Karanteeniblogi 3 Torstai 19.3
4. karanteenipäivä: Uhmasimme taas kieltoa ja kävimme varhain aamulla luonnonpuiston puolella kävelemässä. Ihan kuin olin aavistellutkin, eläimet ovat palaamassa kun ihmiset pysyvät poissa. Näkyi kaneja, ketun tuoksun paljasti sen menneen tien poikki, oravat liikkuivat.
Itsekin kuljimme kuin kettupariskunta: minä edellä, ja muutaman minuutin jäljessä Kirsti.
Samanlaista järjestelyä seurasimme aikoinaan keväisin Corrun ikkunasta. Ensin tuli uroskettu, sitten oli hiljaista ja sitten naaras, joka vieläpä asteli samoja jalanjälkiä uroksen kanssa. No, meillä ei ollut muuta uhkaa kuin se, että mahdollisesti poliisi tulisi nuhtelemaan, tai jopa sakottamaan. Mutta ei tullut. Kylän alueella lähtömme kyllä paljastui; ihmiset olivat pistäneet koiransa pihalle, koska tahtoivat nukkua pitkään. Ja koirathan ottivat ilon irti kun havaitsivat kadulla liikettä.
Nyt on se vaihe menossa, jossa yritetään arvata epidemian kulkua jatkossa. Ennusteet ovat kovin erilaisia eikä hyvää tietoa niiden pohjaksi vielä ole saatavana. Tilastollisin keinoin voidaan kyllä arvioita tehdä, mutta monia vaikeasti selitettäviä asioita on silti vielä mietittävä. Yksi näyttää selvältä: ainakaan lyhyellä aikavälillä viruksessa ei ilmeisestikään tapahdu muutosta lievempään tai vähemmän tarttuvaan muotoon. Toisaalta, mitä useammassa ihmisessä se lisääntyy, sen suurempi mahdollisuus uusien mutanttien syntymiselle on. Sekä parempaan että pahempaan suuntaan meidän kannaltamme. Olen kuitenkin toiveikas. Koreassa (ja Kiinassa) tehdyt havainnot viittaavat siihen mahdollisuuteen, että epidemian selkä taittuu ja uusien tartuntatapausten ilmaantuminen vähenee ripeää tahtia. Mutta varmuuden saamme vasta seuraavien kuukausien aikana.
Lentoyhtiöt järjestelevät kuumeisesti lentoja niille jotka haluavat takaisin kotimaihinsa täältä Aurinkorannikolta. Kyse on ilmeisesti parista miljoonasta, eikä järjestely tule olemaan helppo. Itse olemme päättäneet pysyä täällä ainakin tuohon etukäteen tilattuun lentoon asti. Aikaa on 46 päivää. Vaikkei epidemia olisikaan sanottavasti siihen mennessä hiljentynyt, uskon, että turvatoimiin liittyvät rutiinit ovat kehittyneet varmemmiksi ja pahimmat ruuhkat ovat ohi. Itse arvioin, että nyt paluulennolla on monin (-kymmen)keertainen riski saada tartunta verrattuna siihen, että pysyy täällä ja noudattaa viranomaisohjeita.
Pelosta on paljon puhuttu. Vaikka tilanne ulkoisesti olisikin varsin turvallinen, on pelko silti läsnä, koska emme tiedä kaikkea. Kuinka suuri riski itse kullakin on? Jos tartunta tulee, kuolenko, tartutanko lapseni?? Vaikka pelkoon ei olisikaan rationaalista syytä, se näkyy kaikkialla: apteekkarin silmissä, kaupan myyjien katseissa (yksi sentään hymyili takaisin, vanha tuttu kalatiskin takaa), jopa poliisin käytöksessä. Tästä vaiheesta täytyy päästä yli, ja yhteisölliset tempaukset, kuten Malagan väestön suosionosoitukset terveys- ja järjestysviranomaisille kotiensa parvekkeilta, auttavat asiaa.
