Karanteeniblogi 24. Keskiviikko 8.4 2020
Jotain uutta ja "pysyvää" täällä on ilmennyt. Ollaan aurinkorannikolla ja kevään lähes parhaassa ajankohdassa. Mutta aurinko on pysynyt piilossa, ja ennusteiden mukaan samanlainen pilviharmaa sää jatkuisi ainakin vielä viikon. Johtuukohan koronasta?
Eilen kävin kaupassa, ja suunnittelin varustautuvani vallitsevien normien mukaan. Löysin kellarista kasvomaskin, joka lienee tarkoitettu maalaustöihin, mutta ulkonäkönsä ja epämukavuutensa takia muistuttaa riittävästi täällä vallitsevaa muotia. Nostin maskin kasvoilleni mennessäni kauppaan. Ja minua alkoi aivastuttaa, olen erityisen hyvä aivastamaan kovaa ja monta kertaa. Tein kaikkeni, etten aiheuttaisi yleistä pakokauhua kaupassa ja jotenkin hihat märkinä pääsin kassan ohi ostoksineni. Oli suuri helpotus kun sain maskin pois ja aivastukset lakkasivat.
Semana Santa, pyhä viikko on kunnolla käynnistymässä, huomenna kiirastorstaina kaupat ovat jo kiinni. Niin kuin kaikki nekin tapahtumat jotka normaalisti kuuluvat pääsiäisen viettoon.
Täällä näyttävät kuolemantapaukset nyt kääntyneen lasku-uralle. Edellinen vuorokausi oli neljäs perättäinen laskevien uhrilukujen vuorokausi. Viranomaiset pelkäävät kuitenkin pääsiäisen tuovan takapakkia, espanjalaiset tarvitsevat toisiaan, ja varmaankin aivat erityisesti tällaisina aikoina. Yksi kansallinen etu Suomella on: lähimmäisiin pidetään vähintäin kohtuullista etäisyyttä, eikä niitä ystäviäkään tarvita niin monia. LIsäksi osa korvautuu nettikavereilla. Kaikki asioita, jotka vähentävät fyysistä kontaktia ihmisten välillä ja siten pienentävät tartuntariskiä.
Toisaalta täällä Espanjassa ihmiset, varsinkin ikäihmiset, kohtaavat toisiaan enemmän ulkoilmassa kuin suljetussa tilassa. Tavallisissa oloissa tässä kotikylässämme Marossa mummut ja vaarit istuvat pitkin päivää pääkadun varrella olevilla penkeillä. Ne jotka eivät jaksa penkille saakka, istuskelevat tuolilla ulko-ovensa vieressä, niin että voivat kuulla kaiken, mitä naapureilla on mielessään heidän kulkiessaan ohi.
Koronaepidemia tulee opettamaan meille uuden tärkeän asian: on erittäin vaikeaa ennustaa miten erilaiset päätelmiin perustuvat arviot todella osaavat kertoa siitä, millä tavoin ja miten tehokkaasti kunkin virustaudin kohdalla tartuntojen leviäminen oikein tapahtuu. Ja sitä kautta, minkälaiset suojautumistavat ovat tehokkaita ja minkälaiset eivät? Ja paljonko niiden varaan voidaan laskea?
Vain harvoissa virustaudeissa tästä on täsmällistä ja yleistettävää tietoa. Tuhkarokosta tiedetään sen voivan tarttua ilmateitse, tämäkin havainto perustui muutamiin erikoistapauksiin, joissa olosuhteet voitiin jälkeenpäin yksityiskohtaisesti rekonstruoida. Influenssan kohdalla tiedot perustuvat laskennallisiin ja tilastollisiin malleihin, erityistapausten vaihteluväliä ei tiedetä kuin harvoin. Miten ilman kosteus ym. seikat vaikuttavat?
Aikanaan virusopinluennolla professorini Nils Oker-Blom näytti kuvaa siitä, kuinka aivastuksen mukana pärskeet ja pisarat leviävät ympäristöönsä. Käytin samaa kuvaa kaksikymmentä vuotta myöhemmin, opettaessani lääketieteen opiskelijoita. Ja sama kuva, nyt hieman käsiteltynä näkyi julkisuudessa kertomassa, kuinkas muuten, samasta asiasta. Ja kuitenkin asiaan liittyy edelleen paljon epävarmuutta. Kuusikymmentä vuotta ei ole tuonut paljoakaan lisävalaistusta. Ehkäpä nyt koronaviruksen aikaan uutta tösmmöllisempää tietoa syntyy?
