Karanteeniblogi 21. Sunnuntai 5.4.2020
Tänään tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun poliisi komensi sisälle taloon karanteenin alkamisen merkiksi. Tänään tuli myös ilmoitus, että karanteenia jatketaan vielä toiset kolme viikkoa. Henkisesti huono uutinen. Olisin jo odotellut hieman tietoja rajoitusten väljentämisestä. Pahimmassa tapauksessa voi olla, että meidän ikäsyrjittyjen kohdalla karanteeni jatkuu vielä senkin jälkeen kun muu kansa saa jo juoksennella kadulla. Mutta kyllä sille tietenkin on perusteluitakin. Viimeisimmät luvut kuolevuudesta ikäryhmittäin antaa aika ikävän viestin. Vaikka vanhainkodit ovatkin olleet erityisen mieluisia viikatemiehelle, myös kodinomaisissa olosuhteissa asuneet ja eläneet ovat sortuneet sankoin joukoin.
Mutta olisi virhe ajatella, että ikääntyneet olisivat jollain lailla riski epidemian kannalta. Sitä ne tuskin ovat, pikemminkin ehkä päinvastoin. Jos vanhus saa tartunnan, hänen oireensa ovat vakavat, eikä hän liiku levittämässä virusta muihin niinkuin mahdollisesti nuoremmat. Vanhukset ovat riski terveyden- ja sairaanhoidon koneiston kestävyydelle, ei muulle väestölle.
Myös Suomesta alkaa kantautua tietoja sairastuneista ja heidän tilanteestaan. Ei vain julkkiksista, jotka pääsevät lehtien palstoille, mutta myös tavallisista kansalaisista. Olin eilen yhteydessä meitä yhtä ikäpolvea nuorempaan pariskuntaan. Molemmat ovat saaneet tartunnan, molemmilla taudinkuva oli varsin hankala ja molemmat näyttävät selviävän. Kun tapauksia ilmestyy tuttavapiiriin, myös asenne tautia kohtaan muuttuu tummemman sävyiseksi.
Nyt keskustelu on kääntynyt siihen, miten rajoituksia voisi purkaa ja miten yhteiskunta taas pyörimään. Hinta tulee joka tapauksessa olemaan kova ja vaatii uhrauksia kaikilta. Ikävä kyllä, vastustaja - koronaviruspandemia - on siitä vaikea, että tietomme edelleen perustuvat paljon arvausten varaan. Kuolemantapaukset todettujen tartuntojen joukossa ovat varsin tavallisia, jopa 10 prosenttia, monissa maissa viiden prosentin tietämissä. Optimistisimmat veikkaavat 0.5 prosenttia. Mitä nämä luvut sitten merkisisivät? Jos kuolemantapauksia Suomessa kertyisi kaikkiaan tuhat, olisi tartunnan läpikäyneiden määrä 200.000 tai enemmän (0.5 %:n mukaan laskettuna).
Vaikka kokonaiskuolevuus (kuolemantapaukset koko väestömäärään suhteutettuna) lopulta jäisikin lähelle tuota alun perin ennustettua 0.15 prosenttia, se on pelkkä arvio aikaisempien epidemioiden ja Kiinan ja Singaporen havaintojen perusteella. Eräissä ennusteissa se on ollut lähempänä 0.5 prosenttia. Espanjantaudin aikana Utsjokivarren kuolevuus parin kuukauden aikana oli lähes puolet ja uhrit olivat hyväkuntoisia aikuisia. Hurjia lukuja!
Toivottavasti tilanne alkaa kuitenkin nopeasti purkautua parempaan suuntaan. Ihan niin kuin taudin ikävistä yllätyksistä, myöskään muutoksista hyvään suuntaan ei saada tietoa muuta kautta kuin odottamalla. Nyt myönteisyyden ja optimismin kasvattamiskeinoille on todellista käyttöä!
