Karanteeniblogi 23. Tiistai 7.4 2020
Ties kuinka mones karanteenipäivä. Tänään olemme saattaneet loppuun eilen alkoittamamme projektin. Vaihdetaan sohva toiseen paikkaan, vaihdetaan mattoja, lamppujen paikkoja ja mitä nyt asiaan kuuluu. Yöllä mielessä virisi epäilys, pitäisikö siirtää takaisin? Mutta aamulla näytti paljon paremmalta ja viimeistely teki tehtävänsä. Nyt mennään näillä asetuksilla. Ikeasta täytyy ostaa yksi uusi matto, jos sinne joskus vielä päästään. Saa nyt nähdä koska täältä päästään Suomeen. Epäily oman aikataulun pitävyydestä on alkanut horjua. Heinäkuussa on kovasti kuumaa.
Nyt polemiikin aiheena on ollut testaus. Saksakin on päättänyt hylätä kiinalaisen testin mutta arvioi oman testin kehittämisen vaativan ehkä kolme kuukautta. Kuten aikaisemmin kirjoitin, vasta-aineisiin perustuvat testit eivät kykene havaitsemaan tautia sen varhaisessa vaiheessa, vasta-aineiden kehittyminen sellaiselle tasolle että ne voidaan testein havaita vie useimpien infektioitten kohdalla anakin viikon. Mikäli virusmäärä on vähäinen, voi olla että vasta-aineita ei lainkaan kehity havaittavia määriä. Toisaalta PCR-menetelmät, jotka perustuvat itse virusen osoittamiseen, voivat havaita tartunnat varsin varhaisessa vaiheessa. Niiden tekeminen on kuitenkin vaativaa eikä pikatestien tyyppinen testi ole ainakaan toistaiseksi näköpiirissä. Testin ongelmana on muunmuassa se, että reaktioon saattaa herkästi joutua vieraita nukleiinihappoja jotka eivät ole viruksesta peräisin ja näin testi antaa väärän positiivisen tuloksen. Kehitystyö käy varmasti kuumana, mutta ajatus siitä, että laajasta testauksesta tulisi sampo joka vapauttaisi meidät karanteenimääräysten käytöstä on kyllä ainakin nykytietämyksen valossa utopiaa.
Tämä ei tietenkään estä monenlaisten yritelmien pääsyä markkinoille. Uhka herkistää kritiikin puutteelle ja lisää kärsimättömyyttä. Vähän sama juttu, kuin tuon malarialääkkeen käyttö.
Espanjassa on uusimpien tilastojen mukaan eniten kuolemantapauksia koronaviruseen liittyen. Numerot eivät kuitenkaan välttämättä kerro totuutta: tilastot riippuvat siitä, merkitäänkö kaikkien kuolemien kohdalla koronavirus syypääksi, vai merkitäänkö esimerkiksi keuhkokuume tms. Eri maiden käytännöt vaihtelevat osin historiallisista syistä. Luulen myös, että varsinkin alkuvaiheessa vanhusten hoitolaitoksissa oltiin varsin varovaisia kirjaamaan koronavirusinfektio kuoleman syyksi. Jokin muu taudinkuvaan liittyvä piirre oli varmaan turvallisempi vaihtoehto niin hoitolaitoksen imagon, kuin terveyspolitiikankin kannalta. Oikeita lukuja odotellaan.
