Karanteeniblogi 40(!). 25.4 2020
Monissa maissa on osoitettu kiitollisuutta terveydenhoitohenkilökunnalle heidän työstään koronapandemian keskellä taputtamalla heille päivittäin talojen parvekkeilta. Monia muitakin tuen osoituksia on käytetty. Ja kiitollisuuteen on todella aihetta!
Espanjassa peräti 20%, siis joka viides, todetuista koronainfektioista on todettu hoitohenkilökunnalla. Kaikkiaan yli 36.000:lla. Ja tapausten määrä kasvaa edelleen huolestuttavaa vauhtia. Edellisellä viikolla viikon kertymä oli miltei tuhat. Espanjassa tilanne on poikkeava, vain Lombardiassa, mistä Italian epidemia alkoi, on sairastuneiden osuus yhtä suuri. USA:ssa luku on 3%.
Espanjan lukuja nostaa varmastikin testauksen suuntaamisessa syntyvä vääristymä, hoitohenkilökuntaa testataan enemmän kuin muuta väestöä. Myös muilla koronapotilaiden kanssa läheiseen tekemiseen joutuvilla ovat tapausmäärät korkeita, kaikkiaan 12.000 tapausta on rekisteröity esimerkiksi vanhainkotien työntekijöillä ja muilla samankaltaisessa ympäristössä työskentelevillä.
Vääristymästä huolimatta yllä olevat luvut osoittavat selkeästi, etteivät tartuntojen ehkäisyyn tähtäävät keinot ole tehonneet. Syitä on etsitty suojavälineiden puutteesta, vähättelevästä asenteesta epidemian alkuvaiheessa ja epäselvästä ohjeistuksesta. SARS-epidemian antamat opetukset olivat tyystin unohtuneet.
Mutta syynä voi olla myös se, että vanhukset, joiden joukossa vakavat taudin muodot ovat yleisempiä, ovat tartuttavampia kuin lieväoireiset. Luotettavaa tietoa tästä ei vielä ole. Ja tietenkin huonokuntoisten vanhusten päivittäinen hoitaminen vaatii varsin läheistä kontaktia, missä tartunnan livahtaminen huomaamatta hoitajaan on aina mahdollista.
Mielestäni yksi varma syy nykyiseen tilanteeseen on, ettei ole pystytty selkeästi kertomaan miten virus leviää ja miten sen voisi välttää tilanteessa, missä kanssakäyminen on välttämätöntä. Asiantuntijat kertovat, ettei virus tartu ilmateitse. Jos näin on, mihin maskia sitten tarvitaan? Käsitteissä on sekamelskaa, jota ei ole selvitetty. Ilmateitse tapahtuvasta tartunnasta puhutaan silloin, kun ajatellaan että virus pystyy leijailemaan esimerkiksi huone- tai ulkoilmassa niin, että kun se hengitetään sisään, se pystyy käynnistämään infektion.Tällainen mekanismi on vaikea todentaa, mutta ainakin tuhkarokon kohdalla se on varma. Toisaalta tiedetään, etteivät tavanomaiset kasvosuojukset pysty pysäyttämään tällaista ilmassa leijuvaa virusta. Mutta miksi sitten niitä pitäisi käyttää?
Niillä saattaa kuitenkin olla suojavaikutus, jonka merkitys pitäisi nopeasti saada selvitettyä. Suoja voisi perustua siihen, että maski pystyy pysäyttämään paitsi potilaan aivastaessa syntyvät pärskeet, myös ympäröivässä ilmassa leijuvat pienet pisarat, joiden sisällä virus voi säilyä toimintakykyisenä ja estää puolestaan niiden pääsyn terveen henkilön hengitysteihin. Suomessa on käynnissä tutkimus, missä syntyvien "pisaroiden" liikkeitä ja leviämiskykyä selvitetään. Pisarat voisivat myös toimia välittäjänä sille, että tartunta tapahtuu pinnoilta.
Tarkentuneen tiedon avulla voitaisiin sitten hienosäätää torjuntaa koskevia suosituksia ja määräyksiä. Onko tosiaan niin, että 2 metrin etäisyys on jotenkin ratkaiseva? Eikö isovanhempia voisi hyvin käydä katsomassa, jos osattaisiin välttää tartunnan mahdollisuus? Eikö ikääntyville voisi antaa mahdollisuus oman harkinnan käyttöön? Minkälaiset käyttäytymismuodot kouluissa olisi hyvä omaksua? Tai erilaisilla työpaikoilla?
Niin valitettavaa kuin tartuntojen suuri määrä hoitohenkilökunnan keskuudessa onkin, se voisi tuoda nopeasti uutta ja täsmällistä tietoa tartunnoista. Heillä voi olla varsin yksityiskohtaista tietoa siitä, milloin ja miten tartunta on voinut tapahtua. Milloin suojaa ei ole käytetty ja milloin tartunta on tapahtunut, vaikka suojaukset ovat ainakin näennäisesti olleet kohdallaan?
