Karanteeniblogi 36. 21.4 2020
Hieman historiaa: Joulukuun kuudentena päivänä vietetään Espanjassa perustuslain päivää. Se muistaa tapahtumat vuodelta 1812. Espanja oli koko nykyisen ajanlaskumme ajan elänyt kahtiajakoisessa yhteiskunnassa. Toisaalta maanomistajat, joiden tilukset olivat valtavia ja joiden rikkaudet olivat kulkeneet suvussa jopa roomalaisten "latifondista" saakka. Toisaalta maatiloilla työskentelevät, joiden asema vielä 1800-luvulla oli orjien: heillä ei ollut oikeutta omistaa pientä maatilkkuaan ja isäntä saattoi lähettää heidät maantielle milloin tahansa. Eikä vallankäyttö ilmeisesti aina rajoittunut tähänkään. Rikkailla maanomistajille oli käytännössä kaikki kaikki poliittinen valta. Kuninkaalta oli aikojen saatossa otettu valta pois ja maanomistajat päättivät yksin asioista näennäisesti edustuksellisessa hallintojärjestelmissä.
19. vuosisadan alussa oli kuitekin voimistunut liike, joka vaati maatyöntekijöille oikeutta omistaa viljelemänsä maatilkut. Poliittisesti onnekkaiden sattumien ja Napoleonin valloitusarmeijan uhkan yhteisvaikutuksesta Cadizissa, Espanjan lounaisrannikolla oli koolla eri maakuntien edustajia, jotka laativat uuden perustuslain, joka perustui demokraattiseen hallintoon ja ihmisoikeuksien tunnustamiseen. Se saatiin valmiiksi ja lainvoimaiaseksi vuonna 1812 Napoleonin piirittäessä kaupunkia. Valloitus ei kuitenkaan koskaan onnistunut, Ranskan armeijaa tarvittiin Moskovan sotaretkeen ja perustuslaki saatettiin virallisesti voimaan. Kauaa ei tätä autuutta kestänyt. Jo parin vuoden kuluttua syntyi "sotilasvallankaappaus". Vanha hallitsija palautettiin valtaan ja ne vähät kansanedustajat, jotka olivat hengissä, tapettiin. Lopullinen korjausliike demokratian suuntaan syntyi vasta vuonna 1980-luvulla.
Cadiz oli ollut Espanjan ja koko Euroopan tärkeimpiä kaupunkeja edellisillä vuosisadoilla. Sen kautta kulkivat kaikki uudelta mantereelta rohmutut rikkaudet Eurooppaan. 1700-luvulla sen merkitys alkoi kuitenkin hiipua brittiläisten saatua laivastonsa kuntoon ja aloitettua voittojen "siirtämisen" Britanniaan.
Kaupunki sijaitsee suuren Quadalquivir-joen suistossa parilla saaarella rannikon läheisyydessä. Siellä on erinomainen luonnonsatama, jonka jo foinikialaiset olivat varustaneet kansainvälisen kaupan käyttöön. Suistomaa kaupungin kohdalla on alavaa, soista ja vielä nykyäänkin tunnettu rikkaasta linnustostaan.
Kaupungissa oli 1800-luvun alussa n 75000 asukasta, mutta rannikkoa pitkin etenevä Napoleon oli ajanut tuhansia ihmisiä pakolaisiksi, jotka asettuivat Cadiziin tai sen kohdalle mantereelle. Aika ajoin kaupungissa syntyi kulkutautiepidemioita, jotka yleensä tulivat mereltä laivojen mukana.
Vuonna 1800 alkoi kaupungissa raivota keltakuume. Se tunnettiin hyvin ja sitä osattiin pelätä, muttei tiedetty mistä se oikein johtuu eikä sitä osattu torjua tain hoitaa. Se oli ollut aikanaan syynä myös karanteenijärjestelmän luomiseen, laivat oli syytä pitää poissa kaupungin satamasta redillä odottamassa 40 päivää siltä varalta, että niissä olisi keltakuumetta.
Tällä kertaa tauti kuitenkin pääsi leviämään. Oli lämmin ja sateinen syyskesä joka vaikutti asiaan. Kuolleita arvioitiin olevan noin 9000. Neljä vuotta myöhemmin tauti palasi takaisin ja tappoi lähes 5000 ihmistä. Mutta pahin oli vielä edessä; 1812-13 tuli taas uusi aalto, tällä kertaa tärkeistä kuolleista tehtiin oikein nimilista. Joukossa oli lähes puolet niistä kansanedustajista, jotka olivat olleet laatimassa perustuslakia. Näiden epidemioiden yhteisvaikutuksesta arvioitiin kolmasosan kaupungin väestöstä kuolleen.
Myöhemminkin keltakuume on hyvin tunnettu kovana tappajana. Se oli estää sekä Panaman että Suezin kanavien rakentamisen, ja joskus laivoilta saattoi kuolla lähes koko miehistö, jopa 80 prosenttia. Taudin aiheuttaja, keltakuumevirus, on tänäkin päivänä konkreettinen uhka joissakin maissa matkustaville, mutta sitä vastaan on olemassa tehokas rokote. Virus leviää tiettyjen hyttysten puremien kautta, ja kun sopivassa ilmanalassa on paljon pieniä lätäköitä, voi näiden sääskien määrä nousta hyvin suureksi. Tällöin olosuhteet viruksen leviämiselle ovat otolliset. Tartunnan saanut saattaa kuolla parissa päivässä, verioksennukset, yleinen heikkous, monen sisäelimen tulehdus, kaikki edesauttavat nopeaa kuolemaa, jota ennakoi ihon ja silmien saama voimakas keltainen väri.
Kirjoitin tämän siksi, että koronaviruksen aiheuttaman epidemian vähitellen laantuessa ja elämän palattua normaaliksi, luonto on edelleen valmiina lähettämään ikäviä terveisiä ihmiskunnalle, jonka suuri määrä ja ripeät kulkuyhteydet tekevät sen otolliseksi minkä tahansa epidemian leviämiselle. Tuskin edes tarmokkaat toimemme ympärillämme olevan luonnon hävittämiseksi tai ilmakehämme pilaamiseksi muuttavat tätä "kauhujen tasapainoa"
