Karanteeniblogi 18. Torstai 3.4. 2020
Vaihteeksi kirkas päivä. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ilma on hyvin kirkas, aamulla näkyi myös Afrikan puoli etelässä. Öljynporauslauttoja ei näy - ainakaan vielä. Lievätkö joutuneet karanteeniin??
Eilisiltaisen rankkasateen jäljiltä hiekkaa ja karkeampaa soraa oli taas huuhtoutunut puiston puolelta ja kulkeutunut aina moottoritien alle asti. Kaupungin miehet olivat siivoamassa, kun kävin apteekissa.
Maron apteekkari oli järjestellyt hyllyjä ym. niin, ettei apteekin sisätiloissa ollut mahdollisuutta kuljeksia ympäriinsä ja katsella. Ovella olevassa lapussa kiellettiin myös koskettelemasta esillä olevia tuotteita, kaikki ostokset on pyydettävä pleksin takaa.
Vuoroaan odottavat ovat ulkopuolella turvaetäisyyden päässä toisistaan. Apteekkarilla on ilmeisen tärkeä rooli informoida ja neuvoa kylän asukkaita, varsinkin vanhoja. . Kuunnellessani edellä asioivan keskustelua, kuulin kuinka apteekkarilta kysytään paitsi terveyteen liittyviä asioita, myös lasten vointia, vuokrien mahdollista korotusta ja muita mieltä askarruttavia asioita. Kovin ymmärrettävää, enää kun ei ole pankkineitejäkään, joille ennen saattoi puhua. Eikä ehkä kotonakaan ole nyt ketään.
Toisaalta karanteeni opettaa myös kärsivälliseksi. Miksi hätäillä, mitä kauemmin asiointi kestää, sen vähemmän karanteeniaikaa on jäljellä kun tulee oma vuoro.
Epidemian leviämisvauhti näyttää nyt hidastuvan kaikkialla, myös täällä Espanjassa. Se on hyvä uutinen varsinkin terveysviranomaisten kannalta, me muut joudumme kyllä kärvistelemään vastaavasti pidempään. Uusia tietoja taudin oireista ja kulusta ja tartuntatapahtumista tulee monelta suunnalta. Monasti yksittäisten tapausten pohjalta. Laajempaa ja yleistettävää tietoa saadaan myös toivottavasti pian. Itse odotan tietoa siitä, miten taudinkuvien vakavuus vaihtelee tartunnan saaneissa. Miten paljon Suomessa on niitä, joilla tauti menee ohi huomaamatta? Ihminen tarttuu mielellään vaihtoehdoista parempiin. Kuinka suuri todennäköisyys on sille, että jos tartunnan saan, selviän vähällä? Epidemian alussa päälimmäisenä oli kysymys: kunka suuri todennäköisyys on että sairastun ja kuolen?
Puutarhurille kevät on kiireistä aikaa. Keittiön ikkunasta täytyy aamulla katsella, kuinka paljon rahapuun keskeltä tunkeva rikkaruohoköynnös on eilisestä kasvanut. Täällä kun auringon alla ja lämpöisessä kasvuvauhti on todella nopea. Pihatöitä siis riittää.
