Karanteeniblogi 35. 20.4 2020
Mukautuminen on päässyt hyvin käyntiin. Aamuauringossa reipas kävelylenkki, Espanjan jälkeen täkäläin lintujen äänimaailma tuntuu ylitsevuotavalta. Laulurastas häärii ylinnä, mustarastaat yrittävät kilpailla. Yhdellä parilla tuntuu olevan aikeita pesiä yläpihallemme kuten aikaisempinakin vuosina. Toivottavasti eivät tällä keertaa rakenna pesäänsä niin, ettei pihavajaan voi mennä ennenkuin poikaset on saatu ulos maailmaan. Tiaiset arvioivat pönttöjen kuntoa ja mainostavat löytöään mahdollisille ohilentäville lajitovereille.
Kiusaannuin taas siitä, kuinka aamuradion toimittaja tivasi haastateltavalta myöntävää "nyökkäystä" siitä, että kiinalaiset ovat viivytelleet ja peitelleet. Syytös on paitsi väärä, myös menossa väärään osoitteeseen. Kun kiinalaiset aloittivat, ei ollut olemassakaan tietoa Covid-infektion osoittamiseen tarvittavasta laboratoriotestistä. Se piti ensin kehittää. Ja sitä varten piti onnistua tunnistamaan uusi virus ja saada se monistettua laboratorio-oloissa niin, että testin eri komponentteja voitaisiin valmistaa. Ja sitten piti ihmetellä, missä kaikkialla virusta on ja mitä se aiheuttaa. Uskon kyllä, etä paikallisilla terveysviranomaisilla on voinut olla tarvetta olla varovainen asian raportoimisessa esimerkiksi Pekingiin. Ehkä sieltä olisi ollut pelättävissä muutakin kuin yhteistyötarjouksia. Mutta sitten kaikki näytti tapahtuvan paitsi nopeasti, myös tehokkaasti.
Jos tällaista tapahtumaketjua tarkasteltaisiin vaikkapa sitä vastaan, mitä USA:ssa on tapahtunut kuva muuttuu. Taudista ja pandemian uhkasta oli jo useaan kertaan varoitettu, testit olivat olemassa, ja kohtalainen tieto siitä minkälaisia taudinkuvia tartuntaan liittyy oli niin päättäjien kuin terveysviranomaistenkin hallussa. Ja siitä huolimatta tilanteen oivaltaminen ja torjuntatoimien aloittaminen tapahtui 4-6 viikkoa liian myöhään. Italiassa tilanne oivallettiin nopeammin ja hälyyttävät luvut tulivat kaikkialla Euroopassa tietoon ja ohjasivat seuraavia toimenpiteitä.
Lähivuosina analyytikoille ja tieteiskirjoittajille tulee asiasta riittämään herkullisia tarkastelukulmia.
Karanteenitoimet ovat tehokas - ja tämän hetken tietojen perusteella ainoat - tehoavat epidemian hidastamiseen olevat työkalut. Niistä syntyy yhteiskunnallista ja muuta taloudellista tuhoa, minkä vuoksi niitä pitäisi tietenkin saada purettua mahdollisimman pian. Kovin yleisluonteista ohjeistusta asiasta on vaikea antaa. Parhaaseen tulokseen päästäisiin jonkinlaisella täsmäpurkuohjelmalla, missä voitaisiin ottaa eri alueiden ja väestöjen erilaiset olosuhteet huomioon. Mutta tämä taas edellyttäisi riittävien karanteenitoimien jatkamista niin, ettei virus pääsisi leviämään sellaisilta alueilta missä sitä edelleen on sellaisille alueille mistä se on jo häviämässä ja missä karanteenirajoitukset on voitu jo purkaa.
En kadehdi ministeriöiden virkamiehiä, joiden pitäisi muotoilla tällainen torjuntapolitiikka helposti toteutettavaan ja poliittisesti uskottavaan muotoon. Suurissa maissa pitää toimia suoraviivaisemmin, asia on näin ja sillä siisti, eikä kukaan liiku ulkona, oli sitten virusta sadan kilometrin säteellä tai ei. Ja poliisi pitää huolen siitä, että näin myös tapahtuu. Mutta pienessä maassa, missä olosuhteet vaihtelevat, voitaisiin soveltaa joustavampaa politiikkaa. Ja jättää yksittäiselle virkamiehelle, vaikkapa poliisille mahdolllisuus harkintaan.
