Karanteeniblogi 43. Tiistai 28.4 2020
Kylmät säät jatkuvat. Ei suurta houkutusta metsälenkille. Vaikka pitäisi. Olemme yrittäneet sinnikkäästi ylläpitää kuntoa, useina päivinä on saatu 10,000 askeleen raja rikotuksi. Siitä huolimatta huomaa helposti, kuinka peruskunto on rappeutunut. Parin tunnin hommailun jälkeen tuntuu jo siltä, että olisi siestan aika, vaikkei ole.
Sisätiloissa karanteenissa olevien ikääntyneiden ihmisten terveydentilasta aletaan ilmeisesti olla yhä enemmän huolissaan. Jos on jo ennen epidemiaa joutunut oloutumaan pääasiassa olohuoneen sohvalle, ei karanteenin vaikutus ole ehkä kovin merkittävä, mutta niille, jotka ovat tottuneet liikkumaan paljon ja tekemään kaikenlaista, myös fyysistä rasitusta aiheuttavaa, muutos voi olla merkittävä, ja kunnon huononeminen tulla yllätyksenä vähän niin kuin puun takaa. Aikaisemman aktiviteettitason palauttaminen on kuitenkin tärkeää, se pitää poissa vanhenemisen siivellä tulevat terveyshaitat ja sairaudet. Toivottavasti kesästä tulee lämmin ja houkuttelee "ylös, ulos ja lenkille!".
Vaikka maailman- ja Euroopan laajuisissa epidemiatiedoissa on vielä paljon erilaisia raportointiin ja tiedonkeruuseen liittyviä eroavaisuuksia ja epävarmuuksia, alkavat kuitenkin eräät piirteet erottua selkeinä. Aluksi hyvin korkeat kuolevuusluvut vanhainkodeissa esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa pantiin mielellään paikallisten olosuhteiden piikkiin. Ei ollut välineitä, ei osattu, halattiin liikaa, omaiset juoksivat varomattomasti katsomassa. Nyt nämä syytökset alkavat näyttää ennakkoluuloilta. On varmaa, että käytännön työtavoissa on maakohtaisia eroja, maiden sisällä paikkakuntakohtaisia eroja ja niin edelleen. Kertyvät luvut kuitenkin antavat varoituksen: Belgiassa puolet kaikista kuolemantapauksista on ilmoitettu vanhainkodeissa. Ja myös Norjassa, missä on ollut resursseja riittävästi ja tiedämme, että koulutus on ollut oikealla tasolla, samoin ulkoiset puitteet. Kunhan luvut vielä useammasta maasta saadaan, joudutaan ehkä pohtimaan sitä, minkälainen poikkeusstrategia vanhainkodeille pitäisi laatia tällaisten epidemioiden varalle. Pitääkö koko vanhustenhoidon konseptia miettiä uudelleen? Vai annetaanko asian olla ja kehittyä omalla painollaan?
Jonkinlainen yleiskuva siitä, mitä virus on Euroopassa tehnyt, miten se on levinnyt ja minkälaiset riskitekijät siihen ovat liittyneet, alkaa vähitellen kirkastua. Mutta mitä tulee tapahtumaan kehittyvissä maissa esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa? Jos virus iskee niihin suhteessa samalla ankaruudella kuin Eurooppaan seuraukset ovat katastrofaaliset. Ja miksei iskisi?
Maailmassa on nyt raportoitu 3 miljoonaa tautitapausta ja 210.000 kuolemaa. Siis paljon enemmän kuolleita, kuin tulevaisuuden "kauhuskenaariossa" 0.5% :ssa arvioitiin.
Rokote voi pelastaa jollain lailla tilanteen globaalisti tarkastellen, mutta sen saaminen on edelleen hyvin epävarmaa. Myöskään lääkerintamalla ei oikein pelastusta ole näköpiirissä. Vaikka löydettäisiinkin lääke, joka viruksen lisääntymistä heikentäisi, se tulee todennäköisesti olemaan kallis ja vaikeasti tuotettava. Sen soveltuvuus globaalin kriisin hallitsemiseen ei vaikuta uskottavalta.
