Karanteeniblogi 28. Pääsiäissunnuntai 12.4 2020
Täydet neljä viikkoa karanteenissa tulee tänään täyteen. Eläminen, vaikka onkin niukkaa ja vähän virikkeetöntä, on kuitenkin mennyt kohtalaisen mukavasti. Edessä on vielä tiukempi karanteeni Suomessa. Täällä karanteenissa ollaan, ettemme me saisi tartuntaa muilta. Suomessa olemme karanteenissa sen vuoksi, etteivät muut saisi tartuntaa meiltä.
Voisi kuluneesti todeta, että länsirintamalta ei mitään uutta. Ollaan kaivautumassa poteroihin ja odotetaan mitä tulee tapahtumaan. Epidemiologin näkökulmasta käänne parempaan on jo tapahtunut tai juuri tapahtumassa, yksittäisen ihmisen kohdalla muutosta ei ole odotettavissa vielä pitkään aikaan. Luotettavan tutkimustiedon nopea karttuminen antaa kyllå aihetta varovaiseen optimismiin. Opitaan tietämään mitä täytyy tehdä ja mistä on hyötyä.
Barcelonan yliopiston tutkijat ovat kaivaneet vanhoista arkistoista asiakirjatietoja 1500 vuoden takaa. 500-luvun alussa italialaiseen satamaan saapui laiva, ilmeisesti Egyptistä, jonka miehistössä oli vakavan oloista tautia. Tauti levisi nopeasti kaupungin väestöön . Taudinkuva oli raju ja kuolleisuus lisääntyi niin nopeasti, ettei kaikkia vainajia ennätetty haudata. Pian alkoi olla pulaa myös hautaajista. Ruumiit kipattiin kaupungin muurien yli ja jätettiin sinne luonnon kierrätykseen. Parhaina päivinä kuolleita oli satoja. Kaikki käsityön harjoittajat ja kauppiaat lopettivat toimintansa ja pakenivat koteihinsa lukittujen ovien taakse. Taloudellinen toiminta lamautui täysin. Hallitsija, keisari Justinianus antoi käskyn, että ulkona ei saanut liikkua, ja kun kieltoa ei toteltu kunnolla, keisari määräsi armeijan pitämään kadut tyhjinä. Epidemia alkoi hellittää kolmen kuukauden kuluttua. Kuolleita oli kertynyt valtavasti. Monissa kaupungeissa 30-40 prosenttia väestöstä kuoli. Talouden toipumiseen meni vuosia. Tauti oli sosiaalisesti tasa-arvoinen: siihen sairastuivat tai kuolivat yhtä lailla rikkaat kuin köyhätkin, eikä epidemian jarruttamiseen keksitty keinoja. Myös keisari Justinianus sairastui, muttta säilyi hengissä ja sai vielä kymmenen vuoden ajan valtaistuimeltaan seurata valtakunnan hidasta toipumista. Kyseessä oli keuhkorutto, nk. Justinianuksen rutto. Onneksi koronaviruksen aiheuttaman taudin kuolevuus on paljon matalampi. Mutta pääpiirteissään tapahtumat ovat kovin samanlaisia nyt ja silloin.
Nyt arvuutellaan, miten pitkään ja minkälaisena karanteenitoimista vielä olisi hyötyä. Jossain vaiheessa torjunta- ja varotoimet alkavat kääntyä itseään vastaan. Talous tulee rasittamaan yhteiskunnan stressinkestävyyttä, epäsuorat terveyshaitat alkavat nousta esiin. Isorokkorokkotus, joka oli nujertanut taudin, lopetettiin kun laskelmat osoittivat, että vaikka rokotuksen haittavaikutukset olivat hyvin vähäiset, ne muodostivat kuitenkin suuremman uhkan, kuin viruksen potentiaalinen uhka.
