Karanteeniblogi 6. Sunnuntai 22.3 2020
Kohta viikko tuleen täyteen siitä kun poliisi komensi meidät kylän kadulta kotiin ja karanteeniin. Yritämme keksiä mielekästä tekemistä vaikka aika ajoittain meneekin vetelehtimiseen. Eilen oli hyvä puutarhan hoitopäivä, tänään sää näyttää epävarmalta. Luoteesta vyöryi kylmä rintama, mikä toi kovat sateet kahtena edellisenä yönä, tänä aamuna lämpötila oli ensimmäisen kerran tänä vuonna (?) alle kymmenen astetta ja kotitunturin huipulla oli lunta. Kyllä näitä kevätkylmiä muistaa aikaisemmiltakin vuosilta. Nyt vaan tuntuu, että olisikohan luontoäitikin lähettämässä meille jotain viestiä.
Pääministeri Sanchez piti taas eilen televisiossa puheen, jossa hän varoitti, että karanteenitoimia voidaan vielä tästäkin kiristtää ja viittasi Madridiin ja Cataloniaan. Olisikohan siellä lipsuttu. Täällä on vaikeaa kuvitella että hiljaiseloon vielä olisi jotain lisättävää. Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten ihmisten pinna kestää. Liikuntamahdollisuuksien puutetta, kyllästymistä, sosiaalisen ympäristön puutetta.
Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski lainasi kolumnissaan saamaansa kirjettä turhautuneelta, jo melko korkeaan ikään ehtineeltä rouvalta, joka oli tuohduksissaan siitä, ettei hänen puolisonsa nouodattanut rouvan mielestä kunnolla tarvittavia varotoimia. Kirjeestä sai sen vaikutelman, että rouva halusi olla hyvin tarkka - ehkä vähän turhankin tarkka - varotoimien noudattamissessa. Siippa kun ei pessyt käsiään kunnolla tai oli huoleton ostosten käsittelyssä.
Tällainen asetelma voi hyvinkin olla yksi karanteenielämän vaikeista solmukohdista. Jos eletään eristyksissä parisuhteessa on hyvin epävarmaa, voisiko tartuntaa toiseen osapuoleen mitenkään varmuudella välttää, jos jatkaa samassa asunnossa asumista. Aina tulee tilanteita, joissa tartunta saattaa saada tilaisuuden siirtyä toiseen. Jos käydään kodin ulkopuolella, töissä tai lapset koulussa tilanne on vielä hankalampi. Puolustusmuuri on pystytettävä kodin ulkopuolelle. Täytyisi onnistua estämään se, ettei tartunta pääse kodin seinien sisäpuolelle. Tämä kysyy kaikilta kurinalaisuutta. Sen ylläpitäminen vaatii psykologisesti viisasta johtamis- ja ohjaustaitoa. Liiallinen nipottaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mihin on pyritty. Tilanne kysyy myös luottamusta.
Itse elelemme "ikiaikaisessa" parisuhteessa (60-vuotishääpäivä lähestyy). Olemme molemmat korkean riskin ryhmässä ja tartunnan saaminen voisi hyvin merkitä myös kuolemaa. Olemme kuitenkin päättäneet torjua tartuntaa yhdessä, yhtenä tiiminä. Emme tuo tartuntaa kotiimme. Jos se kuitenkin pääsee sisään, sitten otamme sen vastaan yhdessä. Hyvänyön suudelmasta emme luovu.
