siltä kuin olisimme tulossa vaiheeseen, missä koronasta on jo lähes kaikki sanottu, ja olisi hyvä keskustella jostain muusta. Tutkimusprojektien etenemistä luonnehdittiin vähän ilkikurisesti niin, että ensin tulee innostus, sitten tulee tilanteen ja tulosten arviointi, sitten syyllisten etsiminen ja sitten kiusaantunut hiljaisuus. Emme ole läheskään tuossa viimeisessä vaiheessa, olemme ehkä kakkosvaiheen jossain tilapäisessä kuopassa.
