Koronablogi 14. 28. helmikuuta 2020.
Tartuntaluvut laskevat täällä kovaa vauhtia. Koko Espanjan alueella pudottiin eilen kahden viikon liukuvalla keskiarvolla alle kahden sadan, täällä meidän alueellamme jo alle sadan. Toiveikkuus lisääntyy kaikkialla, ihmisiä on paljon liikkeellä, ravintolat kunnostavat paikkojaan, puistojen parkkipaikat ovat täpösen täynnä. Meidänkin "kuntopolulla", tuossa ylös vuorille johtavalla tiellä jota itse olen ahkerasti käyttänyt, oli eilen paljon perheitä lapsineen ja koirineen katsomassa kukkien puhkeamista ja kuuntelemassa mustarastaiden taiturimaisia sovituksia. Turvavälit ovat edelleen kunniassa vaikkei polulla kaikilla enää maskia olekaan.
Tapausmäärien jyrkkä lasku tietenkin tarvitsee jonkin hyvän selityksen. Rajoitukset ovat täällä olleet aika tiukkoja ja niiden noudattamista valvotaan. Saimme eilen omakohtaisenkin todisteen asiasta. Me suomalaiset, kaikkiaan 12 olimme menossa syömään rantaravintolaan noin kymmenen kilometrin päähän itään päin. Pari sataa metriä ennen ravintolaan vievää tienhaaraa oli poliisi vastassa. Ravintola on kivenheiton verran Granadan itsehallintoalueen puolella vaikka ravintola onkin saman Maro-Cerro-Gordo-luonnonpuiston sisällä kuin oman kylämme vanha tornikin. Poliisi oli kohtelias mutta määrätietoinen ja valitteli tilannetta. Käännyimme suosiolla toiseen suuntaan ja olimme syömässä ravintolassa, joka oli kyllä selkeästi täydempi ja ahtaampi kuin se ravintola olisi ollut, johon olimme pyrkineet. Tiedämme sen, koska olimme edellisenä päivänä käyneet tarkistamassa tilanteen ja tekemässä varauksen. Silloin ei poliisia tiellä näkynyt.
Mutta ovatko rajoitukset yksin vastuussa epidemian hiipumisesta? Uskon, että monet lisätekijät vaikuttavat asiaan. Ensinnäkin, ihmiset ovat ainakin täällä oppineet miten turvavälejä voidaan käytännössä noudattaa. Toiseksi, käytännön taidot siitä miten välttyä kosketus- ja pisaratartunnoilta ovat kehittyneet niin, että tartunnan riskitilanteet oikeasti vähenevät. Myös laumasuojalla on jonkin verran merkitystä: se ei vielä pysty itsessään katkaisemaan tartuntaketjuja, mutta parinkymmenenkin prosentin laumasuoja tekee virukselle jo vaikeammaksi löytää uusia kohteita ja näin leviäminen hidastuu.
Vähitellen myös rokotus alkaa vaikuttaa ja vaikutus tulee kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa kun rokotettujen osuus kasvaa. Uskon, että rokotteiden valmistajat alkavat vähitellen saada tuotantolinjansa kuntoon ja vauhti paranee. Täytyy vain toivoa, ettemme jatkossa joudu samanlaiseen kilpajuoksuun uusien virusmuunnosten ja niihin soviteltujen rokotteiden välillä kuin nyt influenssakantojen kanssa. Uusiin influenssapandemioihin tarvitaan aina uudenlainen rokote, eikä teho ole joka kerta yhtä hyvä.
Koronarokote on kirvoittanut myös vilkkaan keskustelun väestötasoisten rokotusohjelmien etiikasta. Jos rokotteen ottaminen estää henkilöä saamasta tartuntaa, silloin hän ei myöskään voi toimia epidemian levittäjänä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, järkisyytä rokotuksesta kieltäytymiseen ei ole helppoa keksiä. Tämän käsillä olevan epidemian nujertamiseen tarvitaan väestön rokottamista ja onkin pohdittu sitä, onko eettisesti hyväksyttävää kieltäytyä rokotuksesta. Ja - onko se kansanterveyden kannalta sallittavaa. Poliitikoilta tullaan vaatimaan asiasta malttia, ettei se turhaan riistäydy likaiseksi riitelyksi. Sellainen haittaa myös muiden rokotusohjelmien toteuttamista.
