Karanteeniblogi 7. Maanantai 23.3 2020
Yö oli jälleen kylmä ja vielä nytkin, kellon lähestyessä kymmentä, taivas on paksujen pilvien peitossa. Ilmeisesti tänäänkin on takkapäivä. Työpöydän edessä olevastaikkunasta näkee lyhyen kaistaleen A7 moottoritiestä. Liikenne on päivä päivältä vähentynyt, ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että rekkaliikennekin on harventunut. Toivottavasti kyseessä on vain maanantain tilapäinen notkahdus.
Takana merellä näkyy kalastusalus. siltä osin ruokaa tuotetaan niinkuin ennenkin. Viimeksi kaupassa käydessäni totesin, että kalatiskillä on aika runsas tarjonta. Täytyy käyttää hyväksi. Täällä tietenkin myös vihannekset ja hedelmät kasvavat koronasta riippumatta omaan tahtiinsa. Kohta alkavat tomaattisadot työntyä markkinoille, samoin monet muut. Voi olla että nyt menossa oleva tavallista viileämpi jakso jarruttaa kypsymistä ja samalla pidentää korjuuaikaa. Se olisi varmaankin hyväksi. Luulen, että korjuuaikaan aika moni pellolla työskentelevä on tavalllisesti käymässä täällä Marokon puolelta. Nyt eivät pääse.
Espanjan tartuntaluvut jatkavat jyrkkää nousuaan. Mielenkiintoista on se, ettei täällä Nerjassa ole yhtään tartuntaa. Kuvastanee viruksen leviämisen kinetiikkaa. Epidemiat ovat voimakkaasti keskittyneet ja erityisesti haja-asutusalueilla ulkonaliikkumiskiellot ja muut rajoitukset vastaavat toimenpiteet saattavat pitää tartunnat kokonaan poissa.
Ihmettelen hieman Suomessa esiintyvää ulkonaliikkumiskiellon vastustamista. Itse olemme olleet toista viikkoa karanteenissa, eikä se oikeastaan ole tuntunut siltä, että perustuslaillisia oikeuksiamme olisi loukattu. Mitä nyt ulkoilun puute vähän haittaa. Myös vastaavissa oloissa asuva poikamme ja lapsenlapsemme tuntuvat pärjäävän ihan hyvin. Mielestäni Suomessa kapakat pitäisi panna kiinni, niistä voisi saada ruokaa kotiin vietäväksi vaikkapa luukun kautta toimitettuna. Samoin kauppakeskuksissa tapahtuvat ihmisten ryvästymät pitäisi estää. Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu alkavat olla selvästi tartuntafokus, jossa liikuntarajoitukset pitäisi nyt ottaa käyttöön.
Täällä väestö suhtautuu ulkonaliikkumiskieltoon hyvinkin ymmärtävästi, vaikka aineellinen uhka, työn ja palkan loppuminen ja vaikkapa vanhojen omaisten hoidon ja tuen antamisen vaikeutuminen vaikeutuminen ovat täällä paljon konkreettisempia uhkia kuin Suomessa. Eilen "pinnasin" kiellosta ja käväisin puiston puolella katsomassa näkyisikö uusia lintuja läpikulkumatkalla. Varmistin, ettei yksikään ihminen päässyt viittäkymmentä metriä lähemmäksi. Itse asiassa näin etäältä vain yhden toisen kulkijan, hänkin ilman koiraa, pitkässä sadetakissa, huppu ylhäällä ja huivi ksvoilla. Ja hanskat käsissä.
Komea hiirihaukka leijaili taivaalla. Tervetuloa takaisin! Myös harjalinnut ovat ilmestyneet. Paluumatkalla kuului kauas kantrimusiikki. Ajattelin, että joku soittaa levyä isojen kaiuttimien kautta lähiympäristölle. Mutta kun tulin lähemmäs kotiamme, näin, että erään naapuritalon patiolla isäntä itse soitti kitaraa ja lauloi mikkiin. Esitys oli lähes ammattimaista tasoa. Naapuri on meidän ikäluokkaamme. Osoitin suosiota hänelle.
Tartuntatautiluvut ovat kohtalaisen hyvin viitoittaneet epidemian alkuvaihetta. Eräs tilastokriteeri kuitenkin pysyy piilossa: Kun olemme siirtyneet pandemiavaiheeseen, olisi tartuntalukuja esitettävä myös väestömäärään suhteutettuna. Jos maita verrataan, Sveitsi kiilaa kakkoseksi Euroopassa. Tapausmäärien kasvaessa saamme näin myös tietoa viruksen leviämisestä eri väestöihin. Ja ennen kaikkea, voisimme paremmin tunnistaa tartuntatautifokukset.
