Karanteeniblogi 44.
Pääministeri Marin on mielestäni onnistunut tiedottamisessaan hyvin. Täytyy vain ihmetellä sitä "turnauskestävyyttä" mitä hänellä tuntuu riittävän. Julkiset esiintymiset kun ovat poissa tärkeiden päätösten mietinnästä, valmistelusta ja tekemisestä. Ja niitä tuntuu riittävän joka päivälle useita.
Jälkeenpäin tullaan sitten tikulla osoittamaan missä hän puhui väärin. Asioiden todellinen tila tulee varmasti vuoden kuluttua olemaan erilainen kuin miltä nyt näyttää. Eräs tällainen mahdollinen kriitiikille tulevaisuudessa altistava virhe on mielestäni se, että hän on toistuvasti todennut, että rajoitus- ym. toimia epidemian takia täytyy jatkaa siihen saakka kunnes saamme rokotteen. Luulen kuitenkin, että jo paljon ennen kuin rokotteesta saadaan todellista apua, epidemia tulee vaimenemaan itsestään väestön immuniteetin kasvaessa ja tapaukset vähenevät siihen määrään kuin on biologisesti mahdollista.
Hyvin harva nykyisistäkään virusrokotteista antaa täydellisen suojan, "huonoimmat" saattavat antaa suojan vain puolelle rokotetuista. Hyvistäkin rokotteista, kuten tuhkarokkorokotteesta saadaan ongelmallinen, jos väestö ei sitä halua ottaa. Vaikka koronavirusrokotteen kehittäminen onnistuisikin hyvin ja suoja osoittautuisi kohtalaiseksi tai hyväksi, tulee virus jäämään osaan väestöstä kiertolaisena. Jos viruksen tappavuudessa ei tapahdu muutoksia nykytilanteeseen verrattuna, tullaan rajoitustoimia tarvitsemaan vielä kaukana tulevaisuudessakin.
Tartunnanjäljityksen strateginen kulmakivi on tartunnan toteaminen testauksella. Yleisin, ja teknisesti helpoin on PCR-menetelmään perustuva. Se voidaan automatisoida niin, että hyvin suuria näytemääriä pystytään testaamaan nopeasti. Se on myös hyvin luotettava, jos virusta on riittävästi esimerkiksi nenänielussa, testi kyllä löytää sen. Mutta tässä on väärinymmärryksen paikka: Viruksen määrä voi tartunnan alkuvaiheessa olla riittämätön usean päivän ajan. Näin heti altistuksen jälkeen saatu negatiivinen tulos ei vielä merkitse vapauttavaa tuomiota. Miten suurta tapauskohtaista vaihtelua tuon ajanjakson pituudessa on, vaatii vielä lisätietoa.
Serologiset testit puolestaan mittaavat vasta-aineita, joita elimistö on tuottanut vastauksena elimistössä lisääntyvään virukseen. Testillä havaittavia määriä verenkiertoon ilmaantuu vasta keskimäärin noin viikko tartunnan jälkeen. Testejä voidaan käyttää tiedon saamiseen siitä, kuinka monella tartunta on jo ollut ja näin ne ovat hyödyksi epidemiologisissa tutkimuksissa ja tukena poliittisille päätöksille. Joskus niitä voidaan käyttää myös täydentävänä akuuttia infektiota todennettaessa. Kun riittävästi aikaa taudin alusta on kulunut, serologinen testi varmistaa asian. Mikäli uusintainfektioita alkaa ilmestyä, niiden toteamisessa serologisella testillä ei enää ole samanlaista merkitystä. On myös mahdollista, että jotkut muut koronavirukset, kuten melko tavallinen OC43 aiheuttavat virhetulkintaan johtavaa taustakohinaa.
Tartunnan jällkeinen "ikkuna" jonka aikana tapahtunutta tartuntaa ei vielä pystytä todentamaan pakottaa suhtautumaan varauksella saatuun negatiiviseen tulokseen. Jos mahdollisesta tartunnasta on kulunut riittävästi aikaa, testituloksen varaan voi käyttäytymistään soveltaa. Mutta ei vielä tiedetä onko tuon "ikkunan" pituudessa yksilökohtaisia eroja. Siis varovaisuutta tarvitaan!
