Karanteeniblogi 38. Torstai 23.4 2020
Aurinkoinen sää jatkuu. Linnut ovat aktiivisia. Ainakin sinitiainen näyttää alkavan pesinnän pihallamme. Varmaan mustarastaskin sen tekee, se vain onnistuu usein tekemään pesänrakennushommat niin huomaamatta, että asia tulee julki vasta kun katoksesta on hakemassa puutarhan hoitovälineitä, mutta esteenä on oviaukon vieressä oleva pesä.
Sinitiainen löytyi kuolleena pihalta. Sillä oli vielä pesänrakennuskorsia suussa. Nostin se mansikkamaan ritilän päälle odottamaan pääsyä luonnon kierrätykseen. Aidalle tuli toinen sinitiainen, hetken emmittyään se laskeutui kuolleen lajitoverinsa viereen, tarkasteli sitä läheltä, hyppäsi toiselle puolen ja tarkasteli uudestaan. Viipyi siinä useita minuutteja. Ja meni sitten pois mutta palasi samoille paikoille vielä seuraavana päivänä. Olisikohan ollut puoliso?
Tämän päivän lehdessä kerrottiin hyviä uutisia koronaviruksen rokotteen kehittämisestä. Teknisesti rokote-ehdokkaaksi kelpaava materia voidaan tuottaa uusin menetelmin varsin nopeasti. Ja pian päästään kokeilemaan mitkä niistä saavat suojan aikaan ja mitkä ovat turvallisia. Ikäviäkin kokemuksia aikaisemmista virusrokotteista on. Kaikki muistavat narkolepsian ja lääkärit myös RS-rokotteen aiheuttaman vaikean taudin. Ne eivät yleensä paljastu ennenkuin rokotetta on annettu riittävän monelle. Puhutaan tuhansista tai kymmenistä tuhansista. Kunnolliset varmistukset on kuitenkin pakko tehdä. Epäonnistuminen voisi vaarantaa koko kansainvälisen rokotusjärjestelmän. Joten exit-strategian perustaminen sille, että asia voidaan hoitaa rokottamalla on nykytiedon varassa epärealistista.
Eräs toinenkin ongelma rokoktekehittelyyn liittyy. Jo nyt on eri henkilöistä eri maista osoitettu, että Covid19 on muuntunut ainakin kolmeksi toisistaan eroavaksi alatyypiksi. Jos rokote on kehitetty yhden virustyypin tietojen avulla, ei ole varmaa, antaako se suojaa myös muita alatyyppejä vastaan.
Oma tutkimusryhmäni osoitti aikanaan 1990-luvun alussa, että Suomessa levinnyt HIV oli erilaista alatyyppiä ja se poikkesi ominaisuuksiltaan selvästi aikaisemmasta vallalla olleesta viruksesta, jonka alku oli USA:n homoseksuaaliväestössä. Suomen virus oli läheistä sukua venäläisillä huumeenkäyttäjillä esiintyvään virukseen. Havainto auttoi kohdentamaan huumeen käyttäjiin omanlaista torjuntastrategiaa. Koronaviruksen muuntelusta ei vielä ole kovin paljoa tietoa, mutta RNA-viruksena sillä on kopioituessaan taipumus tehdä paljon virheitä, joiden kautta muunnoksia syntyy.
Viruskantojen muuntelua koskeva tutkimus auttaa myös pääsemään lähemmäksi sitä, milloin ja missä epidemia oikein alkoi ja mitä reittejä se levisi. Tulokset kertovat mm. jo sen, että USA:n piilaaksossa ensimmäiset tapaukset olivat jo helmikuun alkupuolelta, ja että Wuhanissa ensimmäiset tapaukset saattoivat esiintyä jo lokakuussa.
Niin virusta ja rokotetta koskeva perustutkimus, kuin epidemiologian tarkentuminen auttavat varmasti pinteestä pääsemisessä. Vauhti on kova ja uskon, että tiedon nopea kertyminen helpottaa myös niiden elämää, jotka joutuvat tekemään vaikeita poliittisia päätöksiä. Henkilökohtaisesti olen valmis peukuttamaan varovasti optimismin puolesta.
