Karanteeniblogi 42. Maanantai 27.4 2020
Italiassa ja Espanjassa näyttää siltä, että epidemian huippu on ohitettu.Espanjassa rekisteröitiin viikonlopun aikan 288 kuolemantapausta, huippuaikoina luku oli lähes 1000 ja nyt on tultu alamäkeä jo turvallisen tuntuinen matka. Virus on sekä pohjois-Italiassa että Espanjassa Madridin, Barcelonan että Riojan alueilla kylväytynyt laajalti väestöön. Toisaalta moni on myös sairastanut lievin oirein tai tietämättään ja heille on (toivottavati) kehittynyt suojaava immuniteetti. Tasapainosta riippuu, minkälaisena epidemia tulee näyttäytymään muutaman kuukauden kuluttua. Tuleeko toinen aalto vai ilmeneekö uusia tautitapauksia pikku hiljaa siellä täällä? Nämä tiedot ovat Suomelle ensiarvoisen tärkeitä, jotta osattaisiin edes jonkinlaisella tarkkuudella arvioida tilanteen kehittymistä meillä.
Aikaisemmin vertasin epidemian edistymistä kehitysprojektiin, missä on erilaisia vaiheita. Ensin on (pelästys ja) innostus, sitten vilkkaan toiminnan aika, sitten pysähtyminen ja lopuksi syyllisten etsintä. Listasta jäi pois viimeinen, jälkiviisastelun vaihe. Olisi pitänyt tehdä niin tai näin, miksei tiedetty, miksei ollut varusteita, miksei annettu täsmällisiä ja yhteneväisiä ohjeita, miksei tiedonkulku levinnyt toivotulla tavalla? Olisi hyvä kuitenkin muistaa, ettei tiedetty koska tietoa ei ollut. Ei osattu ohjeistaa, koska selvää käsitystä eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei voinut olla koska tilanne oli uusi ja ennusteet ja ohjeet oli pakko perustaa sille olettamukselle, että nyt toimivat ainakin pääpiirteittäin samat temput, kuin aikaisemmin. Mutta monessa suhteessa tämä ohjenuora ei toiminutkaan.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että toimintalinjat olivat sittenkin kutakuinkin kohdallaan. Viruksen leviämisen rajoittaminen on onnistunut, kiitos siitä, että virus tuli maahamme myöhään ja melko harvoja reittejä pitkin. Edessämme on kuitenkin edelleen suuri tuntematon. Jos väestön immuniteettitaso jää alhaiseksi, tuleeko toisesta aallosta vaikeampi kuin muualla. Suomen ja Ruotsin vertailu tulee antamaan tässä melko varmasti oikeaa tietoa. Pystyykö virus jäämään "pesimään" joihinkin yhteisöihin pitemmäksi aikaa, esimerkiksi vuosiksi ja leviämään sitten niistä uudestaan? Voiko virus ajan kuluessa muuttua niin, että kahden vuoden päästä tauti on vielä nykyistäkin vakavampi? Tai lievempi?
Alueelliset erot näkyvät jo nyt aika selvästi esimerkiksi Espanjassa. Hyvin suuri ylikuolevuus Madridin ja Barcelonan alueilla epidemian aikana näkyy selvänä piikkinä tilastollisia keskiarvoja vasten. Jos samaa tilastointia tarkastellaan Andalucian kohdalla, tulos on aivan erilainen. Siellä, 8 miljoonan väestön maakunnassa ei ylikuolleisuutta voi nähdä oikeastaan ollenkaan, vaikka ensimmäiset tapaukset Sevillassa, Cadizissa ja Madridissa ilmaantuivat lähes samaan aikaan kuin Madridissa.
Koronaepidemia on tarjonnut asiantuntijoille ja "someviisaille" harvinaisen paljon mahdollisuuksia olla väärässä. Näin eläkkeellä olevana voisin hyvin minäkin uskaltaa ja lausua, että olen melko optimistinen tulevaisuuden suhteen Suomessa. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset korjausliikkeet tulevat vaatimaan enemmän viisautta, hyvää tietopohjaa ja yhteishenkeä. Jättäkäämme vielä ainakin toistaiseksi spekulaatiot siitä, pitäisikö hoitoa ja huolepitoa priorisoida. Perussairaiden ja vanhusten elämä on yhtä arvokasta kuin muidenkin. Vaikka hoidon hintalappu olisi kuinka korkea, on ihmisyyden perusasioista syytä pitää kiinni.
