Karanteeniblogi 8. Maanantai 24.3 2020
Eilen kirjoittaessani blogia, näkyi etelän suunnalla horistontin takaa kohoavan valtavan suurelta vaikuttanut alus. Hain kiikarin, ja kun sadekuurot väistyivät, näin, että kyseessä oli öljynporauslautta. Mieleen hiipi epäilys, etteikö vain koronakriisiä ole käytetty hyväksi vaikean poliittisen ratkaisun tekemiseen. Motrilin edessä mannerjalustassa on kaasua ja mahdollisesti vähän öljyä, mutta poraushankkeita on vastustettu raivokkaasti. Aluksi torni näytti pysyvän paikallaan, mutta päivään mittaan se hiljalleen lipui länttä kohti ja illaksi hävisi jonnekin Gibraltarin suuntaan. Aikaisemmin on ollut puhetta porausten aloittamisesta Cadizin edustalla ja tälle hankkeelle oli jo poliittinen tuki. Vahvistus saatiin, kun tänä aamuna samanlainen häkkyrä ilmaantui taivaanrantaan.
Kun koronan aiheuttama talouskriisi alkaa vaikuttaa kaikella voimallaan ja valtion rahat alkavat loppua voi houkutus kasvaa sellaisten investointien tekemiseen, jotka tuovat lisärahaa varmasti ja nopeasti. Siinä jäävät helposti kestävän kehityksen vaatimukset taka-alalle. Toivotaan kuitenkin, että järki säilyy. En ole varma olenko liian optimistinen.
Tänään sää on parempi kuin eilen. Aurinko lämmittää ja kuivattaa maata viimeöisen sateen jäljiltä. Olimme molemmat aamun "kuntolenkillä" kävelemässä omaa katua edestakaisin. Pari kilometriä jaksaa mennä, sitten täytyy pitää taukoa motivaation palauttamiseksi. Yksi toinenkin henkilö oli liikkeellä samoilla asioilla. Ruotsalainen rouva, joka muutti tänne viime syksynä. Espanjalaisia kuntoilijoita ei näy. Missähän he liikkuvat, kun normaalioloissa sekä puistoon johtava tie että Nerjasta tänne Maroon johtava kolmen kilometrin nousu katua pitkin ovat vilkkaassa käytössä. Miten liikkuu se vanha pariskunta, joka päivittäin käy alhaalla rukoilemassa tienvarren pienen kappelin äärellä? Mies tarvitsee vaimon tukea pystyäkseen liikkumaan, ja vauhti on hyvin hiljainen. Tai se vanha mies, joka tekee saman yksinään vaikka liikkuu hyvin vaivoin kepin kanssa?
Liikuntarjoituksiin kaivattaisiinkin kipeästi paikallisia tarkennuksia. Nyt, kun yleisperiaate valvotusta liikkumisen rajoittamisesta on täällä hyväksytty yleisesti, voisi mielestäni harkita tiettyjä vapauksia, jotka voitaisiin määritellä niin, että valvontamahdollisuus säilyy.
Vaikka toistan itseäni, en suoraan sanoen ymmärrä sitä nihkeyttä millä Suomessa näitä rajoituksia rustataan. Ikään kuin ne nyt kenenkään maailmaa kaataisivat. Päinvastoin, ravintoloitsijatkin toivovat selkeitä määräyksiä, heidän taloudellinen toimpumisensa iskusta riippuu paljon siitä, miten rajuna epidemia iskee.
Mukaan olisi otettava myös henkisen laman torjunta. Rajoitusten jälkeen ihmiset on saatava riisumaan aamutakkinsa ja noustava sängynpohjalta ylös.
Huomasimme, että lounaamme suosikkileipä on loppunut. Kirsti päätti leipoa sämpylöitä. Näin se elämä kulkee.
