Karanteeniblogi 22. Maanantaina 6.4 2020
Kävin eilen huoltoasemalla hakemassa uudet kaasupullot kuumavesiaparaattiin. Ajoin vaihteeksi moottoritien kautta. Kahdessa risteyksessä minut pysäytti poliisipartio ja kuulusteli mihin olen menossa ja mistä olen tulossa. Olivat tiukkoja mutta asiallisia. Täällä halutaan, että liikkumisrajoituksia noudatetaan niin kuin pitääkin. Tosin ei nyt ainakaan viikkoon ole enää nähty poliisiauton kiertelevän meidän asuinalueellamme. Eikä siellä kukaan liikukaan. Paitsi me ihan vähän siinä "omalla kadulla".
Sain kaasupullot vaihdettua, mutta kun olin pysäköimässä autoa tuohon talon eteen, syttyi kojetaulussa akun purkauksen varoitusvalo ja samalla stop-valo. Ohjekirjan mukaan pitäisi ottaa yhteyttä merkkihuoltoon. Nykyoloissa se ei tietenkään käy. Autossa ei ole vanhanaikaista laturia, jonka hiilet osaisin vaihtaa vaan jonkinlainen elektroninen vempain. Luulen, että vika saattaisi myös olla akussa. Akun vaihto olisi helppo juttu, mutta mistä sellaisen saa ja miten? Täällä(kään) eivät huoltoasemat juurikaan myy sellaisia varaosia kuin akkuja. Myynnin pääpaino on virvoitusjuomissa, elintarvikkeissa, kahvikupposessa ja viinissä. On siellä hyllyllä myös tuulilasin pesunestettä ja öljyä eri tarpeisiin. Myös oliiviöljyä. Ongelmaksi voisi muodostua myös huoltoasemalle pääsy. Jos auto hyytyy matkalla, mitä sitten karanteenissa tapahtuukaan? Onneksi ei ole kiirettä. Voimme miettiä pari päivää.
Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut niin paljon ja niin nopeasti, että vaikka karanteenissa ikävystyminen uhkaakin, itse kukin voisi hyvin sietää pari viikkoa rauhallista aikaa. Seurattaisiin, kuinka epidemia hiljalleen alkavaa hiipua. Taitaa olla turha toivo. Näyttää pahasti siltä, että tulikivenkatkuisia asioita tulee sinkoilemaan uutisavaruudessa myös lähiaikoina. Suojavarusteiden saatavuus, "syyllisten" etsiminen, talouden korjausliikkeet, kansainvälinen yhteistyö. Olen kuitenkin sen verran optimistinen, että tästä kaikesta myös opitaan tärkeitä asioita. Yhteistyön merkityksestä, varautumisesta. Toivottavasti opit ovat vielä tallella kun seuraava suuri pandemia iskee. Ehkä sadan vuoden kuluttua??
Moni tärkeä yhteiskunnan sektori on joutunut kovan paikan eteen. Joukkokokoontumiset ja yhteishenkeä nostattavat tilaisuudet, kulttuuritapahtumat, urheilutapahtumat, joukkoliikenne, hotelli-ja ravintolatoiminta ovat olleet juuri niitä, jotka ovat virusta levittäneet tehokkaasti. Toisaalta ne ovat myös juuri niitä toimintoja, joiden kautta nykyinen yhteiskunta elää ja hengittää. Kyllähän ne on pakko palauttaa entiselleen. Tai lähes entiselleen. Ehkä tärkeimmäksi opiksi jäisi se, että täytyy olla kyky toimia hyvin nopeasti ja hyvin varhaisessa vaiheessa.
Nykyisten tiedonvälityskanavien avulla viranomaiset voivat saada tietoja lähes reaaliaikaisesti. Mutta tarvitaan viisautta tietojen tulkitsemiseen. Tässä epäitsekäs, ennakkoluuloton kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa. Euroopassa yhteinen tartuntatautivirasto ECDC kerää ja arvioi tartuntatauteja koskevaa kriittistä tietoa. Tilanne ei välttämättä ole yhtä selkeä kuin koronavirusepidemian alkaessa. Kun yhteinen käsitys uhkasta on muodostettu, on luonnollista, että kansalliset poliitikot ja viranomaiset ottavat vastuun torjuntatoimista. Ne on sopeutettava paikallisiin resursseihin ja olosuhteisiin. Mutta ne eivät kuitenkaan saa johtaa vallan väärinkäyttöön. Senkin arvioimiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.
