Sen verran karanteenissa olo on jo alkanut vaikuttaa, että piti varmistaa puhelimesta, mikä viikkonpäivä tänään on. Vähitellen katoaa rytmin tuntu, kun kaikki päivät ovat suunnilleen samanlaisia. Täytyisi ehkä keksiä eri viikon päiville jotain erityistä tekemistä. Lapsena oli viikossa saunapäivä, hernekeitto-ja lättypäivä, pyhäpäivä ja lopuista päivistä jo pystyikin pitämään lukua.
Sää jatkaa oikutteluaan. Madridissa on taas lunta ja päivän lämpömaksimiksi ennustetaan 7 astetta, kun sen pitäisi tilastojen mukaan olla 17 tai enemmän. Lunta on luvassa koko niemimaalle alas 500 metrin korkeuteen. Varmaan "kotitunturillakin" tuossa vieressä on lumipeite, vaikkei sitä näekään rankan sateen ja pilvien läpi.
Jokapäiväisen elämän vakauden kulissin takana epävarmuus epidemian tulevaisuudesta ja vaikutuksista kasvavat. Jo nyt vihjaillaan, että siitä tulisi yksi nykyhistorian kovimpia koettetlemuksia. Mutta onneksi tämäkin ennuste on varsin epävarma. Eräs minulle mieleinen mahdollisuus olisi, että opittaisiin kansainvälisen yhteistyön merkitys. Koronavirus on globaali haaste, eikä se kunnioita valtakuntien rajoja vaikka kuinka yritettäisiin rajoja sulkea. Sulut tietenkin voivat loiventaa iskua, mutta lopulliseen tilaanteeseen sillä tuskin on sanottavaa vaikutusta. Kun nyt katsoo numeroiden valossa tilanteen kehittymistä eri Euroopan valtioissa, näyttää yhä selvemmältä, että jonkin - lyhyen - ajan kuluttua joka maassa epidemian kulku on ollut väestömäärään suhteutettuna kutakuinkin sama. Jos tilanteeseen olisi voitu tai osattu reagoida vaikkapa kuukautta aikaisemmin, olisi ehkä vältytty niiltä tragedioilta, joita on nähty esimerkiksi Italian ja Espanjan vanhainkodeissa.
Kiinnostava kysymys on nyt, jääkö virus kiertämään ihmiskuntaa niinkuin monet muut virukset ovat tehneen. Tuhkarokon arvellaan olevan peräisi koiraeläinten virusesta, joka muututtuaan ihmisessä leviäväksi, on muuttunut pysyväksy uhaksi. Jotkut toiset viruset, vaikkapa jotkut papillooma- tai lymfoomaviruset ovat joskus -tuhansia tai kymmeniä vuosia sitten kulkeneet epidemoina ja asettuneet lopulta osaksi ihmisen perimää, aiheuttamatta sen kummempia sairauksia. Tiedämme asiasta enemmän kymmenen vuoden kuluttua. Ajankohtainen tieto sensijaan tarvitaan mahdollisen toisen aallon uhkasta. Lähteekö virus uudelleen leviämään täydellä voimalla hetken hiljaisen vaiheen jälkeen. Silloin uhreiksi joutuisivat tietenkin ne, jotka eivät tämän ensimmäisen aallon aikana ole tartuntaa ja siksi ei myöskään immuniteettia.
Edelleen on hyvin epäselvää, miten ja mitä kaikkia teitä virus pystyy leviämään. Olin aikoinaan televisiossa "väittelemässä" sars-viruksen mahdollisesta uhkasta. Arvioin silloin, että leviämisvaara ei ole kovin suuri epidemian räjähdyksenomaisen alun jälkeen, koska hoitohenkilökunnan keskuudessa ei ollut tartuntoja. Nyt tilanne on erilainen. Uskon, että hoitohenkilökunnalla on sekä motivaatiota että taitoa suojautua mutta siitä huolimatta tartuntoja esiintyy. Missä vika?
Yhä selvemmäksi on käynyt, että on todellista ylellisyyttä se että pystyy ja voi elää niin, ettei altistu virukselle sosiaalisten kontaktien kautta. Otetaan sitten takaisin menetetyt mahdollisuudet huviin ja hyötyyn, kun se aika tulee.
