Karanteeniblogi 4. Perjantaina 20.3 2020
Sää on ollut aika lämmin vaikkei taivas olekaan ollut kirkas vaan pilviharson peitossa. Luvassa oli ukkkosen mahdollisuus iltapäiväksi, mutta sitten AEMET perui varoituksen eikä ukkonen tullut. Ensi yöksi on kuitenkin luvassa sadetta ja sunnuntaina kylmää, joten varasin takkapuut valmiiksi.
Liikunnan puute on ongelma johon yritetään keksiä erilaisia korvaavia toimenpiteitä. Kun piti viedä roskis (matkaa n 200 m), toinen vei ensin puolet ja toinen sitten toisen puolen. Puutarhajätteitä kävin viemässä alueen takana, n 300 m päässä olevaan lukittuun tilaan. Kukaan muu ei ollut liikkeellä, mutta sain innostuneen vastauksen aina kun parvekkeilla tai patiolla olevilta ihmisiltä kysyin onko kaikki hyvin.
Kirsti näki roskisreissullaan ison haukan ja vielä isomman linnun joka olisi voinut olla kotka. Aikaisemmin ne pesivät säännöllisesti tuossa takan olevilla vuorilla, siitä tämän alueen nimikin juontaa, "Ladera del aguila", kotkarinne. Olisi kiva, jos ne nyt uudestaan asettuisivat tänne, kun ihmiset on ajettu pois luonnonpuistosta ja pikku eläimet ovat tulleet esiin.
Erikoisuutena näin äsken myös papukaijapariskunnan (oik. aroja, valkovihreitä papukaijan sukulaisia, jotka rääkyvät pahalla äänellä ja ovat kansoittamassa aurinkorannikkoa, ensimmäiset tuotiin Malagan puistoon Argentiinasta, nyt siellä pohditaan miten niistä pääsisi eroon). Pariskunta oli tutkimassa mahdollisuutta pesän rakentamiseen hotellin edessä olevaan palmuun. Saa nähdä, antavatko hotellin ihmisen sen jäädä.
Epidemia jatkaa nopeaa leviämistään, eikä taitetta vielä ole näkyvissä. Uskon, että se lähiviikkoina tulee täällä Espanjassa. Suomessa pahin on vielä edessäpäin. Ulkonaliikkumiskieltoa valvotaan tiukasti, ensimmäiset sakot on jaettu niskottelijoille (500-600 Euroa tai kaksi kuukautta vankeutta). Mielestäni on paikallaan, että nyt tehdään kaikki mahdollinen epidemian jarruttamiseksi. Lievien ja oireettomien infektioiden jättämä immuniteetti vähentää myös leviämistä ja auttaa siten viranomaisten toimenpiteitä.
Suomessa asenne tuntuu vielä olevan aika huoleton. Ei ole niitä shokkeja, joita esimekiksi täällä on koettu: hautausmaalle ei enää mahdu, 140 paikan vanhainkodista kuolee yli 20 lyhyen ajan sisällä. Vaikka Suomi on tietyssä mielessä paremmassa asemassa, harvempi ja pienempi väestö, vähemmän kontakteja muille epideemisille alueille ja kohtaisen hyvä väestön perusterveys, ei vähättelyyn kuienkaan ole aihetta. Ruotsi näyttää, mihin ollaan menossa. Myös Norja on ajautunut "punaisten maiden" joukkoon sairastuneiden ja kuolintapausten suhteen (kun verrataan väestömäärään). Tuskin kansan todettu onnellisuuskaan pelastaa meitä kokonaan edessä olevalta pahalta.
Ja sitten vielä talous. Toivottavasti solidaarisuutta ja empatiaa riittää vielä siinä vaiheessa, kun alkaa todellinen puute kolkuttaa ovella. Sitten aletaan katsella pääseekö naapuri helpommalla.
Uskon kuitenkin monien muiden tavoin, että tästä lopulta selvitään ehjin nahoin, monessa suhteessa viisastuneena, ja sellaiseen maailmaan, missä pahimmat nykyisen yhteiskunnan rakenteelliset valuviat on saatu korjattua.
