Karanteeniblogi 19. Perjantai 3.4 2020
(tämä ei ole oikea perjantaiblogi, se onnistui häviämään maailmankaikkeudesta ja bittiavaruudesta, joten on pakko yrittää paikata)
Perjantai oli kiireinen päivä. Sääntömääräisten lenkkien lisäksi listalla oli merkittäviä puutarhatöitä, keittiössä porokiusauksen teko. Tietenkin hieman improvisoiden, sehän kuuluu täkäläisen keittiön perusperiaatteisiin. En seurannut prosessia alusta saakka, joten en tiedä sotkettiinko mukaan riittävästi valkosipulia, mutta luultavasti. Lopputulos oli herkullinen, oli siinä sitten mitä tahansa.
Ruotsin noudattamasta koronapolitiikasta on noussut vilkasta keskustelua. En ole oikein vakuuttunut siitä, että se loppujen lopuksi eroaa niin paljon esimerkiksi Suomen linjasta että se ansaitsisi saamansa erityishuomion, mutta nyt kaikenlaisilla uutisoinnneilla jotka koskevat koronavirusta on tuhannen taalan paikka ja taattu julkisuus.
Pitemmän päälle kyllä tulevat erottumaan erilaiset strategiat ja se, paljonko ne vaikuttivat lopputulokseen. Onhan maita, jossa ei tehdä juuri mitään, ja maita joissa ei voi tehdä mitään, ja maita, joissa jokaista epäilyttävää tapausta seurataan ja tutkitaan. Voi olla, että lopulta tilanne on aika lailla samanlainen, mutta matkan varrella syntyvien ruumiiden määrässä tulee varmasti olemaan eroja.
Nykyisellä karanteenilla on ollut kyky tuottaa paljon uudenlaista tarjontaa verkon kautta. Kulttuurikin on jo hyvin mukana. Tosca kansallisoopperan taltioimana oli upea, ilman muuta yksi parhaista mitä olen nähnyt. Se oli ilman muuta parempi, kuin ne pari taltioitua versiota joita olen aikaisemmin nähnyt. Se toi myös tekstin ja näytteille panon yksityikohtia paremmin kuin Toscasta tehty elokuva. Onneksi olkoon!
Saa sitten nähdä, auttavatko tällaiset onnistumiset uusia kuluttajia, jotka jäävät uskollisiksi genrelle. Vaikka digitaalinen taltiointi ei korvaakaan live-esitystä, se voi täydentää hienosti. Kun tuollainen klassinen taideteos tuntuu kestävät vaikka monta katsomis- ja elämyskertaa.
