Karanteeniblogi 41. Sunnuntai 26.4 2020
Jokohan tästä alkaa karanteenin viimeinen viikko? Tavoitteena on saada 45 päivittäistä blogia aikaiseksi. Sitten täytyy arvioida uudestaan ja ainakin harventaa. Katsoin Saska Saarikosken blogia hesarista. Tuntuu olevan samansuuntaisia ajatuksia. Alkaa ehkä riittää.
Espanjassa on käynnissä mielenkiintoinen tutkimushanke. Sen toteuttamisen tekee mahdolliseksi se, että aineistoa on riittävän paljon johtopäätösten saamiseksi. Tutkimus tähtää siihen, että niiltä henkilöiltä, jotka lopulta ajautuvat vaikeaan tai kuolemaan johtavaan taudinkuvaan, voisi jo taudin alkuvaiheessa löytyä merkkejä, että tauti on etenemässä "väärää raidetta" kohti hankaluuksia. Tietenkin ikä ja sukupuoli tulevat heti esiin, mutta eivät kaikki ikäääntyneetkään tautiin kuole.
Tutkimuksessa henkilöiltä jotka ovat saaneet tartunnan ja joilla on joitakin merkkejä taudin alkamisesta, otetaan ennalta suunnitellusti useita erilaisia tutkimuksia, joita sitten päivien kuluessa toistetaan kunnes tiedetään kummalla "raiteella" ollaan menemässä. Ehdokkaina merkkiaineiksi ovat mm. interleukiini 6, eräät geneettiset muuttujat, verenkuvassa tapahtuvat muutokset jne. Tutkimuksen avulla voitaisiin sitten tunnistaa ne yksilöt, joihin tulisi kohdistaa erityisiä hoitotoimenpiteitä. Se saattaisi parantaa paitsi potilaiden ennustetta myös helpottaa sairaalassa työn organisoimista.
Toinen Espanjaa koskeva tieto tulee kansallisesta tilastokeskuksesta. Kuten jossain aikaisemmassa blogissani viittasin, tulee lopulta tilastollinen ylikuuolevuus olemaan epidemian lääketieteellisen vakavuuden mittari. Ja tässä suhteessa tilastot näyttävät aika murheellisilta. Jo nyt voidaan varmuudella ennustaa, että ylikuolevuus esimerkiksi Madridin aluleella tulee liikkumaan kymmenissä tuhansissa vaikka samanpituista ajanjaksoa verrattaisiin aikaisempiin väestön terveyttä uhkaaviin jaksoihin, kuten vaikkapa influenssaapidemioihin tai kuumuudesta syntyneisiin kuolemiin.
Kyllä tästäkin epidemiasta tietenkin selvitään, ja hyvin suuri osa hengissä. Ei ole kuitenkaan syytä vähätellä koronan merkitystä. Kyseessä on kohtalaisen tappava virus, joka levisi täysin vastustuskyvyttömässä, ei immuunissa väestössä. Epidemia viitoitti tietä siihen, kuinka hyvin pystymme varautumaan tulevaisuudessa. Ilmeisesti parhaimmassakin tapauksessa korkeintaan kohtalaisesti. Tällaisella epidemialla tuntuu olevan kyky löytää heikoimmat kohdat väestössä ja yhteiskunnassa. Vanhainkodeissa tilanne on ollut surkea. Minkälaiseen valmiuteen taloudelliset resurssit ja vanhusten henkinen kestokyky antavat mahdollisuuden? Minkälaista valmiutta voidaan valtakunnallisesti pitää yllä jatkuvasti? Miten taloudellinen romahdus tulee vaikuttamaan asiaan?
