Karanteeniblogi 34. 19.4 2020
Kaunis ja aurinkoinen aamu. Viritettiin jo ullkokalusteet paikoilleen. Olisi miltei voinut syödä lounaan pihalla. Muttei vielä ihan. Välillä tulee pilvi auringon eteen ja on heti kylmä. Kehitimme kuntoradan, joka kiertää pihamme joka nurkan, autotallin edustan ja pienen pätkän tontin edessä olevaa hiljaista pikkukatua.Kymmenen kierrosta tuotti 2.5 km. Siis se kolme kertaa päivässä = 7.5 km. Hyvä!
Naapurit kyllä huomasivat meidät aamulenkillä. Ilmeisesti eivät aio antaa meitä ilmi viranomaisille. Päinvastoin, kehottivat menemään metsään.Siellä ei nyt liiku kukaan muu. Kun korvasieniäkään ei ole tässä lähimetsässä. Valkovuokkoja sensijaan varmaan on. Pistetään asia harkintaan.
Kuten joitakin aikoja sitten ennustin, näin tärkeässä asiassa kuin tässä pandemiassa, tulee vaihe, jolloin pitää etsiä "syyllisiä". Jahti on näköjään täällä Suomessakin käynnistynyt. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä olisi voitu tehdä toisin, että epidemialta olisi vältytty? Oman arvioni perusteella olen sitä mieltä, ettei mitään. Alueilla missä asutus on harvaa, kontaktien vähentäminen on helppoa ja tehokasta, ruuhapaikoissa vaikeaa. Liikkumisrajoitukset ovat näyttäneet toimivan aika hyvin, ratkaisevaa on miten niitä ollaan valmiita noudattamaan. Täällä Suomessa olemme suorastaan etuoikeutetussa asemassa. Mökille saa paeta, naapureista nyt ei muutenkaan niin välitetä, edellytykset onnistumiselle ovat olemassa.
Lehdistö on aktiivisesti tarttunut suojavarusteasiaan. On ensiarvoisen tärkeää, että hoitohenkilökunta ja muut jotka työnsä puolesta altistuvat tartunnoille, voidaan asianmukaisesti suojata. Ja että hoitopaikoissa mahdolliset piilevät tartunnat saadaan äkkiä esiin ja kontaktit tarkkailuun. Tarvittavien hoitopaikkojen riittävyys on myös kansallinen kunnia-asia.
Tavallinen kansalainen ei maskia tarvitse. Siinä on viranomaistiedottamiselle suuri haaste. Maski kun auttaa joitakin ihmisiä vähentämään pelkoa. Ja tietenkin muistuttaa, että nenäkaivelu on huono harrastus erityisesti tällaisina aikoina.
Sensijaan kysymys pitempiaikaisesta varusteluta on paljon vaikeampi. Seuraava pandemia voi alkaa ensi syksynä. Syntyykö paniikkia, jos kyseessä on koronaviruksen toinen aalto, joka sitten olisi jäämässä lyhytaikaiseksi ja lieväksi? Jos seuraava pandemia tulee vasta kymmenien tai sadan vuoden kuluttua, ollaanko valmiita kalliisiin ylläpitotoimiin? Varsinkaan talodellisina pula-aikoina? Niitähän voi syntyä muistakin syistä kuin tartuntatautien pandemioiden seurauksena. Jos laajamittainen kotimainen tuotanto käynnistetään, mitä sillä tehdään, kun tilanne on ohi? Itse katselisin mieluusti EU:n suuntaan. Isommassa mittakaavassa tällaiset haasteet on helpompi hallita.
