Koronablogi 18. 28.3 22021
Suoritin asepalvelukseni aikanaan melko iäkkäänä; olin ollut jo jonkin aikaa laillistettu lääkäri, kotona olivat vaimo ja lapset. Yritin siis järjestellä oloni niin, että voisin mahdollisimman helposti päästä kotona käymään ja perheeni luokse. Peruskoulutuksen sain rannikkojääkärinä ja sitten RUK:ssa olin kovassa maineessa olevassa jalkaväkikomppania JK2:ssa, jolla oli useita voittoja kovassa Kirkkojärven kilpamarssissa aikaisemmilta vuosilta. Palvelu meni aika lailla suunnitelmien mukaan. Aika oli monella tapaa mielenkiintoista, jossain vaiheessa kuitenkin alkoi kyllästyminen saada valtaa. Kun RUK-vaihe oli jo melko lähellä loppuaan, sitä pyrki ottamaan itselleen kaikenlaisia vapauksia, jotka eivät aina olleet palveluohjesäännön mukaisia. Kerran livahdin parin kaverin kanssa sotilaskotiin munkkikahville ajankohtana jolloin se oli ehdottomasti kiellettyä. Kärähdimme tietenkin, saimme viikon poistumiskieltoa ja minulle, joukon vanhimpana ja "viisaimpana" määrättiin lisärangaistus: Minusta tehtiin seuraavaksi viikoksi komppanian oppilasjohtaja. Tehtävänä oli pitää huolta, että miesjoukko oli kaiken aikaa valmiina täyttämään saadut käskyt ja että annetut tehtävät suoritettiin asiaankuuluvasti ja tehokkaasti. Ja juuri seuraavaksi viikoksi oli tiedossa strategisesti ja fyysisesti vaativa taisteluharjoitus maastossa yöpymisineen ja erilaisine taistelukuvioineen. Siis oppilasjohtajalle tavallista vaativampi viikko.
Päätin kohdata haasteen hyvällä ennakkovalmistelulla: kuljin koko edellisen illan tuvasta toiseen ja kerroin mitä on tulossa ja yritin motivoida yhteistyöhön ajatuksella että "kyllä tämä nyt vielä hoidetaan". Saamani ymmärrys ja vastakaiku eivät olleet käsin kosketeltavia ja hieman pelonsekaisin tuntein ilmoitin seuraavana aamuna pihalla "komppanian olevan valmiina". Ajattelin, että kuinkahan monella oli ajatuksena, että "antaa nyt jo olla simputuksen, kohta päästään pois". "Miten ihmeessä saan kaikki nämä satakunta miestä toimimaan ilman hässäkkää ja noudattamaan kieltoja ja määräyksiä?". Yllätys oli sitten melkoinen kun lähes kaikki yli sata nuorta miestä toimivat juuri niin kuin pitikin.
Viime päivien koronakeskustelu Suomessa toi nämä asiat mieleeni. Ilma on sakeana kysymyksiä: saako meitä nyt tuolla tavalla määräillä? Eikö me olla jo toteltu tarpeeksi? Eivätkö päättäjät ymmärrä, että meikä saattaa masentua ellei pääse kavereiden kanssa vähän irrottelemaan? Tähän asti siis ihan niin kuin RUK:ssa aikanaan. Täytyy vain toivoa, että jatkokin menee kuten RUK:ssa tapahtui. Uutiset erilaisista irtiotoista monissa Euroopan kaupungeissa antavat kyllä hyvän aiheen syvään huoleen. Päivän lehden etusivulla oli suuri kuva kadulla juhlivista nuorista. He kertoivat järjestäneensä "elämänsä juhlat". Ulkonaliikkumiskielto oli voimassa ja ravintolat jo sulkeneet ovensa. Poliisi oli sakottanut jo lähes neljää tuhatta karanteenimääräysten rikkojaa. Mutta silti.
Huolen aiheita tulee myös epidemiologisista havainnoista. Uusia viruksen muunnoksia putkahtelee sieltä täältä ja jotkut niistä näyttävät jopa sairastuttavan vaikka henkilö olisi jo sairastanut "vanhemman muunnoksen" aiheuttaman taudin. Niin kauan, kuin virus kiertää suurissa ihmisjoukoissa, uusien varianttien syntyminen on paljon helpompaa kuin jos tartuntojen leviämistä saataisiin jarrutettua. Ja rokotteen tehostakaan ei enää ole takeita, kun muunnokset ajautuvat riittävän kauas alkuperäisen viruksen rakenteesta. Ja ongelma on globaali: rajoja sulkemalla voidaan varianttien tuloa hidastaa, mutta ei estää.
Hyvässä vaihtoehdossa Suomessa voidaan kuitenkin saada aikaan kohtuullinen karanteenijärjestelmä jolla tartuntaherkkiä kohtaamisia saadaan merkittävästi vähennettyä niin pian kuin mahdollista. Ja sitten rokotukset ja Suomen kesä antavat lisäpotkua ja epidemia painuu pois. Mutta muitakin vaihtoehtoja on.
Hankalin mieleeni tuleva tulevaisuuden skenario aiheesta COVID ja me on sellainen, että virus kiertää maapallolla vuosia ja vuosikymmeniä. Vauraissa maissa rokottamisella ja hyvällä hoidolla saadaan vakavimmat tautimuodot estettyä ja vanhuksetkin pidettyä hengissä, mutta hankalia tauteja tulee edelleen esiintymään huomattavalla joukolla tartunnan saaneita. Ja edelleen on aika ajoin turvauduttava sulkuihin ja kasvomaskeihin. Ja joka vuosi vaihtuviin rokotteisiin. Ikävä näkymä.
