Koronasynkistelyä. Blogi 16.5 2020
Olemme sellaisessa vaiheessa epidemian kanssa, että päätin rikkoa aikaisemman päätökseni ja taas ajatella asioita paperille. Nyt kun tilanne meillä ja eräissä muissakin maissa näyttää hieman vakiintuneen, alkavat ilmassa sakeana risteillä erilaiset ennusteet tulevasta. Koska epidemia on uudenlainen ja virus on uudenlainen eivät ennusteet vielä voi perustua kuin osittain varmoihin tietoihin, jotka kyllä tarkentuvat kovaa vauhtia, mutta joiden antamaa tietoa täytyy huolellisesti punnita koska niihin liittyy paljon epävarmuuksia. Poliitikkojen asema tuleekin yhä vaikeammaksi, päätöksiä on tehtävä, mutta ne perustuvat yhä enemmän epäsuoriin, ja osin epävarmoihin tietoihin mutta samalla päätökset ovat yhä kauaskantoisempia. Jo nyt näyttää lähes varmalta, ettemme pääse helpolla.
Espanjassa epidemia alkoi varhain, siihen sairastui suuri määrä ihmisiä ja siitä on saatavissa riittävän suuriin väestöihin ja havaintomääriin pohjautuvia varsin luotettavia tutkimustuloksia. Ne oikeuttavat spekuloimaan tulevilla tapahtumilla.
Uusin yhteenveto julkaistiin tiistaina 13.5. Sen tiedot panevat miettimään. Vertaamalla seroprevalenssia eli niiden määrää, joiden verestä on löytynyt vasta-aineita saadun tartunnan merkkinä raportoituihin kuolemantapauksiin, saadaan kuolevuudeksi 1.1%. Siis noin joka sadas!
Joillakin Espanjan alueella kuolevuus on ollut selvästi tätä korkeampi: La Riojassa 3.2%, joissakin taas selvästi matalampi: Malagassa ja Almeriassa alle 0.5%. Luvut ovat lähellä muualla saatuja: Diamond Princess-laivalla, missä todennäköisesti jokainen altistui, oli kuolevuus 05:n ja 1.0:n välillä. Genevessä taas on laskettu, että tartunnan saaneita olisi 9.7%, joista 0.55% kuollut.
Kun otetaan huomioon monenlaiset tuloksia mahdollisesti vääristävät alueelliset tekijät, lienee turvallista olettaa, että koronaviruksen tartunnan aiheuttama kuolevuus olisi maailmanlaajuisesti 0,.5% - 1%. Monista kuolemanriskiä lisäävistä tekijöistä ikä on hyvin tunnettu: Espanjassa kuolevuus alle 30-vuotiailla oli 0.02%, 65-vuotiailla 0.4%, 75-vuotiailla 1.5% ja yli 90-vuotiailla 20%! Vanhainkotien ja hoitolaitosten taso ja taito suojautua ovat olleet toinen tärkeä tekijä. Asumisen ahtaus, perheiden koko, kulttuuriset tavat ja uskomukset kaikki vaikuttavat asiaan.
Isot kaupungit ovat selvästi joutuneet kovemmalle: kuolevuus on ollut jopa 6% oireisen taudin saaneista.
Kuolevuusluvut ovat kuitenkin vain osa isompaa kuviota: Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan arvioida että Espanjan suurista luvuista huolimatta (230.000 todettua tartuntaa, 27.560 kuollutta) tähän mennessä vasta 3% koko väestöstä on sairastanut oireisen tartunnan. Epidemia tuskin jää tähän!
Nämä luvut antavat varsin synkän kuvan Covid-19 viruksesta. Tärkein kysymys on mihin olemme joutumassa. Jos laumaimmuniteetin saavuttaminen vaatisi esimerkiksi sen, että puolet väestöstä olisi saanut jossain vaiheessa tartunnan, tälle taipaleelle Espanjassa jäisi 200.000 - 300.000 kuollutta! Väestömäärä on lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna, Suomen luvut jäisivät siis kymmenenteen osaan noista luvuista, mutta...
Rokotteestako pelastus?
Poliittiset päätökset ovat monissa maissa rakentuneet sen varaan, että epidemia joskus väistyy ja tilanne saadaan hallintaan rokotteen avulla. Rokotteiden kehittämisessä on kuitenkin monia avoinna olevia kysymyksiä.
Nykytekniikat ovat tehneet mahdolliseksi sen, että rokotteiden aihioita, joita voidaan kokeilla pystytään kehittämään nopeasti. Emme kuitenkaan tiedä onko viruksella kykyä tuottaa muunnoksia, jolloin rokoteaihioon valittu virus ei enää olisikaan tehokas. Näinhän on käynyt esimerkiksi Influenssa A-viruksen kohdalla. Joka epidemiaan tarvitaan aina uudenlainen rokote.
Eläinkokeilla voidaan tutkia onko ehdokasrokotteella kykyä saada aikaan elimistössä oikeanlaisia vasta-aineita jotta sillä voisi olla tehoa. Sama toistetaan sitten myös riittävän suuressa joukossa vapaaehtoisia. Näillä voidaan myös selvittää karkeasti, liittyykö rokotteeseen välittömiä turvallisuusriskejä. Niiden avulla ei kuitenkaan voida selvittää, suojaavatko ne tartunnalta. Myöskään eläinkokeista ei tässä asiassa saada varmuutta, koska virus ei koe-eläimillä aiheuta samanlaista tautia kuin ihmisellä. Ihmisillä taas tämäntapaisia altistamiskokeita ei voida edes ajatella koska ei ole tehoavaa hoitoa.
Ainoa keino mitata rokote-ehdokkaan antamaa suojaa tartuntaa vastaan on tarkkailla epidemian leviämistä sopivissa väestöryhmissä, joissa esimerkiksi puolet on saanut rokotteen ja toinen puoli ei. Varma tieto saadaan vasta, kun riittävän suuri määrä ihmisiä on tässä väestössä saanut tartunnan. Lopuksi haasteena haasteena ovat vielä mahdolliset harvinaiset ja myöhään ilmenevät haittavaikutukset. Näiden selville saaminen edes kohtuullisella varmuudella vie kyllä vuosia.
Suomessa vain pieni osa väestöstä on toistaiseksi saanut tartunnan. Tarvitaan luonto-äidin apua, ettei pahin skenario tapahtuisi! Nykyinen strategia on hyvä, koska sillä luonto-äidille annetaan aikaa keksiä sopivia keinoja.
