Karanteeniblogi 14. Maanantai 30.3. 2020
Ennakoimme lämmintä päivää ja varmuuden vuoksi "suoritimme" aamulenkin jo ennen aamiaista. Kesäaikaan siirtyminen toi sellaisen muutoksen, että kun lähtee liikkeelle heti klo 8 jälkeen, aurinko on juuri noussut tai nousemassa mutta ilma on vielä yön jäljiltä viileä.
Tänään alkaa karanteenin toinen kausi. "Uusi tuotantojakso" lupailee paljon entisiä teemoja, edessävoi olla myös yllättäviä käänteitä ja tapahtumia. Itse kyllä pärjäisimme ilman yllättäviä käänteitäkin, rauhallinen ja tasainen meno tässä vaiheessa tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Kirjoitin viime blogissani "vau!" elämyksistä, sellaisista, jotka tuntuvat kunnolla kun ne kokee. Tänään oli tarjolla uusi "vau!"-kokemus. Olin asioita hoitamassa kaupungin keskustassa. Normaalisti täynnä ihmisiä oleva Balcon de Europa oli typösen tyhjä. Carabeo-katu jonka kuuluisi olla täynnä pikkuravintoloiden pöytiä ja paikkaansa odottelevia turisteja oli sekin täysin autio. Jostain kerrostalosta kuului kirkas lapsen ääni. Oli selittämässä jotain ehkäpä äidilleen. Postin edessä "postikadulla" oli joitakin ihmisiä odottelemassa vuoroaan. Kiltisti reilun etäisyyden päässä toisistaan. Muttei niin kaukana etteikö kovaääninen keskustelu olisi toiminut. Toimiihan se maantielläkin pitkässä pöyräilijöiden letkassa. Jos sanoo jotain riittävän kovalla äänellä, kaikki kuulevat. Toimii se politiikassakin.
Tutkimustyöllä on nyt raskas velvoite koronan haittojen minimoimisessa. Tarvitaan kiireesti, mutta luotettavasti tietoa tartuntamekanismeista, taudin kulusta ihmisissä, riskitekijjöistä ja monesta muusta. Vasta-ainetutkimukset tulevat antamaan tietoa siitä, mitä tapahtuu "pinnan alla". t.s. miten tartunta käyttäytyy koko väestössä, siis myös niissä, jotka eivät saa minkäänlaisia oireita tai vain hyvin lieviä. Useita tällaisia tutkimuksia on jo käynnissä, mutta tuloksia tarvittaisiin myös suomalaisesta väestöstä. Niiden tuoman tiedon avulla voidaan tartuntojen leviämistä tehokkaasti rajoittaa. Ensimmäisiä hoitokokeiden tuloksia on jo julkaistu, mutta tällä alueella tarvitaan malttia ja aikaa. HIV-lääkkeiden kehittäminen antoi tästä osviitteitä. Eikä lopputulos välttämättä ole se, että viruksen lisääntyminen voidaan pysäyttää. Voi olla, että opitaan vain hallitsemaan ja hillitsemään taudin oireita ja vaikeita muotoja. Tämä tutkimusalue on hyvin herkkä huuhaatiedolle, mikä hidastaa alan tutkimusta. Viimeisenä rintamassa ovat rokotteet. Niiden kehittäminen on jo hyvällä alulla, mutta rokotteiden kohdalla maaliin on aina pitkä matka.
Nyt on alkamassa mukautumisvaihe. Totutaan rajoituksiin, on keksitty keinoja miten päästä eteenpäin. Meidän suomalaisten ja eurooppalaistenkin on ollut mahdollista nauttia pitkästä, vakaasta ja rauhallisesta ajanjaksosta joka on tuonut vaurautta ja mullistanut yhteiskunnan rakenteet. Onkohan nyt edessä se aika, että joudutaan totuttelemaan johonkin erilaiseen?
