Karanteeniblogi 13. Sunnuntaina 29.3 2020.
Viime yönä siirryttiin kesäaikaan. Sen mukana tuli myös kaunis ja aurinkoinen sää. Iltapäivällä ylletään varmasti yli kahdenkymmen asteen. Ikävä kyllä sirocco-tuulen jäähdyttämä ilma palaa taas ensi viikolla. Koskahan se antaa periksi?
Kun tulimme tänne etelään kymmenisen vuotta sitten ensimmäiseksi talveksi, moni asia oli uutta ja toi vau-elämyksen. Ympäröivien vuorten korkeus, meren sinisyys ja rannaton äärettömyys, uudet kasvit, monenlaiset linnut, "valkoisten kylien" kauneus. Joidenkin vuosien kuluttua niiden vaikutus alkoi haalistua. Nyt, karanteenin aikana ja mielen täyttyessä huolestuttavista uutisista, noita samoja asioita pitää taas yrittää katsoa enitsin silmin. Pienellä harjoittelulla saa ehkä palautettua vau:n.
Lähinaapuri oli kadulla kameran kanssa. Seisoi hiljaa paikallan muurin vieressä. Hän kertoi, että heidän postilaatikkoonsa oli pesinyt lintu, tiainen. Hän odotteli kameran kanssa tilaisuutta napata kiinnostava kuva kun lintu menee tai tulee kapeasta raosta, johon posti työnnetään. Linnun onneksi posti ei kulje eivätkä lehdet tai tippuvat kirjeet uhkaa poikasia.
Karanteenia on nyt virallisesti jatkettu huhtikuun 9 päivään saakka. Oppositioryhmät olivat vaatineet vielä pitemmälle ulottuvaa päätöstä, mutta hallitus odottelee uusia tietoja ja arvioi tilannetta. Vähitellen voidaan epidemian kulusta ja ennusteesta laatia jo summittaisia arvioita siitä mitä tulee tapahtumaan. Monia epävarmuuksia siihen kuitenkin liittyy. Talouden kohdalla tilanne on luultavasti vielä vaikeampi ennustaa. Valtioiden pitäisi jotenkin saada talous pyörimään, yritysten pitäisi turvata tulovirtansa, kansantalous ei saisi pysähtyä mutta taudin haittvaikutukset pitäisi saada eliminoitua.
Yksityisen ihmisen kohdalla tilanne saattaa olla vielä ahdistavampi. Ikäihmisten on vakavasti otettava huomioon, että voi sairastua kovin oirein ja kuolla. Minkälaiset suunnitelmat on hyvä olla valmiina? Miten eri vaihtoehtoihin voisi varautua?
Nerjan suomalaisilla on ollut kaikkina näinä vuosina tapana käydä eräässä ravintolassa rantakadun varrella. Sitä pyörittää alun alkaen Hollannista tullut pariskunta. Miehellä on ollut pitkään terveysongelmia mutta poika on ollut apuna. Viime kesä ja syksy olivat hyvää aikaa. Hintoja saattoi nostaa, oli mahdollista jopa palkata apulainen tarjoilemaan. Mutta sitten kaikki pysähtyi. Ruokakaupassa rouva oli harmaankalpea, lopen uupuneen oloionen ja tuskaili mitä tehdä kun rahaa ei ole eikä tule. Taidamme elää psykologisti vaikeinta aikaa juuri nyt.
Perheväkivallan kasvua ennakoitiin, ja poliisi onkin saanut runsaasti keskimääräistä enemmän ilmoituksia. Toisaalta tiedetään, että vastoin odotuksia vuoden 2008 laman aikana täällä Espanjassa itsemurhien määrälaski merkittävästi. Myös liikennekuolemat ovat jo nyt vähentyneet paljon ilmansaasteista puhumattakaan. Luulen, että se riemun tunne ja innostus, joka tulee tsunamin lailla vyörymään yli maan kun epidemia on ohitse ja talous kasvaa lujaa vauhtia antaa taas uutta uskoa tulevaisuuteen.
